Juhlaan on vielä kaikille aikaa

Nyt kun kaikki on peruttu tältä keväältä, on hyvä aika vihdoin julkaista tämä lähes vuoden luonnoksissa lojunut teksti tasan vuoden takaisesta Tiktakin Hartsukeikasta. Olkaa hyvät!

* * *

Huhtikuu 2019

Kun lokakuussa kirjoitin viime kesän Tiksu-keikoista, en vielä aavistanut, että se kaikki ei ollutkaan siinä ja että tätä herkkua olisi tarjolla vielä yhden viimeisen, eeppisen Hartwall-areena keikan verran.

Noh, väärässäpä olin (taas), koska eräänä marraskuisena torstaiaamuna Radio Rockin korporaatiossa joku ilmoitti ihan muina miehinä sivulausessa, että seuraavan aamun vieraat ovat Tiktak-yhtyeen Emppu ja Petra. Valpastuin heti, koska ajankohta oli kovin kummallinen, ottaen huomioon että kesän keikoista (ja siitä Tammerfestin"viimeisestä" keikasta) oli melkein puoli vuotta aikaa. Jotain oli pakko olla tekeillä. Ja niinpä olikin.

Seuraavana aamuna Hartsu-keikka oli julki ja liput myynnissä seuraavana maanantaina. Pikainen katsaus kalenteriin ja Norjan koulusta tulleisiin infoihin paljasti päivämäärän kiirastorstaiksi ja koko viikon mun pääsisäislomaviikoksi ja riemu oli siis kovinkin suuri, kun tajusin että mähän siis jopa pääsen tälle keikalle! Allekirjoittanut hoiti permantoliput taskuun ja lempitiimin viimeisen Tiksu-keikan suunnittelu saattoi alkaa.

Oma keikkareissuni alkoi jo edeltävänä keskiviikkoaamuna Osloon ja sieltä lentokentälle matkustamisella. Siellä hengailin jokusen tunnin ennen lentoa ja sitten yhtäkkiä olinkin jo Helsinki-Vantaalla ja vähän myöhemmin Martinlaaksossa ja se kaikki oli ihan todella outoa.
Tää oli ehkä se syy siihen miksi olin torstaina jo melko rauhallinen keikan ja kaiken suhteen, kun kaikki jännittäminen kohdistettu matkustamiseen ja edellisen päivän Tiksu-hepuleihin..

Joka tapauksessa torstaikin oli tunnelmaltaan kovin innokas ja ilmeisesti jonkinasteista jännitystä oli kuitenkin ilmassa, kun unohdin tulostaa liput ja sitten niitä sähköisiä versioita metsästettiin Hartsun pihassa. Löytyivät kuitenkin onneksi ja viime kesänkin keikoilta tuttuihin tiimiasuihin sonnustautunut porukkamme pääsi enemmittä ongelmitta sisään.


Ei oikeen tiedetä miten tämä oli edes mahdollista, mutta päästiin katsomaan keikkaa TODELLA hyviltä paikoilta, tokasta rivistä, oikeimman puolimmaisen mikrofonin (ja suurimman osan aikaa Empun) edestä.

Bändi oli ihana ja mahtava kuten viime kesänäkin ja biisit parhaita ja nostalgisia ja kaikki vaan ihanaa. Laulettiin, naurettiin, heiluteltiin keikkamaskottejamme ja nautittiin olostamme.

Ainoaksi pettymykseksi jäi keikan hiukan lyhyehkö 90 minuutin mitta, varsinkin kun ei edes yhden biisin encorea saatu. Ois nyt luullu että oisivat ees vähän pidempään soittaneet, kun oli kerran tupa täynnä porukkaa ja se viimeinenviimeinen keikka kyseessä. Mutta muuten kaikki oli loistavaa, rakastin joka hetkeä.


Sankaritar
Lähdetään tänään
Rannaton
Paha sana
Jotain muuta
Kyyneleet
Samantekevää
Kuka vaan
Jää
Ympyrää / Mutta mä rakastan sua / Näkymätön nainen / Häiritsen sinua
Miten onni korjataan (mukana myös Triosis)

Sekoitat mun maailman 

Acoustic set
Sekoitat mun maailman
Leijailen
Tuuleksi taivaanrantaan (mukana myös Triosis)

Kids in America 
Minne vaan
Lopeta
Satuprinsessa (Triosis kanssa)
Tänä yönä taivaaseen (Triosis)
Heilutaan






Keikan jäkeen lähdettiin vielä jatkoilemaan keskustaan ja päädyttiin istumaan (yllätysyllätys) On the Rocksiin. Lopulta sinne löysi tiensä vielä muutama muukin kaveri ja ilta venähtikin huomattavan pitkäksi. Joskus kolmen jäälkeen lähdettiin valumaan kotia kohti, sen jälkeen kun oltiin vahingossa juotu ihan liian paljon rommikolaa ja lonkeroa ja kuultu meidän toivebiisit.

