Uusia tuulia

Elämme jänniä aikoja. Mä aloitin viime viikolla nimittäin uuden ekaluokan, neljättä kertaa elämässäni. Koulu on tällä kertaa amk, Metropolia tarkemmin. Alana liiketalous, mikä sekin on jännää, koska en ehkä ikinä olis voinut kuvitella alkavani opiskella sitä. Mut kai siitä on mulle tulevaisuudessa hyötyä.

Viime viikolla oli orientointipäivät, yritettiin omaksua kovin paljon tärkeää tietoa amk-opiskelusta ja iltaisin istuttiin jätemäen hiekkakentällä tutorien kanssa, yritettiin tutustua toisiimme ja pelattiin ehkä maailman isointa norjalaista jalkaleikkiä kaikkien n.150 uuden tradenomiopiskelijan kanssa. Saatiin myös kirjastokortit koulun kirjastoon ja meidän opiskelijahaalarit!

Oon ehkä vähän kriisissä vielä siitä, etten enää ookaan pienessä taidekoulussa, mutta porukka on vaikuttanut ihan mukavalta.
Koulupäivät on kyllä olleet tähän mennessä aivan naurettavia, kun tunnit on alkaneet vasta reilusti iltapäivän puolella ja kestäneet sen parisen tuntia korkeintaan. Paitsi torstaina, kun olin koulussa jopa kymmenestä neljään.

Yleensä oon tainnut tehdä kesän päätteeksi sellasen kesän kohokohdat -postauksen. Tänä vuonna jätän sen nyt kuitenkin välistä. Haluan silti sanoa, että mun kesä oli hyvä, vaikka jäinkin ehkä kaipaamaan sellaista oikein kunnon kesäsäätä. Oli hyvää livemusaa, töitä, kavereita, kakkubileitä, mökkeilyä ja seikkalua. Saippuakuplia, bileitä ja upeita auringonlaskuja.
Ja noh, tottakai saatte vielä muutaman kuvan kesältä tähän lisäksi, sekalaisessa järjestyksessä.

Meil oli kakkubileet.

Nää huskyvauvat oli kyllä ehdottomasti yks mun kesän kohokohdista.

Sä keräät ilon sirpaleita, pisaroita auringon

Kesä vaanii nurkan takana ja aurinko ja vihreys saa mut edelleen jatkuvasti äärimmäisen hyvälle tuulelle. Nyt kun viel vähän lämpenis...
Koulussa on hirmuinen kiire näin lukuvuoden loppuun, mutta en anna sen pilata hyvää fiilistä vaan kelailen vain sitä, että kesälomaan on enään kaks viikkoa. Ja sit koittaa kaikki kiva mitä on venattu ties kuinka pitkään.

Mennyt viikonloppu on tuntunut musta jotenkin hirmu pitkältä, huolimatta siitä että olin vapaan torstain jälkeen perjantain koulussakin.
Torstaina käytiin päiväretkellä mökillä nuuskuttelemassa miltä siellä vaikuttaa talven jäljiltä.
Oikein hyvältä näytti, ei kaatuneita puita (onneksi) eikä muitakaan ylläreitä. Haravoitiin ja polteltiin puista tuulen mukana alas tulleita risuja. Radion säätiedotus väitti jatkuvasti päivää sateiseksi, mutta paikalle antamamme nimitys "aurinkorannikko" piti paikkansa jälleen auringon porottaessa kirkkaansiniseltä taivaalta.

Lauantaina suoritimme Perttulassa pienimuotoisen ja hyvin epävirallisen sukukokouksen, kun kaikki taas mystisesti vain sattuivat paikalle samaan aikaan. Syötiin jäätelöä ja leikittiin lasten kanssa. Piirrettiin ja hypittiin, hyppynarua ja trampoliinilla.

