Of buskers, jugglers, innkeeper`s welcoming call

Day 13: a song by your favourite band

Mulla on kaksi lempibändiä, jotka aika tasaisesti jakaa sen ykköspallin ja joista en vaan yksinkertaisesti pysty sanomaan, kumpi on parempi tai tärkeämpi. Riippuu täysin päivästä ja mielialasta (ehkä vähän myös vuodenajasta), kumpi näistä on mun mielestä just se THE BÄNDI.

Toinen näistä on elämänsä kunnossa ja palaamassa keväällä keikkalavoille hyvin ansaitun loman jälkeen. Toinen kuopattiin raskain sydämin viime talvena. Eikä nää oikeesti mitään esittelyjä kaipaa, varsinkaan jos on lukenut tätä blogia yhtään pidempään.

Nightwish ja Amoral, nää on vaan parhautta. <3





Day 1: Your favourite song today / Day 2: Your favourite song of all time / Day 3: Favourite song with a color in the title / Day 4: Another top five favourite song (different from 1 and 2) / Day 5: A song that you listen to when you travel / Day 6: The song with the highest play count on your iTunes/iPod/mp3 player / Day 7: Favourite cover version of a song (from YouTube) / Day 8: Another top five favourite (different from 1, 2, and 4) / Day 9: A song that reminds you of your childhood / Day 10: Opening theme song for a series based on your life / Day 11: Your least favourite song / Day 12: A song you always look for on jukeboxes / Day 13: a song by your favourite band / Day 14: The first song you heard by your favourite artist / Day 15: Your favourite female vocal song / Day 16: A song that makes you happy / Day 17: Favourite love song / Day 18: Your favourite music video / Day 19: A song by one of your top five favourite bands (different from 13) / Day 20: A song that reminds you of your most recent ex-boyfriend/girlfriend / Day 21: Most Australian-sounding song (one that reminds you of down under) / Day 22: Another song from a top five favourite band (different from 13 and 19) / Day 23: A song that you would sing on an audition for American Idol / Day 24: A song you like from a musical or from a children's movie / Day 25: Oldest song you love / Day 26: A song that you absolutely despise / Day 27: The first song you ever heard (that you still listen to regularly) / Day 28: Your favourite male vocal song / Day 29: A song that makes you sad / Day 30: A song from your favourite movie

The writing on the wall came true

Day 12: A song you always look for on jukeboxes

Ööh, no eipä noita jukeboxeja ihan hirveesti nykyään enää missään oo ja vaikka oiskin, en oo koskaan etsinyt sellaisesta mitään. Noh, jotain tän tyylistä varmaan, vaikken usko että tätä mistään jukeboxista löytyisikään... Mut hei, radiosta oon tätä muutaman kerran toivonut! Eivät tosin mokomat soittaneet...


Day 1: Your favourite song today / Day 2: Your favourite song of all time / Day 3: Favourite song with a color in the title / Day 4: Another top five favourite song (different from 1 and 2) / Day 5: A song that you listen to when you travel / Day 6: The song with the highest play count on your iTunes/iPod/mp3 player / Day 7: Favourite cover version of a song (from YouTube) / Day 8: Another top five favourite (different from 1, 2, and 4) / Day 9: A song that reminds you of your childhood / Day 10: Opening theme song for a series based on your life / Day 11: Your least favourite song / Day 12: A song you always look for on jukeboxes / Day 13: a song by your favourite band / Day 14: The first song you heard by your favourite artist / Day 15: Your favourite female vocal song / Day 16: A song that makes you happy / Day 17: Favourite love song / Day 18: Your favourite music video / Day 19: A song by one of your top five favourite bands (different from 13) / Day 20: A song that reminds you of your most recent ex-boyfriend/girlfriend / Day 21: Most Australian-sounding song (one that reminds you of down under) / Day 22: Another song from a top five favourite band (different from 13 and 19) / Day 23: A song that you would sing on an audition for American Idol / Day 24: A song you like from a musical or from a children's movie / Day 25: Oldest song you love / Day 26: A song that you absolutely despise / Day 27: The first song you ever heard (that you still listen to regularly) / Day 28: Your favourite male vocal song / Day 29: A song that makes you sad / Day 30: A song from your favourite movie

I depend on you, my flame will never die

Tasan kymmenen vuotta sitten tänään tapahtui jotakin elämän mullistavaa.
Suomen kansa äänesti kolmannen kauden Idols-voittajaksi Ari Koivusen ja pienen pieni 11-vuotias Riina tuuletti ja hymyili kuin riemuidiootti katsoessaan tuota yllä nähtävää tulosten julkistamista mökillä kerrossängyn yläsängystään.

Noh, ootte lukeneet tästä ennenkin mun blogissa ja seuranneet keikkapostauksiakin, mutta musta tää 10-vuotispäivä tarvitsi kuitenkin ihan oman postauksen.

