Hilsen fra Kongsberg!

Eli siis Terveisiä Kongsbergista!

Tästä voitte siis päätellä, että olen kotiutunut uuteen kotikaupunkiini tänne eteläiseen Norjaan.
Seuraavat reilu viisi kuukautta siis asun, opiskelen ja vietän parasta elämääni täällä, sympaattisessa ja ihan super-söpössä pikkukaupungissa.

Koska kaikki on kuitenkin ihan älyttömän uteliaita siitä, että mikäs paikka tää nyt onkaan, laitetaanpa muutamat faktat pöytään; Kongsberg sijaitsee Norjassa, Buskerudin läänissä. Oslosta tänne on matkaa noin 80 km. Asukkaita on noin 25 887 ja väkiluvultaan lähimmäksi suomalaisita kaupungeista pääsee Raahe, jossa on kuitenkin hieman enemmän asukkaita. Kaupungin on perustanut Tanskan ja Norjan kuningas Kristian IV vuonna 1624.

Asustelen paikallisessa opiskelijatalossa, jossa mulla on pikkuruinen 19 neliöinen yksiö talon neljännessä kerroksessa. Kämppä voittaa mennen tullen ne HOASin asunnot, jossa meidän Suomeen tulleet vaihtarit asustelee Myyrmäessä ja on oikein viihtyisä ja siisti. Parasta on kuitenkin melkein seinän kokoiset ikkunat ja niistä avautuva tunturimaisema! Kyllä, TUNTURIMAISEMA, vaikka ollaankin ehkä Tallinnan korkeudella eikä todellakaan missään pohjoisessa. (Ikkunasta näkyy tosin myös viistosti vastapäätä olevassa talossa sijaitseva thai-hierontamesta, jonka ikkunassa loistaa perinteiset pinkit ledivalot...)
Täällä on myös laskettelukeskus, jonka rinteet näkyy nekin mun kämppään siitä ikkunasta ja siks oonkin tituleerannut tätä Karjaan ja Rukan sekoitukseksi.

Nyt kuitenkin lähden iltapalalle, joten se ois moi!

Rimpe

Nå smiler livet

Alkuvuoden teksteissä vilahtelee kryptisiä viittauksia tuntemattomaan hyppäämisestä ja uusista seikkailuista, joiden mahdollinen ajankohta on alkuvuodesta 2019.
Nyt, kun maagiseen ajankohtaan on enää muutama kuukausi aikaa, kaikki lähimmät ihmiset alkaa olla tästä tietoisia ja toteutuminen on lähes 99% todennäköisyydellä varmaa, voitaneen mystisyyden verhoa raottaa. Mä lähden tammikuussa Norjaan kevätlukukaudeksi!

Mähän olin vielä vuosi sitten tähän aikaan täysin varma, etten tuu lähtemään opintojeni aikana vaihtoon, mutta tein kuitenkin extempore-mielenmuutoksen viimeisellä hakuviikolla viime tammikuussa. Nyt odottelen tulevaa vaihtojaksoa jo kasvavan innostuksen ja jännityksen vallassa melko kovasti ja riemastun joka kerta kun saan jotain uutta tietoa siitä. Viime viikolla mulle vahvistettiin mun kämppä sieltä ja oon jo nimennyt tulevan 19 neliön yksiöni kotoisasti Peikonpesäksi. Peikot kun vissiin on Norjassa jotenkin pop.

Oon myös tehnyt päätöksen yrittää päivitellä kuulumisiani Norjasta tänne blogiin, niin ihmiset Suomessa pysyy vähän paremmin perillä kuulumisistani. Tammikuusta lähtien luvassa siis (toivottavasti) tiheämpää postaustahtia.


Nyt heipat,
Rimps

Kellot takaperin käy, maailma on vinossa

Heippa!
Syksy on jo pitkällä mutta tässä postauksessa käsitellään silti mun kesän (ja ehkä koko tähän astisen elämäni) ehdottomia kohokohtia. Niin, ne Tiktak-keikat.

Ne jotka on lukeneet tätä blogia kauan, muistaa varmaan kun tein joskus muutama vuosi sitten postausparin, jossa kerroin musiikkimakuni kehityksestä. Ja sen, että Tiktak oli mun eka oikea lempibändi. Kun ne sitten lopetti joulukuussa 2007, olin varma, etten ikinä tuu pääsemään niiden keikalle ja hyväksyin kohtaloni.

Tästä olin varma vielä viime marraskuussakin, kunnes eräänä kylmänä ja koleana perjantaiaamuna viestinnän tunnilla avasin instagramin ja näin vuoden parhaan uutisen; COMEBACK KESÄLLÄ. Alkoi vimmainen odotus ja kesän suunnittelu.

Ei mulla ole vieläkään, näin useampi kuukausi viimeisen keikan jälkeen sanoja kuvaamaan sitä miltä tuntuu nähdä lapsuuden lempibändi ihan oikeasti ja kokonaisena siinä lavalla.

En muista koskaan tunteneeni itseäni yhtä hysteeriseksi fanitytöksi, kuin Jyväskylän keikalla siinä vaiheessa, kun Sekoitat mun maailman lähti soimaan intronauhalta samalla kun screeneillä pyörii kuvia ja videoklippejä vuosien takaa. Ja sit bändi kiipeää lavalle ja alkaa soittaa Minne vaan enkä oikeasti tiedä pitäiskö reagoida hysteerisellä itkulla vai naurulla, joten valitsen huutolaulamisen niin kovaa kun kurkusta ikinä lähtee.

Setti oli samanlainen molemmilla keikoilla (varmaan siis myös niillä kahdella joilla ei oltu). Mukana kaikki mun lempparit ja klassikoistakin puuttui vain Kyyneleet, jota tosin yleisö hoilotti ainakin Tampereella kiitettävästi.

Intro: Sekoitat mun maailman 

1. Minne Vaan
2. Jotain muuta
3. Lähdetään tänään
4. Paha sana
5. Samantekevää
6. Sankaritar
7. Rannaton
8. Miten onni korjataan
9. Kuka vaan
10. Jää / Häiritsen sinua / Ympyrää
11. Harhaa
12. Aivan sama
13. Satuprinsessa
14. Tuuleksi taivaanrantaan
15. Tänä yönä taivaaseen
16. Lopeta
17. Heilutaan

Tampereen keikalla oltiin jopa toisessa rivissä ja Jyväskylässäkin oikein hyvillä paikoilla. Meidän festarimaskotit nauratti useampiakin henkilöitä (myös, mikäli havaintoihimme on yhtään luottamista, kyseessä olevan yhtyeen jäsenistöä. Ainakin Emppua.), ollaan kuultu yhteensä ainakin kolme kertaa kysymys: "Kumpi teistä on Tik ja kumpi Tak?" ja saatu kehuja glitter-ehosteistamme, jotka Anna meille loihti.