Upea ilta siis ja bändin ansaitsemat (jo kolmannet) jäähyväiset. KIITOSKIITOSKIITOS TIKTAK!

-Riina

I see the snowflakes on the fields, soon slowly dancing in the whirlwind

Syitä rakastaa alkanutta marraskuuta:

• Kaikki opiskelijatapahtumat. Kaljaasi tuli ja meni jo, mutta vielä on ainakin yhdet approt ja sitsit tulossa tässä kuussa. Jee.

• Koulukaverit. Ei ehditty alkusyksystä oikeen ikinä nähdä, kun kouluaikataulut meni niin ristiin, mutta nyt kun kaikilla on iltakurssit loppunu, ollaan ehditty jopa mennä niihin tapahtumiin ja hengailla yhdessä.

• Kaikki tulevat keikat. Tänään on Sonata Arctica The Circuksessa ja sit parin viikon päästä GHOST  Hartwall Areenalla ja oon siitä ehkä aivan todella innoissani.

• Eeppisten auringonlaskujen kausi on alkanut! Tiistaina oli aika superhieno pinkki iltataivas, toivon vastaavia paljon lisää.

• Jouluradio soi taas. Bestest!

• Kiva sää! Aurinko ja pikkupakkanen tai lumisade on miljoona kertaa parempi ku vesisade ja muutama plussa-aste. Jaksaa tehäkin kaikkea ihan eri tavalla. Ja pakkasilma tuoksuu niin hyvältä.'

• Se, että elämä ylipäätään lyö paljon vähemmän turpaan, kuin mitä se teki viime vuonna.

Syitä olla rakastamatta alkanutta marraskuuta:

• Koulustressi. Jotain oon kuitenkin ehkä tehnyt oikein, koska sitä on (toistaiseksi) vähemmän kuin kahtena edellisenä vuotena...

• Kylmä. Vaik sanoinkin että tykkään pikkupakkasesta, en tykkää palelemisesta enkä ihan oo tähän vielä henkisesti valmis. Toisaalta, kylmyys on pukeutumiskysymys...

Rimpe

Pingviini vilkuttaa

Mun pitäis varmaan jakaa viimeisetkin Norja-kuulumiset, ennen kuin ne unohtuu. Oon nyt ollut kotona Suomessa reilun kuukauden. Saavuin sopivasti Juhannukseksi

Toukokuun lopussa suurin osa muista vaihtareista jätti Kongsbergin ja suuntasi kotiin. Vaan en minä! Kesäkuun ekalla viikolla oon siis mm. viettänyt vielä yksiä pikkuruisia läksäreitä katto-grillailun merkeissä, viimehetken tutkimusretkeillyt kotikaupungissani ja osallistunut Kongsbergilaisten partiolaisten viikonloppuretkelle (jossa oli molempina iltoina iltanuotio, joka päättyi oikean iltapalan sijaan "leiripullaan" eli mehuun, pullaan, mokkapaloihin ja karkkiin... O___o Ja sit lapset hampipesulle ja nukkumaan sokeripäissään. Ooookkei.)

Sitten olikin yhtäkkiä viimeinen viikonloppu Norjassa ja sain viimeisen vierailijan, kun Anna saapui auttamaan mua muutossa. Ennen muuttohommiin ja asunnon pakkaamiseen keskittymistä vietettiin kuitenkin reilu vuorokausi Oslossa ihan muina turisteina. Käytiin mm."Oslon Heurekassa", syötiin sairaan hyvät burgerit, saatiin aika monta hallitsematonta hepulia, ihailtiin auringonlaskua, viettettiin iltaa baarissa ja saatiin kissamainen saattue takaisin hotellille. Hotelli oli muuten Oslon laitamilla sijaitseva Hotel Montebello (eli Hotel Portobello), joka oli samassa rakennuksessa sairaalan kanssa. Oltiin varattu sieltä pieni kahden hengen huone, jossa piti olla tyyliin yksi sänky ja sohvasänky. Yllätys olikin valtava ja erittäin positiivinen, kun huoneemme olikin sitten valtava ja ihan oikeilla sängyillä varustettu ja oikein siisti. Merinäköalakin oli ja kaikki. En tiiä mitä siinä oli käynyt, mutta ei ollut valittamistakaan.