Tänään kävin Alban kanssa lenkillä ja ihailin niin kovin kaunista keväistä metsää, jonkan jälkeen neitikoira pääsi lähes koirien seitsämänteen taivaaseen, kun joku pelasi hänen kanssaan vielä pitkän tovin pallollakin. Parasta. Katsokaa nyt miten onnellinen hän on <3
Mutta hyi, se kyy jonka näin ei ollut hauska, vaikka lenkkiseurani harppoikin sen ohi kuin mitään käärmettä ei olisi ollutkaan. Hyvä niin.

Riina

A silent kite against the blue, blue sky

Hiihtolomaa takana nyt muutama päivä. Ne on vietetty lähinnä aurinkoisesta säästä nauttien pulkkamäessä ja koiraa ulkoiluttaen, pullaa syöden ja ihan liikaa simssiä pelaten.

Perjantaina koulussa oli avoimien ovien päivä ja siinä samalla ystävänpäivämyyjäiset, joissa itsekin vietin koko päivän kaupitellen ystävänpäiväkortteja ja suklaacookieita. Kortit meni yllättävän hyvin kaupauks, ottaen huomioon sen, että niiden kuvat on piirretty ehkä joskus 2008 paintilla... Keksien suhteellisen vähäinen menekki sen sijaan vähän yllätti, vaikka sain mä sitten loppujen lopuksi niitäkin ihan hyvin myytyä ja jäipähän ainakin enemmän itelle syötäväksi.
"Ostaosta hyva keksi, Stokkalaatu!"

Perjantai-iltana käytiin vielä lukiokavereiden kanssa Vapianossa syömässä ja vaihtamassa kuulumisia, oli hurjan hyvää ja kivaa.





Oon vaan fiilistelly uutta Nightwishia. Tää biisi ja erityisesti video saa mut vaan niin hyvälle tuulelle.
Hymy ei meinaa loppua.



Rimpe

PS. Miks kaikesta on niin kauan?
Wanhoista kaks vuotta, penkkareista ja lukulomasta vuosi.
Miksi?

Hauwau

Tänään valokuvasin koiria. Ja tutustuin uuteen tuttavuuteen; Kerttuun.

Kuono kohti uusia seikkailuja.

Rimppa

Ja Riffi-Raffi soittaa kitaraa, kun ennättää...

Moi. En oo taaskaa kirjottanu sataan vuoteen.
Mun piti kirjottaa jo viikko sitten ja itseasiassa se teksti oli jo olemassa, mut sit en vaa ikin saanu kuvia liitettyä, joten se siitä sitten.

NYT kuitenki kirjotan, koska oon taas vielä hetken täysin vapaa koulusta, koska koeviikko loppu mun osalta eilen ja tänää vaan lahnasin kotona koko päivän. No, okei, oikeesti raadoin koko päivän selkä limassa kun piti saada asunto siistiksi iltaa ja meidän ihanaa vartiota varten, koska leivottiin meillä Runebergin torttuja. Hyviä tuli ja onnistuttiin myös hyvin nauramaan ittemme kipeeks mm. tälle videolle...



Yritettii myös Annin kaa ettii sitä videoo, mis se yks tyyppi selittää omasta synnytyksestään, mut sitä ei enää ollu youtubessa, eli ei sitten mitään siitä.

Oon vihdoinkin alkamassa oppii miten mun kamera oikeesti toimii ja mitä mistäkin napista tapahtuu, kiitos kuviksen.( Tosin sen mystisen BKT "bruttokansantuote"-napin syvin olemus on edelleen hukassa meiltä kaikilta. Myös siltä maikalta...) Pari viikkoo sitte oltiin siel Annan kaa suurin osa tunnista kahestaan ja saatiin yksityisopetusta mm. valotuksen säätämisestä. Ja sit hypittiin siel Myyrmäkitalon käytävillä ja yritettiin pysäyttää liikettä niin että suljinaika pysyy vielä kohtaliasen rajoissa eikä kuvat tärähtäis. Sit seuraaval viikollä sitten yritettiin saada jotain aikaseks ulkona pakkasessa jalustojen kanssa ja sormet ihan jäässä ku muut oli opiskelemassa sitä mitä me tehtiin jo edellisellä kerralla. Ja viime viikol tarkenneltiin.

