Katoin yks päivä mun levyhyllyä ja totesin, että yli puolet niistä bändeistä joiden levyjä omistan, ja joista siis oikeesti tykkään, on lopettaneet toimintansa tai tauolla.
Saan varmaan jonkun hermoromahduksen, jos vielä yksikin oikeasti mun lempibändeihin luettava yhtye ilmoittaa vuoden sisään lopettavansa.
Huolestuin ja heräsin todellisuuteen, joka sanoi mulle, että tarvitsisin todellakin uusia bändejä joita kuunnella. Koska kenen keikoille mä kohta enää meen jos mun kaikki lempibändit on lakanneet olemasta?
(Tän takia pitäis ehkä mennä lauantaina sinne Virgin Oiliin keikalle, vaikka sit yksinkin. Jos vaik innostuisin jostain uudesta bändistä. Mut okei koska Humavoid ja Niko on siellä...)
Toisaalta oon aika varma, että tää Anssi Kelan uusin levy, jonka vihdoin lainasin kirjastosta (vaik oon toki kuunnellu sitä spotifystä jo paljon aiemminkin...) on ehkä parasta pitkiin aikoihin.
Oon yrittänyt raapia Metropolian graafisen suunnittelun ennakkotehtävia kasaan. Esseetehtävä oli vielä aika helppo nakki, teksti vaan tuli ulos. Mut sit on ne missä oikeesti pitäis todistaa jotain ja vaikka toinen niistäkin on oikeesti aika helppo ja yksinkertanen, on vaan niin hiton vaikeeta välillä tarttua siihen toimeen, ottaa se kynä käteen ja piirtää. Ja nyt panikoin jo, että jos en saakaan niitä ajoissa valmiiks.
Sit ois samaan aikaan tehtävänä viel joku tuhat partioasiaakin ja motivaatio kaikkeen pyöreä nolla, voi kumpa voisin vaan maata lattialla lukemassa Harry Potter-ficcejä ja kuuntelemassa musiikkia vailla huolen häivää niin oisin onnellinen.
Ens viikon jälkeen ehkä onneks helpottaa vähän, toivottavasti?
Huomenna meen työhaastatteluun paikkaan, jonne olin jo unohtanut hakeneeni.
Rimpe
