Why do I tear it apart when all the pieces are finally together? We all should know by now that nothing is forever

"I remember those days, not a dime to our name

Discovering new, finding more of the same

I look back at those times with only light in my heart

Such a shame to see a good thing torn apart"

Amoral - Of silent stares & fire lost

Muutama viime päivä on ollut kovasti tunteellinen ja henkisesti ehkä vähän rankkakin.

Mun pitkäaikainen lempibändi Amoral nimittäin lopetti lähes 20-vuotisen uransa loppiasaattona Tavastialle eeppiseen useamman tunnin jäähyväiskeikkaan, jolla kuultiin biisejä ihan ekasta demosta viimeiseen levyyn asti ja nähtiin kaikki bändin riveissä koskaan soittaneet muusikot.

Tieto lopettamisesta tuli jo heinäkuussa ja täytyy myöntää, että oon ollu asiasta melko hajalla koko tän puol vuotta. Ei oo varmaan päivääkään mennyt, etten ois osittain kauhunsekaisilla fiiliksillä edes vähän ajatellut tota keikkaa, vaikka toisaalta oon myös kieroutuneesti odottanut eeppisiä bileitä.

No, keikkahan oli sitten kyllä ihan odottamisen arvoinen.  Mentiin Annan kanssa paikalle sen verran ajoissa, eli heti ovien auettua, että ehdittiin mainiosti asettaa itsemme eturiviin huippupaikoille, siihen vakiopaikkaamme Benin eteen. Meininki oli hyvä sekä lavalla että sen edessä ja porukkaa kunnolla paikalla ihan ulkomaita myöten. Bongattiin paljon tuttuja naamoja, osa ihan puhtaasti faneja, osa muiden, ns kaveribändien jäseniä. 

Vanhoista Amoral-jäsenistä eniten sydäntä lämmitti basisti Erkki Silvennoinen, jonka edellisestä näkemisestä lavalla ei tosin ollut kuin päälle kaksi viikkoa ja josta pitää tietää joiltain osin varsin koominen urakehitys ja bändit joissa se soittaa/on soittanut. ("Yeah, he stole our bassplayer so we stole him." -Ben Arista, joskus vuonna 2012)

Biisejä kuultiin tosiaan koko bändin uran varrelta ja settilistaan oltiin kyselty faneilta toiveitakin.

Settilista näytti suurin piirtein tältä, joku saattaa puuttua jostain välistä, en oo varma:

1. Rude Awakening
2. On the other side pt. 1
3. No Familiar Faces
4. Metamorphosis
5. Distract
6. Leave your dead behind
7. Lacrimal Gland
8. D-drop Bop
9. Mute
10. Decrowning
11. Showdown
12. Release
13. If not here, where?
14. Sounds of home
15. Same Difference 
16. Wrapped in barbwire (Year of the suckerpunchin kitarasoolo-introlla)
17. Dig up her bones 
18. Exit
19. Beneath
20. Prolong a stay (encorena)

Menee varmaan aikaa, että toivun tästä tai oikeesti edes tajuan, että se bändi on nyt loppu. Vaikka kyse on "vain" bändistä, se on kuitenkin ollut mun lempibändi kahdeksan vuotta ja aivan hiton iso osa mun elämää. Oon mm. nähnyt Amoralin kaikki Helsingin keikat (no ok, en 2014 Tuska-keikkaa, mut kaikki muut...) sen jälkeen kun täytin 18 ja parit ennen sitäkin.

Onneks on tulossa paljon hyviä keikkoja tähän ihan parin kuun sisään, niin en ehkä jää tähän niin pahasti märehtimään. Ja onneks yks niistä on Martsarin kaljakellarin Ari & Ilja -duokeikka, niin saatan jopa selvitä pahimmista vieroitusoireista, näin alkuun ainakin.

Riina