Tänään pitää olla vapaana ja kuolematon

HALOO HUHUU!

Oon taas ollut pitkään hiljaa täällä, mutta ehkä nyt kouluhommien vihdoin helpottaessa voisin jotain raapustaa. Oikeesti tääkin postaus on lojunut varmaan kolme viikkoa luonnoksissa...

Tää kevät on ollut aika hyvä. Oon käynyt aika monissa opiskelijabileissä, monella Oceanhoarsen keikalla, saanut iloisia uutisia ensi keväästä, tullut valituksi yhdeksi ensi syksyn vaihtaritutoreista, ryöminyt luolissa useaankin otteeseen ja ollut ylipäätään aika tyytyväinen elämääni.

Vappuviikko oli vaihtelevasti parasta ikinä ja rankinta ikinä. Haalarit on ulkolleet vähintäänkin kiitettävästi. Oon ihan onnellinen että se loppui, vaikka olikin ihan sairaan hauskaa.

Viime torstaina raahattiin itsemme Sanna-Marin kanssa On the Rocksin uudistuneelle liveklubille ja kannustettiin Oceanhoarse Wacken Metalbattlen finaaliin Nummirockiin. Jei!

Toukokuun eka viikonloppu vierähti Vamen lippukuntaretkellä Kiljavalla kovin aurinkoisessa säässä ja sunnuntaina suunniteltiin ensi kesän 4H-leirejä Pauligin huvilalla.

Tällä viikolla oon nauttinut vapaudesta ja käynyt Sarinan kanssa katsomassa supersankareita elokuvateatterissa. Hämmentävää, mutta tykkäsin siitä leffasta. Vaik oon edelleen sitä mieltä, et ei mitään leffaa saa lopettaa noin.

Loppuun myöskin hyvän tovin levänneen musahaasteen jatkoa, olkaapa hyvä.

Rimbau

Day 16: A song that makes you happy 

Oon kuunnellu tätä viimeisen kuukauden aikana ihan liikaa. Täs on vaan jotenkin niin hyvä meno, että alkaa väkisin hymyilyttää.



Day 1: Your favourite song today / Day 2: Your favourite song of all time / Day 3: Favourite song with a color in the title / Day 4: Another top five favourite song (different from 1 and 2) / Day 5: A song that you listen to when you travel / Day 6: The song with the highest play count on your iTunes/iPod/mp3 player / Day 7: Favourite cover version of a song (from YouTube) / Day 8: Another top five favourite (different from 1, 2, and 4) / Day 9: A song that reminds you of your childhood / Day 10: Opening theme song for a series based on your life / Day 11: Your least favourite song / Day 12: A song you always look for on jukeboxes / Day 13: a song by your favourite band / Day 14: The first song you heard by your favourite artist / Day 15: Your favourite female vocal song / Day 16: A song that makes you happy / Day 17: Favourite love song / Day 18: Your favourite music video / Day 19: A song by one of your top five favourite bands (different from 13) / Day 20: A song that reminds you of your most recent ex-boyfriend/girlfriend / Day 21: Most Australian-sounding song (one that reminds you of down under) / Day 22: Another song from a top five favourite band (different from 13 and 19) / Day 23: A song that you would sing on an audition for American Idol / Day 24: A song you like from a musical or from a children's movie / Day 25: Oldest song you love / Day 26: A song that you absolutely despise / Day 27: The first song you ever heard (that you still listen to regularly) / Day 28: Your favourite male vocal song / Day 29: A song that makes you sad / Day 30: A song from your favourite movie

We’ll show you a sea of starlight to drown all your cares

Viime aikoina oon tullut onnelliseks muun muassa näistä:

• Marco Hietala ja sen uusi kirja, joka luin vuorokaudessa. Erityisen kivaa oli tavata Marco ihan henkilökohtaisesti Levykauppa Äxässä ja vaihtaa muutama sananen sen kanssa! Kehuin niiden uutta eeppistä Powerless trio -kokoonpanoa, sain kirjaan nimmarin ja lisäksi otettiin vielä yhteiskuva! Tiskin takana Marcon kanssa hengaillutta myyjäsetä-suosikkihahmo Masia ehkä vähän hymyilytti mun Amoral-huppari...:) 

• We Rock! Heavyrock night -show Vanhalla Ylioppilastalolla muutama muutama viikko sitten. Koivunen piiiitkästä aikaa livenä, mukana myös JP Leppäluoto sekä Paolo Ribaldini. Hyvä ilta, parhaita biisejä ja huiput esiintyjät. Nyt selviän ehkä taas joulukuuhun saakka.