Anna teki täydellisen frontside ollien.

Viime viikonloppuna meillä kävi yks kappale ruskeankirjavia pikkuapina-majavia leikkimässä tuliikkutehdasta. Miten yhdestä kuusihalosta voi olla noin paljon iloa noin pitkäksi aikaa. Eihän se voi edes maistua hyvältä. Eikä sitä voi syödä...

Tänään sato ihan älyttömasti lunta. Oli tavallaan aika cool, koska ne oli sellasii tosi isoi hiutaleita ja niitä oli paljon, mut eikö kohta vois jo riittää? Mut nyt ku pakastais, nii ois ainaki pari päivää taas tosi nättii ja oisin ihan hyperonnellinen.

Mul on soinu tää jostai syystä koko päivän päässä, aaaaaaaaarrrrrrrrrggggggggggg!



Nyt loppuu,
heippa.

Rimppaliini

P.S. MIKSI OI MIKSI ??!!

Radiossa luvataan loskakeliä, kaikkihan rakastaa syksyä

Tässä on nyt sitten kahen päivän postaukset, koska en kerenny eilen julkasta tota toista...;)

26.10.2012

Siis mitä tää on, ei oo viel edes Marraskuu ja ensilumi sato tänään? Mun sisäinen kello siirty aamulla noin kuukaudella eteenpäin, ja yhtäkkiä huomasin miettiväni koko ajan, että missä mun suklaajoulukalenteri on...;)

Kävin tänään katsomassa Sanna-Marin uutta koiranpentua, novascotian noutaja Lunaa. Ylisöpö pehmeä ja pörröinen oranssi pikkupiraija. Kirjaimellisesti, koska neiti roikkui lähes koko ajan jossakin pienillä terävillä naskali-pentuhampaillaan, joita sai olla irrottamassa milloin flanellipaidan hihasta, milloin sukasta tai sormestaan... Mulla oli kamerakin mukana, ja oisin voinu ottaa siitä kuviakin, mutta yllätysyllätys, unohdin.
Tehtiin me Sanna-Marin kanssa muutakin kuin pallutettiin pentua. Pelattiin singstaria, syötiin Domino-keksejä, seikkailtiin  internetin ihmeellisessä maailmassa ja muuta yhtä luovaa.

Huomenna luvassa partiota, Laten Laukka niminen partiotaitokilpailu, jonka pääpalkintona on kisamatka Tanskaan tai Norjaan. Aijotaan olla hyviä ja voitaa se.;D Varokaa vaan kaikki lälläripartiolaiset. Me ollaan tosissaan.

Vuos sitte mulle kuului tätä. <3 Onko siitä muka jo vuos?

27.10.2012

Tänä aamuna vuorossa oli jäätävän aikainen herätys, puolituntia aikaisemmin kuin kouluaamuina. Iso lautasellinen kaurapuuroa ja paniikinomainen loppujen tavaroiden haaliminen kasaan ja reppuun sullominen. Kävely toimistolle. Automatka Luukkiin kisapaikalle. Odottelua ja lämpimänä pysyttelyä. Aloitusrasti, 6 pistettä ja varsinainen kisan alku.

