Meet me where the cliff greets the sea

Moi!

Tämä taitaa olla viimeinen Norjasta käsin julkaistu postaus. Melko hurjaa!

Koulu on siis mun osalta ollut taputeltu jo kuukauden ja oonkin keskittynyt hyvillä mielin kesälomailuun. Ollaan mm. juhlittu Norjan kansallispäivää 17. toukokuuta ja käyty viiden päivän reissulla Stavangerissa Norjan länsirannikolla.

Kansallispäivänä tai grunnlovsdagina käytiin seuraamassa aamulla paraatia, jossa marssivat lapset Kogsbergin peruskouluista, useampi soittokunta sekä aikuisia että lapsia ja ihan tavallisia paikallisia ihmisiä. Kansallispuvut on Norjassa huomattavasti tavallisempi ja yleisempi juhlavaate kuin Suomessa ja kansallispäivänä melkein kaikilla paikallisilla olikin päällä perinteikäs bunad.

Tämän aamuparaatin jälkeen hajaannuttiin vielä hetkeksi kukin omiin touhuihimme (usea varmaan nukkumaan päikkäreitä, koska edellisyön unet olivat keskeytyneet vahingossa lauenneen palohälytyksen takia...) ja sitten suunnistin kavereineni pikniklounaalle puistoon joen varteen. Syötiin hodareita (jotka myöhemmin paljastuivatkin juuri siksi thö kansallispäiväruoaksi) ja vaikka mitä muutakin. Piknik oli kiva ja sää suosi oikein huolella, oli lämmin ja aurinkoinen, aika täydellinen juhlasää.

Piknikin jälkeen siirryttiin seuraamaan kovin odottettua russetogia, eli abien paraatia, jossa ilakoivat abit haalareineen ja niine paljon puhuttuine busseineen, Eeppistä ja SKAM-fanin mieltä lämmittävää.

Illalla grillailtiin kattoterassilla ja muuten vaan hengailtiin porukalla.

Stavangeriin lähdettiin toukokuun 22. päivä, kun kaikkien viimeinen koe oli ohi. Matkaan lähdettiin samalla kolmen hengen porukalla, jolla oltiin reissussa talvilomallakin. Ensimmäinen päivä meni lähinnä matkustamiseen, matka junalla kesti noin kuusi ja puoli tuntia,

Seuraavina päivinä vierailimme muun muassa Stavangerin kaupunginmuseossa (oli loistava), kävimme opastetulla kajakkimelontaretkellä (jolla oli innokkain opas ikinä ja missä pääsimme melonnan lisäksi myös kellumaan meressä ja näimme kotkan), patikoitiin yhdelle Norjan kuuluisimmista luontoturistirysysitä, Preikestolenille ja ihan vaan kierreltiin kaupungilla. Stavanger oli kyllä ihan hurjan kaunis ja ihana, saatoin vähän rakastua siihen jo ihan lyhyen kaupunkikerroksen aikana. Suosittelen käymään.

Samaan aikaan meidän kanssa Stavangerissa oli myös käynnissä joku pyöräilykisa, joka ensin huvitti meitä ja sitten lähinnä ärsytti, koska sen takia melkein kaikki bussit oli peruttu kahtena päivänä ja jouduttiin odottelemaan kämpille pääsyä tihkusateessa nälkäisinä ja kylminä ainakin toisena näistä päivistä...

Iltaisin löhöttiin meidän kellarihuoneiston sohvalla ja katsottiin telkkarista mm. Modernia perhettä, mun ja Iriksen suosikkia Say yes to te dressia ja sitä hiton jääkiekkoa ihan kuumotuksissa kolmena iltana putkeen...

Sanomattakin on selvää, että paluumatkalla maanantaina soi päässä Poika saunoo ja tunnelma oli hieman väsähtänyt. Mutta kivaa oli!

Reissun jälkeen oon mm. löhöillyt sateisessa Kongsbergissa ja osallistunut viikonlopun mittaiselle partioretkelle norjalaisten partiolaisten kanssa. Näistä kuitenkin ehkä enemmän vielä myöhemmin, nyt moi!

Rimppa

Uusia tuulia

Elämme jänniä aikoja. Mä aloitin viime viikolla nimittäin uuden ekaluokan, neljättä kertaa elämässäni. Koulu on tällä kertaa amk, Metropolia tarkemmin. Alana liiketalous, mikä sekin on jännää, koska en ehkä ikinä olis voinut kuvitella alkavani opiskella sitä. Mut kai siitä on mulle tulevaisuudessa hyötyä.