• Syysloma, joka mulla sittenkin oli! Käytiin mm. Lintsillä valokarnevaalissa pyörimässä.

• Tukholmanristely Sarinan kanssa. Vedettiin täysähky laivan buffassa molempina iltoina, shoppailtiin sekä laivassa että maissa ja mut raahattiin ihan liian moneen meikkikauppaan. Gamla Stan oli ihan tosi nätti, eikä edes eksytty tunnelbanaan. Laivan bilebändi oli kiva, ja katottiin sitäkin molempina iltoina ihan liian pitkään. Lievää hysteriaa ilmassa, kellosekoilua, valotikkuja ja lentävää läppää: "Mä suunnittelin tota (röyhtäystä) tosi pitkään!" 

• Opiskelijatapahtumat, kuten eilinen M-juna appro. Join lähinnä limua, mut oli silti aika hauskaa. Kaikki parhaat lähibaarit, kuten Jyvänen. Malminkartanon Bar Kissassa soi Skid Row ja Guns n' Roses ja olin aika onnellinen, vaik lonkero olikin loppu.

• LUMISADE ja sitä seurannut talven ihmemaa, vaikka onkin vasta lokakuu ja tää lumi on vähän tollasta märkää räntäloskaa. 

• Uunituoreet Raskasta Joulua biisit, joista toinen on ensimmäinen Tarjan ja Marcon duetto kahteentoista vuoteen. Ja toisessa on myös FLOOR, sekä suomeksi että englanniksi. Mun ultimate-Nightwish-fanityttö-osani huutaa sisäisesti ja kovaa. 

• Ne kaverit, joita mulla on ollut syksyn aikana ehkä eniten ikävä ja jotka vihdoin näin tänään. Uusia kuulumisia ja vanhoja sisäpiiriläppiä. Espresso House vaikka Santtu yrittikin vastustaa sitä, kuumaa kaakaota kermavaahdolla ja ruokaa. Best! "-- on vähän sellanen fiilis, kun ois se Edgar aristokateista, kun se maistaa sitä kermaa." 

Rimppa

Huolimatta siitä että pelkään, aion hypätä tuon pedon selkään

Alan pikkuhiljaa päästä syysmoodiin. Oon kuunnellut Alavalaa ja kaivanut neulepaitoja kaappien perältä esiin. Pitäis ostaa lisää teetä. Tänään mietin myös pitkästä aikaa, kuinka kivaa ois oikeesti lähteä johonkin valokuvaamaan. Oispa mun kamera kunnossa. Ja perjantaina sitäpaitsi käytiin Korkeasaaressa Kissojen yössä ja se, jos joku on varma syksyn merkki!

Viime viikon torstaina oli ekat oikeet amk-opiskelijabileet, kun meillä oli fuksiaiset!
Oltiin Kaivopuistossa pukeutuneina lapin/siperianlomaan sopivasti ja mm. ryömittiin maassa, pelattiin Kuka pelkää mustekalaa ja pelastettiin rommipulloa haaksirikosta. Kivaa oli! Jatkoilla oltiin Apollossa.

Tasan viikko ennen fuksiaisia vietettiin Myyrmäen taiteiden yötä. Päädyin partio-edustustoon puolivahingossa ja sen jälkeen kävin kattomassa ensin Emppua (ja kuulin niitä Alavala-biisejä ihan livenäkin) ja myöhemmin Kalevauvaa. Molemmat keikat oli kyllä hyvät, eikä haitannut että tennarit oli sateesta läpimärät.

Koulukin alkaa pikkuhiljaa oikeesti sujua, vaikka mulla on kyllä kaikki rytmit varmaan vieläkin ihan sekaisin, kun ne päivien alkamisajat painottuu kovasti sinne iltapäivien puolelle. Tänään onneks alko syksyn viimenenkin kurssi, joka vähän tasaa tilannetta.

Rimbau

This is what you want, this is what you get

No juuh, kesäbloggailu on taas vähän jäänyt.

Tässä postauksessa kuitenkin ehkä se kesän tärkein sisältö, luvassa siis festaripostaus.
Pahoittelut myös taas hyvin pitkästä ja tekstipitoisesta postauksesta, lähti vähän mopo käsistä...

Tänä kesänä kävin jopa kaksilla festareilla, kesäkuun alussa Vehkalan Rock Festissa ja muutama viikko myöhemmin hiukan perinteisemmässä Tuskassa. Useammillekin olisin voinut mennä, mutta aikataulut (ja raheet ja lipputilanteet) olivat hiukan haasteelliset.

