Valmiina hulluun yöhön kaikki on, tällä porukal tää mesta salee räjähtää

Eilisiltana olin yhdellä parhaista keikoista, jolla oon koskaan ollut. Ilta oli kyllä muutenkin varsin eeppinen, ihan muillakin osa-alueilla, kuten siinä yhdessä biisissäkin laulettiin.
Oltiin siis Annan ja Venlan kanssa The Circuksessa Robinin kaikkien aikojen ekalla K18-keikalla. Mielenkiintosia tilanteita tarjoilivat useamman tunnin odottelun aikana mm. jonossa kuultu "Sori, mä kuulin et te puhuitte mummoista ja mun on pakko nyt kysyy et ootteksteki mummoja? Silleen henkisesti?" ja ne eturivin känniääliöiden jatkuvat tappelut, jotka johtivat kyseisen porukan illan päättymiseen jo reilusti ennen keikan alkua ja tästä johtuvaan muun kanssayleisön pienimuotoiseen ilonpitoon.

Puoliltaöin, hiukan kärsivällisyyttä, hermoja ja nukkamaanmenoaikoja koetelleen muutaman tunnin odottelun jälkeen illan päätähdet nousivat lavalle ja sittenhän sitä mentiinkin. Yksi jos toinenkin saattoi suorittaa kiitettävän sekoamisen, kun ne biisit, joista on tullut liian monien kuuntelukertojen jälkeen pelottavan hyviä, tuli sieltä ihan livenä vihdoinkin. Ihan uskomattoman hauskaa. Loppuunmyyty Circus hyppi, lauloi ja huusi vähintään yhtä paljon kuin itse artisti. Harvalla keikalla oon nimittäin oikeesti onnistunu huutamaan itteni äänettömäks.

Ennen keikkapaikalle menoa käytiin syömässä subissa ja vietettiin ehkä hitusen liian pitkä aika nauramassa Habibi-nimisen ravintolan mainosjulisteelle. Haluaisimme kovasti tietää, millaisia ruokalajeja ovat halumi, haluomi ja kabab. :D

Kiitokset vielä keikkaseuralle, oli huippua, otetaan toki joskus uudestaan.

Rimpe

Älä usko lauluihin, ne tekee susta haaveilijan

On päiviä, joina sitä istuu bussissa Hyrylän asemalla, ja katselee kahta varista, jotka istuu koivun latvassa aseman toisella puolella.
Päiviä, joina taivas on ihan tajuttoman kaunis, kun tulee koulusta kotiinpäin neljän jälkeen ja bussipysäkillä seistessä laulaa ääneen radiosta tulevaa Apulannan Valot pimeyksien reunoilla -kappeletta.

On päiviä, joina valuu kuvikseen tunnin myöhässä, ihan hirveän nälkäisenä kourassaan kolme karjalanpiirakkaa, ja vastassa on monta iloista kaveria, rasiallinen pipareita, pullollinen glögitiivistettä ja vedenkeitin, jotta voidaan ottaa varaslähtö jouluun. Kohta kaapista on kaivettu esiin myös pieni ämpäri, jonne laitetaan kännykkä soittamaan joululauluja, koska joku lahopää unohti ottaa kajarin mukaan, kun aamulla lähti kouluun.

Ja on päiviä, joina vihdoin poistuessaan esipikkujouluista hymyillen kirpeänkylmään syysilmaan ja -iltaan, sitä näkee Myyrmannin takana ensimmäiset jouluvalot kerrostalon parvekkeella ja hetikohta toiset ja kolmannetkin. Ja se hymy levenee.

Sellainen päivä oli tänään.

Rimppa

"You see, whenever I start feeling sick, I just stop being sick and be awesome instead"

Hellou.

Viimeviikolla olin kotona keskiviikkoon saakka, koska onnistuin saamaan syyslomalla töissä lapsilta jonkun ihkun pöpön ja olin melko lailla veto pois ainakin siihen keskiviikkoon saakka, vaikka en kyllä vieläkään taida olla ihan kunnossa. 

Sitkeästä flunssasta huolimatta oli kuitenkin ihan kiva leiri, paljon mielenkiintoisia koiravieraita, koira-askarteluja ja muita koiramaisia aktiviteetteja. Ryhmä oli ihan kiva ja ohjaajien kipeys/väsymystaso ylitti loppuviikosta sen kultaisen rajan, jonka jälkeen läppä muuttuu uskomattoman huonoksi. Lisäteemana leirillä taisi olla Antti Tuisku...