Viime viikolla oli orientointipäivät, yritettiin omaksua kovin paljon tärkeää tietoa amk-opiskelusta ja iltaisin istuttiin jätemäen hiekkakentällä tutorien kanssa, yritettiin tutustua toisiimme ja pelattiin ehkä maailman isointa norjalaista jalkaleikkiä kaikkien n.150 uuden tradenomiopiskelijan kanssa. Saatiin myös kirjastokortit koulun kirjastoon ja meidän opiskelijahaalarit!

Oon ehkä vähän kriisissä vielä siitä, etten enää ookaan pienessä taidekoulussa, mutta porukka on vaikuttanut ihan mukavalta.
Koulupäivät on kyllä olleet tähän mennessä aivan naurettavia, kun tunnit on alkaneet vasta reilusti iltapäivän puolella ja kestäneet sen parisen tuntia korkeintaan. Paitsi torstaina, kun olin koulussa jopa kymmenestä neljään.

Yleensä oon tainnut tehdä kesän päätteeksi sellasen kesän kohokohdat -postauksen. Tänä vuonna jätän sen nyt kuitenkin välistä. Haluan silti sanoa, että mun kesä oli hyvä, vaikka jäinkin ehkä kaipaamaan sellaista oikein kunnon kesäsäätä. Oli hyvää livemusaa, töitä, kavereita, kakkubileitä, mökkeilyä ja seikkalua. Saippuakuplia, bileitä ja upeita auringonlaskuja.
Ja noh, tottakai saatte vielä muutaman kuvan kesältä tähän lisäksi, sekalaisessa järjestyksessä.

Meil oli kakkubileet.

Nää huskyvauvat oli kyllä ehdottomasti yks mun kesän kohokohdista.

Dance to the whistle, to the play, to the story, to infinite encores

Olipa tässä muutama viikko sitten vuoden viimeinen oikea kesäviikonloppu.
Vietin sen ehkä kesäisimmällä mahdollisella tavalla, festareilla Himoksella.
Ja mitkä bileet ne olikaan. Sellainen täydellinen festarisää ukkoskuuroineen päivineen (Kyllä kesä kuivaa sen minkä kastaa. Paitsi tennarit.), festarifiilis ja huhuhuh, SE BÄNDIKATTAUS.

Ei siis olleet mitkä tahansa Himos-festarit, vaan Nightwishin EFMB-kiertueen viimeinen Suomen keikka, joka samalla toimi bändin 20-vuotis juhlakeikkana ja jonka ympärille oli sitten koottu sellaset sopivat yhden päivän minifestarit. Yhteensä viis bändiä, Nigtwishin lisäksi Silentium, Delain, Sonata Arctica ja Arch Enemy. (Täytyy myöntää, että saatoin ihan oikeasti vähän kiljua, kun huomasin että The Sirens ei esiinnykkään ja se on korvattu Delainilla. Parasta.)

Mutta siis juuh, perjantaina 19. päivä lähdettiin iltapäivällä töiden jälkeen ajelemaan kohti Jämsää, tai itseasiassa Muuramea, missä meidän yöpaikka oli. Matka meni ihan kivasti, vaikka äiti olikin hitusen hysteerinen hirvien suhteen (yhtäkään ei nähty) Joskus yhentoista aikaan oltiin perillä ja todettiin, ettei oltu ainoat bändituristit siinäkään majoituslaitoksessa, vaikka vähän kauempana keikkapaikasta olikin.

Lauantaina päästiin sisään festarialueelle kolmen maissa, hetken jonottelun ja täydessä kaatosade-ukkoskuurossa kastumisen jälkeen. Syötiin jäätelöä, osteltiin bändipaitoja ja hämmästeltiin sitä, kuinka ainoa vesipiste oli sijoitettu anniskelualueelle. Lopulta vallattiin itsellemme hyvät paikat siitä semi-läheltä lavaa ja jäätiin venailee, että ekana soittanut Silentium aloittais.
Täytyy myöntää, etten ollu ikinä kuulukkaan moisesta bändistä, vaikka sekin on jo ollut olemassa 20 vuotta. Ihan kiva, mut jäi jotenki vähän laimeeks. Ihan hauskoja ja lupsakoita setiä siinä kuitenkin oli, mutta eivät arvostaneet kitarasooloja, mikä on jokseenkin käsittämätöntä musta.

