I depend on you, my flame will never die

Tasan kymmenen vuotta sitten tänään tapahtui jotakin elämän mullistavaa.
Suomen kansa äänesti kolmannen kauden Idols-voittajaksi Ari Koivusen ja pienen pieni 11-vuotias Riina tuuletti ja hymyili kuin riemuidiootti katsoessaan tuota yllä nähtävää tulosten julkistamista mökillä kerrossängyn yläsängystään.

Noh, ootte lukeneet tästä ennenkin mun blogissa ja seuranneet keikkapostauksiakin, mutta musta tää 10-vuotispäivä tarvitsi kuitenkin ihan oman postauksen.

Kymmenessä vuodessa on ehtinyt tapahtua vaikka mitä:

Pari ekaa vuottahan oli Arille melko hektistä keikkailua soolobändin kanssa. Kaksi levyä sillä porukalla, joista ensimmäinen myi ihan ennätysnopeasti tuplaplatinaa ja jälkimmäinenkin ihan kivasti kultaa (ja on mun yks kaikkien aikojen suosikkilevyistä).
Muistan kuinka riemuissani olin kun äiti ja iskä tuli kaupasta ja ne oli ostaneet Fuel for the Fire -levyn mulle yllätyksenä. Seuraava (Becoming) ostettiin jollain kesälomamatkalla huoltoasemalta. Molemmat levyt oon kuunnellut miljoonia kertoja ja niiden koteloista näkee, että niitä on rakastettu ja kuljettettu mukana.
Sillä Arin soolobändillä tulee kyllä aina olemaan oma erityispaikkansa mun sydämessä, ja se on yksi syy siihen, miksi Raskasta Joulua on mulle niin tärkeä juttu, koska se on ainoa tilaisuus nykyään, missä sen bändin näkee lähes kokonaisena.

Sitten 2008 lopulla Ari valittiin Amoralin laulajaksi, jonka johdosta soolobändi jäi määrittelemättömän pituiselle tauolle Becoming-kietueen loputtua alkuvuodesta 2009. Omaksi onnekseni kävi aivan sairaan hyvä mäihä, kun osuttiin bändin kanssa samaan aikaan Ylläkselle sen vuoden hiihtolomalla, ja sain nähdä yhden niistä melko loppupään kunnon AK-keikoista. Olin ehkä aika tosi onnellinen ja täpinöissäni.
Oli muuten samalla ensimmäinen koskaan näkemäni livekeikka.

Koivusen Amoral-aika kesti kunnolla siitä alkuvuodesta 2009 tän vuoden tammikuuhun. En oo ikinä ollut minkään bändin lopettamisesta niin rikki, kuin Amoralin hajoamisesta, enkä varmaan koskaan tuu olemaankaan. (Paitsi ehkä sitten kun Nightwish joskus tulee tiensä päähän lopullisesti *koputtaa puuta ja toivoo että se ei tapahdu vielä ikuisuuksiin*.)
Amoralin kanssa Ari teki neljä albumia, joiden aikana yhtyeen musiikki koki kehityksen ultimaattisen melodisesta, popahtavasta melkein kasarihevistä yhdeksänminuuttisiin eeppisiin progemetallibiiseihin ja samalla takaisin sinne raskaampaan ja dödömpään suuntaan, mistä alunperin lähdettiinkin. Nikokin palasi takaisin bändiin ja kaikkea.

Näiden pääbändien lisäksi Arsba on tehnyt duo-keikkaa milloin kenenkin kanssa ja ollut tosiaan vuodesta 2007 mukana Raskasta Joulua -porukassa. Tällä hetkellä herra vaikuttaa pääasiallisesti Tampereella Musiikkiteatteri Palatsissa, joiden kanssa se on tehnyt nyt jo kai neljä musikaalia.

No joo, joka tapauksessa oon nähnyt herran livenä aivan hiton monta kertaa, erilaisten kokoonpanojen kanssa. Muistan myös hyvin, kuinka paniikissa olin ne ekat kerrat, kun mun piti mennä puhumaan sen kanssa, koska halusin nimmarin tai yhteiskuvan (eräissäkin ennakkokuuntelubileissä saatoin vaania Aria 45 min. ennen kuin uskalsin lähetyä sitä...)
Mua kuitenkin harmittaa vähän, ettei tullut sillon ihan alkuaikoina ruinattua porukoita lähtemään mun kanssa johonkin katsomaan tätä uutta ja elämänmullistavaa ilmiötä, koska nyt on kovin epätodennäköistä, että niitä vanhimpia oman tuotannon biisejä kuulee enää missään livenä, varsinkaan, jos eivät taivu akustisiin sovituksiin.