Rock Fest-perjantaina kävin ensin aamupäivällä pääsykokeessa, jonka jälkeen hieroin naurettavan edullisia lippukauppoja Myyrmannissa, koska lippukaupan lippujen hinnat oli nousseet pöyristyttäviin summiin ja katsoin paremmaksi ostaa pilettini Huuto.netistä.
Iltapäivällä suuntasin Vehkalaan, jossa oli suorastaan absurdin paljon ihmisiä, kerrankin. Sniikkasin melko laittomasti keskelle sitä jonoa ja ehdin sisään festarialueelle juuri sopivasti katsomaan Brother Firetribea.
Sen jälkeen vuorossa olivat Viikate (joka jäi kyllä hiukan vähemmälle huomiolle kun keskityin bongailemaan tuttuja keikkanaamoja...) ja Kotiteollisuus, jonka jälkeen seurasi kavereiden metsästystä ja Turmion Kätilöt, jossa toimin lähinnä laukkunaulakkona koko muun seurueen reuhatessa siinä pitissä. Sit suunnattiinkin jo päälavalle tunkemaan itseämme Rammsteinin yleisöön edes jotenkin kelvollisille paikoille. Lopulta ei oikeastaan nähty edes mitä siellä lavalla tapahtu, mut pyrot oli hienot ja bileet ihan kivat.

Lauantaina lähestyin festarialuetta polkupyörän kanssa ja hyvin paljon tyhjemmälle festarialueelle pääsi jopa kävelemään suoraan ilman minkäänlaista jonotusta. Meno oli muutenkin jotenkin rennompi. Katsottiin Santa Cruz telttalavalla eturivistä, oli ihan yhtä viihdyttävä kuin kolme vuotta sitten. Sit tsiigattiin Michael Monroe, joka ei kyllä todellakaana ollut hetkeäkään paikallaaan ja sen lavahenkilökunta oli ihan pulassa koko ajan sen mikkijohdon kanssa. Sen jälkeen lähdettiin hyödyntämään premium-rannekkeitamme ja käymään kaupassa. Illalla vuorossa oli vielä Stam1na ja Evanescense.

Evanescencen Amy Lee ihmetteli valoisaa yötä ja olin aika hiton ylpeä pohjoisen luonnon kummallisuuksista.

Tuska-viikonloppu alkoi jo torstaina rannekkeen vaihdolla ja On the Rocksin Kesäklubilla, jonne päätettiin mennä Sanna-Marin kanssa nauttimaan kerrankin aurinkoisesta kesäiltapäivästä.
Tiedettiin että meidän (tai ainakin mun) suosikkikitaristi, aina yhtä ihana Ben, on siellä soittamassa levyjä. Mikäpä siinä sitten, vaihdettiin kuulumisia ja kuunneltiin hyvää musaa ja vähän stalkkailtiin sitä Beniä.
Muutama tunti (ja lonkero) myöhemmin oltiin jo lähdössä, mutta sit äiti laittoi mulle viestiä että on vanhojen työkavereidensa kanssa viereisellä terdellä, joten sanoin Sanna-Marille heipat ja kurvasin takaisin.

Ja sitten alkoikin tapahtua, enkä oikein itekään enää tiiä, mutta lopulta päädyin sinne Benin kainaloon ottamaan yhteiskuvaa, itkemään sille sitä kuinka oon vieläkin vähän surullinen siitä että ne lopetti Amoralin kanssa ja kehumaan sen Alcyona Sky -projektia. Yritin myös udella sen uudesta vielä toistaiseksi julkistamattomasta bändistä yksityiskohtia, mutta eihän se mokoma mitään tietenkään kertonut. Selvisi myös että oltiin menossa sinne Tuskaan samoiksi päiviksi ja sain vähän pahaa silmää, kun sanoin etten ollut tulossa katsomaan Guns 'n' Rosesia... ;)

Arvatenkin tän jälkeen fangirling level oli koko illan varmaa jotai 200/100, illalla kuuntelin Beneathia täysillä ja olin ihan onnellisuussekava (myös ehkä vähän humalassa) ja se virne kesti helposti seuraavaan päivään.

