Juhlaan on vielä kaikille aikaa

Nyt kun kaikki on peruttu tältä keväältä, on hyvä aika vihdoin julkaista tämä lähes vuoden luonnoksissa lojunut teksti tasan vuoden takaisesta Tiktakin Hartsukeikasta. Olkaa hyvät!

* * *

Huhtikuu 2019

Kun lokakuussa kirjoitin viime kesän Tiksu-keikoista, en vielä aavistanut, että se kaikki ei ollutkaan siinä ja että tätä herkkua olisi tarjolla vielä yhden viimeisen, eeppisen Hartwall-areena keikan verran.

Noh, väärässäpä olin (taas), koska eräänä marraskuisena torstaiaamuna Radio Rockin korporaatiossa joku ilmoitti ihan muina miehinä sivulausessa, että seuraavan aamun vieraat ovat Tiktak-yhtyeen Emppu ja Petra. Valpastuin heti, koska ajankohta oli kovin kummallinen, ottaen huomioon että kesän keikoista (ja siitä Tammerfestin"viimeisestä" keikasta) oli melkein puoli vuotta aikaa. Jotain oli pakko olla tekeillä. Ja niinpä olikin.

Seuraavana aamuna Hartsu-keikka oli julki ja liput myynnissä seuraavana maanantaina. Pikainen katsaus kalenteriin ja Norjan koulusta tulleisiin infoihin paljasti päivämäärän kiirastorstaiksi ja koko viikon mun pääsisäislomaviikoksi ja riemu oli siis kovinkin suuri, kun tajusin että mähän siis jopa pääsen tälle keikalle! Allekirjoittanut hoiti permantoliput taskuun ja lempitiimin viimeisen Tiksu-keikan suunnittelu saattoi alkaa.

Oma keikkareissuni alkoi jo edeltävänä keskiviikkoaamuna Osloon ja sieltä lentokentälle matkustamisella. Siellä hengailin jokusen tunnin ennen lentoa ja sitten yhtäkkiä olinkin jo Helsinki-Vantaalla ja vähän myöhemmin Martinlaaksossa ja se kaikki oli ihan todella outoa.
Tää oli ehkä se syy siihen miksi olin torstaina jo melko rauhallinen keikan ja kaiken suhteen, kun kaikki jännittäminen kohdistettu matkustamiseen ja edellisen päivän Tiksu-hepuleihin..

Joka tapauksessa torstaikin oli tunnelmaltaan kovin innokas ja ilmeisesti jonkinasteista jännitystä oli kuitenkin ilmassa, kun unohdin tulostaa liput ja sitten niitä sähköisiä versioita metsästettiin Hartsun pihassa. Löytyivät kuitenkin onneksi ja viime kesänkin keikoilta tuttuihin tiimiasuihin sonnustautunut porukkamme pääsi enemmittä ongelmitta sisään.


Ei oikeen tiedetä miten tämä oli edes mahdollista, mutta päästiin katsomaan keikkaa TODELLA hyviltä paikoilta, tokasta rivistä, oikeimman puolimmaisen mikrofonin (ja suurimman osan aikaa Empun) edestä.

Bändi oli ihana ja mahtava kuten viime kesänäkin ja biisit parhaita ja nostalgisia ja kaikki vaan ihanaa. Laulettiin, naurettiin, heiluteltiin keikkamaskottejamme ja nautittiin olostamme.

Ainoaksi pettymykseksi jäi keikan hiukan lyhyehkö 90 minuutin mitta, varsinkin kun ei edes yhden biisin encorea saatu. Ois nyt luullu että oisivat ees vähän pidempään soittaneet, kun oli kerran tupa täynnä porukkaa ja se viimeinenviimeinen keikka kyseessä. Mutta muuten kaikki oli loistavaa, rakastin joka hetkeä.