Festarireissut oli muutenkin kyllä loistavat, seura oli parasta, tiimiasut suorastaan kuuminta hottia, vitsit vähintäänkin 5/5 (oon nauranut Jyväskylään ajaessa jo Vantaan Ikean kohdalla vedet silmissä jollekin ihan sairaalle läpälle, mut kumpikaan ei enää muista mikä se oli...) ja kaikki muu turistihäsellys siinä festaroinnin ohella varsin mukavaa sekin. Ollaan käyty mm. Jyväskylän luonnontieteellisessä museossa, ihailtu Matti Nykäsen mäkeä näköalatornista ja Muumimuseossa Tampereella.
Todella toivon, että puheet ensi kesän festaroinnista tällä kahden hengen lempitiimillä toteutuu!

Kiitos kesä, kiitos elämä, kiitos Tiktak ja kiitos sinä suosikkitiimini toinen jäsen!

Fanityttö-Riina

PS. Ehkä seuraava postaus saapuu vähän nopeammin kuin tämä ja sisältää syksyisempiä aiheita. Toivossa on hyvä elää.

Bleeding for their art

Tajusin tänään, että kuukauden päästä on toukokuu ja melkein kesäkesäkesä. Ulkona tuoksuu keväältä ja iltapäivällä tullut kaatosade sai mut jotenkin kummasti kovin keväisiin fiiliksiin (vaikka aamulla satoikin myös räntää).

Melkein menin yhteen aprillinpäivä-postaukseen facebookissa, mutten onneks ihan. Tajusin asian puolessavälissä sitä postausta ja sit olin samaanaikaan tyyttyväinen siitä että ymmärsin asian jotakuinkin ajoissa ja hiton vihainen siitä, ettei se ollutkaan oikea juttu. Ois ollut jotakuinkin parasta koko vuonna, jos se ois ollut.

Joo ja sit juhlittiin Nelsun 2vee synttäreitä.

Aiemmin viikolla kävin mm. työhaastattelussa ja kuuntelin pitkästä aikaa Dean Koprin Nightwish-pianocovereita. Lievitin ennakkotehtävästressiä suklaalla ja valtavalla määrällä teetä (ja jätin ne kupit sit vaan lojumaan mun pöydälle) ja totesin nuoren Remus Lupinin olevan ehkä maailman samaistuttavin hahmo. (oon melko varmasti lukenut taas liikaa fanfictionia)

Loppuun saatte taas vaihteeks musahaasteen jatkoa, olkaa hyvät.

Rimppa

* * * * *

Day 6: The song with the highest play count on your iTunes/iPod/mp3 player

Tää oli jokseenkin kinkkinen, koska mulla ei oo pitkään aikaan ollut mitään laitetta, joka näyttäisi biisien soittokertojen määrän, sen jälkeen kun spotifystä loppui kyseinen ominaisuus. Jouduin siis lataamaan last.fm:n ja odottelemaan muutaman viikon, jotta saan sinne edes jonkinlaista dataa mun spotify-kuunteluista
.

Tää biisi on itseasiassa oikeesti vasta toiseks kuunnelluin, mutta koska kolmen viikon kuunnelluin biisi on listattu tässä jo ekana päivänä, laitetaan nyt tämä.



Ja itseasiassa se on muuten tänkin biisin akustinen versio mitä oon oikeesti kuunnellu aika paljon, mut tää on melkein yhtä hyvä. Sitä akustista ei löytyny youtubesta, sori siitä.

Day 1: Your favourite song today / Day 2: Your favourite song of all time / Day 3: Favourite song with a color in the title / Day 4: Another top five favourite song (different from 1 and 2) / Day 5: A song that you listen to when you travel / Day 6: The song with the highest play count on your iTunes/iPod/mp3 player / Day 7: Favourite cover version of a song (from YouTube) / Day 8: Another top five favourite (different from 1, 2, and 4) / Day 9: A song that reminds you of your childhood / Day 10: Opening theme song for a series based on your life / Day 11: Your least favourite song / Day 12: A song you always look for on jukeboxes / Day 13: a song by your favourite band / Day 14: The first song you heard by your favourite artist / Day 15: Your favourite female vocal song / Day 16: A song that makes you happy / Day 17: Favourite love song / Day 18: Your favourite music video / Day 19: A song by one of your top five favourite bands (different from 13) / Day 20: A song that reminds you of your most recent ex-boyfriend/girlfriend / Day 21: Most Australian-sounding song (one that reminds you of down under) / Day 22: Another song from a top five favourite band (different from 13 and 19) / Day 23: A song that you would sing on an audition for American Idol / Day 24: A song you like from a musical or from a children's movie / Day 25: Oldest song you love / Day 26: A song that you absolutely despise / Day 27: The first song you ever heard (that you still listen to regularly) / Day 28: Your favourite male vocal song / Day 29: A song that makes you sad / Day 30: A song from your favourite movie

Maasta tahdon kengät irrottaa ja piirtää taivaalle viivaa

Katoin yks päivä mun levyhyllyä ja totesin, että yli puolet niistä bändeistä joiden levyjä omistan, ja joista siis oikeesti tykkään, on lopettaneet toimintansa tai tauolla.
Saan varmaan jonkun hermoromahduksen, jos vielä yksikin oikeasti mun lempibändeihin luettava yhtye ilmoittaa vuoden sisään lopettavansa.
Huolestuin ja heräsin todellisuuteen, joka sanoi mulle, että tarvitsisin todellakin uusia bändejä joita kuunnella. Koska kenen keikoille mä kohta enää meen jos mun kaikki lempibändit on lakanneet olemasta?

(Tän takia pitäis ehkä mennä lauantaina sinne Virgin Oiliin keikalle, vaikka sit yksinkin. Jos vaik innostuisin jostain uudesta bändistä. Mut okei koska Humavoid ja Niko on siellä...)

Toisaalta oon aika varma, että tää Anssi Kelan uusin levy, jonka vihdoin lainasin kirjastosta (vaik oon toki kuunnellu sitä spotifystä jo paljon aiemminkin...) on ehkä parasta pitkiin aikoihin.

Oon yrittänyt raapia Metropolian graafisen suunnittelun ennakkotehtävia kasaan. Esseetehtävä oli vielä aika helppo nakki, teksti vaan tuli ulos. Mut sit on ne missä oikeesti pitäis todistaa jotain ja vaikka toinen niistäkin on oikeesti aika helppo ja yksinkertanen, on vaan niin hiton vaikeeta välillä tarttua siihen toimeen, ottaa se kynä käteen ja piirtää. Ja nyt panikoin jo, että jos en saakaan niitä ajoissa valmiiks.