Ärsytti, ettei kamera mahtunut mukaan. Okei, vaikka ois mahtunuki, nii en kyl ois ottanu sitä, mutta kun siellä oli niin kaunista. Se kun kaikki kasvit ja muutkin asiat kimaltaa pakkasyön jäljiltä kuuraisiana aamuauringossa...<3

1. rasti, EA, meni ihan jees, löydettiin jopa paikalle, toisin kuin muutamat muut.
2. rastilla piti tunnistaa yli lentäviä eläimiä, kiva ja helppo rasti.
3. rasti oli ruokarasti, joka meni sekin ihan hyvin, tosin muuttui meijän osalta puolittain ea-rastiksi sen jälkeen kun olin raastanut raastinraudalla peukalooni ja verta tuli pienestä haavasta tuhottoman paljon.
4. karttamerkit, koordinaatit ja pisterastit. Karttamerkit meni hyvin, koordinaateista en oo yhtään varma, ja pisterastit jäi metsään, eli ei löydetty.
5. Rakennettiin mini-jätkänkynttilä. Kesti tuhottoman kauan, mutta saatiin valmiiksi.
6. Kamina. No, ainaki saatiin säälipisteitä, kun se ei oikein ottanut syttyäkseen.
Maali: Älytehtävät, joista saatiin ainoina koko päivänä täydet pisteet.

Se, että päästäänkö ulkomaille, on vielä auki, mutta hauskaa oli. Ja tulipa päivä vietettyä. Tosin kilpailu jonka piti loppua noin kolmelta kestikin noin seitsemään. Joku oli laskenut ajan VÄHÄN väärin....: /

Nyt menen nukkumaan, öitä!

Rimpe

Last ride of the day

Terve taas. Oon ilmeisen huono bloggaa, koska tää postausten väli aina venyy ja venyy ja venyy. Ehkä kuitenki annatte sen mulle anteeks.

Viime perjantaina pidettiin kaikkien tyyppejen kaa Idalla vaatteidenvaihtopäivä. Juoruttiin, tilattiin pizzaa ja hajoiltiin maailman tyylikkäimmille muoti-asukokonaisuuksille samalla kun pengottiin sitä keskelle Idan olohuonetta noussutta vaatevuorta.

Illemmalla samana iltana lähdin ensin hengaamaan salaiseen paikkaan kahden salakaverini kanssa ja vielä myöhemmin (tai miten se nyt ottaa, saattoi se olla jo seuraavan aamun puolella...) lähdimme tekemään vielä salaisempia juttuja pimeään metsään... Mukavaa oli ja mulla on siitä asti soinu päässä auttamattomasti "...Mun sy-sy-sydämestä puuttuuu palanen ja uu-uu se on sun näköinen..."

Anna on lampunhenki.

Viime viikonloppu ei ollu mitenkään ihmeellinen, lähinnä siksi että puolet lauantaiasta elin vähän ku horroksessa koska vähän väsytti tietyistä syistä. Katottiin Jennin kanssa Disney-leffoja.

Sitte tiistaina oli tän viikon vika koulupäivä, koska syysloma, ja käytiin illalla Lintsillä Valokarnevaalissa viettämässä Sanna-Marin viikkoa aiemmin olleita 18v. synttäreitä. Oli ihan tosi muksaa ja tosi nättiä kun oli hämärää ja ne kaikki värikkäät valot oli päällä ja kaikkee. Kiepissä oli ihan paras laitemies, joka totes Annalle ja Idalle, että " Tervetuloa kaikki (kaksi) kieppiin kieppumaan..." ja sitte vielä jotain "...jos ei vielä ollu tarpeeks hurjaa niin menkää tohon Hiphopiin niin ____ pompottelee teitä mielelään..." Ja sit se lauleli yksinää siihe mikkiinsä.:D

Pikajunassa laulettiin Annan kaa HeviSaurusta ja viihdytetiin kanssamatkustajia. Salamassa samainen neiti säikähti kummitusta ja kiljaisi harvinaisen kovaa. Päästii illan vikaan vuoristorata-kierrokseen ja sit taas vähä laulettiin, täälä kertaa Nightwishin Last ride of the dayta. Siitä otsikko.