Sit oli Delain, jota olinkin jo odottanut huomattavasti enemmän. Näin nää livenä aiemmin kesällä Tuskassakin ja oli jees, kun alko pikkuhiljaa tunnistaa niitäki biisejä jotka ei mun vakkarisoittolistalla pyöri. Ottivat yleisön kivasti haltuun ja fiilis alkoi mukavasti nousta. Saatiin yhteen biisiin myös arvovaltainen erikoisvieras, Marco Hietala, jonka ilmestyminen lavalle aiheutti selvän kohahduksen yleisössä, vaikkei todellakaan loppujenlopuksi edes ollut yllättävää, vaan suorastaan ennalta-arvattavaa. Parasta silti.

Delainin jälkeen soitti Sonata ja tästä olin oikeasti varmaan aikalailla yhtä innoissani kuin itse pääbändistä. Täytyy myöntää, että innostusta lisäsi entisestään se että akustisen kesäkiertueen keikoilla, kuten tämäkin, oli vakkarikokoonpanoon tehty lisäys. Toista kitaraa rämpytteli näyttävästi eräs meiksille kovinkin tuttu ja läheiseksi muodostunut henkilö, suosikkihahmoksikin kutsuttu Masi Hukari. Kaikkia parhaita biisejä, yhteislaulua, naurua ja hölmöä läppää. Niin paljon aurinkoa.

Viimeisenä ennen illan huikeaa päätöstä Nightwishin parissa, oli vielä Arch Enemy. Se oli kai jokseenkin eeppinen, mutta mua alkoi lievästi sanottuna väsyttää siinä vaiheessa, eikä ollu yhtään sellanen death metal -fiilis, joten keskityin enemmän eväiden syömiseen, vessareissuun, hienoihin valaistusolosuhteisiin auringon laskiessa, energian keräilyyn ja paikkani säilyttämiseen, kuin siihen itse keikkaan.

Nightwish alotti siinä joskus vähän kympin jälkeen ja ne edellisen setin aikana vallinneet väsymyksen rippeet karisi aika nopeasti pois. Jälleen kerran lauloin, huusin, nauroin ja hypin niin paljon kuin mahdollista.
20-vuotis -keikkaan oli tottakai ladattu myös jokunen spektaakkelimainen ylläri.
Ennen Stargazers-biisiä Marco ilmoitti nähneensä itse Nightwishin edellisen kerran livenä vuonna 2000, jonka jälkeen se ei ilmeisistä syistä ole ollut mahdollista. Kovasti kuitenkin kiinnosti miltä bändi nykyään näyttää yleisön silmin, kun ihan liekeissä näytään joka kerta olevan. Hetken pohdiskelun jälkeen herra päätti hypätä yhden biisin ajaksi yleisön sekaan ja kutsui lavalle kaikkien suureksi yllätykseksi (allekirjoittanut keräili leukaansa polvista noin koko biisin ajan...) alkuperäisbasisti Sami Vänskän.
Lisäksi sairaslomalla viimeisen muutaman vuoden ollut originaalirumpali Jukka kipusi rumpuihin soittamaan Last Ride of the Dayn ja ilta päättyi The Greatest Show on Earthiin hienosti synkatulla ilotulituksella. Settilistassa eniten ihastusta aihettivat While Your Lips Are Still Red ja Bless the Child.
Tuomaksen keikkahymy on edlleen parasta, samoin Marcon välispiikit.

Settilista;

Intro: Roll Tide (Hans Zimmer)

1. Shudder Before the Beautiful
2. Yours Is an Empty Hope
3. Bless the Child
4. Storytime
5. My Walden
6. Élan
7. While Your Lips Are Still Red (!!!!!!)
8. Weak Fantasy
9. Alpenglow
10. Sahara
11. Wishmaster
12. I Want My Tears Back
13. Nemo
14. Stargazers (Sami Vänskä bassossa)
15. The Poet and the Pendulum
16. Last Ride of the Day (Jukka Nevalainen rummuissa)
17. The Greatest Show on Earth (kappaleet 1-3)

Outrona taas loput The Greatest Show on Earthin kappaleista.

Nyt pahoittelut kilometrien postauksesta (ei täst pitäny tulla näin pitkää) ja heipat!

Rimpe

Kesä 2016

Jaha, kesälomasta ja tämän postauksen kirjoittamisesta on näköjään kulunut taas jo useampi viikko aikaa. Parempi kuitenkin myöhään, kuin ei milloinkaan, joten tästäpä nyt saatte.