Perjantaina myöhästyin tyylikkäästi puolen setin verran siitä Brother Firetribestä, koska en vaan osannut lähteä kotoa ajoissa. Onneks olin nähny ne jo siellä Rock Festissa, muuten ois varmaan harmittanut enemmänkin. Sit katselin Anneke Van Giersbergen's Vuuria ja sen jälkeen siirryin venailemaan Wintersunia. Siitä itse keikasta ei sitten olekaan ihan hirveästi muistikuvia, kun sattumalta osuin hiukan erikoisempaan keikkaseuraan (tai ainakin melkein).
Kävelin yleisöön, pysähdyin hyvään kohtaan ja sit katse osui viereisen jäbän kenkiin, jotka näytti jotenkin vähän liian tutuilta. No, katsetta nostamallahan sitten selvisi kenen viereen olin asettunut, siinähän pönotti se sama kitarasankari, jonka kanssa olin edellisenä iltana jutustellut. Huhuhhhuuhhh.
Nauratti melkoisesti kun oltiin heitetty jotain "Ehkä nähdään Tuskassa--" -juttua. En sitten oo varma huomattiinko mua, enkä ikinä ehtinyt toteuttaa suunnitelmaani vetää sitä keikan lopuksi hihasta ja moikata, mutta anyhow.
Näytti varmaan takaapäin koomiselta, kun seisottiin siinä vierekkäin, Ben farkkutakissaan ja minä Amoral-hupparissani...
Mut joo, tän episodin jälkeen törmäsin PJ-kurssilta tuttuun kaveriin ja sen kaveriin ja vietin loppuillan niiden seurassa, mikä johti siihen että Sabatonia katsottiin ehkä kolmannesta rivistä koviin innostuneessa mielentilassa. Ei siinä mitään, hyvä oli.

Lauantaina pidin välipäivän ja sunnuntaina sain festarikavereikseni Juhon ja äidin.
Oltiin ajoissa paikalla ja katotiin Tuska-torsatain voittanut Where's my bible, sitten Battle Beast ja Dirkschneideriä seurattiin Sonatan nimmarijonosta käsin. Apocalyptican Metallica-setistä seurattiin äidin kanssa puolet, jonka jälkeen suunnattiin venailemaan Sonata Arctican alkua ja varaamaan hyviä paikkoja sekä ilahtumaan suunnattomasti suosikkihahmo-Masin läsnäolosta ja rumpujen säädöstä (se istui siellä lavalla rumpusetin takana koko keikan ajan ja tuijotin sen naamaa varmaan yhtä paljon kuin Kakonkin).

Ja joo, kyllä mä itseasiassa bongasin myös sen Nikon, niin että Tuskan jälkeen Amoral-bongausbingo näytti lukemaa 3/6.

Joo hei melkein unohdin, oltiin me myös Helsinkipäivän konsertissa, sateesta huolimatta. Mentiin The Rasmuksen takia alunperin, mut löydettiin lopulta ittemme bailaamasta Antti Tuiskun tahtiin ihan täysii. Hullua.

Rimps

Kesäkuulumisia

Heippati hei.

Näköjään sitä mennään taas jo heinäkuun puolessa välissä, tottakai ilman yhtäkään tekstiä herraties kuinka pitkään aikaan.

No, kesää on kuitenkin vietetty kaikenlaisten aktiviteettien merkeissä.
On oltu töissä, yhteensä neljä viikkoa. Viimeviikon olin Vuosaaressa Meriharjun luontotalolla keppariyöleirilllä viis päivää. Jestas sitä niiden Harry Potter- viittausten ja vitsien määrää ohjaajien keskuudessa (okei, se semisti tarttu myös niihin lapsiin...) koska niis siisti mesta, ihan ku Tylypahkassa ois ollut. Jään odottelemaan sitä 4H-ohjaajien Potter-maraton viikonloppua siellä...
Mut siis joo, oli myös keppihevosia ja saunomista ja uimaretki hyytävän kylmään mereen.

Sit on festaroitu. Kesäkuussa vietettiin yks päivä Juhon ja Sarinan kanssa Helsinkipäivän ilmaiskonsertissa ja katsottiin jopa kaikki esiintyneet artistit, osa vähän kauempaa ja osa melkoisesti lähempää. Harmi että ne oli just Robin ja Anssi Kela, jotka soitti ekana ja jotka nähtiin ihan liian kaukaa.
Sit oltiin Annan kanssa Tuskassa. Kaksi päivää, perjantai-lauantai. Oltiin vähän katkeria siitä, ettei kahden päivän lippuja vaihdettu rannekkeisiin, koska mä oon ainakin niitä ihmisiä, jotka haluaisi mielellään kerätä kaikki kesän muistot riviin ranteeseen ja säilyttää niitä siinä vielä marraskuussakin. Ja oishan ne nyt olleet helpommatkin, kuin se paperilipusta huolehtiminen.
Mutta siis, oli ihan huippua. Niin monta hyvää bändiä, paras festarisää ja yllättävät törmäämiset tuttuihin ihmisiin. Pelattiin myös peliä; kuinka monta tuttua (tai siis sellasia jotka tunnistetaan) muusikkoa onnistutaan bongaamaan viikonlopun aikana (saldo ainakin viis...? mm. Jukka Nevalainen, Vili Ollila ja Ben Varon)
Ghost oli aika eeppinen, eikä vähiten sen vesisateen takia. Samoin Lordi, tosin ihan eri syistä. :DD

Sit ollaan myös mökkeilty ja oon käyny Lintsilläkin, missä näin joku tuhat tuttua. Alkuviikko oltiin mun kummien mökillä ja onnistuin voittamaan pienimuotoisen kalastuskilpailun aloittelijan tuurin ja pilkkiongen sekä perinteisten matojen avulla, parasta.