Mut joo, kotona ollessani oon lähinnä maannut sohvalla ja 

taas vaihteeksi, pitkästä aikaa, kattonut huomattavat määrät HIMYMiä ja lievästi sanottuna obsessoitunut täysin uudestaan. 

Oon juonut valtavat määrät teetä ja niistänyt enemmän kuin ehkä tiesin mahdolliseksi.

Tänään vietin ehkä parhaan sunnuntain pitkään aikaan; viritin eilisiltana Perttulassa sänkyni viereen pienen "viihdekeskuksen", tosinsanottuna miniläppärin+irrallisen levyaseman+kaiuttimen, ja vietin muutaman tunnin edellämainitun sarjan parissa ja tänään sama meininki jatkui heti aamusta. Mikään ei oo ehkä parempaa, kuin maata peittoon kääriytyneenä sängyssä sateen ropistessa ikkunaan katsomassa jotain noin nerokasta, teekuppi ja hillitön irtokarkkipussi käden ulottuvilla (ne oli tarjouksessa cittarissa).

Saatoin myös tulla pelottavan onnelliseksi siitä vesisateesta ja syksyn tunnusta kotiin ajaessani. Pimenevä ilta, vaikka kello ei ole viittäkään, liikennevalojen värikkäät heijastukset märässä asfaltissa ja paras syysmusa täysillä auton kaijuttimissa.

Eilen kävin mummilla moikkailemassa nuorempia serkkuja. Illemmalla hengailin myös yhden erityisen hurmaavan nuoren miehen kanssa, vietin illallistreffejä vielä vähän nuoremman tomeran neidin kanssa (tai siis lappasin sitä safkaa mahdollisimman nopeasti sinne nassuun) ja rapsuttelin sitä makarooniksi keittiön lattialle heittäytynyttä onnelista kojoottia.

Enää vajaa pari viikkoo syksyn parhaaseen viikonloppuun ja ens viikonloppunakin varmaan aika uskomattomat bileet The Circuksessa...;)

Nyt heips taas,

Riina

PS. Ainii, meen huomenna haastatteluun työharjottelupaikkaa varten. Toivottavasti nappais.

Katu kutsuu, tänään me lähetään ja jos varoo vaan ei tunne mitään

Lokakuu tuli ja toi samalla kertarysäyksellä näköjään melkein talvenkin.

Aamut on nyt alkanu jo pari päivää kouluun pääsyn jälkeen intensiivisellä patterinhalailulla, kun on sormet ja varpaat on ehtineet muuttua pakasteiksi jo matkalla bussilta kouluun ja teen kulutus on taas kasvanut pykälällä.
Lokakuu toi tullessaan myös ei-niin-ihanat  8.45 aamut.
Onneks ne on ollu nättejä, ois hirmu ikävä ei sillä et nyt jo ei olis seistä aamulla ennen kahdeksaa bussipysäkillä räntäsateessa...
Ja onneks on kavereita, aamuisia halipiirejä ja huomattavan huonoa läppää lämmittämässä tunnelmaa.

Viikko sitten oltiin mummin ja äidin kanssa nauttimassa sivistyneesti hyvästä livemusiikista, eli Jarkko Aholan sulosoinnuista Savoy-teatterissa.
Tämä siis mummin synttärilahjana, kova kyseisen herrasmiehen fani kun on (vaikkei se tosin ehkä arvostakaan sitä aivan samaa osaa herran tuotannosta niin paljoa kuin allekirjoittanut...)
Mutta juu, mahtavaa oli jälleen kerran, parasta olivat Queen-coverit ja se Teräsbetonimedley, joka teki mut kovin onnelliseks (Teräksen taakka, Orjatar, Metallisydän, Missä miehet ratsastaa & Taivas lyö tulta)

Tiistaina Malminkartanon jätemäellä oli valotempaus, jonne mentiin mummin kanssa ihmettelemään. Uudelleen toteutin myös viime talvista valojenkuvailuprojektiani, paljon paremmalla tuloksella kuin tammikuussa.

Oon kuunnellu syksyn aikana ihan liikaaa Robinia.

Rimbu