*   *   *   *   *   *
17.8.2016

Kesälomani loppui parista omin päin jatketusta päivästä huolimatta maanantaina, kun aloitin toisen työharjoittelujaksoni, mukavasti samassa paikassa kuin keväälläkin.
Nyt on siis aika kerrata ja muistella kaikkea kivaa ja jännää mitä oon kesäni aikana puuhaillut.

Ihan ensiksi kysyn vain, että kukahan on oikeasti niin hullu, että viettää 6/10 kesälomaviikkoaan jonkinnäköisellä leirillä?
Vastaus kysmykseen taidan olla minä, vaikka en tiedäkään miten tässä näin pääsi käymään.
Ensin oltiin kolme viikkoa töissä päiväleireillä, sitten yksi viikko yöleirillä ja vähän myöhemmin vielä kaksi partioleiriä ihan melkein peräjälkeen. Huhuuuhhhh, mutta hengissä ollaan.

No jooh, olihan niiden töiden lisäksi kuitenkin sitten myös...

...livemusiikkia
Käytiin mm. Helsinkipäivän ilmaiskonsertissa ja Tuskassa, mistä taisin täällä jo mainitakin. Näiden lisäksi oli ainakin Ari Koivunen ja Ilja Jalkanen duo Jyväsessä. Saatoin olla taas aika fanityttö ja Sarina saattoi ehkä vähän nauraa mulle...

...huvipuistoja
Tänä kesänä ehdin pitkästä aikaa käydä Linnanmäelläkin ja tottakai vietettiin jo perinteeksi muodostunut Serena-päiväkin.

...mökkeilyä
Tätä tehtiin harmillisen vähän, koska ei vaan ollut aikaa, mutta Juhannuksena ja muutamana viikonloppuna oltiin omalla mökillä ja heinäkuun alussa puoli viikkoa ystäväperheen mökillä, missä pääsin ongelle ja voitin ahvenkilpailun.

...kavereita
Koska mitä olis kesäloma ilman kaverita, hä? Kiitos mm. kesän keikkaseuroilleni, oli huippua. Heinäkuun lopussa käytiin koulukavereiden kanssa Kakkugalleriassa ja yleisesti hengailemassa keskustassa ja puhumassa syvällisisä.

...ROIHU 2016
Se suurempi, eeppisempi, vapaampi ja odotetumpi partioleiri. Tää nyt sit ehkä kuitenkin jää loppujenlopuks mieleen kesän kohokohtana, onhan kahdenksan päivän metsäfestarit nyt oikeasti aika tosi siisti juttu. Huippupesti leirilehden taittajana, vaikka välillä teknologia kaatuilikin eikä homma tuntunut yhtään hohdokkaalta siinä vaiheessa, kun ensimmäistä lehteä väännettiin vielä kolmen jälkeen aamuyöstä ensimmäisenä leiriyönä. Partiokaverit, huonoinparhain insidepartioläppä ja ehkä kaikkien aikojen paras leirisää. Myös suosikkihashtagini #vainmänkijäjutut ja #huikeetpulssit.
Vähän on kuitenkin vielä huijattu olo siitä, että päättäjäisissä esiintyikin Sanni eikä Robin, vaikka Robin ois ollu paljon loogisempi ja parempi.

...Hehku 2016
Oman lippukunnan nuorimmille järjestetty leiri, jonka toisena leirinjohtajana allekirjoittanut toimi. Vaikka etukäteen (ja okei, myönnän, vähän myös leirillä) hajottikin aika paljon, selvittiin kunnialla ja lapsilla vaikutti olevan kivaa. Parasta oli kyllä varmaan päättärit, kun lasten Hehkuksi nimeämä lohikäärmeenpoikanen kuoriutui munastaan ja ennen lähtöään suureen maailmaan veti lapsille muutaman kisan. ("Venla kuoriutuu pahvilaatikosta --")

...lappi
Koska mikä kesä se nyt muka ois, jos en kävis lapissa laisinkaan? Tänä vuonna ei vaellettu, vaan tyydyttiin siististi kalastelu-erämökki -viikkoon Kairijoella Savukoskella. Ihan kiva ja valmiiksi tuttu paikka vakioporukalla. Vähän oli ehkä ikävä avotunturin maisemia, mutta toisaalta saatiin ihan megahyvää poronkäristystä ja lakkakakkua iskän synttäreiden kunniaksi, joten olkoon nyt sitten. Enkä kyllä ihan oikeasti olis jaksanut vaeltaa ton partioputken jälkeen.
(Nukuin viikon aikana ihan tuhottoman monet päikkärit, vaikka en ollenkaan harrasta niitä. Esim. menomatkalla autossa varmaan kolmet tai neljät ainakin. Piti vissiin vähän latailla akkuja...)

