Pingviini vilkuttaa

Mun pitäis varmaan jakaa viimeisetkin Norja-kuulumiset, ennen kuin ne unohtuu. Oon nyt ollut kotona Suomessa reilun kuukauden. Saavuin sopivasti Juhannukseksi

Toukokuun lopussa suurin osa muista vaihtareista jätti Kongsbergin ja suuntasi kotiin. Vaan en minä! Kesäkuun ekalla viikolla oon siis mm. viettänyt vielä yksiä pikkuruisia läksäreitä katto-grillailun merkeissä, viimehetken tutkimusretkeillyt kotikaupungissani ja osallistunut Kongsbergilaisten partiolaisten viikonloppuretkelle (jossa oli molempina iltoina iltanuotio, joka päättyi oikean iltapalan sijaan "leiripullaan" eli mehuun, pullaan, mokkapaloihin ja karkkiin... O___o Ja sit lapset hampipesulle ja nukkumaan sokeripäissään. Ooookkei.)

Sitten olikin yhtäkkiä viimeinen viikonloppu Norjassa ja sain viimeisen vierailijan, kun Anna saapui auttamaan mua muutossa. Ennen muuttohommiin ja asunnon pakkaamiseen keskittymistä vietettiin kuitenkin reilu vuorokausi Oslossa ihan muina turisteina. Käytiin mm."Oslon Heurekassa", syötiin sairaan hyvät burgerit, saatiin aika monta hallitsematonta hepulia, ihailtiin auringonlaskua, viettettiin iltaa baarissa ja saatiin kissamainen saattue takaisin hotellille. Hotelli oli muuten Oslon laitamilla sijaitseva Hotel Montebello (eli Hotel Portobello), joka oli samassa rakennuksessa sairaalan kanssa. Oltiin varattu sieltä pieni kahden hengen huone, jossa piti olla tyyliin yksi sänky ja sohvasänky. Yllätys olikin valtava ja erittäin positiivinen, kun huoneemme olikin sitten valtava ja ihan oikeilla sängyillä varustettu ja oikein siisti. Merinäköalakin oli ja kaikki. En tiiä mitä siinä oli käynyt, mutta ei ollut valittamistakaan.

Oslon pikaloman jälkeen siirryttiin sitten viimeisiksi muutamiksi päiviksi takaisin Kongsbergiin. Käytiin chekkaamassa hopeakaivokset, jotka oli cool ja joihin saatiin ihan yksityiskierroskin, kun oltiin ainoat englantia puhuvat vieraat siellä. Sit tietty pakattiin ja siivottiin ihan sekopäisinä ja lopulta pidettiin vikan illan lettubileet kattoterassilla ("Täällähän on vielä viinaa!!") ja aiheutettiin yleistä pahennusta kesäyön kävelyllämme ympäri kaupungin (todellisuudessa ei varmaan ees nähty ketään...).

Ja yhtäkkiä oltiinkin jo tuhannen laukkumme kanssa junassa matkalla lentokentälle, missä suoritettiin vielä viimehetken pakkaussessiot kamojen punnituksen jälkeen ja sitten jo äkkiä Helsingissä, Yllätykset eivät kuitenkaan loppuneet edes siihen, että mentiin  epähuomiossa ulos väärästä matkatavarahallista, vaan löydettyämme vihdoin omat laukkumme oikeasta hallista hyökkäsi yllätysvastaanottokomitea kimppuumme. Parasta bestiä ja parhaita tyyppejä tuommoset <3

Tässä taisi olla kaikki oleellinen Norjasta tällä kertaa. Kuten instagramiin ja facebookkiinkin kirjoitin, opin paljon itsestäni, englannin kielestä ja muista kulttuureista. Tapasin mahtavia tyyppejä, sain uusia kavereita ja koin upeita asioita ja elämyksiä, joita en ois muuten tehnyt ja kokenut. Kannatti siis lähteä. Ja Norjaan menen vielä ihan varmasti uudestaankin, koska niin paljon jäi vielä näkemättäkin.

Rimbau

Ps. Seuraavaksi varmaan sitten jotain yleistä kesästä. Ja se Tiksu-postauskin on vielä tulossa.