Kymmenessä vuodessa on ehtinyt tapahtua vaikka mitä:

Pari ekaa vuottahan oli Arille melko hektistä keikkailua soolobändin kanssa. Kaksi levyä sillä porukalla, joista ensimmäinen myi ihan ennätysnopeasti tuplaplatinaa ja jälkimmäinenkin ihan kivasti kultaa (ja on mun yks kaikkien aikojen suosikkilevyistä).
Muistan kuinka riemuissani olin kun äiti ja iskä tuli kaupasta ja ne oli ostaneet Fuel for the Fire -levyn mulle yllätyksenä. Seuraava (Becoming) ostettiin jollain kesälomamatkalla huoltoasemalta. Molemmat levyt oon kuunnellut miljoonia kertoja ja niiden koteloista näkee, että niitä on rakastettu ja kuljettettu mukana.
Sillä Arin soolobändillä tulee kyllä aina olemaan oma erityispaikkansa mun sydämessä, ja se on yksi syy siihen, miksi Raskasta Joulua on mulle niin tärkeä juttu, koska se on ainoa tilaisuus nykyään, missä sen bändin näkee lähes kokonaisena.

Sitten 2008 lopulla Ari valittiin Amoralin laulajaksi, jonka johdosta soolobändi jäi määrittelemättömän pituiselle tauolle Becoming-kietueen loputtua alkuvuodesta 2009. Omaksi onnekseni kävi aivan sairaan hyvä mäihä, kun osuttiin bändin kanssa samaan aikaan Ylläkselle sen vuoden hiihtolomalla, ja sain nähdä yhden niistä melko loppupään kunnon AK-keikoista. Olin ehkä aika tosi onnellinen ja täpinöissäni.
Oli muuten samalla ensimmäinen koskaan näkemäni livekeikka.

Koivusen Amoral-aika kesti kunnolla siitä alkuvuodesta 2009 tän vuoden tammikuuhun. En oo ikinä ollut minkään bändin lopettamisesta niin rikki, kuin Amoralin hajoamisesta, enkä varmaan koskaan tuu olemaankaan. (Paitsi ehkä sitten kun Nightwish joskus tulee tiensä päähän lopullisesti *koputtaa puuta ja toivoo että se ei tapahdu vielä ikuisuuksiin*.)
Amoralin kanssa Ari teki neljä albumia, joiden aikana yhtyeen musiikki koki kehityksen ultimaattisen melodisesta, popahtavasta melkein kasarihevistä yhdeksänminuuttisiin eeppisiin progemetallibiiseihin ja samalla takaisin sinne raskaampaan ja dödömpään suuntaan, mistä alunperin lähdettiinkin. Nikokin palasi takaisin bändiin ja kaikkea.

Näiden pääbändien lisäksi Arsba on tehnyt duo-keikkaa milloin kenenkin kanssa ja ollut tosiaan vuodesta 2007 mukana Raskasta Joulua -porukassa. Tällä hetkellä herra vaikuttaa pääasiallisesti Tampereella Musiikkiteatteri Palatsissa, joiden kanssa se on tehnyt nyt jo kai neljä musikaalia.

No joo, joka tapauksessa oon nähnyt herran livenä aivan hiton monta kertaa, erilaisten kokoonpanojen kanssa. Muistan myös hyvin, kuinka paniikissa olin ne ekat kerrat, kun mun piti mennä puhumaan sen kanssa, koska halusin nimmarin tai yhteiskuvan (eräissäkin ennakkokuuntelubileissä saatoin vaania Aria 45 min. ennen kuin uskalsin lähetyä sitä...)
Mua kuitenkin harmittaa vähän, ettei tullut sillon ihan alkuaikoina ruinattua porukoita lähtemään mun kanssa johonkin katsomaan tätä uutta ja elämänmullistavaa ilmiötä, koska nyt on kovin epätodennäköistä, että niitä vanhimpia oman tuotannon biisejä kuulee enää missään livenä, varsinkaan, jos eivät taivu akustisiin sovituksiin.