Ens viikolla lähtö Roihulle ja vaikka mua ihan vähän stressaaki se, niin ootan sitä myös aika positiivisin tuntemuksin. Jännää nähdä, miten niin iso leiri toimii elävässä elämässä. Ja kiva päästä vihdoin konkreettisesti tekemään sitä leirilehteä, missä oon pestissä.

Ennen sitä viikonloppuna saattaa kuitenkin olla edessä yks sellanen keikka Martsarin Jyväsessä, jonka mainos on pistänyt hymyilyttämään ohikulkiessa. Ettei vaan ois esim. Arsba? ;)

Näkemisiin,

Rimpe

Hiusten latvat yhtyy ääniaalloiksi

Yli kuukauden tauon jälkeen on hyvä palata blogin pariin livemusiikin merkeissä.

Oltiin perjantain ja lauantain välisenä yönä Annan kassa katsomassa Amoralia Virgin Oilissa.
Mukana menossa olivat myös ennen Amoralia soittaneet Block Busters ja To/Die/For.
Block Busters oli ennakko-odotuksistamme poiketen varsin hyvä, niin shown kuin musiikinkin kannalta. Yleisöä ei siinä vaiheessa iltaa ollut vielä paljon mitään, mutta ihan uskomattomalla energialla ne jätkät veti sen keikan läpi ja jopa juoksenteli keskellä baaria kitaran kanssa yms. Oltiin vaikuttuneita näkemästämme.

To/Die/For ei sen sijaan oikein sytyttänyt, vaikka kyseessä onkin jo oikeasti tunnettu ja aika vanhakin bändi. Ei sekään varsinaisesti huono ollut, mutta ehkä vähän tylsä ja paatoksellinen. Ehkä me ei vaan kuuluta sen bändin kohderyhmään.

Amoral aloitti siinä vartin yli puolenyön aikoihin ja todettiin Annan kanssa jo toistamiseen ettei ehkä parempaa tapaa aloittaa päivää ole (varsinkaan vappuaattoa...) Oltiin varattu itellemme oikein hyvä paikka siitä eturivistä, perinteikkäästi vähän keskeltä oikeelle, Benin edestä. Meno oli alusta asti jotenkin poikkeuksellisen hyvä (tai sit se oli vaan se eturivi...?) ja lavallakin energiat tosi kohdallaan.

Kuultiin uudelta levyltä kaikki mun suosikit, pari vanhaa hyvää, edellisen levyn huiput sekä mut ja Annan molemmat yllättänyt Beneath, jota en jostain syystä yhtään osannut odottaa ja joka oli kyllä mun mielestä koko keikan paras ehkä muutenkin paras biisi koko bändin tuotannosta

Keikan lopuksi Anna sai Beniltä plekun, kun se jakeli niitä eturiviin (oon ehkä vähän kade, kun ne loppu just mun kohdalla...) ja onnistuttiin nappaamaan settilista itsellemme. ;)

Oltais haluttu jäädä viel hengailee ja venailee josko joku ois vaikka vielä tullu sinne baarin puolelle ja oltais vaikka
saatu kuvia tai jotain, mutta koska bussi, päädyttiin vaan lähtemään mäkin kautta asemalle ja kotiin.

Nyt lopetan, kiitos seuralle ja myös bändille vielä kerran.

Hevi-Riina

PS. Myöhemmin lauantaina mun fanityttötavoitteet täyttyivät taas vähän, kun instagramiin ladattu keikkakuva keräsi positiivista huomiota bändin suunnalta ja päätyi lopulta repostatuksi bändin omalle ig-tilille... Saatoin olla lievästi onnellinen.

PPS. Onks kauheen väärin, jos teksti kertoo Amoralista, mut otsikko on Haloo Helsinkiä? Whatever, näin on nyt joka tapauksessa.

May the burning sky come crashing down

Heipsansaa.

Alkuun suosittelen taas kliksuttelemaan alla olevat pari kappaletta linkkejä auki ja kuuntelemaan,lupaan ettette pety.


