Kukkuu taas

AAAAAHHHHHH, mikä ihana tunne. Koe-viikko loppu mun osalta tänään, ja huomenna enää palautukset. Meen siis kouluun 12.15. Ja sit on viikonloppu, jona mun ei tarvi uhrata ajatustakaan koululle. Koska jakso on loppu eikä seuraava oo vielä alkanu.
 Jos vaikka saisin taas tehtyy kaikkii keskeneräsii piirustuksii loppuun. Ja sit voisin taas pitkästä aikaa koskea myös mun kameraan ja ottaa paaaaaljon kuvia, koska TALVI ja LUMI <33333
Rakastan sitä, että lumi valaisee niin paljon eikä oo vaan sitä harmaata pimeetä aina vaan.

Mulla oli maanantaina synttärit. 17 vee ;) Mitään hulluja pileitä ei viel oo ollu, mutta eiköhän sieltä joku lautapeli-ilta vähintään oo tulossa, koska ihan oikeesti, kattokaa mitä sain Annalta lahjaks.

Jooo, on se HeviSaurus-lautapeli. Oisitte nähny mun ilmeen ku kaivoin ton sieltä paketista.

Koko lahjavuori.

Tiistaina oli ehkä kiireisin päivä noin tuhanteen vuoteen. Mentiin nimittäin hissankurssin kaa Tampereelle museoon kattomaan muumioita. Siis Tampereelle. Vantaalta. Okei, kiva reissu se oli. Muumiot siistejä, ja kaikki muutki näyttelyt mitä siellä Vapriikissa oli ja junamatkoilla sain luettua kivasti ussan kokeisiin.
Kun päästiin takas Helsingin päähän, suunnattiin vielä Sanna-Marin kaa kuonomme kohti Levykauppa Äxää, ja AlaValA nimisen bändin ilmaista ja melkein akustista minikeikkaa.

Semmonen bändi. Kyseessähän ovat siis Tiktakistakin tunnetut Emppu ja Noora sekä Amoralin toinen kitaristi Masi Hukari. Mukana myös Tyko Haapala joka on pyörinyt vähän siellä sun täällä, tosin en tarkkaan tiedä missä. Ihan oikeesti, en tiiä miten on mahollista, että mun kaikkien aikojen lempibändit on onnistunu fuusioitumaan tolleen.

Nyt voisin ehkä lähteä suihkuun, se oli bye nyt.

Rimpsuliini

She dreams of storytime and the river ghosts

Hei.

Sori, en oo kirjottanu taas miljoonaan vuoteen vaik mul ois ollu vaikka mitä asiaakin. Mut en vaan oo kerenny.

Yks niistä asioista miks mun on pitäny kirjottaa, on tää.


Kyllä, se Nightwishin Imaginaerum-leffan maailmanensi-ilta 10.11. ja sitä edeltänyt keikka.
Oli ihan superhyvä. Tai lähinnä keikka, leffa ois voinu olla parempikin. Liian vähän Nightwishia itseään ja liian vähän niiden oikeita biisejä. Mutta väliaikainen laulaja Floor Jansen oli kyl hyvä. (Ja kysymys kuuluu miksi keskustelin aiheesta tätini kanssa? Se kun ei vaikuta oikeen siltä että kuuluisi kyseisen bändin fanikohdetryhmään...)

Sit tiistaina kun kävin mun hoitokoiralla Cipolla, mietin siinä hämärässä tihkusateessa tallustellessani sitä, miten paljon mun ja sen kommunikaatio ja esimerkiksi ulos lähteminen on helpottunut syksyn aikana. Ennen Cipo piti melkein kantaa ulos talosta tai huijata taka-ovesta pihalle ja repiä väkisin ulos portista. Nyt se rynnii päätäpahkaa ovelle kun sille näyttää hihnaa tai pantaa.  Oon vissiin syöttäny sille tarpeeks nameja syksyn mittaan...;) Tosin sisään se ei vieläkään haluis mennä vapaaehtoisesti, sinne edelleen huijaan sen kepillä tai namilla tai kierrätän takaovesta.

Perjantaina alkaa koe-viikko ja sit mulla on lauantainakin koe. AAAAAARGH! Ekana on kaikenlisäks ruotsin koe enkä mä yhtään osaa ruotsia, siitä huolimatta että sain suomeks kirjotetusta tiivistelmästä 9 kymmenestä pisteestä. Silti, sen sijaan et oisin tänään menny kotiin koulun jälkeen lukemaan kokeisiin, lähdettiin äitin kanssa kattomaan mulle wanhojen mekkoa. Ja sieltähän se löysikin tiensä kotiin, nätti tummansininen puku.

Nyt menen nukkumaan, heipsuu!

Rimppakinttu

Standing on handprints and autographs, framed pictures on the wall

Hellou.

Käytiin sunnuntaina Annan kaa vihdoinkin sillä kauan odotetulla ja suunnitellulla Helsingin kuvailukierroksella. Alotettiin Pasilan aseman Hesestä ja päädyttiin erinäisten mutkien kautta keskustaan Mäkkiin ja sitä kautta takaisin kotiin.
Löydettiin kaikkii siistei paikkoja ja oltiin välillä vähän epätietoisia sijainnistamme, tai ehkä lähinnä siitä, mikä suunta on oikea.



 Nää oli ehkä maailman kaikkeuden cooleimmat graffitit, varsinki toi peurajuttu ja ne oli ehkä yhessä maailman siisteimmässä paikassa. Kuinka moni tietää, että ihan Pasilan keskustassa on jotain noin hienoa?

 Ensin oltiin vähän epätietoisia sijainnistamme, ja sit yhtäkkiä oltiinki muka taas Lintsillä? Se oli siisti, mutta vähän pelottavaki hiljasena, kylmänä ja autiona, vaikka oli nätti päivä.

Istuttiin tos kalliolla, kateltiin junia, syötiin leipää ja keskusteltiin siitä, miten tavallaan ärsyttävää on, kun Haloo Helsinki! on tehnyt biisin niin monesta Helsingin paikasta. Tai ainakin niissä melkein kaikissa mainitaan joku paikka. Ja sit soi päässä kun menee sinne paikkaan...

Miten hyvää voi kaakao olla kun on koko päivän vaellellut ympäri Helsinkiä pikkupakkasessa?

Se oli siinä,

Rimbu