When the song on the radio sings "Such a perfect day"

Olette ehkä itsekin huomanneet ulkona vallitsevan vuodenaajan, mutta mun on silti ihan pakko hehkuttaa, että KESÄÄÄÄÄH! Se hiippaili salakavalasti nurkan taakse, josta se viimeviikolla sitten helteiden muodossa loikkasi esiin. Olin jo unohtanut miten parasta on kun on lämmin ja voi mennä ulos miettimättä sen kummempaa pukeutumista, ainakaan lämmöneristyksen kannalta.

Yksi varma kesänmerkki on se, että mä oon lakannut mun varpaankynnet. Tottakai tapani mukaisesti jokaisen (tai ainakin melkein) iloisesti eri väriseksi.
Istuin parvekkeella kynsilakkapurkkiarmeijan keskellä, popitin spotifystä kesäsoittolistaa täysillä ja fiilistelin ihan mahtavaa ukkos-kaatosadetta, ja samaan aikaan aurinko paistoi ihan ku mitään sadetta ei olis ollutkaan.
Saatoin olla hiukan onnellinen.

Lakkiaset on lauantaina ja meno kotona sen mukainen. Koko ajan imuroidaan, puunataan, pestään ja tomutetaan, jotta talo olis sit siisti kun päästään partyissa siihen vaiheeseen että vieraat tulee. Parina aamuna oon heränny alakerrasta leijuvaan kakun tai jonkun muun leivonnasen tuoksuun, kun lomaileva äiti on leiponu juttuja valmiiks. On sitä huononpiakin tapoja herätä, en valita ;)

Uskomatonta, että nuo on jo nyt, aika on menny taas ihan tajuttoman nopeesti sieltä maalaiskuun lopusta.

Ens viikolla alkaa työt, reteesti viiden päivän kepparileirillä. Lapsia on tälläkertaa onneks melkein puolet vähemmän ku edellisellä kerralla, joten ehkä en oo heti ekan päivän jälkee ihan kuollu. Ja saatiin suunnittelutkin vihdoin tehtyä, joten eiköhän tuo ala tuosta rullaamaan. 

Tähän väliin se on nyt heips,

Rimpe

Kevättä

Heipsansaa, pitkästä aikaa.
Tänään saatte suhteellisen paljon kännykkäkuvia ja hiukan vähemmän selitystä kaikesta siitä mitä nyt ikinä oonkaan puuhaillu tässä välissä kun en oo postannu.

 Pääsiäisen jälkeen tehtiin Annan ja Inkan kanssa simaa partiopamausta varten. Ilta oli varsin eeppinen, kuten  siinä kuuntelemassamme Robinin biisissäki laulettiin, koska no, aina ei kaikki mee niinku strömsössä ja joskus saattaa kiireessä unohtaa puolet välineistä  kotiin ja soitellaan sitten kavereille että: "Hei sori, saatasko lainata paria veistä ja lusikkaa...?"

Myöhemmin samalla viikolla tyydytimme jokakuukautisen live-musiikkitarpeemme ja suuntasimme tällä kertaa ihan vaan aina niin mukavaan ja tuttavalliseen Martinlaakson Jyväseen.
Enpä olisi ikinä uskonut kuulevani kun lähes puolet lukiomme abiturienteista laulaa viereisessä pöydässä Aikuista naista Ari Koivusen mukana, mutta noh, elämä on arvaamatonta...:D Kyseistä biisiä siksi, että arvon kanssa-abiturientit sitä toivoivat... Kuultiin muitakin (hyviä) biisejä kyllä ja oltiin erityisen onnellisia siitä Angels are callingista.

Oli myös Elisabethin synttärit joilla syötiin ihan jäätävän hyvää kakkua, sipsuja  ja rapsuteltiin koirapappaa, joka on ihan lääpällään muhun.

Tehtiin Idan kaa myös täydellinen taskuparkkeeraus kun mentiin sinne. Tai siis Ida teki, mä vaan vähän avustin ja toimin henkisenä tukena.

 Avasin yks päivä TV:n ja näin tän jumittuneena näytölle. Saatoin vähän hajota digiboxin lagaamiselle, koska Olen kuin mikäkin tammenterho. Must ois ollu oikeen hauska tietää mihin toi liitty, mutta se jäi nyt ikuiseks arvotukseks.

 Loppuun mun jääkaappirunoilua viimeviikolta ja sitten keskityn euroviisujen katsomiseen.

Rimppa