Sit ois samaan aikaan tehtävänä viel joku tuhat partioasiaakin ja motivaatio kaikkeen pyöreä nolla, voi kumpa voisin vaan maata lattialla lukemassa Harry Potter-ficcejä ja kuuntelemassa musiikkia vailla huolen häivää niin oisin onnellinen.
Ens viikon jälkeen ehkä onneks helpottaa vähän, toivottavasti?

Huomenna meen työhaastatteluun paikkaan, jonne olin jo unohtanut hakeneeni.

Rimpe

2015

Jälleen on yksi vuosi vierähtänyt ja on aika perinteisen (ja myös uskomattoman kliseisen, mutta whatever...) vuosikatsauksen. Mukavaa on ollut, välillä enemmän välillä vähän vähemmän, mutta pääpiirteittäin siis ihan jees.
Ota siis hyvä asento, koska nyt muistellaan!

TAMMIKUU

HIMYM-hepulit, partiota ja koulua.

Ei mitään erikoista ilmeisesti, koska en muista.

HELMIKUU

Koulun ystävänpäivämyyjäiset. Keksejä ja kortteja sekä pöytätoverin lievä kateus, kun myin niitä yksinkertasia kortteja ihan sikana kun sen yksityiskohtasemmat (ja kalliimmat) ei menny oikein kaupaksi, vaikka moni niitä ihailikin.

Typografian tentti, jota kaikki panikoi ihan superisti, mutta joka todellisuudessa oli maailman helpoin.

Hiihtoloma, joka sisälsi paljon pakkasta, peltopulkkailua ja pullaa. 

Vuoden eka keikka, iki-ihana Jarkko Ahola täpötäydessä Jyväsessä.

Eräs mainio rock-musikaali Tampereella, tähtenään muuan takavuosien Idols-voittaja...

MAALISKUU

Auringonpaistetta ja toimeliasta kevätfiilistä. 

Ekat koskaan näkemäni revontulet, joita sitten yritettiin etsiä lisääkin, huonolla menestyksellä...

Muikeloa fanityttöfiilsitä ja keikkoja: Amoralin jäsenlisäys, Nightwishin EFMB-levyn julkaisu ja nimmaritilaisuus Forumissa sekä Bryan Adamsin keikka Helsingin jäähallilla ja JED-keikka Jyväsessä.

Suurta stressiä partioleiristä, joka meni sit loppujen lopuks ainakin ihan melkein hyvin.

HUHTIKUU

Kevätfiilistely jatkui.

Perinteinen Partopamaus ja sen järjestelyt. 

Täysi idioottivaihe saavutettu koulukavereiden kanssa, niin huonoa läppää että vieläkin sattuu aivoihin (ainakin melkein...)

Myös vanhat Disney-leffat kuten Nalle Puh ja Dumbo oli kovia juttuja kouluporukan kanssa ("Oh Pooh, you messed up my moose!" ja "Hippety hoppety")

TOUKOKUU

Kevätfiilistely alkoi pikkuhiljaa muuttua kesäfiilistelyksi.

Kiirettä pukkasi koulujuttujen kanssa, kun kaikki piti saada ekaan näyttöön valmiiksi.

Kevätseko, jolle ei lähtenyt yksikään meidän tyttöseikkailijoista ja saatiin vaan chillata suurin osa ajasta Annan ja Venlan kanssa hyvien pelien parissa.

KESÄKUU

Töitä. Ensin kokkileiri ja sitten muutama viikko myöhemmin vielä taide-ja kepparileirit. Mahtavia lapsia ja työkavereita, vaikkei kaikki leirit olleetkaan ihan niin helppoja kuin ois voinu olla.

Kesän ehdoton kohokohta: Nightwish-risteily Baltic Princessillä huipputyyppien kanssa. Kaksi uskomattoman hyvää keikkaa ja se yleisfiilis. Edelleen melko fiiliksissä tästä.

Oli myös Amoral-keikka, jolle menin yksin kun en saanut seuraa ja Helsinkipäivän ilmaiskonsertti, jossa hevilaamailtiin Annan kanssa.

Eeppinen Suomenlinnaseikkailu Sarinan kanssa.

HEINÄKUU

Kesän ainoa oikeasti lämmin viikko kesä-heinäkuun vaihteessa.

Teräsbetonin keikka Tavastialla. Sekin oli melko mahtavaa.

Pari viikkoa mökkeilyä. Lähes perinteinen Serena-käynti.

ELOKUU

Partioleiri Bårre Ahvenanmaalla. Paljon punkkeja, vettä  ja todellatodellatodella huonoja vitsejä.

"Tädit on nyt vähän väsyneet"

Missään en oo koskaan laulanu niin paljon Mombasaa.

Elämäni mielenkiintoisimmat laivamatkat.

Vaellus heti perään Käsivarressa. "Seuratkaa suurta Puttea, hän näyttää tien"

Menin kouluun päivän myöhässä, koska olin oikeana aloituspäivänä vielä Oulussa.

Niin paljon partiota.

Kesän viimeinen seikkailuretki hyvin sateiselle Tohmajärvelle endurokisoihin. Enkä päässyt Kiteellä niihin turistikohteisiin mihin oisin halunnut, koska oli sunnuntai, mutta yritys oli hyvä.

SYYSKUU

Monenmonta syystä tai toisesta vapaata perjantaita. Yhtenä niistä käytiin Kissojen yössä ihailemassa tiikuroita ja vähän myös "kahta kissaa ja hevipantteria" (lue: Alavalaa)

Syysfiilistelyä ja lukiokaipuuta.

Robin tuli jostain ja valtasi mun koko syksyn.

LOKAKUU

Lokakuu alkoi  jo vuoden kolmannella J.Aholan tähdittämällä keikalla, kun vietiin äidin kanssa mummi katsomaan suursuosikkiaan Savoy-teatteriin.

Aamut oli kylmiä ja kuuntelin ihan liikaa Robinia (mutkuseonniinhyvä).

Syysloma töissä vietettynä ja ihan järkyttävä flunssa, josta en loppujen lopuks oo edes yllättynyt, kun kävin leirillä mm. seuraavan keskustelun erään lapsen kanssa: 

"Riina kato tätä mun nimilappuu!"

-Mitä kummaa sille on tapahtunu?

(alunperin koiranmuotoinen lappu oli narussa lapsen kaulassa roikkuva keltainen mytty)

"No, siihen on menny vettä, käsidesiä ja vähän räkää!"