Sankaritar
Lähdetään tänään
Rannaton
Paha sana
Jotain muuta
Kyyneleet
Samantekevää
Kuka vaan
Jää
Ympyrää / Mutta mä rakastan sua / Näkymätön nainen / Häiritsen sinua
Miten onni korjataan (mukana myös Triosis)

Sekoitat mun maailman 

Acoustic set
Sekoitat mun maailman
Leijailen
Tuuleksi taivaanrantaan (mukana myös Triosis)

Kids in America 
Minne vaan
Lopeta
Satuprinsessa (Triosis kanssa)
Tänä yönä taivaaseen (Triosis)
Heilutaan






Keikan jäkeen lähdettiin vielä jatkoilemaan keskustaan ja päädyttiin istumaan (yllätysyllätys) On the Rocksiin. Lopulta sinne löysi tiensä vielä muutama muukin kaveri ja ilta venähtikin huomattavan pitkäksi. Joskus kolmen jäälkeen lähdettiin valumaan kotia kohti, sen jälkeen kun oltiin vahingossa juotu ihan liian paljon rommikolaa ja lonkeroa ja kuultu meidän toivebiisit.

Upea ilta siis ja bändin ansaitsemat (jo kolmannet) jäähyväiset. KIITOSKIITOSKIITOS TIKTAK!

-Riina

Pingviini vilkuttaa

Mun pitäis varmaan jakaa viimeisetkin Norja-kuulumiset, ennen kuin ne unohtuu. Oon nyt ollut kotona Suomessa reilun kuukauden. Saavuin sopivasti Juhannukseksi

Toukokuun lopussa suurin osa muista vaihtareista jätti Kongsbergin ja suuntasi kotiin. Vaan en minä! Kesäkuun ekalla viikolla oon siis mm. viettänyt vielä yksiä pikkuruisia läksäreitä katto-grillailun merkeissä, viimehetken tutkimusretkeillyt kotikaupungissani ja osallistunut Kongsbergilaisten partiolaisten viikonloppuretkelle (jossa oli molempina iltoina iltanuotio, joka päättyi oikean iltapalan sijaan "leiripullaan" eli mehuun, pullaan, mokkapaloihin ja karkkiin... O___o Ja sit lapset hampipesulle ja nukkumaan sokeripäissään. Ooookkei.)

Sitten olikin yhtäkkiä viimeinen viikonloppu Norjassa ja sain viimeisen vierailijan, kun Anna saapui auttamaan mua muutossa. Ennen muuttohommiin ja asunnon pakkaamiseen keskittymistä vietettiin kuitenkin reilu vuorokausi Oslossa ihan muina turisteina. Käytiin mm."Oslon Heurekassa", syötiin sairaan hyvät burgerit, saatiin aika monta hallitsematonta hepulia, ihailtiin auringonlaskua, viettettiin iltaa baarissa ja saatiin kissamainen saattue takaisin hotellille. Hotelli oli muuten Oslon laitamilla sijaitseva Hotel Montebello (eli Hotel Portobello), joka oli samassa rakennuksessa sairaalan kanssa. Oltiin varattu sieltä pieni kahden hengen huone, jossa piti olla tyyliin yksi sänky ja sohvasänky. Yllätys olikin valtava ja erittäin positiivinen, kun huoneemme olikin sitten valtava ja ihan oikeilla sängyillä varustettu ja oikein siisti. Merinäköalakin oli ja kaikki. En tiiä mitä siinä oli käynyt, mutta ei ollut valittamistakaan.

Oslon pikaloman jälkeen siirryttiin sitten viimeisiksi muutamiksi päiviksi takaisin Kongsbergiin. Käytiin chekkaamassa hopeakaivokset, jotka oli cool ja joihin saatiin ihan yksityiskierroskin, kun oltiin ainoat englantia puhuvat vieraat siellä. Sit tietty pakattiin ja siivottiin ihan sekopäisinä ja lopulta pidettiin vikan illan lettubileet kattoterassilla ("Täällähän on vielä viinaa!!") ja aiheutettiin yleistä pahennusta kesäyön kävelyllämme ympäri kaupungin (todellisuudessa ei varmaan ees nähty ketään...).

