Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit

9.8.2019

Pingviini vilkuttaa



Mun pitäis varmaan jakaa viimeisetkin Norja-kuulumiset, ennen kuin ne unohtuu. Oon nyt ollut kotona Suomessa reilun kuukauden. Saavuin sopivasti Juhannukseksi

Toukokuun lopussa suurin osa muista vaihtareista jätti Kongsbergin ja suuntasi kotiin. Vaan en minä! Kesäkuun ekalla viikolla oon siis mm. viettänyt vielä yksiä pikkuruisia läksäreitä katto-grillailun merkeissä, viimehetken tutkimusretkeillyt kotikaupungissani ja osallistunut Kongsbergilaisten partiolaisten viikonloppuretkelle (jossa oli molempina iltoina iltanuotio, joka päättyi oikean iltapalan sijaan "leiripullaan" eli mehuun, pullaan, mokkapaloihin ja karkkiin... O___o Ja sit lapset hampipesulle ja nukkumaan sokeripäissään. Ooookkei.)




Sitten olikin yhtäkkiä viimeinen viikonloppu Norjassa ja sain viimeisen vierailijan, kun Anna saapui auttamaan mua muutossa. Ennen muuttohommiin ja asunnon pakkaamiseen keskittymistä vietettiin kuitenkin reilu vuorokausi Oslossa ihan muina turisteina. Käytiin mm."Oslon Heurekassa", syötiin sairaan hyvät burgerit, saatiin aika monta hallitsematonta hepulia, ihailtiin auringonlaskua, viettettiin iltaa baarissa ja saatiin kissamainen saattue takaisin hotellille. Hotelli oli muuten Oslon laitamilla sijaitseva Hotel Montebello (eli Hotel Portobello), joka oli samassa rakennuksessa sairaalan kanssa. Oltiin varattu sieltä pieni kahden hengen huone, jossa piti olla tyyliin yksi sänky ja sohvasänky. Yllätys olikin valtava ja erittäin positiivinen, kun huoneemme olikin sitten valtava ja ihan oikeilla sängyillä varustettu ja oikein siisti. Merinäköalakin oli ja kaikki. En tiiä mitä siinä oli käynyt, mutta ei ollut valittamistakaan.




Oslon pikaloman jälkeen siirryttiin sitten viimeisiksi muutamiksi päiviksi takaisin Kongsbergiin. Käytiin chekkaamassa hopeakaivokset, jotka oli cool ja joihin saatiin ihan yksityiskierroskin, kun oltiin ainoat englantia puhuvat vieraat siellä. Sit tietty pakattiin ja siivottiin ihan sekopäisinä ja lopulta pidettiin vikan illan lettubileet kattoterassilla ("Täällähän on vielä viinaa!!") ja aiheutettiin yleistä pahennusta kesäyön kävelyllämme ympäri kaupungin (todellisuudessa ei varmaan ees nähty ketään...).


Ja yhtäkkiä oltiinkin jo tuhannen laukkumme kanssa junassa matkalla lentokentälle, missä suoritettiin vielä viimehetken pakkaussessiot kamojen punnituksen jälkeen ja sitten jo äkkiä Helsingissä, Yllätykset eivät kuitenkaan loppuneet edes siihen, että mentiin  epähuomiossa ulos väärästä matkatavarahallista, vaan löydettyämme vihdoin omat laukkumme oikeasta hallista hyökkäsi yllätysvastaanottokomitea kimppuumme. Parasta bestiä ja parhaita tyyppejä tuommoset <3

Tässä taisi olla kaikki oleellinen Norjasta tällä kertaa. Kuten instagramiin ja facebookkiinkin kirjoitin, opin paljon itsestäni, englannin kielestä ja muista kulttuureista. Tapasin mahtavia tyyppejä, sain uusia kavereita ja koin upeita asioita ja elämyksiä, joita en ois muuten tehnyt ja kokenut. Kannatti siis lähteä. Ja Norjaan menen vielä ihan varmasti uudestaankin, koska niin paljon jäi vielä näkemättäkin.