Tuntuu, että ois ehkä pitänyt kirjottaa joulusta jotain, mutta koska se nyt pääsi jäämään ja vuosi vaihtui jo, jätän sen suosiolla väliin. Tää on taas ollut niitä tehokkaita lomia, joina oon kadottanut viikonpäivät erittäin tehokkaasti ja aika on kulunut yllättävän nopeasti (niinku aina sillon ku on kivaa)

Uusivuosi vietettiin tälläkertaa meillä Perttulassa, samalla vanhalla kolmen perheen porukalla, kuin aina ennenkin. Syötiin, saunottiin, puuhasteltiin vähän kynsijuttuja. Kuunneltiin (välillä kovin mielenkiintoistakin...) musiikkia ja litkin omasta mielestäni hyvää pinkkiä muka paljonkin, mutta myöhemmän laskutoimituksen mukaan ehkä vain yhteensä pullollisen.
Puolilta öin ihailtiin sekä omat, että varmaan puolen Nurmijärven raketit ja sitten jatkettiinkin vielä muutama tunti sekalaista seurustelua ennenkuin osa porukasta lähti kotiin ja meiksi aloitti omat jatkonsa peiton alla Radio Rockin 500 kaikkien aikojen rock-biisiä listauksen parissa...

Tänään sen sijaan oon ollut enemmän kuin onnellinen koko päivän kestäneestä lumisateesta ja talven ihmemaasta, joka oli saapunut kun aamulla heräsin (jo klo. 9.30, on kyllä jouluaattoa lukuun ottamatta tän loman ennätys) Tosin harmiteltiin Jennin kanssa, että se tuli taas viikon myöhässä, mutta whatever, we have snow!
Lumesta päästiinkin sitten nauttimaan oikein kunnolla, kun suvun kaikki lapset kävivät vuorotellen pulkkailemassa perinteisessä pikkumäessä talon päädystä pellolle.

Huomenna pitäis kotiutua Nurmijärveltä taas Vantaalle ja illalla nähdä jopa kavereita, joukossaan sellainenkin harvinainen yksilö kuin Anni.
Ja maanantaina alkaa mun työharjottelu. Oon (vielä) melko rauhallinen ja paniikiton sen suhteen,

Rimpe

Breathing easy now, isn’t that what it’s about

Mulla oli erityisesti kaksi syytä odottaa tätä päivää. Toinen  niistä oli HeviSaurus-elokuva, jota Anna vei mut katsomaan, toinen tämä kappale.



Tänään hengittäminen tuntuu jo normaalimmalta, aletaan siis ehkä olla tän viikon kestäneen keuhkoputkentulehdus-mikälie-taudin paremmalla puolella. Ne on varmaan ne antibiootit jotka vaikuttaa.

Käytiin tänään myös juhlissa, YO-sellaisissa.
Sukulaisia, joita jostakin syystä yleensä näkee vain kerran vuodessa, vaikka ois ehkä kiva useemminkin.
Ihan mukavaa.
(säälin sitä yksinäistä, kaatosateessa koulun pysäkillä seissyttä ihmistä, ja toivon, että bussi oli edes melkein ajoissa)

Riina

Valmiina hulluun yöhön kaikki on, tällä porukal tää mesta salee räjähtää

Eilisiltana olin yhdellä parhaista keikoista, jolla oon koskaan ollut. Ilta oli kyllä muutenkin varsin eeppinen, ihan muillakin osa-alueilla, kuten siinä yhdessä biisissäkin laulettiin.
Oltiin siis Annan ja Venlan kanssa The Circuksessa Robinin kaikkien aikojen ekalla K18-keikalla. Mielenkiintosia tilanteita tarjoilivat useamman tunnin odottelun aikana mm. jonossa kuultu "Sori, mä kuulin et te puhuitte mummoista ja mun on pakko nyt kysyy et ootteksteki mummoja? Silleen henkisesti?" ja ne eturivin känniääliöiden jatkuvat tappelut, jotka johtivat kyseisen porukan illan päättymiseen jo reilusti ennen keikan alkua ja tästä johtuvaan muun kanssayleisön pienimuotoiseen ilonpitoon.

Puoliltaöin, hiukan kärsivällisyyttä, hermoja ja nukkamaanmenoaikoja koetelleen muutaman tunnin odottelun jälkeen illan päätähdet nousivat lavalle ja sittenhän sitä mentiinkin. Yksi jos toinenkin saattoi suorittaa kiitettävän sekoamisen, kun ne biisit, joista on tullut liian monien kuuntelukertojen jälkeen pelottavan hyviä, tuli sieltä ihan livenä vihdoinkin. Ihan uskomattoman hauskaa. Loppuunmyyty Circus hyppi, lauloi ja huusi vähintään yhtä paljon kuin itse artisti. Harvalla keikalla oon nimittäin oikeesti onnistunu huutamaan itteni äänettömäks.

