I see the snowflakes on the fields, soon slowly dancing in the whirlwind

Syitä rakastaa alkanutta marraskuuta:

• Kaikki opiskelijatapahtumat. Kaljaasi tuli ja meni jo, mutta vielä on ainakin yhdet approt ja sitsit tulossa tässä kuussa. Jee.

• Koulukaverit. Ei ehditty alkusyksystä oikeen ikinä nähdä, kun kouluaikataulut meni niin ristiin, mutta nyt kun kaikilla on iltakurssit loppunu, ollaan ehditty jopa mennä niihin tapahtumiin ja hengailla yhdessä.

• Kaikki tulevat keikat. Tänään on Sonata Arctica The Circuksessa ja sit parin viikon päästä GHOST  Hartwall Areenalla ja oon siitä ehkä aivan todella innoissani.

• Eeppisten auringonlaskujen kausi on alkanut! Tiistaina oli aika superhieno pinkki iltataivas, toivon vastaavia paljon lisää.

• Jouluradio soi taas. Bestest!

• Kiva sää! Aurinko ja pikkupakkanen tai lumisade on miljoona kertaa parempi ku vesisade ja muutama plussa-aste. Jaksaa tehäkin kaikkea ihan eri tavalla. Ja pakkasilma tuoksuu niin hyvältä.'

• Se, että elämä ylipäätään lyö paljon vähemmän turpaan, kuin mitä se teki viime vuonna.

Syitä olla rakastamatta alkanutta marraskuuta:

• Koulustressi. Jotain oon kuitenkin ehkä tehnyt oikein, koska sitä on (toistaiseksi) vähemmän kuin kahtena edellisenä vuotena...

• Kylmä. Vaik sanoinkin että tykkään pikkupakkasesta, en tykkää palelemisesta enkä ihan oo tähän vielä henkisesti valmis. Toisaalta, kylmyys on pukeutumiskysymys...

Rimpe

Pingviini vilkuttaa

Mun pitäis varmaan jakaa viimeisetkin Norja-kuulumiset, ennen kuin ne unohtuu. Oon nyt ollut kotona Suomessa reilun kuukauden. Saavuin sopivasti Juhannukseksi

Toukokuun lopussa suurin osa muista vaihtareista jätti Kongsbergin ja suuntasi kotiin. Vaan en minä! Kesäkuun ekalla viikolla oon siis mm. viettänyt vielä yksiä pikkuruisia läksäreitä katto-grillailun merkeissä, viimehetken tutkimusretkeillyt kotikaupungissani ja osallistunut Kongsbergilaisten partiolaisten viikonloppuretkelle (jossa oli molempina iltoina iltanuotio, joka päättyi oikean iltapalan sijaan "leiripullaan" eli mehuun, pullaan, mokkapaloihin ja karkkiin... O___o Ja sit lapset hampipesulle ja nukkumaan sokeripäissään. Ooookkei.)

Sitten olikin yhtäkkiä viimeinen viikonloppu Norjassa ja sain viimeisen vierailijan, kun Anna saapui auttamaan mua muutossa. Ennen muuttohommiin ja asunnon pakkaamiseen keskittymistä vietettiin kuitenkin reilu vuorokausi Oslossa ihan muina turisteina. Käytiin mm."Oslon Heurekassa", syötiin sairaan hyvät burgerit, saatiin aika monta hallitsematonta hepulia, ihailtiin auringonlaskua, viettettiin iltaa baarissa ja saatiin kissamainen saattue takaisin hotellille. Hotelli oli muuten Oslon laitamilla sijaitseva Hotel Montebello (eli Hotel Portobello), joka oli samassa rakennuksessa sairaalan kanssa. Oltiin varattu sieltä pieni kahden hengen huone, jossa piti olla tyyliin yksi sänky ja sohvasänky. Yllätys olikin valtava ja erittäin positiivinen, kun huoneemme olikin sitten valtava ja ihan oikeilla sängyillä varustettu ja oikein siisti. Merinäköalakin oli ja kaikki. En tiiä mitä siinä oli käynyt, mutta ei ollut valittamistakaan.

Oslon pikaloman jälkeen siirryttiin sitten viimeisiksi muutamiksi päiviksi takaisin Kongsbergiin. Käytiin chekkaamassa hopeakaivokset, jotka oli cool ja joihin saatiin ihan yksityiskierroskin, kun oltiin ainoat englantia puhuvat vieraat siellä. Sit tietty pakattiin ja siivottiin ihan sekopäisinä ja lopulta pidettiin vikan illan lettubileet kattoterassilla ("Täällähän on vielä viinaa!!") ja aiheutettiin yleistä pahennusta kesäyön kävelyllämme ympäri kaupungin (todellisuudessa ei varmaan ees nähty ketään...).