Ja yhtäkkiä oltiinkin jo tuhannen laukkumme kanssa junassa matkalla lentokentälle, missä suoritettiin vielä viimehetken pakkaussessiot kamojen punnituksen jälkeen ja sitten jo äkkiä Helsingissä, Yllätykset eivät kuitenkaan loppuneet edes siihen, että mentiin  epähuomiossa ulos väärästä matkatavarahallista, vaan löydettyämme vihdoin omat laukkumme oikeasta hallista hyökkäsi yllätysvastaanottokomitea kimppuumme. Parasta bestiä ja parhaita tyyppejä tuommoset <3

Tässä taisi olla kaikki oleellinen Norjasta tällä kertaa. Kuten instagramiin ja facebookkiinkin kirjoitin, opin paljon itsestäni, englannin kielestä ja muista kulttuureista. Tapasin mahtavia tyyppejä, sain uusia kavereita ja koin upeita asioita ja elämyksiä, joita en ois muuten tehnyt ja kokenut. Kannatti siis lähteä. Ja Norjaan menen vielä ihan varmasti uudestaankin, koska niin paljon jäi vielä näkemättäkin.

Rimbau

Ps. Seuraavaksi varmaan sitten jotain yleistä kesästä. Ja se Tiksu-postauskin on vielä tulossa.

Meet me where the cliff greets the sea

Moi!

Tämä taitaa olla viimeinen Norjasta käsin julkaistu postaus. Melko hurjaa!

Koulu on siis mun osalta ollut taputeltu jo kuukauden ja oonkin keskittynyt hyvillä mielin kesälomailuun. Ollaan mm. juhlittu Norjan kansallispäivää 17. toukokuuta ja käyty viiden päivän reissulla Stavangerissa Norjan länsirannikolla.

Kansallispäivänä tai grunnlovsdagina käytiin seuraamassa aamulla paraatia, jossa marssivat lapset Kogsbergin peruskouluista, useampi soittokunta sekä aikuisia että lapsia ja ihan tavallisia paikallisia ihmisiä. Kansallispuvut on Norjassa huomattavasti tavallisempi ja yleisempi juhlavaate kuin Suomessa ja kansallispäivänä melkein kaikilla paikallisilla olikin päällä perinteikäs bunad.

Tämän aamuparaatin jälkeen hajaannuttiin vielä hetkeksi kukin omiin touhuihimme (usea varmaan nukkumaan päikkäreitä, koska edellisyön unet olivat keskeytyneet vahingossa lauenneen palohälytyksen takia...) ja sitten suunnistin kavereineni pikniklounaalle puistoon joen varteen. Syötiin hodareita (jotka myöhemmin paljastuivatkin juuri siksi thö kansallispäiväruoaksi) ja vaikka mitä muutakin. Piknik oli kiva ja sää suosi oikein huolella, oli lämmin ja aurinkoinen, aika täydellinen juhlasää.

Piknikin jälkeen siirryttiin seuraamaan kovin odottettua russetogia, eli abien paraatia, jossa ilakoivat abit haalareineen ja niine paljon puhuttuine busseineen, Eeppistä ja SKAM-fanin mieltä lämmittävää.

Illalla grillailtiin kattoterassilla ja muuten vaan hengailtiin porukalla.

Stavangeriin lähdettiin toukokuun 22. päivä, kun kaikkien viimeinen koe oli ohi. Matkaan lähdettiin samalla kolmen hengen porukalla, jolla oltiin reissussa talvilomallakin. Ensimmäinen päivä meni lähinnä matkustamiseen, matka junalla kesti noin kuusi ja puoli tuntia,

Seuraavina päivinä vierailimme muun muassa Stavangerin kaupunginmuseossa (oli loistava), kävimme opastetulla kajakkimelontaretkellä (jolla oli innokkain opas ikinä ja missä pääsimme melonnan lisäksi myös kellumaan meressä ja näimme kotkan), patikoitiin yhdelle Norjan kuuluisimmista luontoturistirysysitä, Preikestolenille ja ihan vaan kierreltiin kaupungilla. Stavanger oli kyllä ihan hurjan kaunis ja ihana, saatoin vähän rakastua siihen jo ihan lyhyen kaupunkikerroksen aikana. Suosittelen käymään.

