She dreams of storytime and the river ghosts

Hei.

Sori, en oo kirjottanu taas miljoonaan vuoteen vaik mul ois ollu vaikka mitä asiaakin. Mut en vaan oo kerenny.

Yks niistä asioista miks mun on pitäny kirjottaa, on tää.


Kyllä, se Nightwishin Imaginaerum-leffan maailmanensi-ilta 10.11. ja sitä edeltänyt keikka.
Oli ihan superhyvä. Tai lähinnä keikka, leffa ois voinu olla parempikin. Liian vähän Nightwishia itseään ja liian vähän niiden oikeita biisejä. Mutta väliaikainen laulaja Floor Jansen oli kyl hyvä. (Ja kysymys kuuluu miksi keskustelin aiheesta tätini kanssa? Se kun ei vaikuta oikeen siltä että kuuluisi kyseisen bändin fanikohdetryhmään...)

Sit tiistaina kun kävin mun hoitokoiralla Cipolla, mietin siinä hämärässä tihkusateessa tallustellessani sitä, miten paljon mun ja sen kommunikaatio ja esimerkiksi ulos lähteminen on helpottunut syksyn aikana. Ennen Cipo piti melkein kantaa ulos talosta tai huijata taka-ovesta pihalle ja repiä väkisin ulos portista. Nyt se rynnii päätäpahkaa ovelle kun sille näyttää hihnaa tai pantaa.  Oon vissiin syöttäny sille tarpeeks nameja syksyn mittaan...;) Tosin sisään se ei vieläkään haluis mennä vapaaehtoisesti, sinne edelleen huijaan sen kepillä tai namilla tai kierrätän takaovesta.

Perjantaina alkaa koe-viikko ja sit mulla on lauantainakin koe. AAAAAARGH! Ekana on kaikenlisäks ruotsin koe enkä mä yhtään osaa ruotsia, siitä huolimatta että sain suomeks kirjotetusta tiivistelmästä 9 kymmenestä pisteestä. Silti, sen sijaan et oisin tänään menny kotiin koulun jälkeen lukemaan kokeisiin, lähdettiin äitin kanssa kattomaan mulle wanhojen mekkoa. Ja sieltähän se löysikin tiensä kotiin, nätti tummansininen puku.

Nyt menen nukkumaan, heipsuu!

Rimppakinttu