Own the sky, live in the clouds, defy gravity

Heipparallaa!

Vaihtoelämääni Norjassa on nyt kulunut hieman yli kaksi kuukautta. Aika on kulunut ihan hurjaa vauhtia, mutta vielä on onneksi muutama kuukausi jäljellä.

Mulla on ollut täällä oikein mukavaa, enkä oo oikeestaan juuri stressannut mistään tai kokenut kulttuurishokkia tai edes mainittavaa koti-ikävää, vaikka tottakai sitä nyt vähän kaipaa kavereita ja perhettä. Eniten oli kyllä ikävä ruisleipää (koska sille puhelimessa puhuminen ei vie nälkää eikä auta muutenkaan...) mutta sitten vaihtotoverin sisko tuli käymään ja toi mulle sitä, joten nyt oon taas senkin suhteen vielä hetken ihan fine...:D

Jaksan myös edelleen ihmetellä joka päivä sitä kuinka nättiä täällä on enkä varmaan ikinä kyllästy noihin tuntureihin.

Viimeisen kuukaden aikana ollaan puuhattu koulujuttujen lisäksi kaikkea muutakin.
Helmikuun puolessa välissä vietetiin yksi viikonloppu melkein koko vaihtariporukalla opiskeilijayhdistyksen mökillä Svarstadissa. Oli hauska reissu, perjantaina mm. chillaitiin, pelattiin lautapelejä, kokkailtiin yhdessä ja tutustuttiin norjalaiseen saunaan, joka olikin melko mielenkiintoinen tapaus. Kyllähän mä etukäteen tiesin ihan jopa kahdeksan vuoden takaisesta kokemuksesta, että norjalaiset ei oo kauheen hyviä näissä saunahommissa, mutta silti se ehkä 3-4 neliöinen saunan pukuhuonetta enemmän muistuttava, yksilauteinen huone kiuas nurkassaan herätti mussa ja suomalaistoverissa kovasti hilpeyden ja vähän epätoivonkin tunteita. Olin silti aika onnellinen kun vihdoin oltiin saatu se lämpiämään (kiukaan nupitkin oli rikki...) ja päästiin istumaan löylyyn pitkästä aikaa.
Mökkiviikonlopun lauantaina tehtiin patikointiretki. Piti aluksi mennä katsomaan Trollfoss-nimistä vesiputousta, mutta matkan aikana selvis, että reitti ei ollut kovinkaan talvikuljettava ja vei paljon oletettua enemmän aikaa. Päädyttiin siis muuttamaan vaelluksemme pääkohteeksi Pinås-nimisen tunturin huippu ja käännyttiin sit takasin, seuraamaan omia jälkiämme, joita pitkin olikin sit paljon helpompi ja nopeampi kävellä takas. Paluumatka oli muutenkin kovin hilpeä (ainakin siinä joukossa joss itse kävelin), kukaan ei enää jaksanut välittää kuinka paljon lunta kenkiin meni tai montako kertaa kantohanki pettikin jalkojen alta ja lievää väsymyshysteriaa oli havaittavissa :D "mun kengissä on uima-altaat mun varpaille!"

Sit oli viikon mittainen talviloma, jonka alkupuolisko vietettiin muutaman luokkakaverin kanssa Fredrikstad nimisessä kaupungissa melko lähellä Ruotsin rajaa. Siellä oli hieno puolikkaan tähden muotoon rakennettu vanha kaupunki,  Suomenlinna-tyylisiä linnoituksia (osa niistäkin puolitähden muotoisia), eeppinen silta Norjan suurimman joen, Glomman, yli ja paaaljon patsaita. Eikä yhtään lunta! Tuntui huhtikuulta ja mun piti jatkuvasti muistutella itseäni siitä että on vasta helmikuun loppu. Fredrikstadissa ois myös ollut Pohjoismaiden suurin pienoisrautatie, mutta se ei ollut auki kuin viikonloppuisin joten jäi näkemättä. Mut ehkä sit seuraavalla kerralla.

Loman jälkeen koulu ei ois motivoinu oikein ketään (paitsi yritysvierailu Telenorille oli kyllä ihan kiva), mutta onneks meillä tosiaan on vain nelipäiväinen kouluviikko ja onneks tässä on tulossa kaikkea kivaa ihan muutaman viikon sisään aika paljon. Alkaen heti keskiviikosta, kun mun joka keväiset perinteet jatkuvat ja keikkavuosi vihdoin avataan, kovin kotoisan Sonata Arctican soittaessa akustisen keikan Oslossa. Jeij!

Siinä tais olla kaikki tähän väliin, heips vaan!

Rimbau

Sul on Pantteri-askissa taivas tammikuun

Halla!

Eilen alkoi jo kolmas viikko norjalaista yliopistoelämääni! Kaksi ekaa viikkoa vilahti ohi hujauksessa.

Kursseja mulla on neljä ja ne on vaikuttanut tähän mennessä pääpiirteittäin ihan mukavilta. Ryhmätöitäkin on joka kurssilla, vaikka ne on myös joka kurssilla esitetty jotenkin muka erikoisena tehtävämuotona. Itse en nää tilanteessa mitään outoa, oma koulunkäyntinihän on ollut yhtä ryhmätyötä jo puolitoista vuotta. Yrittäjyys ja innovaatio -kurssi saattaa hieman hajottaa mun päätä, justhan pääsin eroon yhdestä vastaavasta innovaatioprojektista...

Vapaa-ajalla ollaan tutustuttu muiden vaihtareiden kanssa toisiimme ja käyty yhdessä mm. patikoimassa, silent discossa ja lukuisissa huonebileissä.

Ekana lauantaina koulun alun jälkeen otettiin tosiaan heti reippaasti härkää sarvista ja patikoitiin 14 km päässä, ylhäällä tunturissa sijaitsevalle Knuttehyttalle, jossa syötiin lounasta ja oltiin iloisia siitä, että oltiin päästy perille. Ja sit patikoitiin takas ja pilattiin se täydellisen hyvä latupohja entistä pahemmin. Paluumatka ei onneks ollut omalta osaltani ihan yhtä raastavan pitkä, koska keksittiin osan porukasta kanssa kysyä josko päästäis Skisenterin tuolihissillä alas ja sehän onnistui! Parasta!

Viime viikonloppuna käytiin muutaman hollantilaisen luokkatoverin kanssa pulkkamäessä laskettelukeskuksessa ja perjantai-iltana bailattiin lähibaarin silent discossa mm. Justin Bieberin Babyn ja tän biisin tahtiin :D Ja lauantaina käytiin kattomassa paikallista jääkiekkoa.

Tääl on joka päivä edelleen ihan tosi nättiä, eikä ees viikonlopun massiivinen lumisade haitannut. Kaikki hyvin siis!

Loppuun vielä kolmen viikon aikana kertyneitä huomioita Kongsbergista:

• Potkukelkka on täällä ihan legit kulkuväline. Myös nuorilla ihmisillä. Enemmän niitä näkee ydinkseskustan ulkopuolella asuinkaduilla, mutta myös keskustassa saattaa potkutella joku sellaisella vastaan.
• Täällä on ihan todella paljon kampaamoita. Orientaatiopäivän diaesityksessä sanottiin että miljoona, mutta en usko todellisuuden olevan kuitenkaan ihan niin hullu. Paljon niitä kuitenkin on, vähän joka kadunkulmassa.
• Karkki, sipsit ja alkoholi on ihan törkeän kallista. Onks näiden norjalaisten mielestä oikeesti ihan ok, et suklaalevy maksaa yli 45 kruunua eli noin 5 euroa? Tai Dumle-pussi kuusi euroa?
• Jos jossain on koskemattoman näköistä lunta ja "ei talvikunnossapitoa" -kyltti, ei kannata valita juuri sitä reittiä, vaikka oisitkin kävellyt vielä viime viikolla siitä ongelmitta. Saatat joutua kahlaamaan lumessa haarojasi myöten...
• Kosken alajuoksulla asuu nälkäisiä sorsia. Jos kävelee tarpeeksi lähelle, ne tulee luokse parvena. Ne on kavereita. (mut ei silti ruokita niitä lintuja, jooko pliis...)

Nyt bye,

Rimbu

PS. oon yllätteän taaaaaas jossain SKAM-psykooseissa katsottuani sitä nrk:sta ihan jopa kokonaan norjaksi. Kenenköhän kaa voisin mennä Osloon bongailee kuvauspaikkoja?

Hilsen fra Kongsberg!

Eli siis Terveisiä Kongsbergista!

Tästä voitte siis päätellä, että olen kotiutunut uuteen kotikaupunkiini tänne eteläiseen Norjaan.
Seuraavat reilu viisi kuukautta siis asun, opiskelen ja vietän parasta elämääni täällä, sympaattisessa ja ihan super-söpössä pikkukaupungissa.

Koska kaikki on kuitenkin ihan älyttömän uteliaita siitä, että mikäs paikka tää nyt onkaan, laitetaanpa muutamat faktat pöytään; Kongsberg sijaitsee Norjassa, Buskerudin läänissä. Oslosta tänne on matkaa noin 80 km. Asukkaita on noin 25 887 ja väkiluvultaan lähimmäksi suomalaisita kaupungeista pääsee Raahe, jossa on kuitenkin hieman enemmän asukkaita. Kaupungin on perustanut Tanskan ja Norjan kuningas Kristian IV vuonna 1624.

Asustelen paikallisessa opiskelijatalossa, jossa mulla on pikkuruinen 19 neliöinen yksiö talon neljännessä kerroksessa. Kämppä voittaa mennen tullen ne HOASin asunnot, jossa meidän Suomeen tulleet vaihtarit asustelee Myyrmäessä ja on oikein viihtyisä ja siisti. Parasta on kuitenkin melkein seinän kokoiset ikkunat ja niistä avautuva tunturimaisema! Kyllä, TUNTURIMAISEMA, vaikka ollaankin ehkä Tallinnan korkeudella eikä todellakaan missään pohjoisessa. (Ikkunasta näkyy tosin myös viistosti vastapäätä olevassa talossa sijaitseva thai-hierontamesta, jonka ikkunassa loistaa perinteiset pinkit ledivalot...)
Täällä on myös laskettelukeskus, jonka rinteet näkyy nekin mun kämppään siitä ikkunasta ja siks oonkin tituleerannut tätä Karjaan ja Rukan sekoitukseksi.

Nyt kuitenkin lähden iltapalalle, joten se ois moi!

Rimpe

If life makes you glow, then glow like a star

Viikonloppun ja alkuviikon oon pohtinut uusia tuulia ja tuntemattomaan hyppäämistä ja mua jännittää aika paljon, vaikka mikään ei oo vielä varmaa ja aikaakin asioihin on vielä vuosi, vaikka tää juttu toteutuisikin.

Viime viikolla kävin katsomassa Sonata Arcticaa ja Dark Sarahia, sekä tanssin erittäin epäriinamaisesti Antti Tuiskun ja Robinin tahtiin opiskelijabileissä. Bileiden jälkeen yöllä, viimeisellä bussilla kotiin tullessa mun takana istunut hieman resuinen vanhempi herrasmies näytti mulle tsemppipeukkua, kun jäin pois bussista. Näytin vissiin nukkuvalta tai jotain.

Viime perjantaina vietettiin rentoa koti-iltaa, tehtiin hampurilaisia ja hautauduttiin Annan kanssa ala-aste- ja teininostalgiaan. (Ei jeesus niitä leirikoulukuvia ja yläasteen päiväkirjamerkintöjä...)

Ens viikolla taas livemusaa ja useampi sellainen bändi, joiden näkemistä oon odottanut aika kauan.

Rimpe

Lanes of memory paved by sweet frozen moments

Tällä hetkellä elämä on aika kevyttä ja helppoa.

Loppuviikosta satoi paljon luntaluntalunta ja oon ollut siitä aika onnellinen.

Onnellinen oon ollut myös lyhyistä koulupäivistä ja nelipäiväisestä kouluviikosta.

Kuten myös kaikista tulevista keikoista, koska niin hyviä bändejä ja vihdoin juttuja joita oon odottanut ikuisuuksia.

Viimeviikon perjantaina ilmassa olivat ensimmäiset merkit tällä hetkellä vallitsevasta talven ihmemaasta, kun maailma oli yön aikana muuttunut kuurasta valkeaksi. Otin kameran mukaan ja kipaisin metsään kovinkin innostuneena. Pettymys oli melkoinen, kun myöhemmin huomasin, että joko kamera, muistikortti tai tietokone oli onnistunut menestyksekkäästi korruptoimaan suuren osan kameran näytöllä ihan hyviltä näyttäneistä kuvista. Tiedä sitten mikä näistä kolmesta, mutta tässä näette niitä muutamia otoksia jotka ovat edelleen lähes kunnossa.

 Yks niistä jutuista, joita oon odottanut ikuisuuksia on tää:

Ben Varonin uusi bändi, joka on viimein julki!
Oon koko ajan enemmän innoissani ja tää biisi kuulostaa jokaisella kuuntelukerralla vähän paremmalta.
Ei enää montaa viikoa, niin nähdään nääkin livenä ekaa kertaa. Cool.
(Ja siis oikeasti, oon odottanut tätä vuoden, Amoralin vikasta keikasta saakka...)

Riina

2017

Heip!

Laitetaanpa taas viime vuosi nippuun ennen kuin uusi lähtee kunnolla käyntiin.

Tammikuu

Vuosi lähti käyntiin haikeissa, mutta samaan aikaan aika eeppisissä tunnelmissa, kun Amoralin viimeinen keikka nähtiin Tavastialla loppiaisaattona. Selvisin keikasta lähes kuivin silmin, seuraava päivä ei ollut ihan niin hyvä. 

Hain kovasti töitä. Nautin vapaudesta. Oli myös Sonata Arctican keikka.

Helmikuu

Kävin tekemässä lyhyen, mutta ihan mukavan duunikeikan. 

Ikävöin lukiota, niitä kavereita sieltä ja kaikkia kivoja tapahtumia ja tempauksia.

Käytiin katsomassa Juhon wanhat. Katsottiin ihan hitokseen Skamia ja Sohvaperunoita.

Robinin ja Ari&Ilja Duon keikat.

Maaliskuu

Inhosin vesisadetta. Söin paljon lettuja. 

4Hn kouluttajakoulutuksessa oli mukavaa.

 Luin liikaa fanficcejä, join litrakaupalla teetä ja stressasin ennakkotehtäviä ja elämää yleisesti.

Huhtikuu

Ihan hitokseen partiota.
Juhon 18 vee sukubileet vappuviikonloppuna. Lunta satoi enemmän kuin jouluna ja jutut oli taattua Urpola-laatua :D 

Toukokuu
Kävin HeviSauruksen ja Humavoidin keikoilla.
Pekkiksen kevään valmistuvien päättötyönäyttely Santun ja Loviisan kanssa. Oli best, varsinkin se kavereiden näkeminen ja tyhmät vitsit. 

Ekat pääsykokeet, näissä hengattiin Loviisan kanssa.
Elämäni viimeinen kuvataidekoulukerta, saippuakuplat, leimat naamassa ja kevyt keskiviikkohiprakka parhaiden kuviskavereiden kanssa Dondossa. Kai me jotain lautapeliäkin pelattiin?
Vähän lisää partiota vielä, ekana kesäviikonloppuna. Varsin Höpöä.

Kesäkuu
Kalevauva.fi:n eeppinen levynjulkkarikeikka Juhon kanssa.
Töitä, jopa yllättävän paljon.
Toiset pääsykokeet.
Rock Fest. Vehkalassa ei varmaan koskaan oo ennen sitä ollut niin paljon ihmisiä samaan aikaan, eikä varmaan tuu olemaankaan ennen seuraavia festareita.
Myös hyvin sateinen Helsinkipäivän ilmaiskonsertti, missä piti kattoo vaan The Rasmus, mut lopulta biletettiin jonku Antti Tuiskun yleisössä ihan täysii...

Heinäkuu
On the Rocksin kesäklubi ja Ben Varon.
Tuska. Niin monet hyvät bändit, yllätyskeikkaseuralaiset ja yllättävä, mutta ihan mukava Amoral-vertaistukiterapia jonkun random miehen kanssa Alepakontin jonossa :D
Muusikkobongailu yleisöstä.
Vielä vähän töitä.
Kakkubileet Sarinan ja Idan kanssa. Näissä oli kyllä ihan liikaa ruokaa :D
Perinteiset Urpoloiden grilli-hampurilais-terassijuhlat.
Otso17-partioleiri. Hulluinta sisäpiirilääppää taas aikoihin ja yksi takavuosien lastenohjelma päivitettynä iltaohjelmaksi: "HETKINEEEN, ON OHJELMA LAPSIEEEN--".

Elokuu
Kolmen valtakunnan vaellus lapissa. Rakastuin taas ehkä vähän enemmän Norjaan, viimeistään siinä vaiheessa kun vaelluksen jälkeen ajettiin aamupäivällä ennen takaisin etelään lähtöä käymään Skibotnissa.
KOULU ALKOI. Paljon uusia asioita ja uusia ihmisiä ja ala, jota en ikinä kuvitellut opiskelevani, mutta sopeuduin aika nopeasti.
Myyrmäen taiteiden yö, jossa partioedustin ja katselin keikkoja

Syyskuu
Fuksiaiset oli mahtavat. Seuraavana aamuna väsytti ja meinasin eksyä kouluun laskentatoimen tunnille mennessäni. Samana iltana käytiin Korkeasaaressa Kissojen yössä.
Oli myös taas vaihteeks yhdet extempore-sukubileet, joissa oli kovinkin hilpeä tunnelma.

Lokakuu
Syysonnellisuushöpöilyä, mutta toisaalta ilmassa oli kyllä myös vähän syysmelankoliaa.
Käytiin Sanna-Marin kanssa moikkaamassa Marco Hietalaa (ja suosikkihahmo-Masia) Levykauppa Äxässä.
Muutama päivä myöhemmin näin myös Koivusen pitkästä aikaa We Rock! Heavyrock night-showssa Vanhalla Ylioppilastalolla ja olin siitäkin aika hiton onnellinen.
Koulussa oli ekat tentit ja syysloma jota ei aluksi pitänyt olla. Käytiin Sarinan kanssa Valokarnevaalissa ja Tukholmassa. Risteily oli kyllä hubaa. Ja meidän hytissä oli ikkuna!
Ensilumi satoi sankoin määrin samana päivänä, kun oli M-juna appro.

Marraskuu
Marraskuun alussa juhlittiin Jennin synttäreitä Klaukkalassa ja seuraavana  päivänä lähdettiin Kaljaasi-risteilylle taas Ruotsiin! Hyviä bileitä molemmat.
Anna tuli takaisin Ruotsista ja vietettiin yhtenä iltana hyvä tovi Hesburgerissa kuulumisia vaihtaen
VaMen 60-vuotisjuhlat, sekä niiden jatkot ja jatkojenjatkot.

Saatiin tietää, että TIKTAK TEKEE COMEBACKIN! Ehkä oikeasti vuoden paras musauutinen, kun niitä lopettaneita lempibändejä on tänäkin vuonna kertynyt useampi.

Elisabethin tuparit a.k.a ruokabileet.

Täytin 22.

Joulukuu
Amazing Race-partiokisa, jonka järjestämisen päävastuullinen olin. Kaikesta ennakkostressistä huolimatta kisa onnistui vasrin mainiosti ja osallistujapalaute oli hyvää.
Itsenäisyyspäivä tauotti mukavasti kaiken opiskelustressintäyttämää elämääni ja Suomi täytti vihdoin oikeasti sen 100 vuotta.
Raskasta Joulua aloitti taas mun joulunajan virallisesti, vaikka Helsingin keikka olikin tänä vuonna aiemmin, kuin ennen.
Viimeisten kouluhommien palutusten jälkeen loma alkoi jo joulukuun puolivälissä. Vietin joulukuun
loppupuoliskon illat tehokkaasti töissä Helsingin postikeskuksessa ja oikeastaan nautin siitä kovinkin yksinkertaisesta hommastani aika paljon. Vierailin myös Tuomaanmarkkinoilla, kuuntelin sadoittain joululauluja ja joulufiilistelin yleisesti.

Hyvää uutta vuotta 2018!

Rimpe

Ps. Musahaaste ei nyt ihan lähtenyt niinku oli tarkoitus, mut ehkä tänä vuonna sit!