Samaan aikaan meidän kanssa Stavangerissa oli myös käynnissä joku pyöräilykisa, joka ensin huvitti meitä ja sitten lähinnä ärsytti, koska sen takia melkein kaikki bussit oli peruttu kahtena päivänä ja jouduttiin odottelemaan kämpille pääsyä tihkusateessa nälkäisinä ja kylminä ainakin toisena näistä päivistä...

Iltaisin löhöttiin meidän kellarihuoneiston sohvalla ja katsottiin telkkarista mm. Modernia perhettä, mun ja Iriksen suosikkia Say yes to te dressia ja sitä hiton jääkiekkoa ihan kuumotuksissa kolmena iltana putkeen...

Sanomattakin on selvää, että paluumatkalla maanantaina soi päässä Poika saunoo ja tunnelma oli hieman väsähtänyt. Mutta kivaa oli!

Reissun jälkeen oon mm. löhöillyt sateisessa Kongsbergissa ja osallistunut viikonlopun mittaiselle partioretkelle norjalaisten partiolaisten kanssa. Näistä kuitenkin ehkä enemmän vielä myöhemmin, nyt moi!

Rimppa

Norja-kuulumisia

Moikka moi!

Hiukan on aikaa kulunut edellisistä Norja-kuulumisista, mutta nyt niitä taas tulee!

Edellisen postauksen jälkeen kevät on saapunut Kongsbergiin ja kaukenlaista on ehditty puuhaillakin. Käytiin mm. maaliskuun loppupuolella pienellä porukalla viikonloppureissulla Tromssassa ja olenpa saanut nauttia vierailijoistakin viimeisen parin viikon aikana.

Tromssaan lähdettiin tosiaan viiden tytön porukalla ja kovin monen päätavoite reissulle oli nähdä revontulia. Ei kuitenkaan haluttu maksaa niistä ihan sairaan kalliista opastetuista revontulikierroksista, joten jäimme asian kanssa oman onnemme nojaan ja kuten saattaa, niin eihän siitä sitten mitään tullut. Tosin sää oli koko sen viikon niin huono koko pohjois-Norjassa, että eipä niitä varmaan ois nähnyt siltikään, vaikka ois maksanut itsensä kipeäksi (tai sit se bussi ois vienyt meidät vaikka Kilpisjärvelle katsomaan näitä...)

Mut joo, omaa fiilistä reissusta tää ei varsinaisesti lannistanut, lappi on aina lappi ja se on hyvä ilman revontuliakin. Tunturit oli isoja ja komeita ja meri varsin villi ja kaunis. Tromssa on kaupunkina kyllä mun makuun vähän liian iso tuollaiseksi pohjoisen kaupungiksi, vaikka ihan kiva onkin. en kuitenkaan jotenkin ihan saanut kiinni siitä parhaasta lappi-fiiliksestä. Välillä ainoa asia mistä edes pystyi kertomaan että ollaan hyvinkin napapiirin yläpuolella oli ne meidän asunnon edessä kasvavat tunturikoivut, jotka oli nekin kyllä liian isoja mun mielestä.

No joo, epätoivoisen revontulimetsästyksen lisäksi käytiin kiertelemässä kaupungilla, katseltiin nähtävyyksiä ja hengailtiin meidän air bnb -kämpällä. Yritettiin myös mennä sellaisella köysiratahommalla ylös yhdelle näköalapaikalle, mutta sehän oli tottakai suljettu kovan tuulen takia.

Itseä hämmästytti kyllä ehkä eniten luonnonilmiö nimeltä vuorovesi, Suomessa kun sellaiseen ei oikein törmää missään,

Paluu takaisin Kongsbergiin ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, lento oli yli tunnin myöhässä keski-Norjan huonon sään takia, siispä myöhästyimme myös illan viimeisestä junasta lentokentältä Kongsbergiin. Seurasi siis Oslossa kebulassa ja muissa epämääräisissä lokaatioissa vietetty pultsariyö, joka päättyi vihdoin aamun ensimmäiseen junaan ja vihdoin omaan sänkyyn klo. 5.40 tai jotain.