Noustaan lentoon ja uneksitaan, ei oo maailmasta nähty vielä puoliakaan

Siis tiedättekö mitä, tääl on tullu ihan melkein kesä!
(paitsi et tällä viikolla on satanut kyllä myös räntää, vettä ja varmaan rakeitakin ...)

Norjaa jäljellä reilu kuukausi ja oon samaan aikaan aika haikee siitä että tiedän että se tulee kulumaan ihan sairaan nopeasti, mutta sit odotan myös aika paljon kotiin paluuta ja erityisesti sen jälkeen koittavia kesäseikkailuja ja Suomen kesää ihan yleisestikin.

Siellä kotona oon tosin ehtinyt vajaan viiden päivän verran piipahtaakin edellisen postauksen jälkeen pääsiäisenä. Piti muun muassa käydä kokemassa eräs Tiktak-yhtyeen Hartwall Areena keikka, josta on ihan erillinenkin postaus tulossa ja tavata vihdoin yksi nuori ja hurmaava Ilari. Muita agendoja oli mm. hammastahnan, salmiakin ja ruisleivän ostaminen.
Loma oli kiva, mutta olipa kummallista olla yhtäkkiä Suomessa. Erityisesti eka ilta oli varsin omituinen, kun oli aamulla herännyt Kongsbergissa ja sit yhtäkkiä olinkin Martinlaaksossa.

Loman jälkeen olikin sitten heti yksi koe. Aineena Strategic management ja suoritusmuotona ryhmässä kirjoitettava raportti, jonka tekemiseen on aikaa tasan 48 tuntia. Istuttiin koululla aika pitkään tuona aikana, mutta ryhmä oli kiva ja jäi ainakin fiilis ettei oltu ihan sysihuonoja.

Tän kokeen lisäksi duunattiin yhden toisenkin kurssin lopputehtävä valmiiksi ja presentoitiin se maanantaina, mikä tarkoittaa sitä, että enää yks koe jäljellä!

Oli myös vappu, joka ei mikään hirveän suuri karnevaali täällä ollut, mutta kulkue sentään oli! Ja monei lippui. Ostin mansikoita ja kävin luokkatoverin kanssa vappukahvilla.

Otin  myös itseäni vihdoin niskasta kiinni ja toteutin koko kevään takaraivossa kutkutelleesta ajatuksesta ottaa yhteyttä norjalaisiin partiolaisiin ja kysyä oisko mahdollista päästä toimintaan mukaan. Olihan se, joten nyt oon käytyt jo muutamana viikkona tekemässä juttuja niiden kanssa, ensin oli Yrjönpäivän kisat, joissa istuin yhden äiti-ihmisen kanssa pitämässä rastia ja viime viikolla olin mukana paikallisen vaeltajaryhmän kokouksessa, jossa tehtiin jesarista mm. riippumatto ja kuppi. Hupaisaa. Oon nyös osallistumassa näiden kanssa kesäkuun alkupuolella ennen kotiin lähtöä jonkin näköiselle viikonloppuvaellukselle/leirille, koska kyllähän sitä nyt kesään aina yks partioleiri kuuluu.

Huomenna viimeinen virallinen vaihtariaktiviteetti, kun mennään pelaa lasersotaa Drammeniin ja illalla muutaman hollantilaisen luokkakaverin synttäribileet. Jee.

Terkut,

Riina

Norja-kuulumisia

Moikka moi!

Hiukan on aikaa kulunut edellisistä Norja-kuulumisista, mutta nyt niitä taas tulee!

Edellisen postauksen jälkeen kevät on saapunut Kongsbergiin ja kaukenlaista on ehditty puuhaillakin. Käytiin mm. maaliskuun loppupuolella pienellä porukalla viikonloppureissulla Tromssassa ja olenpa saanut nauttia vierailijoistakin viimeisen parin viikon aikana.

Tromssaan lähdettiin tosiaan viiden tytön porukalla ja kovin monen päätavoite reissulle oli nähdä revontulia. Ei kuitenkaan haluttu maksaa niistä ihan sairaan kalliista opastetuista revontulikierroksista, joten jäimme asian kanssa oman onnemme nojaan ja kuten saattaa, niin eihän siitä sitten mitään tullut. Tosin sää oli koko sen viikon niin huono koko pohjois-Norjassa, että eipä niitä varmaan ois nähnyt siltikään, vaikka ois maksanut itsensä kipeäksi (tai sit se bussi ois vienyt meidät vaikka Kilpisjärvelle katsomaan näitä...)