Tän hetkinen keikkalista näyttää tältä, ja lisää on takuuvarmasti tulossa:

19.2.2009 Ari Koivunen @ Ravintola Taiga, Ylläs

26.10.2011 AMORAL @ Levykauppa Äx, Helsinki

18.2.2012 AMORAL @ FME, Helsinki

20.12.2013 Raskasta Joulua @ Kulttuuritalo, Helsinki

28.2.2014 AMORAL @ Virgin Oil, Helsinki
28.3.2014 AMORAL @ Nosturi, Helsinki
25.4.2014 Ari Koivunen & Luca Gargano Jukebox @ Jyvänen Martinlaakso, Vantaa
4.10.2014 AMORAL @ On The Rocks, Helsinki
18.12.2014 Raskasta Joulua @ Helsingin Jäähalli

28.2.2015 I wanna rock -musikaali @ Musiikkiteatteri Palatsi, Tampere
27.6.2015 AMORAL @ Virgin Oil, Helsinki
14.11.2015 AMORAL @ On The Rocks, Helsinki
18.12.2015 Raskasta Joulua @ Metro Areena, Espoo

12.3.2016 Autiotalossa-musikaali @ Finlandia-talo, Helsinki
29.4.2016 AMORAL @ Virgin Oil, Helsinki
13.5.2016 Ari Koivunen & Luca Gargano Jukebox @ On The Rocks, Helsinki
16.7.2016 Ari Koivunen & Ilja Jalkanen Duo @ Jyvänen Martinlaakso, Vantaa
17.12.2016 Raskasta Joulua @ Metro Areena, Espoo

5.1.2017 AMORAL @ Tavastia, Helsinki
24.2.2017 Ari Koivunen & Ilja Jalkanen Duo @ Bar Nr.1, Vantaa

Näiden lisäks ollaan käyty muutamissa ennakkokuuntelubileissä ja nimmaritilaisuuksissa.
Ja sit on tietysti oma bongaussuosikkini, kun Arsbe käveli mua randomisti vastaan Karjaan keskustassa, kun oltiin kauppareissulla mökille kesällä 2010. Saatoin olla kovasti järkyttynyt ja hysteerinen muutaman tunnin tai päivän sen jälkeen.

Kaikkea tätä tärkeämpää on kuitenkin se kehitys, mitä mussa itsessä on tän kymmenen vuoden aikana tapahtunut. Musiikkimaullisesti, ajatusmaailmallisesti ja yleismaailmallisesti. Arsban vaikutusta mun ulkonäköön ei ehkä voi vahvistaa (koska näytän edelleen ihan samalta kuin 11 vuotiaana...), mutta mainittakoon, että se oli kesä 2007 kun kasvatin mun otsatukan pois ja vaikka sekin oli monen asian summa, ei voida sulkea pois kyseisen herran mahdollista vaikutusta asiaan.
Erityisen antoisia on olleet kyllä viimeiset kolme-neljä vuotta, siitä hetkestä tähän päivään, kun päätin, ettei mua oikeestaan enää kiinnosta mitä muut ihmiset ajattelee musta ja mun musiikkimausta. Vielä joskus lukion ekalla ja tokallakin puhuttiin koulussa Koivusesta lähinnä salamyhkäisillä lempinimillä, kuten Mr. A, mitä mun on tässä vaiheessa elämää enää kovin vaikea ymmärtää. Mitähän me oikein kuviteltiin, että siitä seuraa, jos joku saa tietää, että meillä on koulussa parin Ari Koivunen-fanin iskuryhmä? Joskus ylä-asteella siitä ois voinu vielä seuratakin jotain nälvimistä, mut ihan oikeesti, mitäpä sitten?
Lukion jälkeen totesin, ettei mun musiikkimaussa tai missään muusskaan ole mitään hävettävää ja kun sitten koitti ensimmäinen päivä Pekkiksessä, marssin sinne ylpeänä Amoral-paidassani. Eikä ketään tosiaan kiinnostanut, miksi olisikaan?

Mut joo, ehkä tää olis tältä erää tässä. Jatketaan sitten joskus myöhemmin.

Hevi-Riina

Ps. en oo koskaan muistaakseeni paljastanut blogini nimen etymologiaa, mutta jos jotakuta kiinnostaa, se on aiheeseen liittyvästi tästä biisistä.

Pps.Eilen näin Levykauppa Äxässä raitapaitaan pukeutuneen suosikkihahmoni Masin lisäksi kolmin kappalein tuota Arsban ekaa levyä. Ois ehkä pitänyt ostaa se euron maksanut yksilö, ei sen hinnasta päätellen melko kulahtaneen levyn takia vaan siks, että oisin saanut uuden kotelon siihen omaan versiooni, jonka voi purkaa kolmeen osaan...

Oh, the colors and the shapes

Viime viikolla oli pitkästä aikaa jotain muutakin ohjelmaa, kuin pelkkää himassa hengailua, lähtien ihan viime viikonlopusta.