Ekat pikkujoulut kuviksessa.

Robinin K-18 keikka the Circuksessa. "Tänään lähtee!"

(Also haluomi)

MARRASKUU

Ihailin lähes joka päivä toinen toistaan hienonmpia auringonlaskuja ja -nousuja.

Nightwishin ja Amoralin keikat samana viikonloppuna.

Uusi Raskasta Joulua -levy aloitti joulukauden viimeistään tässä vaiheessa.

Sarina, leffat ja kiinalainen ruoka.

Meiksi 20 vee.

Sain työharjoittelupaikan, jossa vietän kymmenen viikkoa alkaen 4.1.

JOULUKUU

Kipeily. Se on mitä tein joulukuussa. Paras työskentelyviikko vietettynä järkyttävässä yskässä kotona ja sitten järkyttävä stressi ja kiire koulujuttujen takia seuraavalla viikolla. Sain kuitenkin kaiken valmiiks näyttöihin ja opettajat olivat myötätuntoisia.

 Nyt, kaksi antibioottikuuria myöhemmin, olo tuntuu jo melko hyvältä ja normaalilta.

Uus Amoral biisi ja levyn julkaisutiedot julki.

Perinteinen joululoman aloitus Raskaan Joulun parissa. Erkan pleku ja sen nostattamat nostalgiavyöryt 

(mm. tarina siitä, kuinka Juho tappeli urheasti rumpukapulasta jonkun teinitytön kanssa Ari Koivusen keikalla Ylläksellä vuonna 2009 ja sai siitä tikun sormeen, muttei kuitenkaan itse kapulaa...)

Kiitos ja kumarrus jälleen kerran tästäkin vuodesta!

Heittäkää toki kommentilla tai vaikka postausehdotuksella jos tulee jotain mieleen.

Hyvää uutta vuotta 2016!

Rimpe

Can we please go back now to the way things used to be?

Pikkuveljen lukion alun seurailu ja juuri lukion aloittaneiden ihmisten blogien lukeminen saa mussa aikaan nostalgia- ja kaipuuvyöryn siihen aikaan kun ite olin lukion ekalla.
Ihan niinku viime vuonnakin, kun oli eka syksy lukion jälkeen ja jollakin kierolla tavalla kaipasin sinne takaisin.

Täs me "kaksoset", niinku äiti sillon meitä kutsu. Juholla alko kutonen ja mulla lukion eka.

Mulla on ehkä vähän ikävä sitä melkein kuusitoistavuotiasta Riinaa joka olin sillon ja sitä huolettomuutta, jolla suhtauduin siinä ihan ekassa lukiojaksossani koulunkäyntiin ja siihen ekaan koeviikkoon (kunnes tuli se viikko jolla ne kokeet oikeasti alko, ja paniikki olikin sitten yhtäkkiä erittäin suurta...)

Mulla on ikävä niitä levottomia kemiantunteja Sanna-Marin kanssa, kun vaan piirreltiin bändilogoja toistemme vihkoihin ja välitunteja jolla maattiin selällämme niillä sohvilla ja kuunneltiin musiikkia jommankumman nappikuulokkeista.
Sitä uskomatonta bändihypetystä ja fanityttöilyä ja päivien laskemista, joka alkoi kolmas lokakuuta ja päättyi samaisen kuun 26. päivä Levykauppa Äxän lattialle onnellisenpana kuin pitkiin aikoihin.
Sitä aikaa kun Amoralin Beneath oli vielä ihan uunituore ja ehkä paras levy jonka olin koskaan omistanut ja pyöri soittimessa lähes koko ajan.

Amoral - Closure

Tää on Annan ottama, siltä yhdeltä kaatosateessa sateenvarjon kanssa suoritetulta kuvailuretkeltä. 

Ikävä niitä lyhyen matikan kakkoskurssin tunteja vitospalkissa, joilla olin varmaan koko pienen ryhmän ainoa joka oikeasti tajusi niistä tehtävistä jotain ja se opettaja käytti mun vihkoa esimerkkinä näyttäessään muille miten ne tehtävät oikeasti piti tehdä.

Tykkäsin (ja tykkään edelleen) myös ihan hirveesti siitä, miten pukeuduin silloin lukion ekalla ja varmaan vielä tokallakin: värikkäitä vaatteita ja päivittäin vaihtuvia kaulakoruja, niitä missä on pitkä ketju ja jotka voi vaan sujauttaa pään yli. Sit ultimaattinen laiskuus ja mukavuudenhalu iski ja päädyin pikkuhiljaa tähän nykyiseen, helppoon, mutta vähän tylsään bändipaita+farkut+huppari-ratkaisuun.

Joo, tää nostalgiapläjäys loppuu nyt kuitenkin tähän,
katellaan jos sit joskus toiste lisää.

Rimppa

Musiikkimakuni kehitys pt.2

Hellurei taas.
Pahoittelen jo valmiiksi sitä, että tämä postaus on noin puolitoista kilometriä pitkä.
Anyhow, jatkakaamme siitä mihin edellisessä postauksessa jäätiin, eli

2007 - nykyisyys

2007 oli tärkeä vuosi. Ihan kaikella tavalla. Menin kuudennelle luokalle, oli leirikoulua, yökyläsynttäriä ja kaikkea muutakin mukavaa.  Ehkä silti kuitenkin koko vuoden tärkein asia, joka vaikuttaa elämääni melko monella osa-alueella edelleen, tapahtui 16.1.-6.4. välisenä ajanjaksona.
4. tammikuuta alkoi Idols-laulukilpailun kolmas kausi, joka muutti jollakin tavalla koko Suomen pop-musiikkihistoriaa Anna Abreun muodossa.
Ja 16.1. esitetyssä Helsingin koelaulujen jaksossa mun elämääni käveli pieni, pitkätukkainen ja todellista 22 vuoden ikäänsä huomattavasti nuoremmalta näyttävä pojankloppi, joka lauloi Sonata Arcticaa ja Kirkaa niin, että Jone Nikulakin hiljeni hetkeksi. Pojanklopin nimi oli ja on edelleen Ari Koivunen.
Se oli rakkautta, jos ei nyt heti ensisilmäyksestä, mutta viimeistään teatteriviikonlopusta lähtien.
Ja sitä se on edelleen.