Mut joo, omaa fiilistä reissusta tää ei varsinaisesti lannistanut, lappi on aina lappi ja se on hyvä ilman revontuliakin. Tunturit oli isoja ja komeita ja meri varsin villi ja kaunis. Tromssa on kaupunkina kyllä mun makuun vähän liian iso tuollaiseksi pohjoisen kaupungiksi, vaikka ihan kiva onkin. en kuitenkaan jotenkin ihan saanut kiinni siitä parhaasta lappi-fiiliksestä. Välillä ainoa asia mistä edes pystyi kertomaan että ollaan hyvinkin napapiirin yläpuolella oli ne meidän asunnon edessä kasvavat tunturikoivut, jotka oli nekin kyllä liian isoja mun mielestä.

No joo, epätoivoisen revontulimetsästyksen lisäksi käytiin kiertelemässä kaupungilla, katseltiin nähtävyyksiä ja hengailtiin meidän air bnb -kämpällä. Yritettiin myös mennä sellaisella köysiratahommalla ylös yhdelle näköalapaikalle, mutta sehän oli tottakai suljettu kovan tuulen takia.

Itseä hämmästytti kyllä ehkä eniten luonnonilmiö nimeltä vuorovesi, Suomessa kun sellaiseen ei oikein törmää missään,

Paluu takaisin Kongsbergiin ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, lento oli yli tunnin myöhässä keski-Norjan huonon sään takia, siispä myöhästyimme myös illan viimeisestä junasta lentokentältä Kongsbergiin. Seurasi siis Oslossa kebulassa ja muissa epämääräisissä lokaatioissa vietetty pultsariyö, joka päättyi vihdoin aamun ensimmäiseen junaan ja vihdoin omaan sänkyyn klo. 5.40 tai jotain.

Tromssassa oli myös ehkä pörröisin kissa jonka oon koskaan nähnyt. Hän oli kovin hurmaava <3

Viikko Tromssa-reissun jälkeen Anna saapui viihdyttämään mua tänne. Pidennetyn viikonlopun aikana ulkoilimme, julistimme kesän avatuksi kattoterassilla kera siiderin ja jäätelön sekä suoritimme pitkään kaivatun SKAM-pyhiin vaelluksen Oslossa. Kirkko oli lähes hengellinen kokemus, leikkioksennus huvitti molempia valtavasti ja vaaleanpunaiset pilvet loivat romanttista tunnelmaan Hartvig Nissenin lukion pihalle. Otettiin myös uskomaton määrä uskomattomia kuvia erilaisten patsaiden kanssa, samoin oopperatalolla.

Viikko Annan jälkeen saapuivat mun Metropolian koulukaverit, eikä kyllä siitäkään vierailusta puuttunut naurua, typeriä vitsejä, hyvin huonoa suomenkieltä tai kovaäänistä kuorsausta :D

Seuraavaksi vuorossa hyvin ansaittu pääsiäisloma ja sit vielä hetki ahkeraa työskentelyä viimeisten projektien ja kokeisiin luvun kanssa enne kuin kouluhommat on paketissa ja päästään suorittamaan vaihdon loppuhuipennukseksi Norjan maantieteeseen tutustumista muutaman reissun avulla.

Seuraavaan kertaan,

Rimbs

Hilsen fra Kongsberg!

Eli siis Terveisiä Kongsbergista!

Tästä voitte siis päätellä, että olen kotiutunut uuteen kotikaupunkiini tänne eteläiseen Norjaan.
Seuraavat reilu viisi kuukautta siis asun, opiskelen ja vietän parasta elämääni täällä, sympaattisessa ja ihan super-söpössä pikkukaupungissa.

Koska kaikki on kuitenkin ihan älyttömän uteliaita siitä, että mikäs paikka tää nyt onkaan, laitetaanpa muutamat faktat pöytään; Kongsberg sijaitsee Norjassa, Buskerudin läänissä. Oslosta tänne on matkaa noin 80 km. Asukkaita on noin 25 887 ja väkiluvultaan lähimmäksi suomalaisita kaupungeista pääsee Raahe, jossa on kuitenkin hieman enemmän asukkaita. Kaupungin on perustanut Tanskan ja Norjan kuningas Kristian IV vuonna 1624.