Tromssassa oli myös ehkä pörröisin kissa jonka oon koskaan nähnyt. Hän oli kovin hurmaava <3

Viikko Tromssa-reissun jälkeen Anna saapui viihdyttämään mua tänne. Pidennetyn viikonlopun aikana ulkoilimme, julistimme kesän avatuksi kattoterassilla kera siiderin ja jäätelön sekä suoritimme pitkään kaivatun SKAM-pyhiin vaelluksen Oslossa. Kirkko oli lähes hengellinen kokemus, leikkioksennus huvitti molempia valtavasti ja vaaleanpunaiset pilvet loivat romanttista tunnelmaan Hartvig Nissenin lukion pihalle. Otettiin myös uskomaton määrä uskomattomia kuvia erilaisten patsaiden kanssa, samoin oopperatalolla.

Viikko Annan jälkeen saapuivat mun Metropolian koulukaverit, eikä kyllä siitäkään vierailusta puuttunut naurua, typeriä vitsejä, hyvin huonoa suomenkieltä tai kovaäänistä kuorsausta :D

Seuraavaksi vuorossa hyvin ansaittu pääsiäisloma ja sit vielä hetki ahkeraa työskentelyä viimeisten projektien ja kokeisiin luvun kanssa enne kuin kouluhommat on paketissa ja päästään suorittamaan vaihdon loppuhuipennukseksi Norjan maantieteeseen tutustumista muutaman reissun avulla.

Seuraavaan kertaan,

Rimbs

Kellot takaperin käy, maailma on vinossa

Heippa!
Syksy on jo pitkällä mutta tässä postauksessa käsitellään silti mun kesän (ja ehkä koko tähän astisen elämäni) ehdottomia kohokohtia. Niin, ne Tiktak-keikat.

Ne jotka on lukeneet tätä blogia kauan, muistaa varmaan kun tein joskus muutama vuosi sitten postausparin, jossa kerroin musiikkimakuni kehityksestä. Ja sen, että Tiktak oli mun eka oikea lempibändi. Kun ne sitten lopetti joulukuussa 2007, olin varma, etten ikinä tuu pääsemään niiden keikalle ja hyväksyin kohtaloni.

Tästä olin varma vielä viime marraskuussakin, kunnes eräänä kylmänä ja koleana perjantaiaamuna viestinnän tunnilla avasin instagramin ja näin vuoden parhaan uutisen; COMEBACK KESÄLLÄ. Alkoi vimmainen odotus ja kesän suunnittelu.

Ei mulla ole vieläkään, näin useampi kuukausi viimeisen keikan jälkeen sanoja kuvaamaan sitä miltä tuntuu nähdä lapsuuden lempibändi ihan oikeasti ja kokonaisena siinä lavalla.

En muista koskaan tunteneeni itseäni yhtä hysteeriseksi fanitytöksi, kuin Jyväskylän keikalla siinä vaiheessa, kun Sekoitat mun maailman lähti soimaan intronauhalta samalla kun screeneillä pyörii kuvia ja videoklippejä vuosien takaa. Ja sit bändi kiipeää lavalle ja alkaa soittaa Minne vaan enkä oikeasti tiedä pitäiskö reagoida hysteerisellä itkulla vai naurulla, joten valitsen huutolaulamisen niin kovaa kun kurkusta ikinä lähtee.

Setti oli samanlainen molemmilla keikoilla (varmaan siis myös niillä kahdella joilla ei oltu). Mukana kaikki mun lempparit ja klassikoistakin puuttui vain Kyyneleet, jota tosin yleisö hoilotti ainakin Tampereella kiitettävästi.