Rimbau

Ps. Seuraavaksi varmaan sitten jotain yleistä kesästä. Ja se Tiksu-postauskin on vielä tulossa.


16.6.2019

Meet me where the cliff greets the sea


Moi!

Tämä taitaa olla viimeinen Norjasta käsin julkaistu postaus. Melko hurjaa!

Koulu on siis mun osalta ollut taputeltu jo kuukauden ja oonkin keskittynyt hyvillä mielin kesälomailuun. Ollaan mm. juhlittu Norjan kansallispäivää 17. toukokuuta ja käyty viiden päivän reissulla Stavangerissa Norjan länsirannikolla.


Kansallispäivänä tai grunnlovsdagina käytiin seuraamassa aamulla paraatia, jossa marssivat lapset Kogsbergin peruskouluista, useampi soittokunta sekä aikuisia että lapsia ja ihan tavallisia paikallisia ihmisiä. Kansallispuvut on Norjassa huomattavasti tavallisempi ja yleisempi juhlavaate kuin Suomessa ja kansallispäivänä melkein kaikilla paikallisilla olikin päällä perinteikäs bunad.

Tämän aamuparaatin jälkeen hajaannuttiin vielä hetkeksi kukin omiin touhuihimme (usea varmaan nukkumaan päikkäreitä, koska edellisyön unet olivat keskeytyneet vahingossa lauenneen palohälytyksen takia...) ja sitten suunnistin kavereineni pikniklounaalle puistoon joen varteen. Syötiin hodareita (jotka myöhemmin paljastuivatkin juuri siksi thö kansallispäiväruoaksi) ja vaikka mitä muutakin. Piknik oli kiva ja sää suosi oikein huolella, oli lämmin ja aurinkoinen, aika täydellinen juhlasää.


Piknikin jälkeen siirryttiin seuraamaan kovin odottettua russetogia, eli abien paraatia, jossa ilakoivat abit haalareineen ja niine paljon puhuttuine busseineen, Eeppistä ja SKAM-fanin mieltä lämmittävää.

Illalla grillailtiin kattoterassilla ja muuten vaan hengailtiin porukalla.

Stavangeriin lähdettiin toukokuun 22. päivä, kun kaikkien viimeinen koe oli ohi. Matkaan lähdettiin samalla kolmen hengen porukalla, jolla oltiin reissussa talvilomallakin. Ensimmäinen päivä meni lähinnä matkustamiseen, matka junalla kesti noin kuusi ja puoli tuntia,


Seuraavina päivinä vierailimme muun muassa Stavangerin kaupunginmuseossa (oli loistava), kävimme opastetulla kajakkimelontaretkellä (jolla oli innokkain opas ikinä ja missä pääsimme melonnan lisäksi myös kellumaan meressä ja näimme kotkan), patikoitiin yhdelle Norjan kuuluisimmista luontoturistirysysitä, Preikestolenille ja ihan vaan kierreltiin kaupungilla. Stavanger oli kyllä ihan hurjan kaunis ja ihana, saatoin vähän rakastua siihen jo ihan lyhyen kaupunkikerroksen aikana. Suosittelen käymään.


Samaan aikaan meidän kanssa Stavangerissa oli myös käynnissä joku pyöräilykisa, joka ensin huvitti meitä ja sitten lähinnä ärsytti, koska sen takia melkein kaikki bussit oli peruttu kahtena päivänä ja jouduttiin odottelemaan kämpille pääsyä tihkusateessa nälkäisinä ja kylminä ainakin toisena näistä päivistä...

Iltaisin löhöttiin meidän kellarihuoneiston sohvalla ja katsottiin telkkarista mm. Modernia perhettä, mun ja Iriksen suosikkia Say yes to te dressia ja sitä hiton jääkiekkoa ihan kuumotuksissa kolmena iltana putkeen...

Sanomattakin on selvää, että paluumatkalla maanantaina soi päässä Poika saunoo ja tunnelma oli hieman väsähtänyt. Mutta kivaa oli!

Reissun jälkeen oon mm. löhöillyt sateisessa Kongsbergissa ja osallistunut viikonlopun mittaiselle partioretkelle norjalaisten partiolaisten kanssa. Näistä kuitenkin ehkä enemmän vielä myöhemmin, nyt moi!

Rimppa

9.10.2018

Kellot takaperin käy, maailma on vinossa

Heippa!
Syksy on jo pitkällä mutta tässä postauksessa käsitellään silti mun kesän (ja ehkä koko tähän astisen elämäni) ehdottomia kohokohtia. Niin, ne Tiktak-keikat.

Ne jotka on lukeneet tätä blogia kauan, muistaa varmaan kun tein joskus muutama vuosi sitten postausparin, jossa kerroin musiikkimakuni kehityksestä. Ja sen, että Tiktak oli mun eka oikea lempibändi. Kun ne sitten lopetti joulukuussa 2007, olin varma, etten ikinä tuu pääsemään niiden keikalle ja hyväksyin kohtaloni.

Tästä olin varma vielä viime marraskuussakin, kunnes eräänä kylmänä ja koleana perjantaiaamuna viestinnän tunnilla avasin instagramin ja näin vuoden parhaan uutisen; COMEBACK KESÄLLÄ. Alkoi vimmainen odotus ja kesän suunnittelu.

Ei mulla ole vieläkään, näin useampi kuukausi viimeisen keikan jälkeen sanoja kuvaamaan sitä miltä tuntuu nähdä lapsuuden lempibändi ihan oikeasti ja kokonaisena siinä lavalla.

En muista koskaan tunteneeni itseäni yhtä hysteeriseksi fanitytöksi, kuin Jyväskylän keikalla siinä vaiheessa, kun Sekoitat mun maailman lähti soimaan intronauhalta samalla kun screeneillä pyörii kuvia ja videoklippejä vuosien takaa. Ja sit bändi kiipeää lavalle ja alkaa soittaa Minne vaan enkä oikeasti tiedä pitäiskö reagoida hysteerisellä itkulla vai naurulla, joten valitsen huutolaulamisen niin kovaa kun kurkusta ikinä lähtee.

Setti oli samanlainen molemmilla keikoilla (varmaan siis myös niillä kahdella joilla ei oltu). Mukana kaikki mun lempparit ja klassikoistakin puuttui vain Kyyneleet, jota tosin yleisö hoilotti ainakin Tampereella kiitettävästi.

Intro: Sekoitat mun maailman 
  1. Minne Vaan
  2. Jotain muuta
  3. Lähdetään tänään
  4. Paha sana
  5. Samantekevää
  6. Sankaritar
  7. Rannaton
  8. Miten onni korjataan
  9. Kuka vaan
  10. Jää / Häiritsen sinua / Ympyrää
  11. Harhaa
  12. Aivan sama
  13. Satuprinsessa
  14. Tuuleksi taivaanrantaan
  15. Tänä yönä taivaaseen
  16. Lopeta
  17. Heilutaan



Tampereen keikalla oltiin jopa toisessa rivissä ja Jyväskylässäkin oikein hyvillä paikoilla. Meidän festarimaskotit nauratti useampiakin henkilöitä (myös, mikäli havaintoihimme on yhtään luottamista, kyseessä olevan yhtyeen jäsenistöä. Ainakin Emppua.), ollaan kuultu yhteensä ainakin kolme kertaa kysymys: "Kumpi teistä on Tik ja kumpi Tak?" ja saatu kehuja glitter-ehosteistamme, jotka Anna meille loihti.

Festarireissut oli muutenkin kyllä loistavat, seura oli parasta, tiimiasut suorastaan kuuminta hottia, vitsit vähintäänkin 5/5 (oon nauranut Jyväskylään ajaessa jo Vantaan Ikean kohdalla vedet silmissä jollekin ihan sairaalle läpälle, mut kumpikaan ei enää muista mikä se oli...) ja kaikki muu turistihäsellys siinä festaroinnin ohella varsin mukavaa sekin. Ollaan käyty mm. Jyväskylän luonnontieteellisessä museossa, ihailtu Matti Nykäsen mäkeä näköalatornista ja Muumimuseossa Tampereella.
Todella toivon, että puheet ensi kesän festaroinnista tällä kahden hengen lempitiimillä toteutuu!

Kiitos kesä, kiitos elämä, kiitos Tiktak ja kiitos sinä suosikkitiimini toinen jäsen!

Fanityttö-Riina



PS. Ehkä seuraava postaus saapuu vähän nopeammin kuin tämä ja sisältää syksyisempiä aiheita. Toivossa on hyvä elää.

3.1.2018

2017

Heip!
Laitetaanpa taas viime vuosi nippuun ennen kuin uusi lähtee kunnolla käyntiin.



Tammikuu
Vuosi lähti käyntiin haikeissa, mutta samaan aikaan aika eeppisissä tunnelmissa, kun Amoralin viimeinen keikka nähtiin Tavastialla loppiaisaattona. Selvisin keikasta lähes kuivin silmin, seuraava päivä ei ollut ihan niin hyvä. 
Hain kovasti töitä. Nautin vapaudesta. Oli myös Sonata Arctican keikka.




Helmikuu
Kävin tekemässä lyhyen, mutta ihan mukavan duunikeikan. 
Ikävöin lukiota, niitä kavereita sieltä ja kaikkia kivoja tapahtumia ja tempauksia.
Käytiin katsomassa Juhon wanhat. Katsottiin ihan hitokseen Skamia ja Sohvaperunoita.
Robinin ja Ari&Ilja Duon keikat.




Maaliskuu
Inhosin vesisadetta. Söin paljon lettuja. 
4Hn kouluttajakoulutuksessa oli mukavaa.
 Luin liikaa fanficcejä, join litrakaupalla teetä ja stressasin ennakkotehtäviä ja elämää yleisesti.




Huhtikuu
Ihan hitokseen partiota.
Juhon 18 vee sukubileet vappuviikonloppuna. Lunta satoi enemmän kuin jouluna ja jutut oli taattua Urpola-laatua :D 




Toukokuu
Kävin HeviSauruksen ja Humavoidin keikoilla.
Pekkiksen kevään valmistuvien päättötyönäyttely Santun ja Loviisan kanssa. Oli best, varsinkin se kavereiden näkeminen ja tyhmät vitsit. 
Ekat pääsykokeet, näissä hengattiin Loviisan kanssa.
Elämäni viimeinen kuvataidekoulukerta, saippuakuplat, leimat naamassa ja kevyt keskiviikkohiprakka parhaiden kuviskavereiden kanssa Dondossa. Kai me jotain lautapeliäkin pelattiin?
Vähän lisää partiota vielä, ekana kesäviikonloppuna. Varsin Höpöä.




Kesäkuu
Kalevauva.fi:n eeppinen levynjulkkarikeikka Juhon kanssa.
Töitä, jopa yllättävän paljon.
Toiset pääsykokeet.
Rock Fest. Vehkalassa ei varmaan koskaan oo ennen sitä ollut niin paljon ihmisiä samaan aikaan, eikä varmaan tuu olemaankaan ennen seuraavia festareita.
Myös hyvin sateinen Helsinkipäivän ilmaiskonsertti, missä piti kattoo vaan The Rasmus, mut lopulta biletettiin jonku Antti Tuiskun yleisössä ihan täysii...




Heinäkuu
On the Rocksin kesäklubi ja Ben Varon.
Tuska. Niin monet hyvät bändit, yllätyskeikkaseuralaiset ja yllättävä, mutta ihan mukava Amoral-vertaistukiterapia jonkun random miehen kanssa Alepakontin jonossa :D
Muusikkobongailu yleisöstä.
Vielä vähän töitä.
Kakkubileet Sarinan ja Idan kanssa. Näissä oli kyllä ihan liikaa ruokaa :D
Perinteiset Urpoloiden grilli-hampurilais-terassijuhlat.
Otso17-partioleiri. Hulluinta sisäpiirilääppää taas aikoihin ja yksi takavuosien lastenohjelma päivitettynä iltaohjelmaksi: "HETKINEEEN, ON OHJELMA LAPSIEEEN--".




Elokuu
Kolmen valtakunnan vaellus lapissa. Rakastuin taas ehkä vähän enemmän Norjaan, viimeistään siinä vaiheessa kun vaelluksen jälkeen ajettiin aamupäivällä ennen takaisin etelään lähtöä käymään Skibotnissa.
KOULU ALKOI. Paljon uusia asioita ja uusia ihmisiä ja ala, jota en ikinä kuvitellut opiskelevani, mutta sopeuduin aika nopeasti.
Myyrmäen taiteiden yö, jossa partioedustin ja katselin keikkoja




Syyskuu
Fuksiaiset oli mahtavat. Seuraavana aamuna väsytti ja meinasin eksyä kouluun laskentatoimen tunnille mennessäni. Samana iltana käytiin Korkeasaaressa Kissojen yössä.
Oli myös taas vaihteeks yhdet extempore-sukubileet, joissa oli kovinkin hilpeä tunnelma.




Lokakuu
Syysonnellisuushöpöilyä, mutta toisaalta ilmassa oli kyllä myös vähän syysmelankoliaa.
Käytiin Sanna-Marin kanssa moikkaamassa Marco Hietalaa (ja suosikkihahmo-Masia) Levykauppa Äxässä.
Muutama päivä myöhemmin näin myös Koivusen pitkästä aikaa We Rock! Heavyrock night-showssa Vanhalla Ylioppilastalolla ja olin siitäkin aika hiton onnellinen.
Koulussa oli ekat tentit ja syysloma jota ei aluksi pitänyt olla. Käytiin Sarinan kanssa Valokarnevaalissa ja Tukholmassa. Risteily oli kyllä hubaa. Ja meidän hytissä oli ikkuna!
Ensilumi satoi sankoin määrin samana päivänä, kun oli M-juna appro.




Marraskuu
Marraskuun alussa juhlittiin Jennin synttäreitä Klaukkalassa ja seuraavana  päivänä lähdettiin Kaljaasi-risteilylle taas Ruotsiin! Hyviä bileitä molemmat.
Anna tuli takaisin Ruotsista ja vietettiin yhtenä iltana hyvä tovi Hesburgerissa kuulumisia vaihtaen
VaMen 60-vuotisjuhlat, sekä niiden jatkot ja jatkojenjatkot.
Saatiin tietää, että TIKTAK TEKEE COMEBACKIN! Ehkä oikeasti vuoden paras musauutinen, kun niitä lopettaneita lempibändejä on tänäkin vuonna kertynyt useampi.
Elisabethin tuparit a.k.a ruokabileet.
Täytin 22.




Joulukuu
Amazing Race-partiokisa, jonka järjestämisen päävastuullinen olin. Kaikesta ennakkostressistä huolimatta kisa onnistui vasrin mainiosti ja osallistujapalaute oli hyvää.
Itsenäisyyspäivä tauotti mukavasti kaiken opiskelustressintäyttämää elämääni ja Suomi täytti vihdoin oikeasti sen 100 vuotta.
Raskasta Joulua aloitti taas mun joulunajan virallisesti, vaikka Helsingin keikka olikin tänä vuonna aiemmin, kuin ennen.
Viimeisten kouluhommien palutusten jälkeen loma alkoi jo joulukuun puolivälissä. Vietin joulukuun
loppupuoliskon illat tehokkaasti töissä Helsingin postikeskuksessa ja oikeastaan nautin siitä kovinkin yksinkertaisesta hommastani aika paljon. Vierailin myös Tuomaanmarkkinoilla, kuuntelin sadoittain joululauluja ja joulufiilistelin yleisesti.

Hyvää uutta vuotta 2018!

Rimpe

Ps. Musahaaste ei nyt ihan lähtenyt niinku oli tarkoitus, mut ehkä tänä vuonna sit!