Asustelen paikallisessa opiskelijatalossa, jossa mulla on pikkuruinen 19 neliöinen yksiö talon neljännessä kerroksessa. Kämppä voittaa mennen tullen ne HOASin asunnot, jossa meidän Suomeen tulleet vaihtarit asustelee Myyrmäessä ja on oikein viihtyisä ja siisti. Parasta on kuitenkin melkein seinän kokoiset ikkunat ja niistä avautuva tunturimaisema! Kyllä, TUNTURIMAISEMA, vaikka ollaankin ehkä Tallinnan korkeudella eikä todellakaan missään pohjoisessa. (Ikkunasta näkyy tosin myös viistosti vastapäätä olevassa talossa sijaitseva thai-hierontamesta, jonka ikkunassa loistaa perinteiset pinkit ledivalot...)
Täällä on myös laskettelukeskus, jonka rinteet näkyy nekin mun kämppään siitä ikkunasta ja siks oonkin tituleerannut tätä Karjaan ja Rukan sekoitukseksi.

Nyt kuitenkin lähden iltapalalle, joten se ois moi!

Rimpe

Kesä 2016

Jaha, kesälomasta ja tämän postauksen kirjoittamisesta on näköjään kulunut taas jo useampi viikko aikaa. Parempi kuitenkin myöhään, kuin ei milloinkaan, joten tästäpä nyt saatte.

*   *   *   *   *   *
17.8.2016

Kesälomani loppui parista omin päin jatketusta päivästä huolimatta maanantaina, kun aloitin toisen työharjoittelujaksoni, mukavasti samassa paikassa kuin keväälläkin.
Nyt on siis aika kerrata ja muistella kaikkea kivaa ja jännää mitä oon kesäni aikana puuhaillut.

Ihan ensiksi kysyn vain, että kukahan on oikeasti niin hullu, että viettää 6/10 kesälomaviikkoaan jonkinnäköisellä leirillä?
Vastaus kysmykseen taidan olla minä, vaikka en tiedäkään miten tässä näin pääsi käymään.
Ensin oltiin kolme viikkoa töissä päiväleireillä, sitten yksi viikko yöleirillä ja vähän myöhemmin vielä kaksi partioleiriä ihan melkein peräjälkeen. Huhuuuhhhh, mutta hengissä ollaan.

No jooh, olihan niiden töiden lisäksi kuitenkin sitten myös...

...livemusiikkia
Käytiin mm. Helsinkipäivän ilmaiskonsertissa ja Tuskassa, mistä taisin täällä jo mainitakin. Näiden lisäksi oli ainakin Ari Koivunen ja Ilja Jalkanen duo Jyväsessä. Saatoin olla taas aika fanityttö ja Sarina saattoi ehkä vähän nauraa mulle...

...huvipuistoja
Tänä kesänä ehdin pitkästä aikaa käydä Linnanmäelläkin ja tottakai vietettiin jo perinteeksi muodostunut Serena-päiväkin.

...mökkeilyä
Tätä tehtiin harmillisen vähän, koska ei vaan ollut aikaa, mutta Juhannuksena ja muutamana viikonloppuna oltiin omalla mökillä ja heinäkuun alussa puoli viikkoa ystäväperheen mökillä, missä pääsin ongelle ja voitin ahvenkilpailun.

...kavereita
Koska mitä olis kesäloma ilman kaverita, hä? Kiitos mm. kesän keikkaseuroilleni, oli huippua. Heinäkuun lopussa käytiin koulukavereiden kanssa Kakkugalleriassa ja yleisesti hengailemassa keskustassa ja puhumassa syvällisisä.

...ROIHU 2016
Se suurempi, eeppisempi, vapaampi ja odotetumpi partioleiri. Tää nyt sit ehkä kuitenkin jää loppujenlopuks mieleen kesän kohokohtana, onhan kahdenksan päivän metsäfestarit nyt oikeasti aika tosi siisti juttu. Huippupesti leirilehden taittajana, vaikka välillä teknologia kaatuilikin eikä homma tuntunut yhtään hohdokkaalta siinä vaiheessa, kun ensimmäistä lehteä väännettiin vielä kolmen jälkeen aamuyöstä ensimmäisenä leiriyönä. Partiokaverit, huonoinparhain insidepartioläppä ja ehkä kaikkien aikojen paras leirisää. Myös suosikkihashtagini #vainmänkijäjutut ja #huikeetpulssit.
Vähän on kuitenkin vielä huijattu olo siitä, että päättäjäisissä esiintyikin Sanni eikä Robin, vaikka Robin ois ollu paljon loogisempi ja parempi.

