Ja kuinka juhlimmekaan yhteistä matkaamme taas

Heyyyy!

VIIKONLOPPUUUUUUUU <333 Vaikka koulussa onkin ihan kivaa, varsinkin kun siellä on niinkin rentoa kuin mulla tällä hetkellä, niin olin kyllä jo taas tän tarpeessa. Mun unirytmi on hiukan sekaisin edelleen hiihtoloman jäljiltä ja oon ollu semiväsyny ainakin aamusin .
Mut joo...

Viime lauantaina avattiin tän vuoden keikkasaldo, noin niinkuin hiihtoloman lopetukseksi.
Käytiin kovinkin sekalaisella porukalla ihan vaan Martsarin Jyväsessä kuuntelemassa (ja vähän myös katselemassa...) aina yhtä korkealta ja kovaa vetävää J. Aholaa.

J: "Matalalta vai korkeelta?" 
Yleisö: "KORKEELTA!" 
J: "Aina vaan korkeelta..."
Valitettavasti matalalta ei nyt vaan ole vaihtoehto, jos sattuu olemaan Jarkko Ahola...;D

Erittäin mukavaa oli, vaikken ole kyllä ikinä nähnyt kyseistä paikkaa niiin täynnä. Enkä myöskään varmaankaan niin innoissaan olevia +60v. naisihmisiä, joiden seurailu oli loppujenlopuksi ehkä jopa viihdyttävämpää kuin itse esiintyjän, vaikka siis musiikissahan ei tietenkään ollut mitään vikaa.
Parasta oli kyllä ne Teräsbetonibiisit; Vaadimme metallia, Orjatar, Metallisydän ja tottakai Taivas lyö tulta <3

Pakollinen yhteiskuva artistin kanssa, tottakai.

Keikan jälkeen vietin ekan yöni koskaan täysin yksin kotona, ja yllätyin positiivisesti siitä, kuinka en ollutkaan kauhusta ihan kankeana.

Sunnuntai-aamuna vietin laatuaikaa ja nautin yksin olosta maaten olohuoneen lattialla hyvän aamiaisen, teen ja musiikkivideoiden parissa.

Huomenna lähdetään äitin kanssa roadtrippailemaan Tampereelle. Tarkoituksena ois käydä katsastelemassa erästä musikaalia, mutta siitäpä kuulette lisää sitten myöhemmin.

Tää ois nyt tässä,
Rimpe