Ennen keikkapaikalle menoa käytiin syömässä subissa ja vietettiin ehkä hitusen liian pitkä aika nauramassa Habibi-nimisen ravintolan mainosjulisteelle. Haluaisimme kovasti tietää, millaisia ruokalajeja ovat halumi, haluomi ja kabab. :D

Kiitokset vielä keikkaseuralle, oli huippua, otetaan toki joskus uudestaan.

Rimpe

Tänä yönä moni näkee valon kirkkaan, Metallitotuuden!

Eilen keikkakesä jatkui, kun Tavastialla jyrähti. Taivas löi tulta, metalliolut läikkyi, soturihuudot kaikasivat ja lämpötila nousi niin että sekä yleisössä että lavalla lähti useampiakin paitoja pois päältä.

Ehkä saatoittekin jo arvata, että kyseessä oleva bändi oli Teräsbetoni, ja tapahtuma tarkemmin sanottuna kyseisen bändin ensilevyn Metallitotuuden 10-vuotis juhlakeikka.
Ihan uskomattoman hyvä meno ja tupa lähes täynnä.
Soittivat ensin koko Metallitotuus-albumin alusta loppuun kappalejärjestyksessä ja sitten vielä encoressa biisit Pyhä maa, Manowarin Metal Warriors ja Viimeinen tuoppi.

Bändi oli  kovin yllättynyt ja otettu saamastaan suosiosta, ihmettelivät ja ihastelivat kovasti yleisön määrää ja hyvää fiilistä. Vähän tekniikka meinasi pettää  välillä ja Aholan bassokin oli jossain vaiheessa harvinaisen epävireessä ("Sori, mun on pakko virittää tää basso nyt, täähän kuulostaa ihan hirveeltä!"), mutta kyseiset seikat vain lisäsivät välitöntä tunnelmaa ennestään.

Voi hyvä ihme, Jarkko Ahola on edelleen ihan huippu niiden korkeiden ääniensä kanssa, eikä muussakaan bändissä mitään vikaa ole. Nauroin kyllä ehkä vähän sisäisesti edelleen noiden legendaarisille nahkaisille esiintymisasuille ja sille että se liivi huudettiin Jarkon päältä pois, vaikka se vähän yrittikin vastustaa sitä... "Tajuuttekste, mä oon 38 ja juon kaljaa --"

Huomasin myös, että osaan näköjään kaikkien Metallitotuus -levyn kappaleiden sanat ulkoa, eikä niissä encoressa soitetuissakaan biiseissä juuri tuntemattomia kohtia ollut, hups.

Harmi että nää keikkailee nykyään niin harvoin, menisin mieluusti uudestaankin näiden keikalle jos näin kova meno olis.

Lopuksi haluasin vielä kiittää Idaa joka lähti kanssani hevisotureilemaan, oli parasta. :)
Sekä tietenkin itse bändiä, vaikka näiden terveisien meneminen tätä kautta perille aika epätodennäköistä onkin...

Rimpsa

Valitsin yhden meren ja oudon veneen

"Meren velhojuomasta juovun ja saan
olla lapsi sen, ihmeitä vaan 
yksinoloa, kasvoja uskovia
Alku-unien teemapuistoja, kuusenkylkiä, taikatalvia
Kauniin laulun ajan tuska hukkuu"
Johanna Kurkela - Satojen merien näkijä

ASKJKLASFRKLAÖJDSLJAAADSKASKLDJASAAAAA, kaks ihan über-huippukivaa päivää takana Itämeren aalloilla, tarkemmin sanottuna Baltic Princessilla.. Huippuseuraa, huipputunnelma ja tietysti koko reissun pääasia ja -tarkoitus, lempibändi Nightwishin läsnäolo.

Tiistaina lähettiin kolmelta ajaa kohti Turkua. Matkalla virittäydyttiin tunnelmaan kuuntelemalla muutama levyllinen edellämainitun yhtyeen musiikkia, laskettiin tunneleita ja syötiin jäätelöä.

