Once upon a night we’ll wake to the carnival of life

Syksyn odotetuin viikonloppu takana päin.

Perjantaina oli Nightwishin euroopan kiertueen avauskeikka Espoon Metro Areenalla (siis entisellä Baronalla), jota olin venannut taas vaivaiset puoli vuotta, sieltä kesäkuun risteilyltä saakka.
Oli taas ihan huippua, vaikka ihan erilainen tunnelma kun laivalla (no tottakai, vaikkei tuo areena nyt mikään isoin ole, niin on se anyhow huomattavasti suurempi, kuin se laivan yökerho...)

Saatoinpa taas bilettää melko huolella. Huusin, lauloin, nauroin ja heiluin ihan kiitettävästi ja vähintäänkin kahden urheilusuorituksen edestä. Settilista oli ihan mukava, vaikkei ehkä ihan yhtä eeppinen kuin kesäkuun keikalla, ja näytti tältä:

1. Shudder Before the Beautiful
2. Yours Is an Empty Hope
3. Ever Dream
4. Storytime
5. My Walden
6. The Islander (Eka puolikas Marcon soolona)
7. Élan
8. Weak Fantasy
9. 7 Days to the Wolves
10. Alpenglow
11. The Poet and the Pendulum
12. Nemo
13. Stargazers
14. Sleeping Sun
15. Ghost Love Score
16. Last Ride of the Day
17. The Greatest Show on Earth (kappaleet 1-3)

Outrona The Greatest Show on Earth loput kappaleet.

Erityisen onnellinen olin mun marraskuulevyn, Dark Passion Playn biisesitä, varsinkin tosta The Poet and the Pendulumista, jota saatoin perjantain koulumatkoilla popittaa autossa melko kovaa.

Taustascreenit oli mahtavat animaatioineen, pyroshowt jälleen kerran kovin mahtipontiset ja tuo bändi nyt vaan yleisesti ottaen tietää miten viihdyttää sekä itseään, että katsomaan tullutta kansaa parhaalla mahdollisella tavalla.

Harva asia tässä maailmassa virnistyttää mua yhtä paljon, kuin Tuomas Holopaisen leveä keikkahymy. 

Lauantaina sen sijaan suunnattiin Sanna-Marin kanssa On the Rocksiin viikonlopun keikalle nro 2.
Tällä kertaa luvassa oli se toinen ah niin rakkaista lempibändeistäni, Amoral nimittäin.

Kivaa oli, vaikka heti Nightwishin jälkeen mikä tahansa bändi tuntuu aika pieneltä. Mut hyvältä näytti ja kuulosti kuitenkin, jälleen kerran. Setissä sekä vanhojavanhoja klassikoita, viimeaikojen suosikkeja ja ihan uuttakin materiaalia.

Jäätiin tällä kertaa ihan tarkoituksella vähän kauemmaksi (ei siis eturiviin) tarkkailemaan toimintaa, koska todettiin, et vois olla välillä ihan virkistävää saada vähän isompaa kokonaiskuvaa siitä, mitä siellä lavalla tapahtuu, eikä ainoastaan Benin sormista, vaikka uskomattoman kovaa tilutusta onkin ihan kiva seurailla.

Melkoista hymyilytystä aiheutti myös Arsban keikkakampaus; jätkän tukka oli kahdella pitkällä ranskanletillä. Varmaankin edellisen illan teatterihommien peruja, mut silti...;D

Kiitos keikoista kaikille tahoille, nyt meiksi kuittaa,

Rimpe