Oltiin katsomassa Robinia erään ystäväiseni kanssa, jolle olin luvannut keikkareissun synttärilahjaksi, kun se viime keväänä täytti 18. Oli hubaa, käytiin ensin syömässä masumme täyteen Friends & Brgrsissa ja suunnattiin sitten vielä hetkoksi istumaan Kamppiin Bruuveriin ennen kuin suunnattiin The Circukseen, kun siellä aukes ovet. Keikka oli oikein hyvä ja kovin tiivistunnelmainen. Onnistuin taas laulamaan huutamaan iteltäni äänen lähes pois, tosin en yhtä pahasti kuin viimeks kun olin Robinin keikalla kyseisessä paikassa. Kuviakin yritin ottaa, mutta niistä ei yksikään oikein onnistunut, kun artistilla oli niin kova vauhti päällä :D

Maanantaina suuntasin sen sijaan jopa töihin, kun mut pyydettiin hoitamaan yks viikon mittainen arkistointihomma. Siellä sitten istuin paperi- ja mappipinojen keskellä järjestämässä, tulostelemassa papereita ja rei'ittämässä. Join teetä, söin kekuja ja ihan muutaman subin viikon
aikana. Ihan jees siis.

Duunistöis

Torstai ja perjantai kului aikalailla nostalgianhuuruisissa lukioikäväfiiliksissä, koska penkkarit ja wanhojen tanssit. Perjantaina käytiin katsomassa Juhon wanhoja. Jäbällä oli kyllä harvinaisen hyvä meininki. Ja tyttöjen puvut oli tietty hienoja, vaikka ihan eri tyylisiä, kuin neljä vuotta sitten. Pastellisävyt on vissiin pop nyt.
Mietin vaan katsoessani koko aika, että mitkä tanssituista tansseista oon ite tanssinu ja jos, niin missähän tansseissa...?

Tänään on tasan kahdeksan vuotta siitä, kun olin ekalla livekeikallani ikinä. Voispa mennä sillekin hiihtolomalle uudestaan, oli suorastaan eeppistä. Vähän ikävä sitä sen keikan (ja loman) sankaria taas jo, mutta onneks ens perjantaihin on aikaa enää 5 päivää...;)

Rilbo

* * * * *

Loppuun vielä biisihaasteen jatkoa.

Day 4: Another top five favourite song (different from 1 and 2)

Tää on ehkä Amoralin kaikkien aikojen paras biisi. Muistan, että sillon kun sain tän levyn ja kuulin biisin ekaa kertaa, makasin olohuoneen lattialla silmät kiinni ja kylmät väreet meni vaan joka paikassa. Eeppistä.



(Tää on myös se biisi, jonka avauskitarariffi sai mut päättämään, että jonain päivänä opettelen soittaa kitaraa)

Day 1: Your favourite song today / Day 2: Your favourite song of all time / Day 3: Favourite song with a color in the title / Day 4: Another top five favourite song (different from 1 and 2) / Day 5: A song that you listen to when you travel / Day 6: The song with the highest play count on your iTunes/iPod/mp3 player / Day 7: Favourite cover version of a song (from YouTube) / Day 8: Another top five favourite (different from 1, 2, and 4) / Day 9: A song that reminds you of your childhood / Day 10: Opening theme song for a series based on your life / Day 11: Your least favourite song / Day 12: A song you always look for on jukeboxes / Day 13: a song by your favourite band / Day 14: The first song you heard by your favourite artist / Day 15: Your favourite female vocal song / Day 16: A song that makes you happy / Day 17: Favourite love song / Day 18: Your favourite music video / Day 19: A song by one of your top five favourite bands (different from 13) / Day 20: A song that reminds you of your most recent ex-boyfriend/girlfriend / Day 21: Most Australian-sounding song (one that reminds you of down under) / Day 22: Another song from a top five favourite band (different from 13 and 19) / Day 23: A song that you would sing on an audition for American Idol / Day 24: A song you like from a musical or from a children's movie / Day 25: Oldest song you love / Day 26: A song that you absolutely despise / Day 27: The first song you ever heard (that you still listen to regularly) / Day 28: Your favourite male vocal song / Day 29: A song that makes you sad / Day 30: A song from your favourite movie

Why do I tear it apart when all the pieces are finally together? We all should know by now that nothing is forever

"I remember those days, not a dime to our name

Discovering new, finding more of the same

I look back at those times with only light in my heart

Such a shame to see a good thing torn apart"

Amoral - Of silent stares & fire lost

Muutama viime päivä on ollut kovasti tunteellinen ja henkisesti ehkä vähän rankkakin.

Mun pitkäaikainen lempibändi Amoral nimittäin lopetti lähes 20-vuotisen uransa loppiasaattona Tavastialle eeppiseen useamman tunnin jäähyväiskeikkaan, jolla kuultiin biisejä ihan ekasta demosta viimeiseen levyyn asti ja nähtiin kaikki bändin riveissä koskaan soittaneet muusikot.

Tieto lopettamisesta tuli jo heinäkuussa ja täytyy myöntää, että oon ollu asiasta melko hajalla koko tän puol vuotta. Ei oo varmaan päivääkään mennyt, etten ois osittain kauhunsekaisilla fiiliksillä edes vähän ajatellut tota keikkaa, vaikka toisaalta oon myös kieroutuneesti odottanut eeppisiä bileitä.

