In your heart burns like fire, you know you can't walk so you run

Tänään syysfiilistelyä. Haravoin, ja kasasin lehdet monen pienen kasan sijaan yhteen, mahdollisimman suureen, lehtikasaan. Oli kiva ilma, nättiä ja lämmin, enkä voinu kuin hymyillä kasatessani sitä. Keskityin tehtävään samalla tarkkuudella kuin olisin rakentanu lumiukkoa, ja yritin tehä kasata mahdollisimman kauniin, ison ja elämää suuremman taideteoksen. Taisin mä sitä vähän pöyhiäkin...

Suunnittelin samalla pienen hihityksen kera uutta kokoperheen syksyistä piirroselokuvaklassikkoa, joka voitaisiin näyttää sitten telkkarissa aina vaikka halloweenina tai jotain. Juoni voisi menä vaikka näin:

Pieni tyttö ( tai poika) rakentaa eräänä syyspäivänä pihaansa ISON lehtikasan. Yöllä lapsi herää ja huomaa että kasa onkin muuttunut eläväksi. Sitten kasa ja lapsi lentelevät ympäriinsä syksyisessä yössä kauniin musiikin soidessa ja lopulta palaavat kotiin. Aamulla lapsi huomaa että tuuli onkin levittänyt kaikki lehdet pitkin pihoja ja sitten kaikkia itkettää kun kasa oli niin kiva. 

Joo, anteeks. Syytetään tästä sitä että kuuntelin samalla Nightwishia ja no, jostakin syystä se ja ajatus siitä että puuha toi mieleen lumiukon rakentamisen, toi tän mun päähän. Pahoittelen sitä, että jouluna kun katsotte erästä nimeltä mainitsematonta elokuvaa saatte automaattiseti päähänne mun blogin...;D

 Haravoimisen lisäks oon maannu kameran kanssa ruohikossa ja nauttinu aurigosta. Tuijottanu kirkkaan sinistä taivasta ja pieniä pilvenhöytyviä. Soittanut haravaa kuin kitaraa, tai ainakin leikkinyt soittavani. Tehnyt vielä toisenkin ison lehtikasan hämärälle pihalle ja ihaillut samalla vaaleanpuna-oranssia taivasta auringon laskiessa.

 Loppuun vielä värikkäitä kuvia viime viikolta ja tältä päivältä.

Riina

P.S. Toivon hartaasti, ettei mun kasoille käy leffajuonen kaltaisesti. En haluu tehä samaa duunia uudestaan huomisaamuna...