Tästä nyt varmaan taas unohtui joku tuhat asiaa, eikä esim. hulvattomat extempore sukulaisgrillibileet oikein sovi mihinkään noista edeltä mainituista, ei sillä että niistä voisi edes kirjoittaa mitään järkevää.

Tää olis nyt tässä, koitan syksyn aikan palailla vähän useammin asiaan, voiskohan se olla mahdollista?

Rimbau

Valitsin yhden meren ja oudon veneen

"Meren velhojuomasta juovun ja saan
olla lapsi sen, ihmeitä vaan 
yksinoloa, kasvoja uskovia
Alku-unien teemapuistoja, kuusenkylkiä, taikatalvia
Kauniin laulun ajan tuska hukkuu"
Johanna Kurkela - Satojen merien näkijä

ASKJKLASFRKLAÖJDSLJAAADSKASKLDJASAAAAA, kaks ihan über-huippukivaa päivää takana Itämeren aalloilla, tarkemmin sanottuna Baltic Princessilla.. Huippuseuraa, huipputunnelma ja tietysti koko reissun pääasia ja -tarkoitus, lempibändi Nightwishin läsnäolo.

Tiistaina lähettiin kolmelta ajaa kohti Turkua. Matkalla virittäydyttiin tunnelmaan kuuntelemalla muutama levyllinen edellämainitun yhtyeen musiikkia, laskettiin tunneleita ja syötiin jäätelöä.

Terminaalissa istuttiin kahvilassa ihmettelemässä meininkiä hetkinen ennen kuin laiva saapui edelliseltä samanmoiselta risteilyltä ja päästiin vihdoin sisään. Heitettiin kamamme hyttiin, jonka jälkeen aikuisempi risteilyseuramme suuntasi buffettiii ja me Sanna-Marin kanssa lähdettiin etsimään jotakin opiskelijabudejttiin sopivaa ruokaa. Löysimme itsemme kahvilan lihapullabaarista, joka palveli tarkoitusperiämme paremmin kuin hyvin. Istuttiin myös Iskelmä-baarissa zoomailemassa maisemia ja Steve 'n' Seagulsin soundchekia ja Nightwish-karaokea sekä seikkailtiin pitkin poikin ympäri laivaa.

Kymmenen aikoihin vetäydyttiin hyttiin valmistautumaan illan keikkaan ja sitten suunnattiin Starlight Palaceen varaamaan itsellemme hyviä paikkoja ja kuuntelemaan DJ:den soittamaa varsin kelvollista musiikkia.

23:30 alkoi vihdoin risteilyn kohokohta, lokakuusta asti venattu Nightwish-keikka. En muista millon oisin ollut niin onnellinen kuin siinä, paikallani hyppiessäni, huutaessani ja laulaessani kaikkia niitä biisejä joita rakastan. Maailmankaikkeuden ehkä paras bändi edessäni, kaikkien niiden muiden noin 2000 fanin seassa. Tavallisen baarin kokoinen laivan yökerho, ei mitään isoa areenaa ja bändi oikeasti niin lähellä. Sen näkeminen, miten kivaa bändin jäsenillä oli lavalla sai aikaan korvasta korvaan ulottuvan hymyn joka ei ole täysin kadonnut vielä tänäänkään.

Parastakin parempi settilista näytti tältä, ja joukossa oli sellaisia biisejä, 

joita en missään nimessä odottanut kuulevani:

Intro: Roll Tide (Hans Zimmer)

1. Shudder Before the Beautiful 
2. Yours Is an Empty Hope 
3. Amaranth 
4. Romanticide 
5. Ever Dream 
6. My Walden 
7. Élan 
8. Weak Fantasy 
9. Storytime 
10. 7 Days to the Wolves 
11. Wishmaster (Ekaa kertaa sitten joulukuun 2012)
12. The Poet and the Pendulum 
13. Stargazers 
14. Sleeping Sun 
15. The Greatest Show on Earth (Chapters 2: Life, 3: The Toolmaker)
16. Ghost Love Score 
17. Last Ride of the Day 

Outro: 

The Greatest Show on Earth Chapter IV: The Understanding 

The Greatest Show on Earth Chapter V: Sea-Worn Driftwood 

"...Scent of the sea before the waking of the world..."

