Ja siks oonkin ollut ihan kikseissä tästä koko tammikuun vallinneesta säätilasta.
Välillä sorrun toki valittamaan kylmyyttä muiden suomalaisten tapaan, mutta todellisuudessa kiljun sisäisesti riemusta lämpötilan ollessa reilusti miinuksen puolella.
Rakastan kaikkia eriskummallisia luonnonilmiöitä, jotka esiintyy vain silloin kun on tarpeeksi kylmä. Kaamosajan oranssia aurinkoa ja vuoden upeimpia auringon laskuja ja -nousuja. Lunta, lumisadetta ja pakkasta.
Eikä mua ei haittaa edes se, että viimeviikolla jouduin pukemaan kaksi kaulaliinaa ulos mennessäni.
Parhautta on myös keskustassa edellen valloillaan olevat jouluvalot, tönköiksi itsensä topanneet sympaattiset ulkomaalaiset turistit ja se, miltä taivas näyttää neljän jälkeen meren yllä tai tuomiokirkon takana.
Ainoa mistä en ihan tykkää on se, että meillä on toimistolla niin hiton kylmä sisälläkin, että varpaat jäätyvät villasukista huolimatta, puhumattakaan nyt sitten hiirikädestä tai nenästä.
Onneks on se uus vedenkeitin ja teetä (jota join tänään varmaan ainakin kuusi kupillista...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti