2015

Jälleen on yksi vuosi vierähtänyt ja on aika perinteisen (ja myös uskomattoman kliseisen, mutta whatever...) vuosikatsauksen. Mukavaa on ollut, välillä enemmän välillä vähän vähemmän, mutta pääpiirteittäin siis ihan jees.
Ota siis hyvä asento, koska nyt muistellaan!

TAMMIKUU

HIMYM-hepulit, partiota ja koulua.

Ei mitään erikoista ilmeisesti, koska en muista.

HELMIKUU

Koulun ystävänpäivämyyjäiset. Keksejä ja kortteja sekä pöytätoverin lievä kateus, kun myin niitä yksinkertasia kortteja ihan sikana kun sen yksityiskohtasemmat (ja kalliimmat) ei menny oikein kaupaksi, vaikka moni niitä ihailikin.

Typografian tentti, jota kaikki panikoi ihan superisti, mutta joka todellisuudessa oli maailman helpoin.

Hiihtoloma, joka sisälsi paljon pakkasta, peltopulkkailua ja pullaa. 

Vuoden eka keikka, iki-ihana Jarkko Ahola täpötäydessä Jyväsessä.

Eräs mainio rock-musikaali Tampereella, tähtenään muuan takavuosien Idols-voittaja...

MAALISKUU

Auringonpaistetta ja toimeliasta kevätfiilistä. 

Ekat koskaan näkemäni revontulet, joita sitten yritettiin etsiä lisääkin, huonolla menestyksellä...

Muikeloa fanityttöfiilsitä ja keikkoja: Amoralin jäsenlisäys, Nightwishin EFMB-levyn julkaisu ja nimmaritilaisuus Forumissa sekä Bryan Adamsin keikka Helsingin jäähallilla ja JED-keikka Jyväsessä.

Suurta stressiä partioleiristä, joka meni sit loppujen lopuks ainakin ihan melkein hyvin.

HUHTIKUU

Kevätfiilistely jatkui.

Perinteinen Partopamaus ja sen järjestelyt. 

Täysi idioottivaihe saavutettu koulukavereiden kanssa, niin huonoa läppää että vieläkin sattuu aivoihin (ainakin melkein...)

Myös vanhat Disney-leffat kuten Nalle Puh ja Dumbo oli kovia juttuja kouluporukan kanssa ("Oh Pooh, you messed up my moose!" ja "Hippety hoppety")

TOUKOKUU

Kevätfiilistely alkoi pikkuhiljaa muuttua kesäfiilistelyksi.

Kiirettä pukkasi koulujuttujen kanssa, kun kaikki piti saada ekaan näyttöön valmiiksi.

Kevätseko, jolle ei lähtenyt yksikään meidän tyttöseikkailijoista ja saatiin vaan chillata suurin osa ajasta Annan ja Venlan kanssa hyvien pelien parissa.

KESÄKUU

Töitä. Ensin kokkileiri ja sitten muutama viikko myöhemmin vielä taide-ja kepparileirit. Mahtavia lapsia ja työkavereita, vaikkei kaikki leirit olleetkaan ihan niin helppoja kuin ois voinu olla.

Kesän ehdoton kohokohta: Nightwish-risteily Baltic Princessillä huipputyyppien kanssa. Kaksi uskomattoman hyvää keikkaa ja se yleisfiilis. Edelleen melko fiiliksissä tästä.

Oli myös Amoral-keikka, jolle menin yksin kun en saanut seuraa ja Helsinkipäivän ilmaiskonsertti, jossa hevilaamailtiin Annan kanssa.

Eeppinen Suomenlinnaseikkailu Sarinan kanssa.

HEINÄKUU

Kesän ainoa oikeasti lämmin viikko kesä-heinäkuun vaihteessa.

Teräsbetonin keikka Tavastialla. Sekin oli melko mahtavaa.

Pari viikkoa mökkeilyä. Lähes perinteinen Serena-käynti.

ELOKUU

Partioleiri Bårre Ahvenanmaalla. Paljon punkkeja, vettä  ja todellatodellatodella huonoja vitsejä.

"Tädit on nyt vähän väsyneet"

Missään en oo koskaan laulanu niin paljon Mombasaa.

Elämäni mielenkiintoisimmat laivamatkat.

Vaellus heti perään Käsivarressa. "Seuratkaa suurta Puttea, hän näyttää tien"

Menin kouluun päivän myöhässä, koska olin oikeana aloituspäivänä vielä Oulussa.

Niin paljon partiota.

Kesän viimeinen seikkailuretki hyvin sateiselle Tohmajärvelle endurokisoihin. Enkä päässyt Kiteellä niihin turistikohteisiin mihin oisin halunnut, koska oli sunnuntai, mutta yritys oli hyvä.

SYYSKUU

Monenmonta syystä tai toisesta vapaata perjantaita. Yhtenä niistä käytiin Kissojen yössä ihailemassa tiikuroita ja vähän myös "kahta kissaa ja hevipantteria" (lue: Alavalaa)

Syysfiilistelyä ja lukiokaipuuta.

Robin tuli jostain ja valtasi mun koko syksyn.

LOKAKUU

Lokakuu alkoi  jo vuoden kolmannella J.Aholan tähdittämällä keikalla, kun vietiin äidin kanssa mummi katsomaan suursuosikkiaan Savoy-teatteriin.

Aamut oli kylmiä ja kuuntelin ihan liikaa Robinia (mutkuseonniinhyvä).

Syysloma töissä vietettynä ja ihan järkyttävä flunssa, josta en loppujen lopuks oo edes yllättynyt, kun kävin leirillä mm. seuraavan keskustelun erään lapsen kanssa: 

"Riina kato tätä mun nimilappuu!"

-Mitä kummaa sille on tapahtunu?

(alunperin koiranmuotoinen lappu oli narussa lapsen kaulassa roikkuva keltainen mytty)

"No, siihen on menny vettä, käsidesiä ja vähän räkää!"

Ekat pikkujoulut kuviksessa.

Robinin K-18 keikka the Circuksessa. "Tänään lähtee!"

(Also haluomi)

MARRASKUU

Ihailin lähes joka päivä toinen toistaan hienonmpia auringonlaskuja ja -nousuja.

Nightwishin ja Amoralin keikat samana viikonloppuna.

Uusi Raskasta Joulua -levy aloitti joulukauden viimeistään tässä vaiheessa.

Sarina, leffat ja kiinalainen ruoka.

Meiksi 20 vee.

Sain työharjoittelupaikan, jossa vietän kymmenen viikkoa alkaen 4.1.

JOULUKUU

Kipeily. Se on mitä tein joulukuussa. Paras työskentelyviikko vietettynä järkyttävässä yskässä kotona ja sitten järkyttävä stressi ja kiire koulujuttujen takia seuraavalla viikolla. Sain kuitenkin kaiken valmiiks näyttöihin ja opettajat olivat myötätuntoisia.

 Nyt, kaksi antibioottikuuria myöhemmin, olo tuntuu jo melko hyvältä ja normaalilta.

Uus Amoral biisi ja levyn julkaisutiedot julki.

Perinteinen joululoman aloitus Raskaan Joulun parissa. Erkan pleku ja sen nostattamat nostalgiavyöryt 

(mm. tarina siitä, kuinka Juho tappeli urheasti rumpukapulasta jonkun teinitytön kanssa Ari Koivusen keikalla Ylläksellä vuonna 2009 ja sai siitä tikun sormeen, muttei kuitenkaan itse kapulaa...)

Kiitos ja kumarrus jälleen kerran tästäkin vuodesta!

Heittäkää toki kommentilla tai vaikka postausehdotuksella jos tulee jotain mieleen.

Hyvää uutta vuotta 2016!

Rimpe

Ja täyttää riemu tumman sydämen, taika joulun pohjoisen

Hellurei pitkästä aikaa ja hyvejä jouluja!

Edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt taas jo hyvä tovi, jonka olen käyttänyt lähinnä sairastamiseen ja kouluasioiden stressaamiseen. Joka tapauksessa viimeviikolla oli viimeiset näytöt ja perjantaina aamupäivällä joulujuhla, jonka jälkeen vapauduin joululoman viettoon.

Loma aloitettiinkin perjantai-iltana sitten oikein perinteikkäästi joululauluilla, kun Raskasta Joulua -poppoo rantautui tänä vuonna pääkaupunkiseudun keikalleen Espooseen Metro Areenalle.
Taas kerran ihan mahtavaa, kun kaikki parhaat (Nightwish-kietueen välipäiväksi vartavasten joululauluja Belgiasta laulamaan lentänyttä Marcoa ja muuten vaan kiireistä J.Aholaa myöten) nousivat samalle lavalle.

Kolmas rivi kutsui jälleen ja tietysti koko vuoden odotetuin yhteislaulutilaisuus, perinteinen herra Hietalan valvoma Varpunen jouluaamuna laulettuna niin lujaa kuin keuhkoista lähtee, tottakai useampaan kertaan, koska eihän se ikinä mene ekalla putkeen.

Keikan eeppisin tapaus sattui jossakin siinä loppupuolella, kun onnistuin nappaamaan Erkan lavalta viskaaman plektran suoraan ilmasta ja äimistettyä sillä kopilla puolet ympärillä seisseistä ihmisistä. (kavereiden lisäksi myös joku random nainen oli ihan innoissaan onnittelemassa mua suorituksesta...:D) Mielestäni oon kyllä ansainnut sen plekun, onhan tässä nyt kuitenkin oltu jo melkein yhdeksän vuotta senkin miehen fani...(Tässä pitää tietää Ari Koivunen...)

Lauantaina ajettiin sitten taas melkein samalla kaveriporukalla uudestaan Espooseen, kun mentiin Sanna-Marille pitämään pienimuotoisia pikkujouluja. Syötiin melkoisesti ja naurettiin hupsun kissan tempauksille.

Nyt lopettelen tähän, vietteäkää kiva joulu!
Rimppa

Breathing easy now, isn’t that what it’s about

Mulla oli erityisesti kaksi syytä odottaa tätä päivää. Toinen  niistä oli HeviSaurus-elokuva, jota Anna vei mut katsomaan, toinen tämä kappale.



Tänään hengittäminen tuntuu jo normaalimmalta, aletaan siis ehkä olla tän viikon kestäneen keuhkoputkentulehdus-mikälie-taudin paremmalla puolella. Ne on varmaan ne antibiootit jotka vaikuttaa.

Käytiin tänään myös juhlissa, YO-sellaisissa.
Sukulaisia, joita jostakin syystä yleensä näkee vain kerran vuodessa, vaikka ois ehkä kiva useemminkin.
Ihan mukavaa.
(säälin sitä yksinäistä, kaatosateessa koulun pysäkillä seissyttä ihmistä, ja toivon, että bussi oli edes melkein ajoissa)

Riina

Once upon a night we’ll wake to the carnival of life

Syksyn odotetuin viikonloppu takana päin.

Perjantaina oli Nightwishin euroopan kiertueen avauskeikka Espoon Metro Areenalla (siis entisellä Baronalla), jota olin venannut taas vaivaiset puoli vuotta, sieltä kesäkuun risteilyltä saakka.
Oli taas ihan huippua, vaikka ihan erilainen tunnelma kun laivalla (no tottakai, vaikkei tuo areena nyt mikään isoin ole, niin on se anyhow huomattavasti suurempi, kuin se laivan yökerho...)

Saatoinpa taas bilettää melko huolella. Huusin, lauloin, nauroin ja heiluin ihan kiitettävästi ja vähintäänkin kahden urheilusuorituksen edestä. Settilista oli ihan mukava, vaikkei ehkä ihan yhtä eeppinen kuin kesäkuun keikalla, ja näytti tältä:

1. Shudder Before the Beautiful
2. Yours Is an Empty Hope
3. Ever Dream
4. Storytime
5. My Walden
6. The Islander (Eka puolikas Marcon soolona)
7. Élan
8. Weak Fantasy
9. 7 Days to the Wolves
10. Alpenglow
11. The Poet and the Pendulum
12. Nemo
13. Stargazers
14. Sleeping Sun
15. Ghost Love Score
16. Last Ride of the Day
17. The Greatest Show on Earth (kappaleet 1-3)

Outrona The Greatest Show on Earth loput kappaleet.

Erityisen onnellinen olin mun marraskuulevyn, Dark Passion Playn biisesitä, varsinkin tosta The Poet and the Pendulumista, jota saatoin perjantain koulumatkoilla popittaa autossa melko kovaa.

Taustascreenit oli mahtavat animaatioineen, pyroshowt jälleen kerran kovin mahtipontiset ja tuo bändi nyt vaan yleisesti ottaen tietää miten viihdyttää sekä itseään, että katsomaan tullutta kansaa parhaalla mahdollisella tavalla.

Harva asia tässä maailmassa virnistyttää mua yhtä paljon, kuin Tuomas Holopaisen leveä keikkahymy. 

Lauantaina sen sijaan suunnattiin Sanna-Marin kanssa On the Rocksiin viikonlopun keikalle nro 2.
Tällä kertaa luvassa oli se toinen ah niin rakkaista lempibändeistäni, Amoral nimittäin.

Kivaa oli, vaikka heti Nightwishin jälkeen mikä tahansa bändi tuntuu aika pieneltä. Mut hyvältä näytti ja kuulosti kuitenkin, jälleen kerran. Setissä sekä vanhojavanhoja klassikoita, viimeaikojen suosikkeja ja ihan uuttakin materiaalia.

Jäätiin tällä kertaa ihan tarkoituksella vähän kauemmaksi (ei siis eturiviin) tarkkailemaan toimintaa, koska todettiin, et vois olla välillä ihan virkistävää saada vähän isompaa kokonaiskuvaa siitä, mitä siellä lavalla tapahtuu, eikä ainoastaan Benin sormista, vaikka uskomattoman kovaa tilutusta onkin ihan kiva seurailla.

Melkoista hymyilytystä aiheutti myös Arsban keikkakampaus; jätkän tukka oli kahdella pitkällä ranskanletillä. Varmaankin edellisen illan teatterihommien peruja, mut silti...;D

Kiitos keikoista kaikille tahoille, nyt meiksi kuittaa,

Rimpe

How dark were all your colors, when you paint another sunrise

Syitä rakastaa alkanutta marraskuuta 2015:

• Uskomattoman kauniit auringonlaskut, joka ilta (myös auringonnousut)
• Retkipäivät ja itsenäisen työskentelyn päivät
• Enää viikko Nightwishin ja Amoralin keikkoihin
• Huomenna ilmetyvä uusi, akustinen Raskasta Joulua -levy
• Ensimmäiset jouluvalot ihmisten ikkunoissa ja parvekkeilla
• Kaverit, äärimmäsien huonot vitsit ja leffailu
• Niin hyvä syysmusiikki (ja okei, myönnetään, myös Robin on edelleen jumissa mun päässä...)

Syitä olla rakastamatta alkanutta marraskuuta 2015:

• Niin paljon koulutöitä ja niin vähän aikaa ennen näyttöjä
• Pitkät koulupäivät
• Yksi parhaista koulukavereista lähtee loppukuusta työharjoitteluun Australiaan, mikä on tavallaan tietysti kivaa, mutta kun me nähdään se vasta maaliskuussa seuraavan kerran.

Valmiina hulluun yöhön kaikki on, tällä porukal tää mesta salee räjähtää

Eilisiltana olin yhdellä parhaista keikoista, jolla oon koskaan ollut. Ilta oli kyllä muutenkin varsin eeppinen, ihan muillakin osa-alueilla, kuten siinä yhdessä biisissäkin laulettiin.
Oltiin siis Annan ja Venlan kanssa The Circuksessa Robinin kaikkien aikojen ekalla K18-keikalla. Mielenkiintosia tilanteita tarjoilivat useamman tunnin odottelun aikana mm. jonossa kuultu "Sori, mä kuulin et te puhuitte mummoista ja mun on pakko nyt kysyy et ootteksteki mummoja? Silleen henkisesti?" ja ne eturivin känniääliöiden jatkuvat tappelut, jotka johtivat kyseisen porukan illan päättymiseen jo reilusti ennen keikan alkua ja tästä johtuvaan muun kanssayleisön pienimuotoiseen ilonpitoon.

Puoliltaöin, hiukan kärsivällisyyttä, hermoja ja nukkamaanmenoaikoja koetelleen muutaman tunnin odottelun jälkeen illan päätähdet nousivat lavalle ja sittenhän sitä mentiinkin. Yksi jos toinenkin saattoi suorittaa kiitettävän sekoamisen, kun ne biisit, joista on tullut liian monien kuuntelukertojen jälkeen pelottavan hyviä, tuli sieltä ihan livenä vihdoinkin. Ihan uskomattoman hauskaa. Loppuunmyyty Circus hyppi, lauloi ja huusi vähintään yhtä paljon kuin itse artisti. Harvalla keikalla oon nimittäin oikeesti onnistunu huutamaan itteni äänettömäks.

Ennen keikkapaikalle menoa käytiin syömässä subissa ja vietettiin ehkä hitusen liian pitkä aika nauramassa Habibi-nimisen ravintolan mainosjulisteelle. Haluaisimme kovasti tietää, millaisia ruokalajeja ovat halumi, haluomi ja kabab. :D

Kiitokset vielä keikkaseuralle, oli huippua, otetaan toki joskus uudestaan.

Rimpe

Älä usko lauluihin, ne tekee susta haaveilijan

On päiviä, joina sitä istuu bussissa Hyrylän asemalla, ja katselee kahta varista, jotka istuu koivun latvassa aseman toisella puolella.
Päiviä, joina taivas on ihan tajuttoman kaunis, kun tulee koulusta kotiinpäin neljän jälkeen ja bussipysäkillä seistessä laulaa ääneen radiosta tulevaa Apulannan Valot pimeyksien reunoilla -kappeletta.

On päiviä, joina valuu kuvikseen tunnin myöhässä, ihan hirveän nälkäisenä kourassaan kolme karjalanpiirakkaa, ja vastassa on monta iloista kaveria, rasiallinen pipareita, pullollinen glögitiivistettä ja vedenkeitin, jotta voidaan ottaa varaslähtö jouluun. Kohta kaapista on kaivettu esiin myös pieni ämpäri, jonne laitetaan kännykkä soittamaan joululauluja, koska joku lahopää unohti ottaa kajarin mukaan, kun aamulla lähti kouluun.

Ja on päiviä, joina vihdoin poistuessaan esipikkujouluista hymyillen kirpeänkylmään syysilmaan ja -iltaan, sitä näkee Myyrmannin takana ensimmäiset jouluvalot kerrostalon parvekkeella ja hetikohta toiset ja kolmannetkin. Ja se hymy levenee.

Sellainen päivä oli tänään.

Rimppa

"You see, whenever I start feeling sick, I just stop being sick and be awesome instead"

Hellou.

Viimeviikolla olin kotona keskiviikkoon saakka, koska onnistuin saamaan syyslomalla töissä lapsilta jonkun ihkun pöpön ja olin melko lailla veto pois ainakin siihen keskiviikkoon saakka, vaikka en kyllä vieläkään taida olla ihan kunnossa. 

Sitkeästä flunssasta huolimatta oli kuitenkin ihan kiva leiri, paljon mielenkiintoisia koiravieraita, koira-askarteluja ja muita koiramaisia aktiviteetteja. Ryhmä oli ihan kiva ja ohjaajien kipeys/väsymystaso ylitti loppuviikosta sen kultaisen rajan, jonka jälkeen läppä muuttuu uskomattoman huonoksi. Lisäteemana leirillä taisi olla Antti Tuisku...