Keikan jälkeen seistiin Sanna-Marin kanssa kannella viilentymässä ja vaan fiilisteltiin kuulemaamme ja näkemäämme. Taivas meren yllä oli tajuttoman kaunis, tuuli lepatti hiukset hauskasti pitkin naamaa samalla viilentäen mukavasti ja oltiin kyllä ihan jossain euforisissa keikan jälkipöllyissä siitä hymyn ja naurun määrästä päätellen.

Nukkumaan maltettiin vihdoin Suomen aikaa neljältä kun oltiin eka pidetty pieniä jatkobileitä kahdestaan omassa hytissämme ja saatu pahin hyperaktiivisuus poistettua itsestämme.

Keskiviikkoaamu käynnistettiin buffetaamiasella, minkä jälkeen seurasi Nightwish-tietovisaa ja -bingoa, joiden palkintona oli pääsy Meet&Greet-tapahtumaan. Kaikkemme yritettiin, mutta tällä kertaa se ei ihan riittänyt. Neljään asti siia vaan hengailtiin pitkin laivaa, ehkä vähän norkoiltiin siinä Iskelmä-baarin kulmallakin, missä Meet&Greet tapahtui, tuloksena se, että ainoa joka onnistuttiin näkemään oli manageri Ewo.

Neljältä alkoi Marcon ja Troyn akustinen duo-keikka, joka päättyi kuitekin siihen, että lavalla olivat myös Kai ja Floor. Tuomas ja Emppukin bongattiin katsomosta parvelta. Tääkin keikka oli ihan huippu, päätöntä läppää, coverbiisejä ja kirsikkana kaiken päällä se ainoa Nightwish-biisi, Edema ruh, jota jäin tiistain keikalta vähän kaipaamaan. 

 Kiitos vielä täälläkin risteilyseuralleni ja kiitos Nightwish!

Rimppa

PS. Arvatkaa kuka aikoo huomisaamuna olla lippupalvelussa reippaana klo. 9.00 varaamassa lippuja Barona-areenalle marraskuulle katsomaan arvatkaa vaan mitä...? ;)

Here I go again

Tänään asiaa mun jä äitin viime lauantaiselta miniroadtripiltä Tampereelle ja takaisin. Tai ehkä lähinnää siitä, mitä Tampereella tapahtui.

Ihan ensin haluiaisin vain kysyä, että miksi Tampereella kaikki on niin vaikeaa? Ensin oli hirveästi yksisuuntaisia katuja ja risteyksiä, joista ei saanut kääntyä johonkin tiettyyn suuntaan, useinmiten vasemmalle, eikä meinattu löytää parkkipaikkaa. Kun se parkkihalli sitten vihdoin löytyi, oli sielläkin kauheasti kaikkea muka hankalaa, aina parkkihallin ovista ja puomeista epäloogisiin paikkoihin sijoitetuista hissinappuloihin ja vaikeisiin parkkimittareihin, Mutta Hesen kanasalaatti oli kyllä äitin mukaan parempaa kuin Helsingissä. Ja ehkä ohjeiden lukeminenkin ois auttanut useimmissa pikku ongelmissamme...

Ja sitten pää asiaan. Tosiaan, käytiin katsomassa Musiikkiteatteri Palatsin I Wanna Rock -musikaalin. Tätäkin oli odotelu jo huomattava tovi, hartaamman puoleisesti. Täytyy myöntää, ettei se kaikkein pienin syy innokkaaseen odotteluun, tietenkään, ollut Ari Koivusen kovinkin keskeinen osa kyseisessä esityksessä.

Kuvaus kopioitu Musiikkiteatteri Palatsin nettisivuilta:

I Wanna Rock on komediallinen rock-musikaali. Musikaali kertoo tamperelaisesta roudarista Villestä, Nääs-Villestä, joka työskentelee Pelle Miljoona -yhtyeessä. Ville uneksii kuitenkin suuremmista ympyröistä. Hän karkaa Andy McCoyn ja Hanoi Rocksin kanssa Tukholmaan, Englantiin, Japaniin ja Jenkkeihin. Nääs-Villen kiertueelta ei kommelluksia tule puuttumaan.