Terminaalissa istuttiin kahvilassa ihmettelemässä meininkiä hetkinen ennen kuin laiva saapui edelliseltä samanmoiselta risteilyltä ja päästiin vihdoin sisään. Heitettiin kamamme hyttiin, jonka jälkeen aikuisempi risteilyseuramme suuntasi buffettiii ja me Sanna-Marin kanssa lähdettiin etsimään jotakin opiskelijabudejttiin sopivaa ruokaa. Löysimme itsemme kahvilan lihapullabaarista, joka palveli tarkoitusperiämme paremmin kuin hyvin. Istuttiin myös Iskelmä-baarissa zoomailemassa maisemia ja Steve 'n' Seagulsin soundchekia ja Nightwish-karaokea sekä seikkailtiin pitkin poikin ympäri laivaa.

Kymmenen aikoihin vetäydyttiin hyttiin valmistautumaan illan keikkaan ja sitten suunnattiin Starlight Palaceen varaamaan itsellemme hyviä paikkoja ja kuuntelemaan DJ:den soittamaa varsin kelvollista musiikkia.

23:30 alkoi vihdoin risteilyn kohokohta, lokakuusta asti venattu Nightwish-keikka. En muista millon oisin ollut niin onnellinen kuin siinä, paikallani hyppiessäni, huutaessani ja laulaessani kaikkia niitä biisejä joita rakastan. Maailmankaikkeuden ehkä paras bändi edessäni, kaikkien niiden muiden noin 2000 fanin seassa. Tavallisen baarin kokoinen laivan yökerho, ei mitään isoa areenaa ja bändi oikeasti niin lähellä. Sen näkeminen, miten kivaa bändin jäsenillä oli lavalla sai aikaan korvasta korvaan ulottuvan hymyn joka ei ole täysin kadonnut vielä tänäänkään.

Parastakin parempi settilista näytti tältä, ja joukossa oli sellaisia biisejä, 

joita en missään nimessä odottanut kuulevani:

Intro: Roll Tide (Hans Zimmer)

1. Shudder Before the Beautiful 
2. Yours Is an Empty Hope 
3. Amaranth 
4. Romanticide 
5. Ever Dream 
6. My Walden 
7. Élan 
8. Weak Fantasy 
9. Storytime 
10. 7 Days to the Wolves 
11. Wishmaster (Ekaa kertaa sitten joulukuun 2012)
12. The Poet and the Pendulum 
13. Stargazers 
14. Sleeping Sun 
15. The Greatest Show on Earth (Chapters 2: Life, 3: The Toolmaker)
16. Ghost Love Score 
17. Last Ride of the Day 

Outro: 

The Greatest Show on Earth Chapter IV: The Understanding 

The Greatest Show on Earth Chapter V: Sea-Worn Driftwood 

"...Scent of the sea before the waking of the world..."

Keikan jälkeen seistiin Sanna-Marin kanssa kannella viilentymässä ja vaan fiilisteltiin kuulemaamme ja näkemäämme. Taivas meren yllä oli tajuttoman kaunis, tuuli lepatti hiukset hauskasti pitkin naamaa samalla viilentäen mukavasti ja oltiin kyllä ihan jossain euforisissa keikan jälkipöllyissä siitä hymyn ja naurun määrästä päätellen.

Nukkumaan maltettiin vihdoin Suomen aikaa neljältä kun oltiin eka pidetty pieniä jatkobileitä kahdestaan omassa hytissämme ja saatu pahin hyperaktiivisuus poistettua itsestämme.

Keskiviikkoaamu käynnistettiin buffetaamiasella, minkä jälkeen seurasi Nightwish-tietovisaa ja -bingoa, joiden palkintona oli pääsy Meet&Greet-tapahtumaan. Kaikkemme yritettiin, mutta tällä kertaa se ei ihan riittänyt. Neljään asti siia vaan hengailtiin pitkin laivaa, ehkä vähän norkoiltiin siinä Iskelmä-baarin kulmallakin, missä Meet&Greet tapahtui, tuloksena se, että ainoa joka onnistuttiin näkemään oli manageri Ewo.

Neljältä alkoi Marcon ja Troyn akustinen duo-keikka, joka päättyi kuitekin siihen, että lavalla olivat myös Kai ja Floor. Tuomas ja Emppukin bongattiin katsomosta parvelta. Tääkin keikka oli ihan huippu, päätöntä läppää, coverbiisejä ja kirsikkana kaiken päällä se ainoa Nightwish-biisi, Edema ruh, jota jäin tiistain keikalta vähän kaipaamaan. 

 Kiitos vielä täälläkin risteilyseuralleni ja kiitos Nightwish!

Rimppa

PS. Arvatkaa kuka aikoo huomisaamuna olla lippupalvelussa reippaana klo. 9.00 varaamassa lippuja Barona-areenalle marraskuulle katsomaan arvatkaa vaan mitä...? ;)