Ja yhtäkkiä oltiinkin jo tuhannen laukkumme kanssa junassa matkalla lentokentälle, missä suoritettiin vielä viimehetken pakkaussessiot kamojen punnituksen jälkeen ja sitten jo äkkiä Helsingissä, Yllätykset eivät kuitenkaan loppuneet edes siihen, että mentiin  epähuomiossa ulos väärästä matkatavarahallista, vaan löydettyämme vihdoin omat laukkumme oikeasta hallista hyökkäsi yllätysvastaanottokomitea kimppuumme. Parasta bestiä ja parhaita tyyppejä tuommoset <3

Tässä taisi olla kaikki oleellinen Norjasta tällä kertaa. Kuten instagramiin ja facebookkiinkin kirjoitin, opin paljon itsestäni, englannin kielestä ja muista kulttuureista. Tapasin mahtavia tyyppejä, sain uusia kavereita ja koin upeita asioita ja elämyksiä, joita en ois muuten tehnyt ja kokenut. Kannatti siis lähteä. Ja Norjaan menen vielä ihan varmasti uudestaankin, koska niin paljon jäi vielä näkemättäkin.

Rimbau

Ps. Seuraavaksi varmaan sitten jotain yleistä kesästä. Ja se Tiksu-postauskin on vielä tulossa.

Meet me where the cliff greets the sea

Moi!

Tämä taitaa olla viimeinen Norjasta käsin julkaistu postaus. Melko hurjaa!

Koulu on siis mun osalta ollut taputeltu jo kuukauden ja oonkin keskittynyt hyvillä mielin kesälomailuun. Ollaan mm. juhlittu Norjan kansallispäivää 17. toukokuuta ja käyty viiden päivän reissulla Stavangerissa Norjan länsirannikolla.

Kansallispäivänä tai grunnlovsdagina käytiin seuraamassa aamulla paraatia, jossa marssivat lapset Kogsbergin peruskouluista, useampi soittokunta sekä aikuisia että lapsia ja ihan tavallisia paikallisia ihmisiä. Kansallispuvut on Norjassa huomattavasti tavallisempi ja yleisempi juhlavaate kuin Suomessa ja kansallispäivänä melkein kaikilla paikallisilla olikin päällä perinteikäs bunad.

Tämän aamuparaatin jälkeen hajaannuttiin vielä hetkeksi kukin omiin touhuihimme (usea varmaan nukkumaan päikkäreitä, koska edellisyön unet olivat keskeytyneet vahingossa lauenneen palohälytyksen takia...) ja sitten suunnistin kavereineni pikniklounaalle puistoon joen varteen. Syötiin hodareita (jotka myöhemmin paljastuivatkin juuri siksi thö kansallispäiväruoaksi) ja vaikka mitä muutakin. Piknik oli kiva ja sää suosi oikein huolella, oli lämmin ja aurinkoinen, aika täydellinen juhlasää.

Piknikin jälkeen siirryttiin seuraamaan kovin odottettua russetogia, eli abien paraatia, jossa ilakoivat abit haalareineen ja niine paljon puhuttuine busseineen, Eeppistä ja SKAM-fanin mieltä lämmittävää.

Illalla grillailtiin kattoterassilla ja muuten vaan hengailtiin porukalla.

Stavangeriin lähdettiin toukokuun 22. päivä, kun kaikkien viimeinen koe oli ohi. Matkaan lähdettiin samalla kolmen hengen porukalla, jolla oltiin reissussa talvilomallakin. Ensimmäinen päivä meni lähinnä matkustamiseen, matka junalla kesti noin kuusi ja puoli tuntia,

Seuraavina päivinä vierailimme muun muassa Stavangerin kaupunginmuseossa (oli loistava), kävimme opastetulla kajakkimelontaretkellä (jolla oli innokkain opas ikinä ja missä pääsimme melonnan lisäksi myös kellumaan meressä ja näimme kotkan), patikoitiin yhdelle Norjan kuuluisimmista luontoturistirysysitä, Preikestolenille ja ihan vaan kierreltiin kaupungilla. Stavanger oli kyllä ihan hurjan kaunis ja ihana, saatoin vähän rakastua siihen jo ihan lyhyen kaupunkikerroksen aikana. Suosittelen käymään.

Samaan aikaan meidän kanssa Stavangerissa oli myös käynnissä joku pyöräilykisa, joka ensin huvitti meitä ja sitten lähinnä ärsytti, koska sen takia melkein kaikki bussit oli peruttu kahtena päivänä ja jouduttiin odottelemaan kämpille pääsyä tihkusateessa nälkäisinä ja kylminä ainakin toisena näistä päivistä...

Iltaisin löhöttiin meidän kellarihuoneiston sohvalla ja katsottiin telkkarista mm. Modernia perhettä, mun ja Iriksen suosikkia Say yes to te dressia ja sitä hiton jääkiekkoa ihan kuumotuksissa kolmena iltana putkeen...

Sanomattakin on selvää, että paluumatkalla maanantaina soi päässä Poika saunoo ja tunnelma oli hieman väsähtänyt. Mutta kivaa oli!

Reissun jälkeen oon mm. löhöillyt sateisessa Kongsbergissa ja osallistunut viikonlopun mittaiselle partioretkelle norjalaisten partiolaisten kanssa. Näistä kuitenkin ehkä enemmän vielä myöhemmin, nyt moi!