...Hehku 2016
Oman lippukunnan nuorimmille järjestetty leiri, jonka toisena leirinjohtajana allekirjoittanut toimi. Vaikka etukäteen (ja okei, myönnän, vähän myös leirillä) hajottikin aika paljon, selvittiin kunnialla ja lapsilla vaikutti olevan kivaa. Parasta oli kyllä varmaan päättärit, kun lasten Hehkuksi nimeämä lohikäärmeenpoikanen kuoriutui munastaan ja ennen lähtöään suureen maailmaan veti lapsille muutaman kisan. ("Venla kuoriutuu pahvilaatikosta --")

...lappi
Koska mikä kesä se nyt muka ois, jos en kävis lapissa laisinkaan? Tänä vuonna ei vaellettu, vaan tyydyttiin siististi kalastelu-erämökki -viikkoon Kairijoella Savukoskella. Ihan kiva ja valmiiksi tuttu paikka vakioporukalla. Vähän oli ehkä ikävä avotunturin maisemia, mutta toisaalta saatiin ihan megahyvää poronkäristystä ja lakkakakkua iskän synttäreiden kunniaksi, joten olkoon nyt sitten. Enkä kyllä ihan oikeasti olis jaksanut vaeltaa ton partioputken jälkeen.
(Nukuin viikon aikana ihan tuhottoman monet päikkärit, vaikka en ollenkaan harrasta niitä. Esim. menomatkalla autossa varmaan kolmet tai neljät ainakin. Piti vissiin vähän latailla akkuja...)

Tästä nyt varmaan taas unohtui joku tuhat asiaa, eikä esim. hulvattomat extempore sukulaisgrillibileet oikein sovi mihinkään noista edeltä mainituista, ei sillä että niistä voisi edes kirjoittaa mitään järkevää.

Tää olis nyt tässä, koitan syksyn aikan palailla vähän useammin asiaan, voiskohan se olla mahdollista?

Rimbau

Katu kutsuu, tänään me lähetään ja jos varoo vaan ei tunne mitään

Lokakuu tuli ja toi samalla kertarysäyksellä näköjään melkein talvenkin.

Aamut on nyt alkanu jo pari päivää kouluun pääsyn jälkeen intensiivisellä patterinhalailulla, kun on sormet ja varpaat on ehtineet muuttua pakasteiksi jo matkalla bussilta kouluun ja teen kulutus on taas kasvanut pykälällä.
Lokakuu toi tullessaan myös ei-niin-ihanat  8.45 aamut.
Onneks ne on ollu nättejä, ois hirmu ikävä ei sillä et nyt jo ei olis seistä aamulla ennen kahdeksaa bussipysäkillä räntäsateessa...
Ja onneks on kavereita, aamuisia halipiirejä ja huomattavan huonoa läppää lämmittämässä tunnelmaa.

Viikko sitten oltiin mummin ja äidin kanssa nauttimassa sivistyneesti hyvästä livemusiikista, eli Jarkko Aholan sulosoinnuista Savoy-teatterissa.
Tämä siis mummin synttärilahjana, kova kyseisen herrasmiehen fani kun on (vaikkei se tosin ehkä arvostakaan sitä aivan samaa osaa herran tuotannosta niin paljoa kuin allekirjoittanut...)
Mutta juu, mahtavaa oli jälleen kerran, parasta olivat Queen-coverit ja se Teräsbetonimedley, joka teki mut kovin onnelliseks (Teräksen taakka, Orjatar, Metallisydän, Missä miehet ratsastaa & Taivas lyö tulta)

Tiistaina Malminkartanon jätemäellä oli valotempaus, jonne mentiin mummin kanssa ihmettelemään. Uudelleen toteutin myös viime talvista valojenkuvailuprojektiani, paljon paremmalla tuloksella kuin tammikuussa.

Oon kuunnellu syksyn aikana ihan liikaaa Robinia.

Rimbu