Where the air tastes like snow music

Kaikille tän blogin lukiojoille on tullut varmaan jo tuhansia vuosia sitten selväksi, että mä tykkään ihan kauheasti talvesta.

Ja siks oonkin ollut ihan kikseissä tästä koko tammikuun vallinneesta säätilasta.
Välillä sorrun toki valittamaan kylmyyttä muiden suomalaisten tapaan, mutta todellisuudessa kiljun sisäisesti riemusta lämpötilan ollessa reilusti miinuksen puolella.

Rakastan kaikkia eriskummallisia luonnonilmiöitä, jotka esiintyy vain silloin kun on tarpeeksi kylmä. Kaamosajan oranssia aurinkoa ja vuoden upeimpia auringon laskuja ja -nousuja. Lunta, lumisadetta ja pakkasta.

Eikä mua ei haittaa edes se, että viimeviikolla jouduin pukemaan kaksi kaulaliinaa ulos mennessäni.

Parhautta on myös keskustassa edellen valloillaan olevat jouluvalot, tönköiksi itsensä topanneet sympaattiset ulkomaalaiset turistit ja se, miltä taivas näyttää neljän jälkeen meren yllä tai tuomiokirkon takana.

Ainoa mistä en ihan tykkää on se, että meillä on toimistolla niin hiton kylmä sisälläkin, että varpaat jäätyvät villasukista huolimatta, puhumattakaan nyt sitten hiirikädestä tai nenästä.
Onneks on se uus vedenkeitin ja teetä (jota join tänään varmaan ainakin kuusi kupillista...)

Nyt valot heijastuu ikkunoista

Mulla oli tänään ensimmäinen työharjoittelupäivä.
Sain avaimet toimistolle, ihan omia lounasseteleitä (!!!!!) ja mua varten ostettiin Verkkokaupasta vedenkeitin, koska en juo kahvia (okei, varmasti sille löytyy käyttöä myös mun harjoittelujakson jälkeenkin)

Sitten etsin kuvapankeista juuri oikeanlaisten rekka-autojen kuvia ja kävin lounaalla niiden tyyppien kanssa. Kaikki viisi tyyppiä oli hirmu mukavia ja hihittelin vaan nurkassani kaikille hölmöille jutuille. (ja keräsin uskottavuuspisteitä kertomalla kuuntelevani Radio Rockia...) Iltapäivällä melkein osallistuin viikkopalaveriin, tai siis seurasin sellaista.

Sitten lähdin kotiin ja oon melko varma, että talvinen Helsinki on yks mun lempiasioista tässä maailmassa ja oon aika onnellinen, että saan mennä sinne nyt melkein joka päivä maaliskuun puoliväliin saakka. Kävelin hymyillen Katajanokalta Elielin aukiolle, vaikka oli ihan jäätävän kylmä ja fiilistelin samalla vielä vähän kaikkia joulujuttuja, ennenku ne taas otetaan pois.

Rimppa

May the burning sky come crashing down

Heipsansaa.

Alkuun suosittelen taas kliksuttelemaan alla olevat pari kappaletta linkkejä auki ja kuuntelemaan,lupaan ettette pety.


Tuntuu, että ois ehkä pitänyt kirjottaa joulusta jotain, mutta koska se nyt pääsi jäämään ja vuosi vaihtui jo, jätän sen suosiolla väliin. Tää on taas ollut niitä tehokkaita lomia, joina oon kadottanut viikonpäivät erittäin tehokkaasti ja aika on kulunut yllättävän nopeasti (niinku aina sillon ku on kivaa)

Uusivuosi vietettiin tälläkertaa meillä Perttulassa, samalla vanhalla kolmen perheen porukalla, kuin aina ennenkin. Syötiin, saunottiin, puuhasteltiin vähän kynsijuttuja. Kuunneltiin (välillä kovin mielenkiintoistakin...) musiikkia ja litkin omasta mielestäni hyvää pinkkiä muka paljonkin, mutta myöhemmän laskutoimituksen mukaan ehkä vain yhteensä pullollisen.
Puolilta öin ihailtiin sekä omat, että varmaan puolen Nurmijärven raketit ja sitten jatkettiinkin vielä muutama tunti sekalaista seurustelua ennenkuin osa porukasta lähti kotiin ja meiksi aloitti omat jatkonsa peiton alla Radio Rockin 500 kaikkien aikojen rock-biisiä listauksen parissa...

Tänään sen sijaan oon ollut enemmän kuin onnellinen koko päivän kestäneestä lumisateesta ja talven ihmemaasta, joka oli saapunut kun aamulla heräsin (jo klo. 9.30, on kyllä jouluaattoa lukuun ottamatta tän loman ennätys) Tosin harmiteltiin Jennin kanssa, että se tuli taas viikon myöhässä, mutta whatever, we have snow!
Lumesta päästiinkin sitten nauttimaan oikein kunnolla, kun suvun kaikki lapset kävivät vuorotellen pulkkailemassa perinteisessä pikkumäessä talon päädystä pellolle.

Huomenna pitäis kotiutua Nurmijärveltä taas Vantaalle ja illalla nähdä jopa kavereita, joukossaan sellainenkin harvinainen yksilö kuin Anni.
Ja maanantaina alkaa mun työharjottelu. Oon (vielä) melko rauhallinen ja paniikiton sen suhteen,

Rimpe