No, keikkahan oli sitten kyllä ihan odottamisen arvoinen.  Mentiin Annan kanssa paikalle sen verran ajoissa, eli heti ovien auettua, että ehdittiin mainiosti asettaa itsemme eturiviin huippupaikoille, siihen vakiopaikkaamme Benin eteen. Meininki oli hyvä sekä lavalla että sen edessä ja porukkaa kunnolla paikalla ihan ulkomaita myöten. Bongattiin paljon tuttuja naamoja, osa ihan puhtaasti faneja, osa muiden, ns kaveribändien jäseniä. 

Vanhoista Amoral-jäsenistä eniten sydäntä lämmitti basisti Erkki Silvennoinen, jonka edellisestä näkemisestä lavalla ei tosin ollut kuin päälle kaksi viikkoa ja josta pitää tietää joiltain osin varsin koominen urakehitys ja bändit joissa se soittaa/on soittanut. ("Yeah, he stole our bassplayer so we stole him." -Ben Arista, joskus vuonna 2012)

Biisejä kuultiin tosiaan koko bändin uran varrelta ja settilistaan oltiin kyselty faneilta toiveitakin.

Settilista näytti suurin piirtein tältä, joku saattaa puuttua jostain välistä, en oo varma:

1. Rude Awakening
2. On the other side pt. 1
3. No Familiar Faces
4. Metamorphosis
5. Distract
6. Leave your dead behind
7. Lacrimal Gland
8. D-drop Bop
9. Mute
10. Decrowning
11. Showdown
12. Release
13. If not here, where?
14. Sounds of home
15. Same Difference 
16. Wrapped in barbwire (Year of the suckerpunchin kitarasoolo-introlla)
17. Dig up her bones 
18. Exit
19. Beneath
20. Prolong a stay (encorena)

Menee varmaan aikaa, että toivun tästä tai oikeesti edes tajuan, että se bändi on nyt loppu. Vaikka kyse on "vain" bändistä, se on kuitenkin ollut mun lempibändi kahdeksan vuotta ja aivan hiton iso osa mun elämää. Oon mm. nähnyt Amoralin kaikki Helsingin keikat (no ok, en 2014 Tuska-keikkaa, mut kaikki muut...) sen jälkeen kun täytin 18 ja parit ennen sitäkin.

Onneks on tulossa paljon hyviä keikkoja tähän ihan parin kuun sisään, niin en ehkä jää tähän niin pahasti märehtimään. Ja onneks yks niistä on Martsarin kaljakellarin Ari & Ilja -duokeikka, niin saatan jopa selvitä pahimmista vieroitusoireista, näin alkuun ainakin.

Riina

2016

Hola!
Perinteinen vuosikatsaus menneestä vuodesta.
Kuvat kunkin kuukauden parhaimmisto tällä kertaa mun instagramiin lataamista.

Tammikuu

Eka työharjoittelujakso alkoi heti vuoden alusta.

Pääsin tekee kaikkea siistiä ja rakastin talvista Helsinkiä.

Enemmän talvi kuin pitkiin aikoihin, lunta ja pakkasta riitti.

Olin ihan supermuikea ja onnellinen koko ajan.

Helmikuu

Työharjoittelu jatkui. Pääsin mm. osallistumaan toimiston sisustamiseen, koska tuparit.

Amoralin In Sequence ilmestyi. Suosittelen edelleen kuuntelemaan, se on hyvä.

Yritin ostaa sitä asiaan kuuluvasti Levykauppa Äxästä ilmestymispäivänä, mutta kun vihdoin sain kakaistua kovin ujosti ja hermostuneesti tiedustelun levystä suosikkimyyjäsedälleni Masille, kovasti pahoillaan oleva kitarasankari joutui toteamaan ettei levylähetys ollut vielä tullut ja ohjasi mut ystävällisesti viereiseen levyputiikkiin. Lohdutukseksi ostin siltä kuitenkin Teräsbetonin levyn. 

Sit oli myös toki MP-messut, missä syötiin Juhon kanssa hyviä sipsejä ja katottiin kun Peppi koeajoi jotain sähköpyörää.

Maaliskuu

Olin harkassa vielä kuun puoliväliin saakka.

Seurasin maajussien mielensoistusta keskustassa ja muistelin penkkareita.

Musiikkiteatteri Palatsin Autiotalossa-musikaali kevätkiertueellaan Finlandia-talossa. Huippua.

Sit oli se 4H:n vuosikokous jossa kävin palkittavana.

Ikävöin Helsinkiä jo kaks päivää harjoittelun loppumisen jälkeen.