Ari Koivunen - Tears keep Falling (Becoming, 2008)


Jostakin syystä, joka saattoi olla se Lordin euroviisuvoitto, tai se että serkku nyt sattui kuulumaan silloin hevibändiin, Arsba kolahti hiton kovaa johonkin sellaiseen paikkaan, mistä se ei enää kulumallakaan lähde. Sehän lauloi heviä, en mä sellasta ollu koskaan kuunnellu. Toisaalta Tiktak oli kyllä ihan hyvin petaillu tätä viimesellä Myrskyn edellä -levyllään, joka oli huomattavasti raskaampi kuin ne aikaisemmat. Ja mainittakoon että vaikka se yhtye hajosi, sen jäsenistö jatkoi kukin tahollaan kovin samankaltaista kehitystä kuin minä...

2007 tiensä elämääni löysi myös toinen niistä tällä hetkellä rakkaimmista bändeistä. Samalla heviteemalla kuin edellinenkin, niinkuin melkein jokainen tästä eteenpäin... Kun Tarja vuonna 2005 erotettiin Nightwishista, meidän perheessä kiinnostuttiin. Äiti oli kai aina ajatellut, että ihan kivaa musiikkia, mutta laulaja kiljuu liikaa. Kun Anette sitten julkistettiin uudeksi laulajaksi ja Dark Passion Play -albumi ilmestyi, hankittiin se meillekin kovin nopeasti. Tykkäsin ja kuuntelin itseasiassa aika paljon ja säännöllisesti, vaikkei Nightwish vielä siinä vaiheessa miksikään ykkössuosikiksi noussutkaan. Imaginaerumia kuitenkin odoteltiin ja sen ilmestyttyä innostus bändiä kohtaan vain kasvoi. Todellinen, viimeinen läpimurto tapahtui kuitenkin  marraskuussa 2012 kun päädyttiin Hartwall Areenalle katsomaan bändiä ja sen uutta, silloin vielä väliaikaista laulajaa Floor Jansenia Anetten lähdettyä bändistä. Oltiin me siinä vaiheessa jo kyllä aika isoja faneja, koska keikkaa venattiin kuin kuuta nousevaa, mutta se oli viimenen niitti sille, että Nightwish punkesi itsensä toiseksi bändiksi siihen ykköslempibändin pallille Amoralin lisäksi. Ja sille että lainasin kaikki vanhat levyt vuorotellen kirjastosta ja kuuntelin niitä kerran toisensa jälkeen maaten silmät kiinni huoneeni lattialla ja yrittäen opetella joka ikisen kappaleen lyriikat ulkoa.



Nightwish - Edema Ruh (Endless forms most beautiful, 2015)


2008 kuuntelin kaiken muun ohella paljon radiota, lähinnä YleXää, ja eräs uusi bändi, Haloo Helsinki! nimeltään kiinnitti huomioni iloisuudellaan ja energisyydellään ehkä jo ennen kuin koko muu Suomi heräsi samoihin asioihin. Muistan kun selitin siitä silloin jotain jollekin kaverilleni, jota ei kiinostanut pätkän vertaa. Hups. Samoista syistä tutustuin myös Paramoreen, vaikken sitä ookaan pitkiin aikoihin oikeestaan kuunnellutkaan.

2009 eräänä tammikuisena iltana makasin sohvalla ja kuuntelin radiota nappikuulokkeilla. YleX:n silloisessa X-ryhmä ohjelmassa juonnettiin jonkun mulle tuntemattoman rockbändin biisi ensisoittoon. Kuulosti ihan hyvältä. Mutta siinä vaiheessa kun laulu alko, meinaisn varmaan pudota sohvalta ja saada jonkun sydänkohtauksen silkasta yllätyksestä, kun Koivusen ääni vyöryi mun korviin. Se oli ensikosketukseni Amoraliin, bändiin joka oli pestannut Arsban edellisen laulajansa Nikon lähdettyä bändistä. (Tosin eipä siitä ole kuin kuukausi, kun Niko palasi bändiin...)
Ja siihen Year of the suckerpunch -kappaleeseen, joka sitten soikin YleX:llä sinä keväänä ja kesänä huomattavan paljon ollen myös kyseisen kanavan vuoden 2009 himotuin kappale.
Huolimatta siitä, että Amoral julkaisi ensimmäisen Arin laulaman levynsä 2009 toukokuussa, tutustuin siihen tarkemmin vasta vuotta myöhemmin kuunneltuani ensin Arin toisen soololevyn, Becomingin lähes puhki. Ja sekin oli sitten menoa.



2012 lainasin kirjastosta ihan vaan vitsinä (ja siksi koska Koivunen feattaa sillä) HeviSauruksen Räyh!-levyn. Jouduin kovin nopeasti toteamaan, että vitsinä lähtenyt kuuntelu oli riistäytynyt käsistä ja muuttunut puolittain ihan jopa oikeaksi faniudeksi. Lainasin lisää levyjä ja tartutin Annankin. Ja legendaarisen HeviSaurus-kesän 2012 ainekset olivat koossa.
Samana kesänä tutustuin myös Nimetön nimiseen, Suomen Paramoreksikin tituleerattuun bändiin. Sitä kuunneltiin kovasti koko kesä ja edelleen Nimetön kuuluu vakituiseen kuuntelemistooni. Suureksi harmikseni kyseinen bändi kuitenkin ilmoitti vuoden vaihteessa lopettaneensa, eikä ikinä julkaissut toista levyä.

Hevisaurus - Kaksipäinen poliisi (Räyh!, 2010)

Nimetön - Kuinka mä susta tykkään  (En jää tuleen makaamaan, 2012)

2012 törmäsin myös ihan sattumalta entisen Tiktakin jäsenten nykyisiin tekemisiin. Googlettelin ihan mielenkiinnosta Amoralin silloin vielä melko tuoreen kitaristin Masin taustoja ja törmäsin bändiin nimeltä Dame, joka oli Tiktakin Empun sooloprojeksti vuodelta 2006, ja jossa Masi oli soittanut kitaraa. Hetken päästä selvisi, että kaksikollahan on nykyäänkin bändi, Alavala, johon kuuluu heidän lisäkseen Tiktakissa Empun kanssa soittanut Noora sekä silloin vielä rumpali Tyko. Kaiken lisäksi selvisi, että Masi ja Emppuhan ovat pariskunta, mikä saattoi hiukan aiheuttaa hämmennystä (ja tirskahduksia kun muistin sen Disco+Tiktak -suunnitelmani vuosien takaa...).
Myös Sonata Arctica tuli mukaan 2012 kun huomasin bändin tehneen oman versionsa Tony Kakon aikoinaan Arsballe kirjoittamastaan biisistä Losing my insanity ja kiinnostuin kunnolla. Viimeinen niitti Sonata-faniudelle oli kuitenkin 2014 keväällä ilmestynyt Pariah Child -albumi.