Intro: Sekoitat mun maailman 

1. Minne Vaan
2. Jotain muuta
3. Lähdetään tänään
4. Paha sana
5. Samantekevää
6. Sankaritar
7. Rannaton
8. Miten onni korjataan
9. Kuka vaan
10. Jää / Häiritsen sinua / Ympyrää
11. Harhaa
12. Aivan sama
13. Satuprinsessa
14. Tuuleksi taivaanrantaan
15. Tänä yönä taivaaseen
16. Lopeta
17. Heilutaan

Tampereen keikalla oltiin jopa toisessa rivissä ja Jyväskylässäkin oikein hyvillä paikoilla. Meidän festarimaskotit nauratti useampiakin henkilöitä (myös, mikäli havaintoihimme on yhtään luottamista, kyseessä olevan yhtyeen jäsenistöä. Ainakin Emppua.), ollaan kuultu yhteensä ainakin kolme kertaa kysymys: "Kumpi teistä on Tik ja kumpi Tak?" ja saatu kehuja glitter-ehosteistamme, jotka Anna meille loihti.

Festarireissut oli muutenkin kyllä loistavat, seura oli parasta, tiimiasut suorastaan kuuminta hottia, vitsit vähintäänkin 5/5 (oon nauranut Jyväskylään ajaessa jo Vantaan Ikean kohdalla vedet silmissä jollekin ihan sairaalle läpälle, mut kumpikaan ei enää muista mikä se oli...) ja kaikki muu turistihäsellys siinä festaroinnin ohella varsin mukavaa sekin. Ollaan käyty mm. Jyväskylän luonnontieteellisessä museossa, ihailtu Matti Nykäsen mäkeä näköalatornista ja Muumimuseossa Tampereella.
Todella toivon, että puheet ensi kesän festaroinnista tällä kahden hengen lempitiimillä toteutuu!

Kiitos kesä, kiitos elämä, kiitos Tiktak ja kiitos sinä suosikkitiimini toinen jäsen!

Fanityttö-Riina

PS. Ehkä seuraava postaus saapuu vähän nopeammin kuin tämä ja sisältää syksyisempiä aiheita. Toivossa on hyvä elää.

We’ll show you a sea of starlight to drown all your cares

Viime aikoina oon tullut onnelliseks muun muassa näistä:

• Marco Hietala ja sen uusi kirja, joka luin vuorokaudessa. Erityisen kivaa oli tavata Marco ihan henkilökohtaisesti Levykauppa Äxässä ja vaihtaa muutama sananen sen kanssa! Kehuin niiden uutta eeppistä Powerless trio -kokoonpanoa, sain kirjaan nimmarin ja lisäksi otettiin vielä yhteiskuva! Tiskin takana Marcon kanssa hengaillutta myyjäsetä-suosikkihahmo Masia ehkä vähän hymyilytti mun Amoral-huppari...:) 

• We Rock! Heavyrock night -show Vanhalla Ylioppilastalolla muutama muutama viikko sitten. Koivunen piiiitkästä aikaa livenä, mukana myös JP Leppäluoto sekä Paolo Ribaldini. Hyvä ilta, parhaita biisejä ja huiput esiintyjät. Nyt selviän ehkä taas joulukuuhun saakka.

• Syysloma, joka mulla sittenkin oli! Käytiin mm. Lintsillä valokarnevaalissa pyörimässä.

• Tukholmanristely Sarinan kanssa. Vedettiin täysähky laivan buffassa molempina iltoina, shoppailtiin sekä laivassa että maissa ja mut raahattiin ihan liian moneen meikkikauppaan. Gamla Stan oli ihan tosi nätti, eikä edes eksytty tunnelbanaan. Laivan bilebändi oli kiva, ja katottiin sitäkin molempina iltoina ihan liian pitkään. Lievää hysteriaa ilmassa, kellosekoilua, valotikkuja ja lentävää läppää: "Mä suunnittelin tota (röyhtäystä) tosi pitkään!" 

• Opiskelijatapahtumat, kuten eilinen M-juna appro. Join lähinnä limua, mut oli silti aika hauskaa. Kaikki parhaat lähibaarit, kuten Jyvänen. Malminkartanon Bar Kissassa soi Skid Row ja Guns n' Roses ja olin aika onnellinen, vaik lonkero olikin loppu.