Koulussa olis pitänyt olla tehokas ja työskennellä, mutta taisin kyllä tehdä vähän kaikkea muuta.

Kaverit oli parasta.

Huhtikuu

Kuviksen päättötyönäyttelyn avajaiset heti kuun alussa.

Alettiin pikkuhiljaa valmistella Annan kanssa Hehku-partioleiriä. 

Loppukuusta Amoralin keikka Virgin Oilissa. Ihan huippu keikka, yks parhaista.

Vappu-aattoa vietin Sarinan kanssa mm. keskustassa ja myöhemmin illalla kiinalaisen ruoan ja ekan Potter-leffan merkeissä. Oon edelleen aika ylpee siitä, että sain sen ilmapallon kotiin ehjänä.

Toukokuu

Kesä räjähti käyntiin ihan yhtäkkiä melkein heti toukokuun alussa.

Lämpöä ja hyvää fiilistä.

Super Ari Koivunen & Luca Gargano duon jukebox- keikka On the Rocksissa. Parhaita biisejä ja maailman päättömintä läppää: "Nyt meni marsut väärään kurkkuun!"

Näyttöjen jälkeen monta sluibaviikkoa, retkipäiviä, kesän työjuttuihin valmistautumista ja huipputyyppien seuraa.

Kesäkuu
Töitä. Oli useampi monitoimileiri ja yks salapoliisileiri melko ontuvalla, mutta kuitenkin lapsien mielestä jotenkin loogisella juonella kadonneesta pakastimen avaimesta. 

Helsinkipäivä ja erityisesti se ilmaiskonsertti, missä oltiin Sarinan ja Juhon kanssa.
Kävin Linnanmäellä ja vähän mökkeilin.

Heinäkuu
TUSKA. Yks kesän parhaista viikonlopuista. Niin paljon niin hyvää musiikkia ja ihan huippu festarisää. Bongailtiin muusikoita yleisöstä, paras oli kyllä edelleen se Ben Varon, joka käveli ohi (ihan siitä meidän edestä) kun solmin kengännauhoja Turmion kätilöiden keikan aikana. Anna veti mut ponnarista ylös ja käski katsomaan kuka tulee. Saatoin olla hetken aikaa melko järkyttynyt ja samaan aikaan aika muikea fanityttö taas...
Sit oli vielä yks työviikko kepparileirin merkeissä Meriharjun luontotalolla (Tylypahkassa)
Ainii, bongasin Masi Hukarin Malminkartanon asemalla, kun perjantaina matkustin kotiin sen kepparileirin päätteksi. Nauroin.
Vähän lisää mökkeilyä, tällä kertaa Kuhmoisissa perhetuttujen mökillä. Sain kaloja.

Ari Koivunen ja Ilja Jalkanen Duo Jyväsessä. Sarina nauroi kun fanityttöilin. Oli kivaa. 

JOO ja sit tottakai ROIHU. Tääkin oli kyllä ihan mahtava, 6/5!!! En oo ikinä nukkunu millään leirillä niin hyvin ku siellä (ei se määrä vaan se laatu). Suppailu oli kivaa ja mun pesti oli paras.

Elokuu

Hehku, jota edelsi pari hyvin stressintäytteistä päivää. Ihan hyvin se sit lopulta meni.
Viimeinen lomaviikko Savukoskella Kairijoen lomakylässä. Nukuin varmaan kolmet päikkärit joka päivä, pelasin aika paljon korttia ja kävin kävelyllä 4G-kukkulaksi nimeämämme mäennyppylän päällä. Poronkäristys oli viikon paras ja lakkakakku. Näin myös ihan elävia poroja, neki oli ihan hassuja.
Sit alkoi mun toinen työharjoittelujakso ja kaikki oli niin kovin tuttua, mutta ihan kivaa. Sain ekana päivänä muokattavakseni tiedoston, jonka olin itse tehnyt keväällä.
NIGHTWISH Himoksella oli mahtava ja myös ne kaikki muut bändit. Oon äärimmäisen tyytyväinen että sain puhuttua Juhon ja äidin lähtemään sinne mun kanssa.

Syyskuu
Syksy alkoi Annan kanssa Amoralin old school-keikalla On the Rocksissa.
Käytiin Seikkailupuisto Korkeessa kesän 4H-ohjaajien kanssa. Se oli kivaa.
Oli myös Martsarin vanhan ossun jäähyväistapahtuma. missä kävin lähinnä zoomailemassa akustista Amorphista.

Lokakuu
Mulla oli syysloma töistä, kävin taidemuseossa, tein partiojuttuja ja hengailin.
Pyörähdin Lintsin Valokarnevaalissa, vuoristorata ja lämmin glögi oli parhaat.
Oli myös melko hulvattomat rapujuhlat, joiden jälkeisenä aamuna tuntui ihan uudelta vuodelta.
Harjoittelu loppui.

Marraskuu
Paluu kouluun tuntui aika ankealta, kun melkein kaikki kaverit huiteli vielä jossain omissa toihuissaan.
Viikon pelitaidekurssin jälkeen päättötyöprojekti pyöräytettiin oikein voimalla käyntiin koko syksyn lorvailun jälkeen. Välillä oli ehkä vähän toivoton fiilis, mutta se saatiin kunnialla päätökseen ja arvosanaksi tuli lopulta kolmonen niin että heilahti.
Vietin 21 vee synttäreitäni partioretkellä, eikä mua ees heitty hyiseen järveen tai muuhun ällöön.
Alkujärkytyksestä päästyäni tykkäsin kovasti aikaisin tulleesta minitalvesta kaikkine lumineen ja pakkasineen. Saisi tulla takaisin ihan täydessä mitassaan.

Joulukuu
Päättötyönäyttelyn pystytys ennen itsenäisyyspäivää ja avajaiset 7.12.
Avajaisten jatkot oli ihan kivat, vaikka ohjelma ei oikein iskenytkään. Kostin kaikki kahden ja puolen vuoden tortillapäivien naurut kavereille, kun ne ei osanneet syödä hampurilaista siististi.
Epämääräistä hengailua koko kuukausi, kun kaikki kouluhommat oli jo tehty.
Partiota ja joulumyyjäisiä.
Raskasta Joulua -keikka Metro Areenalla. En oo päässyt vieläkään yli siitä, kuinka upea Floor oli.
22.12. viimenen Pekkiksen joulujuhla ja meidän luokan valmistuminen. Lorvittiin juhlan jälkeen liian pitkään koululla vaan hengailemassa ja jättämässä viimeisiä viestejämme piirtotaululle, niin että kaikkien porukat oli ihan tuskastuneita.

Hyvää uutta vuotta 2017!

Rimppa

Ps. jos vaik yrittäisin ees oolla vähän parempi bloggaaja ens vuonna?

Rainbow's end with golden dreams, starlit sky and coffee & beans

Onnea on viime aikoina ollut muunmuassa:

• Joulukuun aurinko bussin likaisen ikkunan läpi.
• Pastellisävyinen huurteinen talvimaailma ja hienot auringonlaskut.
• Päättötyönäyttelyn avajaiset ja niiden jatkot.
• Stessittömyys, hyvä musiikki.
• Vajaa kaksi viikkoa valmistumiseen ja jouluun.
• Raskasta Joulua -keikka tulevana lauantaina.
• Ensivuoden keikkakalenteri suunniteltu helmikuulle saakka, pistää hymyilyttämään.

Tänään myös hymyilyttää tää, oon siis luukku nro. 13.

Ja koska tänne en oo vielä mainostanutkaan, niin meidän super päättötyönäyttely Metamorfoosi on Kaapelitehtaan Valssaamossa avoinna joka päivä vielä 20.12. asti, eli jos liikutte hoodeilla nii käykää kurkkaamassa. Se on kuulkaa ilmainenki vielä.

Ps. Ostakaa valvojilta mun tekemiä kortteja, niin saan vähän taskurahaa.

Riina

It was us, roaming the rainy roads, combing the gilded beaches

Harjoittelu loppui, huomenna taas kouluun, hyi.
Perjantai oli niin kiireinen, ettei ehtinyt oikeastaan edes olla haikea.
Harmitti vaan kun työt jäi kesken, nyt kun niitä kerran oli.

"On tämä saatana työmaa."
- lause, joka kuulsi kaikkien turhautuneista huokauksista läpi.

Viime viikolla myös valtavat määrät lukiokaipuuta ja nostalgiaa, koska keskiviikkona tuli täyteen viisi vuotta siitä, kun Amoralin Beneath julkaistiin ja etenkin siitä, kun näin sen bändin ekaa kertaa livenä. Menisin siihen lokakuuhun takas ihan koska vaan jos voisin, oli sen verran hyvä.



Istuin myös yhtenä iltana alkuviikosta kaikkien aiempien tapojeni vastaisesti Kampissa baarissa kavereiden kanssa aika pitkään. Saattoi myös olla, että niiden dippiperunoiden lisäksi edessäni oli tuopissa jotain muuta kuin kokista. Mene ja tiedä.

Ylihuomenna alkaa marraskuu, enkä tosiaan tiedä mihin tää kaikki aika menee.
Pitäis varmaan oikeesti nyt alkaa työstää sitä päättötyötä muutenkin kuin ajatustyöskentelynä.

Riina

Tiistaina Espalla satoi räntää, kerrostaloissa näkyi jo jouluvaloja ja nää ruusut kukki. Hassua.