Tän hetkinen keikkalista näyttää tältä, ja lisää on takuuvarmasti tulossa:

19.2.2009 Ari Koivunen @ Ravintola Taiga, Ylläs

26.10.2011 AMORAL @ Levykauppa Äx, Helsinki

18.2.2012 AMORAL @ FME, Helsinki

20.12.2013 Raskasta Joulua @ Kulttuuritalo, Helsinki

28.2.2014 AMORAL @ Virgin Oil, Helsinki
28.3.2014 AMORAL @ Nosturi, Helsinki
25.4.2014 Ari Koivunen & Luca Gargano Jukebox @ Jyvänen Martinlaakso, Vantaa
4.10.2014 AMORAL @ On The Rocks, Helsinki
18.12.2014 Raskasta Joulua @ Helsingin Jäähalli

28.2.2015 I wanna rock -musikaali @ Musiikkiteatteri Palatsi, Tampere
27.6.2015 AMORAL @ Virgin Oil, Helsinki
14.11.2015 AMORAL @ On The Rocks, Helsinki
18.12.2015 Raskasta Joulua @ Metro Areena, Espoo

12.3.2016 Autiotalossa-musikaali @ Finlandia-talo, Helsinki
29.4.2016 AMORAL @ Virgin Oil, Helsinki
13.5.2016 Ari Koivunen & Luca Gargano Jukebox @ On The Rocks, Helsinki
16.7.2016 Ari Koivunen & Ilja Jalkanen Duo @ Jyvänen Martinlaakso, Vantaa
17.12.2016 Raskasta Joulua @ Metro Areena, Espoo

5.1.2017 AMORAL @ Tavastia, Helsinki
24.2.2017 Ari Koivunen & Ilja Jalkanen Duo @ Bar Nr.1, Vantaa

Näiden lisäks ollaan käyty muutamissa ennakkokuuntelubileissä ja nimmaritilaisuuksissa.
Ja sit on tietysti oma bongaussuosikkini, kun Arsbe käveli mua randomisti vastaan Karjaan keskustassa, kun oltiin kauppareissulla mökille kesällä 2010. Saatoin olla kovasti järkyttynyt ja hysteerinen muutaman tunnin tai päivän sen jälkeen.

Kaikkea tätä tärkeämpää on kuitenkin se kehitys, mitä mussa itsessä on tän kymmenen vuoden aikana tapahtunut. Musiikkimaullisesti, ajatusmaailmallisesti ja yleismaailmallisesti. Arsban vaikutusta mun ulkonäköön ei ehkä voi vahvistaa (koska näytän edelleen ihan samalta kuin 11 vuotiaana...), mutta mainittakoon, että se oli kesä 2007 kun kasvatin mun otsatukan pois ja vaikka sekin oli monen asian summa, ei voida sulkea pois kyseisen herran mahdollista vaikutusta asiaan.
Erityisen antoisia on olleet kyllä viimeiset kolme-neljä vuotta, siitä hetkestä tähän päivään, kun päätin, ettei mua oikeestaan enää kiinnosta mitä muut ihmiset ajattelee musta ja mun musiikkimausta. Vielä joskus lukion ekalla ja tokallakin puhuttiin koulussa Koivusesta lähinnä salamyhkäisillä lempinimillä, kuten Mr. A, mitä mun on tässä vaiheessa elämää enää kovin vaikea ymmärtää. Mitähän me oikein kuviteltiin, että siitä seuraa, jos joku saa tietää, että meillä on koulussa parin Ari Koivunen-fanin iskuryhmä? Joskus ylä-asteella siitä ois voinu vielä seuratakin jotain nälvimistä, mut ihan oikeesti, mitäpä sitten?
Lukion jälkeen totesin, ettei mun musiikkimaussa tai missään muusskaan ole mitään hävettävää ja kun sitten koitti ensimmäinen päivä Pekkiksessä, marssin sinne ylpeänä Amoral-paidassani. Eikä ketään tosiaan kiinnostanut, miksi olisikaan?

Mut joo, ehkä tää olis tältä erää tässä. Jatketaan sitten joskus myöhemmin.

Hevi-Riina

Ps. en oo koskaan muistaakseeni paljastanut blogini nimen etymologiaa, mutta jos jotakuta kiinnostaa, se on aiheeseen liittyvästi tästä biisistä.

Pps.Eilen näin Levykauppa Äxässä raitapaitaan pukeutuneen suosikkihahmoni Masin lisäksi kolmin kappalein tuota Arsban ekaa levyä. Ois ehkä pitänyt ostaa se euron maksanut yksilö, ei sen hinnasta päätellen melko kulahtaneen levyn takia vaan siks, että oisin saanut uuden kotelon siihen omaan versiooni, jonka voi purkaa kolmeen osaan...