It's a beautiful, beautiful, beautiful day

Tänä vuonna rakastan kevättä.
Oltiin viettämässä pääsiäistä mökillä, kuten tavallista. Oli lämmintä ja aurinkoista, melkein kesä jo.
Aurinkoisessa metsässä kameran kanssa möyriminen, lintujen ääniä ja hyvää musiikkia kuunnellen, on rentouttavinta ikinä.
Tää on tällästa fiilistelyä tänään.

Rimbau

Up in a tree

Mä istun puussa, takemmin sanottuna männyssä ja kirjotan tätä.
Kuuntelen lintujen laulua ja muita ääniä.
Jostain kuuluu Robinin Boom kah.
Mulla on aika hauskaa.

Ei mulla muuta, jatkakaa.

Rimppa

The dreamer and the wine

Perjantaina vietin päivän Helsingissä, Sanna-Mari seuranani.
Tulipahan ainakin oltua ulkona ;D
Etittiin muuttanutta Levykauppa Äxää varmaan rehellisesti sanottuna tunti. Naurettiin ihan liikaa sille, että kierrettyämme samaa korttelia ja vanhaa Äxää ristiinrastiin 45 minuuttia keskustelu alkoi turhautuneena täyttyä biisien nimillä; If not here, where? ja silleen...:D
Oltiin varmaan harvinaisen edustavia ja näytettiin ihan säälittäviltä maalaisilta kun pyörittiin siinä sitä ympyrää kännykkänavigaattorit käpälässä... Loppujen lopuks löydettiin kuitenkin perille ja saatiin asiamme hoidettua.

Sit käytiin perinteen mukaisesti syöpöttelemässä Tennarin Hesburgerissa, minne jostakin syystä päädytään joka ikinen kerta kun lähetään seikkailemaan Kampin suunnalle.

Ja sen jälkeen olimmekin jo valmiita siihen oikeaan koitokseen, jonka vuoksi olimme ylipäätään kurvanneet uskollisella M-junalla ylvääseen pääkaupunkiimme eli kahden tunnin jonotukseen ravintola Kompin edessä. Ajoituksemme oli juuri sopiva, jono ei vielä yhden aikoihin ollut ihan jäätävän pitkä, vaikka ylsikin jo vähän talon kulman taakse. Todettiin että olis pitänyt laittaa kuitenkin ne pitkät kalsarit jalkaan tai joku toppatakki päälle kun meinas tulla vähän vilu. Selvittiin kuitenkin elossa positiivisen ajattelun,  paikallaan hyppimisen ja hyvän musiikin voimalla. Naurettiin pitenevälle jonolle ja arvuuteltiin ketkä ohikulkijoista aikoivat liittyä sen jatkoksi. Ainakin kaikki ne, joilla oli sen jo edellä mainitun levyputiikin muovipussit kourassa...;)

Kun vihdoin muutamaa minuuttia yli kolme päästiin sisälle, niin mulla ainakin alko pikkuhiljaa syke nousta, kun tajusin, että ihan oikeasti, tässä mä seison ja Tuomas Holopainen on tuolla jossakin ylhäällä Don Rosan kanssa ja mä nään sen ihan kohta todella läheltä ihan elävänä ja sanon sille moi.
Hetki venähtikin sitten kuitenkin vajaaksi tunniksi, mutta jono liikkui ja lopulta koitti meidänkin vuoro.
Saatiin nimmarit, vaihdettiin parit sanat herrojen kanssa ja oltiin ihan jeee. Kun poistuttiin paikalta, jono jatkui edelleen hyvän matkaa ulos.

Tää on levyn paras.


Nyt ei muuta, heips.

Rimpe

PS. Tossa toisen kollaasin oikeenpuoleisessa kuvassa muuten tosiaan on "The dreamer and the wine" ...;D