Miten Ville selviytyy maailmalla, hän kun puhuu vain tampereen kiältä? Kiertueellaan Ville kohtaa lukuisia huippubändejä kuten Whitesnaken, Twisted Sisterin, Guns N’ Rosesin ja Mötley Cruen. Lopulta kuitenkin reissaaminen alkaa tuntua raskaalta ja reissussa rähjääntynyt Ville palaa Suomeen, ja löytää itsensä...

Musikaalissa kuullaan mm. kappaleet: Moottoritie on kuuma, Up Around The Bend, Here I Go Again, I Wanna Rock, Jump, Don’t Stop Believing, Welcome To The Jungle ja monet monet muut.

Oli kyllä hupaisaa. Ihan kiva juoni ja  hyviä vitsejä ja ennenkaikkea hyviä esiintyjiä (muutkin kuin Arsba) ja lauluesityksiä.

Naurettiin useampaan otteeseen ihan vedet silmissä kun juttu lähti niin käsittämättömän lennokkaaks. Parhaat oli kyllä ehkä ne vitsit jotka jotenkin liittyivät Arin esittämän Mike Monroen ulkonäköön, koska noh...maybe you understand...

"Kato nyt, täst saa jo kiinni!" *ari yrittää epätoivoisesti löytää jotain kohtaa mahastaan, mistä oikeastikaan saisi kiinni...*

"Jätkä painaa varmaan kymmenen kiloo! -No kai, jos syö yhen greipin päivässä!"

"Hanoi Rocksin pienirintainen naislaulaja--"

Mutta juu, oikeasti ihan hyvä esitys mukavassa paikassa, joten jos liikutte tässä kevään aikana Tampereella ilman sen kummenpaa virikettä, niin kannattaa harkita tuon katsomassa käymistä. Päivänäytöksessä jossa oltiin, oli aluks vähän valjua, mut kyllä se yleisö siitä lämpes ja lähti mukaan, vaikka iltaesityksessä ois varmaan ollu vielä parempi ja rennompi tunnelma.

Loppuun vielä vähän roolilistaa ja videota ja sit se ois taas moi,
Rimbu

Ville, roudari: Ari Myllyselkä
Mirkku, Villen tyttöystävä: Elisa Lairikko
Pelle Miljoona: Miro Honkanen
Andy McCoy: Miro Honkanen
Mike Monroe: Ari Koivunen
Sam Yaffa: Tero Tanhuanpää
Guns N’ Roses, Axl Rose: Ari Koivunen
Twisted Sister, Dee Snider: Jussi Ojanen
Journey, Steve Perry: Ari KoivunenNasty Suicide: Jussi Ojanen

Razzle: Jani Auvinen/Ville Siurulainen

Joan Jett: Sonja Lairikko

Toimittaja: Sonja Lairikko
Whitesnake, David Coverdale: Ari Koivunen
Mötley Crew, Vince Neil: Miro Honkanen
Bob, tuottaja: Ari Myllyselkä
Sari, Mirkun ystävätär: Sonja Lairikko

Hills reviving memories

Käytiin tosiaan Heinäkuun alussa vaeltamassa Saariselällä, Urho Kekkosen kansallispuistossa.

Reittinä Aittajärvi -  Jyrkkävaara - Sarvioja - Muorrakkavaara - Luirojärvi - Kotaköngäs - Kiilopää. Kuusi kirjaimellisesti hikistä päivää vietettiin maastossa. Oltiin toivottu, että jos saatais vähän lämpimämpää säätä ku se mitä kesäkuu nyt yleisesti ottaen oli, joten saatiinki sitten hellettä. Hiukka oli välillä nostalgiset fiilikset, kun osassa paikoista olin käyny jo kaks kertaa aiemminkin...

Itse vaelluksen jälkeen muutamia "kaupunkipäiviä" Saariselällä ja Ranualla. Ensin mainitussa kiivettiin mm. Kaunispäälle zoomailee että mistä ihmeestä oikein tultiinkaan ja jälkimmäisessä tietysti eläinpuistossa. Yövyttiin myös ehkä siisteimmässä mökissä jossa oon koskaa ollu ja oisin vaa halunnu jäädä asuu sinne tai sit ainaki ottaa sen sängyn mukaani koska se oli ihana.
Ranuan naalit oli myös ihanat, koska ne tuli innoissaan laukaten moikkailemaan aitauksen raunalle, kun niille huuteli "Tuletule!" :) <3

Se siitä,

Rimbau

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Moi. Ja hyvää uutta vuotta vaan kaikille. En jaksa tehdä mitään heihei 2012 postausta, kuten kovin monet muut. Tai ainakaan mitään kovin perusteellista. Koska joulustakaan en oo vielä mitään saanut kirjotettua. Mutta ehkä kuitenkin pieni lista...;)

Tammikuussa...