Pari viikkoo sitte kuvailin Jennin pyynnöstä Albista. Vihdoinki kunnolla ilkona ja hyvässä valossa. Pääsin myös vihdoin piirtämään ja purkamaan ylimääräistä luovuuttani, mutta ykskään niistä piirustuksista ei oo vielä julkasukunnossa...

Nyt jätän teidät hetkeksi rauhaan, ehkä kuulette musta vielä tän viikon aikana...;)

Riima

P.S. Biisien suomentaminen google kääntäjällä on ehkä maailman parasta hupia.
       Kattokaa nyt tätäki.
  
Pimeys on laskussa tällä tiellä päätin ottaa
Mutta pian tulee hetki paljasten
Lopulta joudun maksamaan
Minun virhe

Että silleen.



Sataa, sataa ropisee...

Heippaaaaaaa!

Nyt jos vihdoinkin kirjoittasin jotain oikeeta asiaa pitkästä aikaa.

En oikee tiiä mistä alottaisin. Joo, nyt on koeviikko ja blaablaablaa, mut ei teitä kiinnosta lukee mitään jostain tylsästä koulusta, eikä mua kiinnosta kirjottaa siitä.

 Jos vaikka alottaisin tän siitä kuinka oltiin Annan kaa viime viikonloppuna Käpiksellä äitiviikonlopussa tekemässä ruokaa retkeilemään tulleille partiolaisten äideille.

Kivaa oli ja ruokakin oli ilmeisesti kaikkien mielestä hyvää. Tosin saatettiin aiheuttaa niille äideille jotain traumoja meijn musiikki valinnoilla, koska soittolistalla oli kaikkea Leevi and the Leavingsista HeviSauruksen kautta Nigthwishiin...;) Ja oli meijän huonot inside-vitsitki aika traumauttavia, jos joku niistä sattui niitä kuulemaan. "Äitien tekemää."

Oisin halunnu laittaa tahän vielä jonku yhen kuvan missä oon ite, mutta mun kamerasta ei jostain kumman syystä löytynyt yhtäkään julkaisukelposta. Joko olin niissä tosi jäinen tai sit näytin paksulta mieheltä. Annalta ehkä löytyis pari hyvääki, ruinatkaa siltä.

Sitten, öö-öö, miks must tuntuu siltä, että nää kaikki asiat liittyy nyt viime viikonloppuun? Ehkä siks eittei viime viikolla tapahtunu mitään erikoista. 

No mut joka tapauksessa, viime perjantaina pääsin myös vihdoin vähän kuvailemaan Alba-vauvelia. Kuvat on tosin pimeitä ja tommosia tyhmiä sisiäkuvia, mutten oo vielä kerennyt kuvailla hauvelia ulkotiloissa muuta kuin filmikameralla. Se taas johtuu siitä, että olen tyhmä, kun en pidä kameraa aina mukana ja siitä, että naskalihampainen kaveri on ollut Jennillä vasta 2 tai 3 viikkoa. En muista.

Viime perjantai oli muutenki eläinten täyteine päivä, koska meijän piha muistutti lähinnä jotain eläintarhaa. Siellä hengaili kaksi kappaletta ylemmän kuvan kavereita, sekä toi, joka roikku tuol puussa.

Tänään oon yrittäny tasapainotella kokeisiin lukemisen ja vapaa-ajan kanssa, etten tulis iha sekopäiseks niistä koulukirjoista. Aamupäivällä kavin moikkailemassa äskeistä koiruutta ja äsken vähän kuvailemassa ulkona syksyä. Ja nyt kirjotan tätä. Kohta täytyy taas palata joko espanjan tai matikan kirjan pariin, vaikkei kyllä yhtään kiinnostais.

Ehkä lopettelen pikkuhiljaa, kiitos ja kumarrus.

Rimpsu

P.S. mun kamera pitäis vissis nyt vihdoin viedä sinne huoltoon. MITÄ TÄMÄ ON OLEVINAAN??