Sonata Arctica - Blood (Pariah child, 2014)

(Btw, hauska fakta tästä biisistä. Biisin alussa oloevan kuvauksen verestä puhuu tuo edellisestäkin biisistä tuttu kitarasankari herra Hukari...)

2013 koko musiikkitilanne alkoi pikkuhiljaa paisua kuin pullataikina, kun bongailin uusia kuuntelemisen arvoisia bändejä jatkuvalla syötöllä. Syytetään tästä Lumia-puhelinten Mix Radio -palvelua. Kuuntelin melko paljon Ari Koivusen artistikanavaa, joka kuten spotifynkin samanniminen toiminto, soittaa paitsi kyseisen artistin kappaleita, myös muiden samankaltaisten bändien musiikkia. Kun olin tarpeeksi kauan kuunnellut palvelusta Teräsbetonia, Northern Kingsia, Brother Firetribea, Kotiteollisuutta ja ties mitä muita bändejä, marssin kirjastoon ja lainasin kyseisten bändien levyjä.
Teräsbetonin kuuntelu alkoi samalla tavalla läppänä kuin HeviSauruksenkin ja myös jatko oli samanlainen: totesin sen olevan yllättävän hyvää ja jäin koukkuun. Pointti on kai siinä kummankin bändin kohdalla, että vaikka sanoitukset onkin tehty pilke silmäkulmassa ei niin tosissaan (tai lapsille), soitannollisesti homma toimii erittäin hyvin. Sitäpaitsi Jarkko Aholan ääni on uskomaton.


Viimeisen puolentoista vuoden sisällä soittolistalle ei nyt ehkä varsinaiseti ole kertynyt uusia bändejä, mutta ole tutustunut ja tykästynyt lisää vanhempiin, myöskin Mix Radio aikaisin bändeihin sekä Radio Rockilla kovasti soineisiin tuttavuuksiin kuten Battle Beast ja Amaranthe.
Sen lisäksi taidan ostata varmaan puolista Radio rockin soittolistan biiseistä lyriikat ulkoa, olivat ne mitä tahansa...

Se olis (varmaankin?) siinä.
Pahoittelen edelleen kilometrien pituista postausta. Et ehkä missannut mitään jos et jaksanut lukea sitä kokonaan tai sitten vain puolet siitä mikä tekee Riinasta Riinan, eiku...
Palaillaan,

Rimppa

Musiikkimakuni kehitys pt.1

Heipähei. Koska elämäni on tällä hetkellä kovin arkista ja epätapahtumarikasta, ajattelin tähän väliin tehdä kauan kaavailemani musiikkipostauksen, tarkemmin sanottuna musiikkipostausten parin, koska muuten tästä tulis varmaankin viiden kilometrin pituinen.

Aina välillä ajaudun miettimään, miten oonkaan päätynyt kuuntelemaan niitä bändejä joita tällä hetkellä kuuntelen ja onpa joku sitä ehkä joskus kysynytkin multa.
Selvittääkseni itselleni ja teille muillekin tämän mystisen kehityksen, tässä tätä nyt olis.
Luvassa siis tarinoita siitä, miten päädyin suosikkibändieni pariin ja muuta mukavaa turinointia soittolistaani kuuluvista yhtyeistä.

Varhaislapsuus - 2006

Kun olin pieni, meillä kotona kuunneltiin lähinnä suomirockia. Eppu Normaali, Pauli Hanhiniemi, Egotrippi ja muut vastaavat tais olla niitä yleisimpiä. Radiokanavista soi muistaakseeni Suomipop ja silloinen Radio Mafia.
Oli mulla toki jotain Frööbelin palikoiden ja Kengurumeiningin sun muiden vastaavien lastenyhtyeidenkin levyjä joita kuunneltiin ja joista tykkäsinkin, mutta musta tuntuu että Pauli Hanhiniemi vei silti voiton...

Ensimmäinen oma musiikillinen heräämiseni tapahtui kun olin 5. Olin jo radiosta kuullessani ihastunut Tiktakin Kyyneleet -biisiin ja kun eräs eskarikaverini sitten toi sen johonkin levyraatiin tai muuhun vastaavan, se oli menoa. Yksityiskohdat ovat saattaneet päästä karkaamaan, mutta seuraava muistikuva aiheesta on, että kyseinen kaveri tuli meille Tiktakin Jotain muuta -levyn kanssa, ja äiti nauhoitti sen mulle C-kasetille. Eipä meillä sitten hetkeen tainnut mikään muu soidakaan...



Joo...Tiktak oli mun lempibändi vuoteen 2007 saakka, kunnes ne lopetti ja meiksinkin intrestit oli jo alkaneet siirtyä toisaalle. Sen parissa on koettu paljon kaikenlaista, kehitetty ties minkälaisia koreografioita ja muita kummallisuuksia biiseihin, laulettu fiiliksellä mukana ja vaikka mitä, olihan se kuitenkin mun lempparibändi lähes koko ala-asteen... Ja sit piti aina tapella kovasti kaikkien Nylon Beatin ja Gimmelin fanien kanssa siitä, mikä tyttöbändi nyt sitten olikaan se kovin. Mulla on niiden melkein kaikki levyt (eli siis kaikki lukuun ottamatta niitä muutamaa kokoelmaa ja erikoisversiota...)
Biiseistä tulee edelleen ihan tosi hyvä ja kivan nostalginen fiilis ja oon vähän katkera edelleen siitä, etten ikinä päässyt toiveistani huolimatta yhdellekään Tiktakin keikalle.

Ehkä joskus 7-8 -vuotiaana mulla oli myös ainoa sellainen musiikillinen sivupolku, jota nykyään vähän häpeän. Vaikka no, oon ollu sen verran nuori ettei varsinaiseen häpeään ehkä ois mitään syytä, mutta anyhow. Sanotaan nyt sitten vaikka mieluummin että se on ainoa koskaan kuuntelemistani bändeistä, jota en enää ikinä kuuntele. Tai ainakaan mitenkään säännöllisesti tai tarkoituksenmukaisesti.
Olin siis jonkun aikaa kovin mieltynyt Disco-bändiin ja mulla oli myös jotain kieroja visioita siitä, kuinka onnistuisin jotenkin parittamaan sen bändin jätkät Tiktakin tytöille. Tai ehkä kuitenkin siitä, jos ne muuten vaan pariutuisivat keskenään.
Toisinaan totuus on tarua ihmeellisenpää, eikä tää pikku-Riinan suunnitelma ollutkaan ihan niin kaukaa haettu kuin voisi kuvitella, kuten myöhemmin paljastui... ;)
Tosin Disco-yhtye ei mitenkään liity tähän kummalliseen todellisuuteen.