• LUMISADE ja sitä seurannut talven ihmemaa, vaikka onkin vasta lokakuu ja tää lumi on vähän tollasta märkää räntäloskaa. 

• Uunituoreet Raskasta Joulua biisit, joista toinen on ensimmäinen Tarjan ja Marcon duetto kahteentoista vuoteen. Ja toisessa on myös FLOOR, sekä suomeksi että englanniksi. Mun ultimate-Nightwish-fanityttö-osani huutaa sisäisesti ja kovaa. 

• Ne kaverit, joita mulla on ollut syksyn aikana ehkä eniten ikävä ja jotka vihdoin näin tänään. Uusia kuulumisia ja vanhoja sisäpiiriläppiä. Espresso House vaikka Santtu yrittikin vastustaa sitä, kuumaa kaakaota kermavaahdolla ja ruokaa. Best! "-- on vähän sellanen fiilis, kun ois se Edgar aristokateista, kun se maistaa sitä kermaa." 

Rimppa

Chillaillaan kadunkulmilla ja puistoissa

Yhtäkkiä onkin muka jo kesä.
Tää kevään ja kesän vaihde hämmentää mua kyllä joka vuos, vaikka ei kyllä varmaan yhtä paljon kun tällä kertaa. Torstaina oli vielä ihan kylmä ja yhtäkkiä perjantaina oli yli 20 astetta lämmintä. Huhhuh.

No joo, olihan sen jo aikakin alkaa lämmetä ja  ihan hyvään väliinkin tapahtui tämä, koska oltiin viikonloppuna vielä viimehetken retkeilypuuhissa meidän seikkailijoiden kanssa.
Vietettiin reilu vuorokausi majalla Martsarissa, kovin Höpömäisissä tunnelmissa. Tytsyt pääsi mm. kokeilemaan lodjausta ja suunnittelemaan oman Höpö-hahmon, joita johtajat sitten esitti.
Nukuin muuten ekaa kertaa varmaan viiteen vuoteen pressussa, tää oli kyl vaan paljon hienompi, kuin se, joka rakennettiin Annin kanssa Sarasteen lilja-ohjelmassa ihan savu korvista nousten.

Tänään kävin mummilla, pesin ensin sen makuuhuoneen ikkunan ja sit istuttiin pitkään parvekkeella syömässä jäätelöä (melkein litra kahteenpekkaan) ja juttelemassa muunmuassa vastapäisen autohallin katolla pesivistä lokeista ("KIÄÄÄ!") sekä kovasti hämmentävistä kiikarisedästä ja piharouvasta.

Myös Jenni viihdytti mua soittamalla mulle ja kertomalla sen viikonloppuna musta näkemästä unesta, aiheuttaen ehkä suurimman huutonauruhepulin pariin viikkoon. *tähän sellasia suulla tehtyjä pieruääniä*

Tässä blogi-hiljaisen kuukauden aikana oon myös käynyt kahdella melko extempore-keikalla, ensin päästämässä sisäisen jurahevarini valloilleen Lintsillä Hevisauruksen parissa ja muutama päivä myöhemmin helpottelemassa Amoral-ikävääni Humavoidilla (ja erityisesti sillä Nikolla) Tuska-torstain livekarsinnassa.

Viime viikon keskiviikkona sen sijaan oltiin aika haikeissa ja hysteerisissä fiiliksissä, kun mulla ja muutamalla muulla oli elämämme viimeinen kuviskerta, ainakin Vantaan Kuvataidekoulun oppilaina. Itkulta ei vältytty, mutta naurukaan ei ollut mitenkään kiven alla. Saatiin meidän parhaalta kuvisopelta saippuakuplia ja kuvataidekoulun leimat naamaamme. Otettiin varmaan ainakin sata kaverikuvaa ja päädyttiin illan lopuksi hiljaiseen Dondoon (tämä on kuulkaa historiallista, en ehkä ois rikkonut periaatteitani minkään muun syyn takia tai missään muussa seurassa. Enka aio tulevaisuudessakaan tehdä niin)

Heips taas,
Rimppa