PPS. Nyt tuol ulkona alko ihan järkyttävä kaatosade. Siitä otsikko.

Nyt syttyy toinen hännänpää...

Se on täällä taas. Ei ihan samanlaisena tosin, kuin mitä siihen on totuttu, mutta kuitenkin. Siitä tais joskus vahingossa kehittyä vähän niinkuin mun altteri vaikkei pitänytkään.

 No joka tapauksessa, siinä se nyt on. TADAA...

 



 

Meinasin kuolla ton hännän kanssa, kun duunailin jotain liukuvärjäyksen tapaista. Ehkä se on nyt ihan hyvä. Tylsä gimppitausta, en jaksanut enkä kerennyt mitään erikoisempaa. Saa kelvata teille.

Myöhemmin tulossa ehkä 2. versio varjostusten ja enemmän panostusta saaneen taustan kanssa.

Nyt menen lukemaan kokeisiin.

 

Huomenna saatte ehkä lisää tekstiä oikein OIKEIDEN kuvien ja asioiden kanssa. Ehkä jopa pari kuvaa Alba-neidistä...;)

 

Rimpe

Kun syksysateet alkaa, laitan kumpparit jalkaan, mut vielä vilja vihreänä kasvaa...

Syyskuu. Maailma on täynnä punertavan, oranssin, keltaisen ja vaaleanruskean eri sävyjä. Ja sitten on vielä kesän jäljiltä syvänvihreät nurmikot ja vielä suurinosa lehdistäkin. Ja kirkkaan sininen, pilvetön syystaivas. Ärsyttää etten oo kerenny vaellella ympäriinsä kuvailemassa jumalattoman kaatosateen jäljiltä kuivuvaa aurigonpaisteista kaupunkia. Vielä enemmän ärsyttää että mulla oli viikonloppuna mökillä mukana ainoastaan filmijärkkäri ja mustavalkofilmi. Sinne jäivät kaikki ihanat värit.

Piirtämiseenkin ois ihan hirvee hinku ja haluisin vaan kaivaa mun piirtopöytävauvan laatikostaan ja toteuttaa kaikki päässä jo miljoona vuotta pyörineet ideat ja vanhat, alunperin paperille piirretyt luonnokset, MUTTA KUN EN KERKEÄ! Vitsi ootan et tulee syysloma, koska sitte oikeesti pistän tuulemaan.





Joku iki-ikivanha susipariskunta jonka löysin koneelta kuvapulaan.



Ei vitsi, mulla on sellasia asioita joista oisin tänne halunnu kirjotella, joku miljoona rästissä, mut nyt sit vihdoinkin ku pääsen koneen ääreen niin että saan tän auki, en muista niistä enää yhtäkään.

Ehkä siirryn suoraan viime loppuviikkoon ja muihin ajankohtaisempiin juttuihin.

Perjantaina käytiin koululiikan kaa kahvakuulailemassa ja illalla oli Idan 17vee partyt. Syötiin ja syötiin ja...syötiin. Suurta hupia aiheutti umpijäässä oleva frödingen pakastemansikkakakku. " Sulata jääkaapissa 5 tuntia ja huoneenlämmössä 3 tuntia--". Hyvä kun sen älyää vasta sitten ku on aika syödä kakkua. No, ei muuta kuin mikroon sulamaan. Ei se hirveen hyvää kyllä ollu, mutta ihan syötävää...;D

Sit mä lähin sielt ihan liian aikasin, koska piti lähteä mökille, kun muut jäi vielä pilettämään ja kuuntelemaan yleisön pyynnöstä huolimatta HeviSaurusta Annan johdolla.

Mökillä ei ollu mitään kovin kummoista, lähinnä tein miljoonia läksyjäni ja suunnittelin ens viikon partioretkeä, jonka kohde on siellä, siis mökillä.