Mut joo, kotona ollessani oon lähinnä maannut sohvalla ja 

taas vaihteeksi, pitkästä aikaa, kattonut huomattavat määrät HIMYMiä ja lievästi sanottuna obsessoitunut täysin uudestaan. 

Oon juonut valtavat määrät teetä ja niistänyt enemmän kuin ehkä tiesin mahdolliseksi.

Tänään vietin ehkä parhaan sunnuntain pitkään aikaan; viritin eilisiltana Perttulassa sänkyni viereen pienen "viihdekeskuksen", tosinsanottuna miniläppärin+irrallisen levyaseman+kaiuttimen, ja vietin muutaman tunnin edellämainitun sarjan parissa ja tänään sama meininki jatkui heti aamusta. Mikään ei oo ehkä parempaa, kuin maata peittoon kääriytyneenä sängyssä sateen ropistessa ikkunaan katsomassa jotain noin nerokasta, teekuppi ja hillitön irtokarkkipussi käden ulottuvilla (ne oli tarjouksessa cittarissa).

Saatoin myös tulla pelottavan onnelliseksi siitä vesisateesta ja syksyn tunnusta kotiin ajaessani. Pimenevä ilta, vaikka kello ei ole viittäkään, liikennevalojen värikkäät heijastukset märässä asfaltissa ja paras syysmusa täysillä auton kaijuttimissa.

Eilen kävin mummilla moikkailemassa nuorempia serkkuja. Illemmalla hengailin myös yhden erityisen hurmaavan nuoren miehen kanssa, vietin illallistreffejä vielä vähän nuoremman tomeran neidin kanssa (tai siis lappasin sitä safkaa mahdollisimman nopeasti sinne nassuun) ja rapsuttelin sitä makarooniksi keittiön lattialle heittäytynyttä onnelista kojoottia.

Enää vajaa pari viikkoo syksyn parhaaseen viikonloppuun ja ens viikonloppunakin varmaan aika uskomattomat bileet The Circuksessa...;)

Nyt heips taas,

Riina

PS. Ainii, meen huomenna haastatteluun työharjottelupaikkaa varten. Toivottavasti nappais.

Katu kutsuu, tänään me lähetään ja jos varoo vaan ei tunne mitään

Lokakuu tuli ja toi samalla kertarysäyksellä näköjään melkein talvenkin.

Aamut on nyt alkanu jo pari päivää kouluun pääsyn jälkeen intensiivisellä patterinhalailulla, kun on sormet ja varpaat on ehtineet muuttua pakasteiksi jo matkalla bussilta kouluun ja teen kulutus on taas kasvanut pykälällä.
Lokakuu toi tullessaan myös ei-niin-ihanat  8.45 aamut.
Onneks ne on ollu nättejä, ois hirmu ikävä ei sillä et nyt jo ei olis seistä aamulla ennen kahdeksaa bussipysäkillä räntäsateessa...
Ja onneks on kavereita, aamuisia halipiirejä ja huomattavan huonoa läppää lämmittämässä tunnelmaa.

Viikko sitten oltiin mummin ja äidin kanssa nauttimassa sivistyneesti hyvästä livemusiikista, eli Jarkko Aholan sulosoinnuista Savoy-teatterissa.
Tämä siis mummin synttärilahjana, kova kyseisen herrasmiehen fani kun on (vaikkei se tosin ehkä arvostakaan sitä aivan samaa osaa herran tuotannosta niin paljoa kuin allekirjoittanut...)
Mutta juu, mahtavaa oli jälleen kerran, parasta olivat Queen-coverit ja se Teräsbetonimedley, joka teki mut kovin onnelliseks (Teräksen taakka, Orjatar, Metallisydän, Missä miehet ratsastaa & Taivas lyö tulta)

Tiistaina Malminkartanon jätemäellä oli valotempaus, jonne mentiin mummin kanssa ihmettelemään. Uudelleen toteutin myös viime talvista valojenkuvailuprojektiani, paljon paremmalla tuloksella kuin tammikuussa.

Oon kuunnellu syksyn aikana ihan liikaaa Robinia.

Rimbu