Oslon pikaloman jälkeen siirryttiin sitten viimeisiksi muutamiksi päiviksi takaisin Kongsbergiin. Käytiin chekkaamassa hopeakaivokset, jotka oli cool ja joihin saatiin ihan yksityiskierroskin, kun oltiin ainoat englantia puhuvat vieraat siellä. Sit tietty pakattiin ja siivottiin ihan sekopäisinä ja lopulta pidettiin vikan illan lettubileet kattoterassilla ("Täällähän on vielä viinaa!!") ja aiheutettiin yleistä pahennusta kesäyön kävelyllämme ympäri kaupungin (todellisuudessa ei varmaan ees nähty ketään...).

Ja yhtäkkiä oltiinkin jo tuhannen laukkumme kanssa junassa matkalla lentokentälle, missä suoritettiin vielä viimehetken pakkaussessiot kamojen punnituksen jälkeen ja sitten jo äkkiä Helsingissä, Yllätykset eivät kuitenkaan loppuneet edes siihen, että mentiin  epähuomiossa ulos väärästä matkatavarahallista, vaan löydettyämme vihdoin omat laukkumme oikeasta hallista hyökkäsi yllätysvastaanottokomitea kimppuumme. Parasta bestiä ja parhaita tyyppejä tuommoset <3

Tässä taisi olla kaikki oleellinen Norjasta tällä kertaa. Kuten instagramiin ja facebookkiinkin kirjoitin, opin paljon itsestäni, englannin kielestä ja muista kulttuureista. Tapasin mahtavia tyyppejä, sain uusia kavereita ja koin upeita asioita ja elämyksiä, joita en ois muuten tehnyt ja kokenut. Kannatti siis lähteä. Ja Norjaan menen vielä ihan varmasti uudestaankin, koska niin paljon jäi vielä näkemättäkin.

Rimbau

Ps. Seuraavaksi varmaan sitten jotain yleistä kesästä. Ja se Tiksu-postauskin on vielä tulossa.

Meet me where the cliff greets the sea

Moi!

Tämä taitaa olla viimeinen Norjasta käsin julkaistu postaus. Melko hurjaa!

Koulu on siis mun osalta ollut taputeltu jo kuukauden ja oonkin keskittynyt hyvillä mielin kesälomailuun. Ollaan mm. juhlittu Norjan kansallispäivää 17. toukokuuta ja käyty viiden päivän reissulla Stavangerissa Norjan länsirannikolla.

Kansallispäivänä tai grunnlovsdagina käytiin seuraamassa aamulla paraatia, jossa marssivat lapset Kogsbergin peruskouluista, useampi soittokunta sekä aikuisia että lapsia ja ihan tavallisia paikallisia ihmisiä. Kansallispuvut on Norjassa huomattavasti tavallisempi ja yleisempi juhlavaate kuin Suomessa ja kansallispäivänä melkein kaikilla paikallisilla olikin päällä perinteikäs bunad.

Tämän aamuparaatin jälkeen hajaannuttiin vielä hetkeksi kukin omiin touhuihimme (usea varmaan nukkumaan päikkäreitä, koska edellisyön unet olivat keskeytyneet vahingossa lauenneen palohälytyksen takia...) ja sitten suunnistin kavereineni pikniklounaalle puistoon joen varteen. Syötiin hodareita (jotka myöhemmin paljastuivatkin juuri siksi thö kansallispäiväruoaksi) ja vaikka mitä muutakin. Piknik oli kiva ja sää suosi oikein huolella, oli lämmin ja aurinkoinen, aika täydellinen juhlasää.

Piknikin jälkeen siirryttiin seuraamaan kovin odottettua russetogia, eli abien paraatia, jossa ilakoivat abit haalareineen ja niine paljon puhuttuine busseineen, Eeppistä ja SKAM-fanin mieltä lämmittävää.

Illalla grillailtiin kattoterassilla ja muuten vaan hengailtiin porukalla.

Stavangeriin lähdettiin toukokuun 22. päivä, kun kaikkien viimeinen koe oli ohi. Matkaan lähdettiin samalla kolmen hengen porukalla, jolla oltiin reissussa talvilomallakin. Ensimmäinen päivä meni lähinnä matkustamiseen, matka junalla kesti noin kuusi ja puoli tuntia,

Seuraavina päivinä vierailimme muun muassa Stavangerin kaupunginmuseossa (oli loistava), kävimme opastetulla kajakkimelontaretkellä (jolla oli innokkain opas ikinä ja missä pääsimme melonnan lisäksi myös kellumaan meressä ja näimme kotkan), patikoitiin yhdelle Norjan kuuluisimmista luontoturistirysysitä, Preikestolenille ja ihan vaan kierreltiin kaupungilla. Stavanger oli kyllä ihan hurjan kaunis ja ihana, saatoin vähän rakastua siihen jo ihan lyhyen kaupunkikerroksen aikana. Suosittelen käymään.

