Maailman karuin kaupunki on tänään kauniimpi, kauniinpi kuin milloinkaan

Heipähei pitkästä aikaa.

Tääkin postaus olis kuulunut tehdä jo kauan sitten, jotta ei olis tarvinnut tunkea kaikkea tässä olevaa samaan mutta whatever.

Aloitetaan nyt sitten vaikka siitä risteilyn jälkeisestä perjantaista, josta on kyllä jo ihan liian kauan. Helsinki-päivä, ja Radio Aallon ilmaiskonsertti, jossa heiluttiin Annan kanssa muutama hetki kesäisestä säästä ja livemusiikista nauttien.
Ensin oli Haloo Helsinki, jonka keikalle meijän oli pitäny mennä jo varmaan yli puol vuotta. Mentiiin ajoissa, joten päästiin jopa ihan kivalle paikallekin sinne konserttialueelle, mistä kuuli ja jopa näki lavalle hyvin. 

Sitten oli Elastinen, jota ei varmaankaan oltais jääty seuraamaan niin intensiivisesti, ellei oltais saatu selville että myös Robin tulee käväisemään lavalla. Hevilaamailtiin siis upeine tassimuuvseinemme sekin keikka siinä hulppeilla paikoillamme, ja olimme vähän pahoillamme siitä, ettei Robin vetänyt kuin yhden biisin, vaikka sen aikana saattoikin hysteerinen nauru tulvia itse kunkin suusta, ties mistä syistä...
Sitten ryysimme ulos (tai yritimme välttää sitä, mutta silti päästä pois konserttialueelta...) koska joku tyhmä Nopsajalka ja koska vatsa sanoi että ruokaa oli saatava, muttei todellakaan niistä jonoista. Päädyttiin vakiopaikkaani Tennispalatsin Hesburgeriin.
Lopuksi palasimme takaisin kuuntelemaan Pariisin Kevään keikan ei-ihan-niin-hyville-paikoille, varsinaisen konserttialueen ulkopuolelle, mutta no joo, kyllä siitäkin melkein kuuli ja jopa näki, mitä siellä lavalla tapahtui.

Sitten tuli seuraava maanantai ja päätettiin lähteä Sarinan kanssa epävakaisesta säästä huolimatta Suomenlinnaan retkelle, josta oltiin sovittu jo joskus kauan sitten. Aurinko paisteli ja kaikki näytti hyvältä siihen saakka kun vihdoin päästiin sinne saarelle ja saatiin silmämme irti siitä armeijan laivasta, joka soittokunnan saattelemana parkkeerasi itsensä siihen ihan lauttalaiturin viereen. Lähdettiin liikenteeseen ja eiköhän se kaatosade sitten alkanutkin. Kiroten ja nauraen juostiin puolihyödyttömien sateenvarjojemme kanssa etsien edes jonkin näköistä katosta mihin oltaisiin päästy suojaan ja ensimmäinen vastaan tuleva nyt sitten vain sattui olemaan lasten kiipeilyteline, jonka suojissa, kovin ahtaissa sellaisissa tosin, vedettiin takit päälle ja naurettiin vähän lisää, ihan vaan sille hullulle tosiasialle, että oltiin juuri suojauduttu kammottavaa kaatosadetta kiipeilytelineeseen...
Kyllä se sitten myös loppuikin ja päästiin syömään eväitämmekin ihan aurinkoisessa säässä, vaikka ne lokit olivatkin vähän ahdistavia. Enkä muuten ole ikinä kuullut yhdenkään linnun pitävän sellaista ääntä kuin ne. Omituista kerjäyspiippausta.
Myöhemmin otettiin luvattoman suuri määrä selfieitä ja naurettiin hysteerisesti liian paljon.
Ja öö, oon melko varma että Suomenlinnassa asuu hobitteja, koska katsokaa nyt.

Sateensuojamme

Hobitinkolo puun alla

Joo, päätin just että en edes yritä ympätä juhannusta kuvineen tähän postaukseen, vaan teen siitä ihan oman jutun. Jos muistan. Ja kerkeen.
Nyt loppuu, koska huomenna töitä ja ois toki ihan kiva keretä nukkumaankin jossain välissä.
Palaillaan.

Rimbau