Kuunneltiin Annan kanssa myös kovasti Risto Räppääjä ja pakastaja-Elvi -musikaalin biisejä joskus ekan ja tokan luokan aikana. Nekin on kyllä edelleen ihan parhautta jos niitä eksyy kuuntelemaan.




Keväällä 2006 mulla oli liiallisen Eragonin ja muiden fantasiakirjojen lukemisen aiheuttama lyhytkestoinen omituinen haltia/keijukais-vaihe, jonka aikana tutustuin Indicaan. Tuuliset tienoot -levy pyöri jonkin aikaa kovinkin usein CD-soittimessani. Sivuoireina tästä haltiavaiheesta oli myös yllättäen iskenyt innostus käyttää hameita koulussa ja pitää kummallisia saparokampauksia joissa oli ihmeelliset isot ja kimaltelevat ponnarit sekä valtava määrä haltia- ja lohikäärmeaiheisia piirrustuksia. Tyylilliset kummallisuudet poistuivat, kaikki muu pysyi.

2006 oli myös ensimmäinen Idols-kausi jonka katsoin. Kuten kaikki tiedämme, kauden voittaja Ilkka Jääskeläinen floppasi pahemman kerran, päätyi Pikku Kakkosen säämieheksi ja lopulta katosi kokonaan julkisuudesta. Sen sijaan toiseksi tullut Katri Ylander onnistui valloittamaan koko perheemme ja pääsemään kuuntelulistalle. Katrin eka levy oli ihan kiva, toinen ei iskenyt ilmestyessään, vaikka nyt oonkin alkanut löytää sitä uudestaan, mutta kolmas, 2010 julkaistu Valvojat on puhdasta neroutta alusta loppuun ja parasta sunnuntaimusiikkia mitä tiedän. Suosittelen. Siihenkin liittyy kaikkia hölmöjä sisäpiirijuttuja jotka vaan minä ja Anna tiedetään, muttei niistä sitten sen enenpää...



Ja joo, sattuihan siinä 2006 keväällä sellanenkin pieni juttu, kuin Lordin euroviisuvoitto. Se saatoi olla olennaisena osana musiikillista kehitystäni, vaikkei musta ikinä varsinaista Lordi-fania tullutkaan. Joku muu hoiti sen mun puolesta...;)

Nyt jätän teidät hetkeksi sulattelemaan tätä informaatioläjää ja palailen kohtapuoliin toisen, tätäkin pidemmän ja puuduttavamman osan kanssa.
Adios,

Rimbu

"HAAAAVE YOU MET TED?"

Hei.

Tiiättekö sen fiiliksen, kun ois ihan hirvee inspiraatio ja innostus kirjottaa ja muka vielä kamalasti jotain asiaakin, mut sit se ei vaan tuu mitenkään järkevästi ulos eikä mikään liity mitenkään mihinkään? Ette ehkä, mut mulla on se just nyt.

Oon kattonu ihan liikaa televisiota.
Sain vihdoin viimeviikolla katottua How I met your motherin loppuun, viimeistä "pahamaineista" jaksoa myöten, vaikka mua oltiin neljän ihmisen toimesta varoitettu olemaan katsomatta sitä ikinä. Täytyy kyllä sanoa, että olin noiden varoitusten perusteella osannut kehitellä päähäni kaikennäköisiä skenaarioita siitä lopetuksesta, joten juuri mikään jaksossa ei tullut yllätyksenä enkä siis järkyttynytkään erityisemmin. Vaikka olihan se vaihtoehtoinen lopetus nyt kuitenkin huomattavasti parempi, vaikkei sitä jakson suurinta vääryyttä korjannutkaan.
Ja hitto vie, tiiättekö kuinka vaikeeta on on luopua jostakin sarjasta kun se päättyy?
Joo, kyllä tiedätte. Aloin siis vierotukseks kattoo Frendejä alusta, mutta eihän siitä nyt tuu hevosen takapuoltakaan, kun koko ajan vaan kelaan sen ja HIMYMin yhtäläisyyksiä (joita on pelottavan paljon) tai jotain muuta vastaavaa fanityttöhypetystä. Olotila on siis jatkuvasti about tällanen...

Tai tällanen...



Tai tällanen...



Mut joo okei, tänään koulussa oli web-suunnittelua, joten pyöräytinpä siinä sitten eräät nettisivut samalla kun kuuntelin massoittain vanhaa Sonataa. Pyörin Tumlbrissa ja hihitin ihan liikaa. Nyt mun pitäis kerätä pääni, sulkea tää tietokone, syödä ja lähteä partioon katsomaan, josko tää hepuli siellä lieventyis. Vaikka tuskinpa vaan, mulla on pahasti sellanen fiilis, että sittenhän se riemu vasta repeekin kun pääsen siihen oikeeseen seuraan...hups.

Ja öö, miks musta tuntuu et kuulostan nyt myös tosi pahasti siltä "oikeelta seuralta"...? ;D

Riina

P.s. Oon henkisesti niiiiiiiiiiiiiiiin 16 veee at the moment.

P.p.s. Mm. tätä tehtiin Juhon kanssa kun katottiin Frendejä viikonloppuna...

What if today you had the chance to be the king of your land

Heyy, aika päivittää kuulumiset.
En kyllä ees tiedä onko mulla mitään ihmeellistä asiaa ja ihan hirvee writer's block päällä, mutta yritetäänpä nyt sitten kuitenkin...

Oon nyt hengannu himassa alkuviikon, koska loppuviikosta koulussa jyllännyt syysflunssa pääs iskemään muhunkin ja oon potenu kurkkukipua, niistäny ja yskiny vuorotellen perjantaista asti. Ei ehkä paras mahdollinen väli sairastua kun Juhon rippujuhlat oli lauantaina, jollon  tää oli ehkä pahimmillaan, mut no can do. Selvisin kuitenkin juhlista omasta mielestäni ihan kunnialla ja oli ihan hauskaakin. Viihdytin vauvoja....:D

Kotona ollessani oon lähinnä maannu sohvalla, juonu noin sata kupillista teetä per päivä ja kattonu tosi paljon How I met your motheria ja muka uutta aluevaltaustani Poliiseja. Muutama jakso Frendejäki tais mennä tänään iltapäivällä. Nii joo, piirsin mä yhtä koulutehtävääki tänään parisen tuntia.

Tän illan aikan oon myös huomannut viettäneeni ihan liikaa aikaa itsekseni oman pääni seurassa, koska jutut on tätä luokkaa facebook chatissa (okei, keskustelun toinen osapuoli oli Sanna-Mari, joten ei ihmekään, jos juttu vähän karkaa lapasesta...) ja kattonu huomattavan ja erittäin varmasti liian suuren määrän youtubevideoita. Ja ketäänhän ei siis ihan oikeasti kiinnostanut.