...kävin koulussa ja vihasin filosofian kurssia.

...en muista mitä tein. Hei, iha oikeesti, siit on vuosi. Ei mulla enään oo mitään hajua.

Helmikuussa...

... käytiin Annan kaa hiihtoloman avaukses FMEssä kattmassa Amoralia ja oltiin peloissamme.

...nähtiin kyseisessä tapahtumassa myös muita jänniä ihmisiä ja Anna sai hepulin.

Maaliskuussa...

...kävin partioporukoiden kanssa Fazerilassa. Kiitos tästä tiedosta vaan Wilman tuntimerkinnät osio...

Huhtikuussa...

...oli pääsiäinen. Olin iha järkyttävässä räkätaudissa kuten myös monet muut ja pidin pitkäperjantaina 6.4. omia bileitä, koska eräs ihana ihminen voitti tasan viisi vuotta aikaisemmin erään nimeltä mainitsemattoman laulukilpailun.

...olin ainoan kerran koko lukuvuonna päivän pois koulusta, koska olin edelleen siinä räkätaudissa.

...sain kesätyön ja olin onnellinen kun Annakin pääs ohjaajaks samlle leirille.

Toukukuussa...

... ihastelin kevään parasta osaa ja saapuvaa lempivuodenaikaani.

... kävin ussan kurssin kanssa kirkkovierailulla ja koin valaistumisia.

... heiluin shortseissa koska oli niin ihanan lämmin.

... rämmin metsässä parhaassa seurassa, nauroin kuollakseni inside vitseille ja sain järkyttävän mustelman keskelle reittä, kun ylitin uiden järveä jonka pohja oli täynnä upottavaa liejua ja uppotukkeja.

Kesäkuussa...

... hypin pomppulinnassa koulun liikkasalissa.

...pidin Annan kanssa ihan uskomatonta photoshoottia ja leikin mallia. VOISITKO NYT VIHDOINKIN TEHDÄ JOTAIN NIILLE KUVILLE, RAKAS GAABOR?!

...vietin ihanan juhannuksenalusviikon kivojen lasten ja parhaiden ohjaaja kaverien kanssa 4Hn kepparileirillä.

...kävin vaelluksella saariselällä.

...aloitin blogin.

Heinäkuussä...

...lomailin.

... käytiin Kuusamossa.

... SARASTE

Elokuussa...

... koulu alkoi, blaah...

Syyskussa...

... olisin halunnut olla luova, mutta en kerennyt.

Lokakuussa...

... käytiin voittamssa Laten Laukka meidän ihkun vartion kanssa.

... hämmästelin ensilunta.

Marraskuussa...

... täytin 17vee.

... olin kattomassa Nightwishia parhaiden kavereideni kanssa. 

...käytiin koulun kanssa Tamperella ja Sanna-Marin kanssa kattomassa Alavalaa.

Joulukuussa...

... rakastin lumisadetta ja pakkasta.

... kuuntelin ihan liikaa joululauluja.

...kärvistelin koulussa ja hypin seinille ja ninjailin.

...vietin lomaa, joulua ja uutta vuotta.

... Vannoin etten tee tätä listaa, ja nyt kuitenkin tein sen...;D

Joo, siitä ei todellakaan pitäny tulla noin pitkää ja häpeän itseäni, mutta siinä se nyt kuitenkin on. Mun piti kirjottaa teille vielä joulustakin , mut jos teen sen , niin tästä postauksesta tulee kilometrin mittanen. Ehkä säästän teidät ja annan teille vaan muutaman kuvan katseltavaksi. Joululahjojani en ole jaksanut kuvata, joten se niistä sitten.

  

Voi vitsi, oisin halunnu laittaa tähän kuvan meijän maailman hienoimmasta oikeasta joulupukista, mutta koska olen laiska, enkä jaksa rajata siitä kuvasta ylimääräisiä ihmisiä, jotka tuskin haluavat naamaansa tänne, en laita sitä. Ainakaan vielä.

Nyt saa luvan riittää, se oli siinä.

Riima