Hiusten latvat yhtyy ääniaalloiksi

Yli kuukauden tauon jälkeen on hyvä palata blogin pariin livemusiikin merkeissä.

Oltiin perjantain ja lauantain välisenä yönä Annan kassa katsomassa Amoralia Virgin Oilissa.
Mukana menossa olivat myös ennen Amoralia soittaneet Block Busters ja To/Die/For.
Block Busters oli ennakko-odotuksistamme poiketen varsin hyvä, niin shown kuin musiikinkin kannalta. Yleisöä ei siinä vaiheessa iltaa ollut vielä paljon mitään, mutta ihan uskomattomalla energialla ne jätkät veti sen keikan läpi ja jopa juoksenteli keskellä baaria kitaran kanssa yms. Oltiin vaikuttuneita näkemästämme.

To/Die/For ei sen sijaan oikein sytyttänyt, vaikka kyseessä onkin jo oikeasti tunnettu ja aika vanhakin bändi. Ei sekään varsinaisesti huono ollut, mutta ehkä vähän tylsä ja paatoksellinen. Ehkä me ei vaan kuuluta sen bändin kohderyhmään.

Amoral aloitti siinä vartin yli puolenyön aikoihin ja todettiin Annan kanssa jo toistamiseen ettei ehkä parempaa tapaa aloittaa päivää ole (varsinkaan vappuaattoa...) Oltiin varattu itellemme oikein hyvä paikka siitä eturivistä, perinteikkäästi vähän keskeltä oikeelle, Benin edestä. Meno oli alusta asti jotenkin poikkeuksellisen hyvä (tai sit se oli vaan se eturivi...?) ja lavallakin energiat tosi kohdallaan.

Kuultiin uudelta levyltä kaikki mun suosikit, pari vanhaa hyvää, edellisen levyn huiput sekä mut ja Annan molemmat yllättänyt Beneath, jota en jostain syystä yhtään osannut odottaa ja joka oli kyllä mun mielestä koko keikan paras ehkä muutenkin paras biisi koko bändin tuotannosta

Keikan lopuksi Anna sai Beniltä plekun, kun se jakeli niitä eturiviin (oon ehkä vähän kade, kun ne loppu just mun kohdalla...) ja onnistuttiin nappaamaan settilista itsellemme. ;)

Oltais haluttu jäädä viel hengailee ja venailee josko joku ois vaikka vielä tullu sinne baarin puolelle ja oltais vaikka
saatu kuvia tai jotain, mutta koska bussi, päädyttiin vaan lähtemään mäkin kautta asemalle ja kotiin.

Nyt lopetan, kiitos seuralle ja myös bändille vielä kerran.

Hevi-Riina

PS. Myöhemmin lauantaina mun fanityttötavoitteet täyttyivät taas vähän, kun instagramiin ladattu keikkakuva keräsi positiivista huomiota bändin suunnalta ja päätyi lopulta repostatuksi bändin omalle ig-tilille... Saatoin olla lievästi onnellinen.

PPS. Onks kauheen väärin, jos teksti kertoo Amoralista, mut otsikko on Haloo Helsinkiä? Whatever, näin on nyt joka tapauksessa.