Far, far across the dark, horizon filled with red

Lupasin kai kirjoittaa syksyn aikana enemmän kuin aiemmin tänä vuonna ja kattokaa nyt tätä touhua, että miten kävi. No joo.

Oon ollut vaan töissä, stressannut alkutekijöissään junnaavaa opinnäytetyötäni (vai mikä päättötyö se nyt ikinä onkaan...) ja ehkä vähän partiojuttujakin.

Oon kuitenkin myös käynyt mm. Korkeasaaren kissojen yössä näkemässä tiikerinpennut ja aloittanut syyskuun Annan kanssa Amoralin Old School-keikalla. Nyt on vähän itku silmässä ja valmiiks ihan hirveä ikävä tuota bändiä, kun on enään yksi keikka näkemättä ennen kuin se sanoo hyvästit ja pistää pillit pussiin alkuvuodesta.

Sit oon leiponut omenapiirakkaa, käyny 4H-tyyppien kanssa seikkailupuistossa (mul on ihan liian huono kunto sellaseen kiipeilyyn, mut oli kivaa) ja ihaillut hienoja auringonlaskuja ja lenkkeillyt maailman parhaan Alban kanssa parhaassa syksymetsässä. Ja sit oli viel Martsarin vanhan ostarin jäähyväisbileet, missä kävin kurkkimassa akustista Amorphista. Huhhuh.

Eilen taas hämmästyin siitä, kuinka paljon ilahduin syysmyrskystä, kasvoihin vihmovasta vesisateesta ja pimeästä. Myönnetään, me marraskuussa syntyneet ollaan ehkä vähän omituisia.


Rilbo

Hiusten latvat yhtyy ääniaalloiksi

Yli kuukauden tauon jälkeen on hyvä palata blogin pariin livemusiikin merkeissä.

Oltiin perjantain ja lauantain välisenä yönä Annan kassa katsomassa Amoralia Virgin Oilissa.
Mukana menossa olivat myös ennen Amoralia soittaneet Block Busters ja To/Die/For.
Block Busters oli ennakko-odotuksistamme poiketen varsin hyvä, niin shown kuin musiikinkin kannalta. Yleisöä ei siinä vaiheessa iltaa ollut vielä paljon mitään, mutta ihan uskomattomalla energialla ne jätkät veti sen keikan läpi ja jopa juoksenteli keskellä baaria kitaran kanssa yms. Oltiin vaikuttuneita näkemästämme.

To/Die/For ei sen sijaan oikein sytyttänyt, vaikka kyseessä onkin jo oikeasti tunnettu ja aika vanhakin bändi. Ei sekään varsinaisesti huono ollut, mutta ehkä vähän tylsä ja paatoksellinen. Ehkä me ei vaan kuuluta sen bändin kohderyhmään.

Amoral aloitti siinä vartin yli puolenyön aikoihin ja todettiin Annan kanssa jo toistamiseen ettei ehkä parempaa tapaa aloittaa päivää ole (varsinkaan vappuaattoa...) Oltiin varattu itellemme oikein hyvä paikka siitä eturivistä, perinteikkäästi vähän keskeltä oikeelle, Benin edestä. Meno oli alusta asti jotenkin poikkeuksellisen hyvä (tai sit se oli vaan se eturivi...?) ja lavallakin energiat tosi kohdallaan.

Kuultiin uudelta levyltä kaikki mun suosikit, pari vanhaa hyvää, edellisen levyn huiput sekä mut ja Annan molemmat yllättänyt Beneath, jota en jostain syystä yhtään osannut odottaa ja joka oli kyllä mun mielestä koko keikan paras ehkä muutenkin paras biisi koko bändin tuotannosta

Keikan lopuksi Anna sai Beniltä plekun, kun se jakeli niitä eturiviin (oon ehkä vähän kade, kun ne loppu just mun kohdalla...) ja onnistuttiin nappaamaan settilista itsellemme. ;)

Oltais haluttu jäädä viel hengailee ja venailee josko joku ois vaikka vielä tullu sinne baarin puolelle ja oltais vaikka
saatu kuvia tai jotain, mutta koska bussi, päädyttiin vaan lähtemään mäkin kautta asemalle ja kotiin.

Nyt lopetan, kiitos seuralle ja myös bändille vielä kerran.

Hevi-Riina

PS. Myöhemmin lauantaina mun fanityttötavoitteet täyttyivät taas vähän, kun instagramiin ladattu keikkakuva keräsi positiivista huomiota bändin suunnalta ja päätyi lopulta repostatuksi bändin omalle ig-tilille... Saatoin olla lievästi onnellinen.

PPS. Onks kauheen väärin, jos teksti kertoo Amoralista, mut otsikko on Haloo Helsinkiä? Whatever, näin on nyt joka tapauksessa.