Tiiättekö sen fiiliksen, kun ois ihan hirvee inspiraatio ja innostus kirjottaa ja muka vielä kamalasti jotain asiaakin, mut sit se ei vaan tuu mitenkään järkevästi ulos eikä mikään liity mitenkään mihinkään? Ette ehkä, mut mulla on se just nyt.
Oon kattonu ihan liikaa televisiota.
Sain vihdoin viimeviikolla katottua How I met your motherin loppuun, viimeistä "pahamaineista" jaksoa myöten, vaikka mua oltiin neljän ihmisen toimesta varoitettu olemaan katsomatta sitä ikinä. Täytyy kyllä sanoa, että olin noiden varoitusten perusteella osannut kehitellä päähäni kaikennäköisiä skenaarioita siitä lopetuksesta, joten juuri mikään jaksossa ei tullut yllätyksenä enkä siis järkyttynytkään erityisemmin. Vaikka olihan se vaihtoehtoinen lopetus nyt kuitenkin huomattavasti parempi, vaikkei sitä jakson suurinta vääryyttä korjannutkaan.
Ja hitto vie, tiiättekö kuinka vaikeeta on on luopua jostakin sarjasta kun se päättyy?
Joo, kyllä tiedätte. Aloin siis vierotukseks kattoo Frendejä alusta, mutta eihän siitä nyt tuu hevosen takapuoltakaan, kun koko ajan vaan kelaan sen ja HIMYMin yhtäläisyyksiä (joita on pelottavan paljon) tai jotain muuta vastaavaa fanityttöhypetystä. Olotila on siis jatkuvasti about tällanen...
Tai tällanen...
Tai tällanen...
Mut joo okei, tänään koulussa oli web-suunnittelua, joten pyöräytinpä siinä sitten eräät nettisivut samalla kun kuuntelin massoittain vanhaa Sonataa. Pyörin Tumlbrissa ja hihitin ihan liikaa. Nyt mun pitäis kerätä pääni, sulkea tää tietokone, syödä ja lähteä partioon katsomaan, josko tää hepuli siellä lieventyis. Vaikka tuskinpa vaan, mulla on pahasti sellanen fiilis, että sittenhän se riemu vasta repeekin kun pääsen siihen oikeeseen seuraan...hups.
Riina
P.s. Oon henkisesti niiiiiiiiiiiiiiiin 16 veee at the moment.
P.p.s. Mm. tätä tehtiin Juhon kanssa kun katottiin Frendejä viikonloppuna...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti