18.4.2020

Juhlaan on vielä kaikille aikaa

Nyt kun kaikki on peruttu tältä keväältä, on hyvä aika vihdoin julkaista tämä lähes vuoden luonnoksissa lojunut teksti tasan vuoden takaisesta Tiktakin Hartsukeikasta. Olkaa hyvät!

* * *



Huhtikuu 2019

Kun lokakuussa kirjoitin viime kesän Tiksu-keikoista, en vielä aavistanut, että se kaikki ei ollutkaan siinä ja että tätä herkkua olisi tarjolla vielä yhden viimeisen, eeppisen Hartwall-areena keikan verran.

Noh, väärässäpä olin (taas), koska eräänä marraskuisena torstaiaamuna Radio Rockin korporaatiossa joku ilmoitti ihan muina miehinä sivulausessa, että seuraavan aamun vieraat ovat Tiktak-yhtyeen Emppu ja Petra. Valpastuin heti, koska ajankohta oli kovin kummallinen, ottaen huomioon että kesän keikoista (ja siitä Tammerfestin"viimeisestä" keikasta) oli melkein puoli vuotta aikaa. Jotain oli pakko olla tekeillä. Ja niinpä olikin.

Seuraavana aamuna Hartsu-keikka oli julki ja liput myynnissä seuraavana maanantaina. Pikainen katsaus kalenteriin ja Norjan koulusta tulleisiin infoihin paljasti päivämäärän kiirastorstaiksi ja koko viikon mun pääsisäislomaviikoksi ja riemu oli siis kovinkin suuri, kun tajusin että mähän siis jopa pääsen tälle keikalle! Allekirjoittanut hoiti permantoliput taskuun ja lempitiimin viimeisen Tiksu-keikan suunnittelu saattoi alkaa.

Oma keikkareissuni alkoi jo edeltävänä keskiviikkoaamuna Osloon ja sieltä lentokentälle matkustamisella. Siellä hengailin jokusen tunnin ennen lentoa ja sitten yhtäkkiä olinkin jo Helsinki-Vantaalla ja vähän myöhemmin Martinlaaksossa ja se kaikki oli ihan todella outoa.
Tää oli ehkä se syy siihen miksi olin torstaina jo melko rauhallinen keikan ja kaiken suhteen, kun kaikki jännittäminen kohdistettu matkustamiseen ja edellisen päivän Tiksu-hepuleihin..

Joka tapauksessa torstaikin oli tunnelmaltaan kovin innokas ja ilmeisesti jonkinasteista jännitystä oli kuitenkin ilmassa, kun unohdin tulostaa liput ja sitten niitä sähköisiä versioita metsästettiin Hartsun pihassa. Löytyivät kuitenkin onneksi ja viime kesänkin keikoilta tuttuihin tiimiasuihin sonnustautunut porukkamme pääsi enemmittä ongelmitta sisään.


Ei oikeen tiedetä miten tämä oli edes mahdollista, mutta päästiin katsomaan keikkaa TODELLA hyviltä paikoilta, tokasta rivistä, oikeimman puolimmaisen mikrofonin (ja suurimman osan aikaa Empun) edestä.

Bändi oli ihana ja mahtava kuten viime kesänäkin ja biisit parhaita ja nostalgisia ja kaikki vaan ihanaa. Laulettiin, naurettiin, heiluteltiin keikkamaskottejamme ja nautittiin olostamme.

Ainoaksi pettymykseksi jäi keikan hiukan lyhyehkö 90 minuutin mitta, varsinkin kun ei edes yhden biisin encorea saatu. Ois nyt luullu että oisivat ees vähän pidempään soittaneet, kun oli kerran tupa täynnä porukkaa ja se viimeinenviimeinen keikka kyseessä. Mutta muuten kaikki oli loistavaa, rakastin joka hetkeä.


Sankaritar
Lähdetään tänään
Rannaton
Paha sana
Jotain muuta
Kyyneleet
Samantekevää
Kuka vaan
Jää
Ympyrää / Mutta mä rakastan sua / Näkymätön nainen / Häiritsen sinua
Miten onni korjataan (mukana myös Triosis)

Sekoitat mun maailman 

Acoustic set
Sekoitat mun maailman
Leijailen
Tuuleksi taivaanrantaan (mukana myös Triosis)

Kids in America 
Minne vaan
Lopeta
Satuprinsessa (Triosis kanssa)
Tänä yönä taivaaseen (Triosis)
Heilutaan






Keikan jäkeen lähdettiin vielä jatkoilemaan keskustaan ja päädyttiin istumaan (yllätysyllätys) On the Rocksiin. Lopulta sinne löysi tiensä vielä muutama muukin kaveri ja ilta venähtikin huomattavan pitkäksi. Joskus kolmen jäälkeen lähdettiin valumaan kotia kohti, sen jälkeen kun oltiin vahingossa juotu ihan liian paljon rommikolaa ja lonkeroa ja kuultu meidän toivebiisit.

Upea ilta siis ja bändin ansaitsemat (jo kolmannet) jäähyväiset. KIITOSKIITOSKIITOS TIKTAK!

-Riina