Samaan aikaan meidän kanssa Stavangerissa oli myös käynnissä joku pyöräilykisa, joka ensin huvitti meitä ja sitten lähinnä ärsytti, koska sen takia melkein kaikki bussit oli peruttu kahtena päivänä ja jouduttiin odottelemaan kämpille pääsyä tihkusateessa nälkäisinä ja kylminä ainakin toisena näistä päivistä...

Iltaisin löhöttiin meidän kellarihuoneiston sohvalla ja katsottiin telkkarista mm. Modernia perhettä, mun ja Iriksen suosikkia Say yes to te dressia ja sitä hiton jääkiekkoa ihan kuumotuksissa kolmena iltana putkeen...

Sanomattakin on selvää, että paluumatkalla maanantaina soi päässä Poika saunoo ja tunnelma oli hieman väsähtänyt. Mutta kivaa oli!

Reissun jälkeen oon mm. löhöillyt sateisessa Kongsbergissa ja osallistunut viikonlopun mittaiselle partioretkelle norjalaisten partiolaisten kanssa. Näistä kuitenkin ehkä enemmän vielä myöhemmin, nyt moi!

Rimppa

Noustaan lentoon ja uneksitaan, ei oo maailmasta nähty vielä puoliakaan

Siis tiedättekö mitä, tääl on tullu ihan melkein kesä!
(paitsi et tällä viikolla on satanut kyllä myös räntää, vettä ja varmaan rakeitakin ...)

Norjaa jäljellä reilu kuukausi ja oon samaan aikaan aika haikee siitä että tiedän että se tulee kulumaan ihan sairaan nopeasti, mutta sit odotan myös aika paljon kotiin paluuta ja erityisesti sen jälkeen koittavia kesäseikkailuja ja Suomen kesää ihan yleisestikin.

Siellä kotona oon tosin ehtinyt vajaan viiden päivän verran piipahtaakin edellisen postauksen jälkeen pääsiäisenä. Piti muun muassa käydä kokemassa eräs Tiktak-yhtyeen Hartwall Areena keikka, josta on ihan erillinenkin postaus tulossa ja tavata vihdoin yksi nuori ja hurmaava Ilari. Muita agendoja oli mm. hammastahnan, salmiakin ja ruisleivän ostaminen.
Loma oli kiva, mutta olipa kummallista olla yhtäkkiä Suomessa. Erityisesti eka ilta oli varsin omituinen, kun oli aamulla herännyt Kongsbergissa ja sit yhtäkkiä olinkin Martinlaaksossa.

Loman jälkeen olikin sitten heti yksi koe. Aineena Strategic management ja suoritusmuotona ryhmässä kirjoitettava raportti, jonka tekemiseen on aikaa tasan 48 tuntia. Istuttiin koululla aika pitkään tuona aikana, mutta ryhmä oli kiva ja jäi ainakin fiilis ettei oltu ihan sysihuonoja.

Tän kokeen lisäksi duunattiin yhden toisenkin kurssin lopputehtävä valmiiksi ja presentoitiin se maanantaina, mikä tarkoittaa sitä, että enää yks koe jäljellä!

Oli myös vappu, joka ei mikään hirveän suuri karnevaali täällä ollut, mutta kulkue sentään oli! Ja monei lippui. Ostin mansikoita ja kävin luokkatoverin kanssa vappukahvilla.

Otin  myös itseäni vihdoin niskasta kiinni ja toteutin koko kevään takaraivossa kutkutelleesta ajatuksesta ottaa yhteyttä norjalaisiin partiolaisiin ja kysyä oisko mahdollista päästä toimintaan mukaan. Olihan se, joten nyt oon käytyt jo muutamana viikkona tekemässä juttuja niiden kanssa, ensin oli Yrjönpäivän kisat, joissa istuin yhden äiti-ihmisen kanssa pitämässä rastia ja viime viikolla olin mukana paikallisen vaeltajaryhmän kokouksessa, jossa tehtiin jesarista mm. riippumatto ja kuppi. Hupaisaa. Oon nyös osallistumassa näiden kanssa kesäkuun alkupuolella ennen kotiin lähtöä jonkin näköiselle viikonloppuvaellukselle/leirille, koska kyllähän sitä nyt kesään aina yks partioleiri kuuluu.

Huomenna viimeinen virallinen vaihtariaktiviteetti, kun mennään pelaa lasersotaa Drammeniin ja illalla muutaman hollantilaisen luokkakaverin synttäribileet. Jee.

Terkut,

Riina