Nyt kerään itseni tästä koneelta ja lähden valmistautumaan nukkumiseen, huomenna on pakko mennä kouluun.

Riina

Where are the well-kept secrets, something not to know

Kyselin pari postausta sitten postausaiheita. Iitu oli ehdottanut, että kertoisin 50 faktaa itsestäni.
Koska 50 on kuitenkin kovin suuri numero, ja luovuuteni tarpeeksi älyttömien faktojen keksimiseen on rajallinen, sovelsin ideaa vähän:

Poimin vanhoista ystäväkirjoistani keräilyerän, noin 30 kappaletta, kysymyksiä, ja vastaan niihin.
Joko tiesitte nämä asiat jo tai sitten ette, täältä tulloo anyway.

1. Minusta tulee isona?
Hyvä kysymys. Näillä näkymin ainakin haen opiskelemaan graafista suunnittelua tai jotain vastaavaa.
Unelmatyöt ois kyllä kirjailija ja kuvittaja.

2. Mikä on kaunista?
Talvi. Aurinko. Kauniit koirat.

3. Mitä pelkäät?
En oikeen mitään, mut silti kaikenlaista. Esim. viime viikolla näin pätkän Sleepy Hollow-sarjasta ja sit en meinannu uskaltaa mennä nukkuu ku siin oli kaikkee hyitä.

4. Mitkä on sun kaksi turhinta tavaraa?
Mä en tiiä onks meil enää niitä, mut joskus oon törmänny kahteen tikkarinpyörittäjään. Ne oli turhimmat ikinä. Tällä hetkellä ehkä vanhat koulukirjat ja joku epämääräinen roina mun kaapissa.

5. Parhaat ruoka ja juoma?
Sellanen paistettu jauheliha, mihin on laitettu sitä pussista tulevaa jauhelihatacomaustetta...:P Tortillat, koska niihin laitetaan sitä jauhelihaa. Myös iskän tekemät lihapullat on ihan sikahyviä.
Kylmäsavulohi ja -poro.
Cokis on hyvää. Ja glögi. Ja ihan kylmä maito. Ja appelsiinimehu.

6. Lempiväri?
Vihree, oranssi, keltanen, turkoosinsininen...

7. Paras leffa?
Spirit - Villi ja vapaa ja Leijonakuningas. Ikuisesti. Eikä mitään originaaliversioita, vaan nimenomaan ne suomenkieliset.

8. Parhaat TV-sarjat?
Hoho, näit on monta.
Frendit, How I met your mother ja  House ainakin.
Olipa Kerran 1. tuokkari oli ihan kiva. Lovemillassa ei oo mitää järkee, mut siks just se naurattaaki nin paljon. Ja se et jotkut esiteinit ei tajuu, et se on vaa TV-sarja...

9. Lempikirjani?
Maggie Stiefvaterin Väristys ja sen jatko-osat Häivähdys ja Ikuisuus.
Harry Potterit tottakai.
Philip Pullmanin Universumien Tomu-trilogia.
Ronja Ryövärintytär. Meinaan aina unohtaa sen, mut se on ihan järjettömän hyvä.

10. Paras tuoksu?
Kostea betoni hellepäivänä, talven tuoksu, suklaa, Body Shopin Pink Grapefruit-suihkugeeli.

11. Minne haluaisin matkustaa?
Ehkä Islantiin. Tai Lappiin. Sinne mennään kesällä.

12. Lempiaine?
Kuvis. Ja matikka sillon ku siit osaa jotai.

13. Lempieläimet?
Koiraeläimet. Ja villit kissaeläimet aina eurooppalaisesta metsäkissasta tiikeriin.

14. Mitä otan mukaan kylpyammeeseen?
Ainkin laittaisin sinne paljon vaahtoo, koska se on kivaa. Ja sit jotai ihkui kylpylelui. Varmaan ankan. Ja sen keltasen muovihylkeen, mikä mul oli kun olin pieni. Se oli kiva.

15. Ketä ihailet ja miksi?
Moniakin ihmisiä. Useimmat niistä on ihan tavallisia.
Tuomas Holopaista, koska se kirjottaa niin uskomattoman hienoja biisejä.

16. Milloin olet viimeksi suudellut ja ketä?
Emmä koskaan ketään oo oikeesti suudellu, mutta Alballe taisin eilen moiskauttaa pusun kuononpäähän lenkin jälkeen, enneku palautin sen Jennille <3

17. Lempiötökkä?
Ehkä leppäkerttu? Tai joku hieno perhonen. Ja nyt Anna huutaa et hyi.

18. Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Riippuu varmaan siitä kuinka paljon sinne sais ottaa tavaraa mukaan. Varmaan ruokaa, majoittautumistarvikkeet, hyvää musikkia ja kajarin. Paljon puhdasta vettä, koska autioilla saarilla tuppaa olemaan kuuma. Jonkun kaverin.

19.  Keitä julkkiksia kutsuisit sun häihin?
Jos saisin hääbändiks jonku mun lempibändeistä, niin sit varmaan sen jäsenet...;)

20. Hauskin peli?
HeviSaurus-peli tottakai! Myös Muuttuva labyrintti ja Alfabet on kivoja. Konsolipeleistä Pokemon Nintendolle ja Harry Potter ja Azkabanin vanki pleikkarille. Ja tietty Sims2.

+ 21. Mun mielestä kalkkuna on edelleen ja aina vaan maailman rumin eläin.

+ 22. Mun lempikarkkipussi on Kaatissäkki. Ne on kaikki hyviä paitsi ne litteet vihreet, mitkä ei maistu miltään. Syön silti nekin.

+ 23. Mun musiikkimaku on kokenut huimaa kehitystä muutamien viimevuosien aikana, mutta puhutaan siitä tarkemmin vaikka sitten joskus toiste. Tosin kuuntelen edelleen myös joitain samoja bändejä kuin joskus ala-asteella...

+ 24. Edellinen asia, jolle oon oikeesti nauranu ihan vedet silmissä oli tää musiikkivideo. Biisi ei itessään herätä mussa juuri mitään tunteita, mutta video on HIENO. Törmäsin siihen ku se tuli viimeviikol Voicelta ja sit katoin sen muutamanki kerran youtubesta.



+ 25. Tein tätä postausta ihan liian kauan...


Tänään lopetan tähän, toivottavasti tulitte ees vähän viisaammiks...tai edes oli hauskaa kun luitte näitä.
Lisää postausideoita ja niitä haasteita saa edelleen heittää.
Kiitos ja kumarrus,

Rimpsa