Eilen tultiin kotiin perttulan kautta kotiin ja kuulin jymyjutun jota multa oli pimitetty viime tiistaista saakka. Jennille tulee uus koiranpentu perjantaina. AAAAA, se on ihan ylisöpi kuvien perusteella vaikkei kuitenkaa ihan vedä vertoja Dori-rakkaan söpöydelle kun se oli pentu... Koska mitään ton sulosempaa en oo koskaan nähny, kattokaa vaikka!

tääkin on vanhavanha. toki kyllä älysitte sen itsekin...

Tänään käytiin koulun kaa kiipeilemässä, oli kivaa, voisin mennä joskus toistekin. Mut miksi ihmeessä Tapanilaan on niin vaikea mennä? Ihan mikä julkinen kulkuväline vaan onkin, sitä pitää vaihtaa kesken matkan...Ja aikaa kuluu julmetusti.

AINII, ja sit se ehkä päivän isoin juttu. ME SAATIIN LIPUT SINNE NIGHTWISHIN IMAGINAERUM-LEFFAN MAAILMAENSIILTAKEIKALLE! Huijui, vitsi ku siihen on viel nii pitkä aika ku en oikee malttais oottaa....;)

Nyt oon saanu mun isoimmat asiat pois päiväjärjestyksestä ja kirjottanu jotain turhanpäivästä aamuluettavaa sille yhdelle tyypille, joka sitä eilen ruinasi...;)

Rimppa



AAAAAAAAAAAAAaa, ku ees keksis jonku otsikon...

 

 Moi. Mun on ollu tarkotus kirjottaa ehkä noin sata kertaa, mutta koska koulu, jota sitäkin on käyty jo huima viikko, ja mun ah niin kiireinen elämäni ( joo okei, syön ja nukun ja sita taas syön ja katon vähä teeveetä ja oon pari tuntii koulussa ja sita taas nukun...eiku...), nii etten sit oo kerenny.

 

Mut siis oon mä tehny oikeitaki asioita. Esimerkiksi lauantaina oli rakkaan serkkuni Jennin häät, ja niissä vierähtikin sitten melkein koko lauantai. Hyvää, siis OIKEESTI hyvää ruokaa, paljon sipsiä ja limua (siis eihä me juotu Juhon ja Tommyn kaa kolmistee ku 3 puolentoist litran pulloo pommakkii ja kaks samanlaista cokista...), söpöjä pikkulapsia, ja tietysti iha mahtava hääpari. Mul on koneel pari iha mainioo kuvaa mis Jenni näyttää mulle hääpuvussa kieltä, mutta niitä en kyllä tähän laita.

 

 

 

Sit eilen olin ekaa kertaa kesän jälkeen mun hoitokoiran Cipon luona. Voi vitsi se oli ihana, tuli mua ovelle vastaan vaik ei yleensä tuu ja tuli istumaan mun syliin ku istun lattialle. Siinä se sitte istu tyynen rauhallisesti ku mä halata rutistin sitä pitkään ja hartaasti ja aika kovaakin. Ihmettelen ettei se alkanu pistää vastaan. Sit ku vapautin sen vihdoin halista se lösähi makuulle siihen mun syliin ja alko vaatia rapsutuksia. Heittelin sille palloa niiden takapihalla ja käytin puolentunnin korttelinkierto minilenkillä. En muista millon mul ois ollu sen kaa noin kivaa, mut ehkä mul on vaa niin koirapula ja ikävä että minkä tahansä koiran kanssa puuhailu ja "koiraterapia" oli tarpeen...

 

Voi aawww ku se rapsuttaa...<3

Okei, kello alkaa olee nyt sen verran että mä voisin painuu pikkuhiljaa nukkumaan, jos sitä huomenna vaikka jaksais nousta ennen ku kello on 7:25...:) Öitä!

 

Rimbu

 

Ainii herranjestas, Annasta tulee partiolainen...;D Ups, nyt spoilasin jos luette Annan blogia. Sori.