Rimppa

Noustaan lentoon ja uneksitaan, ei oo maailmasta nähty vielä puoliakaan

Siis tiedättekö mitä, tääl on tullu ihan melkein kesä!
(paitsi et tällä viikolla on satanut kyllä myös räntää, vettä ja varmaan rakeitakin ...)

Norjaa jäljellä reilu kuukausi ja oon samaan aikaan aika haikee siitä että tiedän että se tulee kulumaan ihan sairaan nopeasti, mutta sit odotan myös aika paljon kotiin paluuta ja erityisesti sen jälkeen koittavia kesäseikkailuja ja Suomen kesää ihan yleisestikin.

Siellä kotona oon tosin ehtinyt vajaan viiden päivän verran piipahtaakin edellisen postauksen jälkeen pääsiäisenä. Piti muun muassa käydä kokemassa eräs Tiktak-yhtyeen Hartwall Areena keikka, josta on ihan erillinenkin postaus tulossa ja tavata vihdoin yksi nuori ja hurmaava Ilari. Muita agendoja oli mm. hammastahnan, salmiakin ja ruisleivän ostaminen.
Loma oli kiva, mutta olipa kummallista olla yhtäkkiä Suomessa. Erityisesti eka ilta oli varsin omituinen, kun oli aamulla herännyt Kongsbergissa ja sit yhtäkkiä olinkin Martinlaaksossa.

Loman jälkeen olikin sitten heti yksi koe. Aineena Strategic management ja suoritusmuotona ryhmässä kirjoitettava raportti, jonka tekemiseen on aikaa tasan 48 tuntia. Istuttiin koululla aika pitkään tuona aikana, mutta ryhmä oli kiva ja jäi ainakin fiilis ettei oltu ihan sysihuonoja.

Tän kokeen lisäksi duunattiin yhden toisenkin kurssin lopputehtävä valmiiksi ja presentoitiin se maanantaina, mikä tarkoittaa sitä, että enää yks koe jäljellä!

Oli myös vappu, joka ei mikään hirveän suuri karnevaali täällä ollut, mutta kulkue sentään oli! Ja monei lippui. Ostin mansikoita ja kävin luokkatoverin kanssa vappukahvilla.

Otin  myös itseäni vihdoin niskasta kiinni ja toteutin koko kevään takaraivossa kutkutelleesta ajatuksesta ottaa yhteyttä norjalaisiin partiolaisiin ja kysyä oisko mahdollista päästä toimintaan mukaan. Olihan se, joten nyt oon käytyt jo muutamana viikkona tekemässä juttuja niiden kanssa, ensin oli Yrjönpäivän kisat, joissa istuin yhden äiti-ihmisen kanssa pitämässä rastia ja viime viikolla olin mukana paikallisen vaeltajaryhmän kokouksessa, jossa tehtiin jesarista mm. riippumatto ja kuppi. Hupaisaa. Oon nyös osallistumassa näiden kanssa kesäkuun alkupuolella ennen kotiin lähtöä jonkin näköiselle viikonloppuvaellukselle/leirille, koska kyllähän sitä nyt kesään aina yks partioleiri kuuluu.

Huomenna viimeinen virallinen vaihtariaktiviteetti, kun mennään pelaa lasersotaa Drammeniin ja illalla muutaman hollantilaisen luokkakaverin synttäribileet. Jee.

Terkut,

Riina

Norja-kuulumisia

Moikka moi!

Hiukan on aikaa kulunut edellisistä Norja-kuulumisista, mutta nyt niitä taas tulee!

Edellisen postauksen jälkeen kevät on saapunut Kongsbergiin ja kaukenlaista on ehditty puuhaillakin. Käytiin mm. maaliskuun loppupuolella pienellä porukalla viikonloppureissulla Tromssassa ja olenpa saanut nauttia vierailijoistakin viimeisen parin viikon aikana.

Tromssaan lähdettiin tosiaan viiden tytön porukalla ja kovin monen päätavoite reissulle oli nähdä revontulia. Ei kuitenkaan haluttu maksaa niistä ihan sairaan kalliista opastetuista revontulikierroksista, joten jäimme asian kanssa oman onnemme nojaan ja kuten saattaa, niin eihän siitä sitten mitään tullut. Tosin sää oli koko sen viikon niin huono koko pohjois-Norjassa, että eipä niitä varmaan ois nähnyt siltikään, vaikka ois maksanut itsensä kipeäksi (tai sit se bussi ois vienyt meidät vaikka Kilpisjärvelle katsomaan näitä...)

Mut joo, omaa fiilistä reissusta tää ei varsinaisesti lannistanut, lappi on aina lappi ja se on hyvä ilman revontuliakin. Tunturit oli isoja ja komeita ja meri varsin villi ja kaunis. Tromssa on kaupunkina kyllä mun makuun vähän liian iso tuollaiseksi pohjoisen kaupungiksi, vaikka ihan kiva onkin. en kuitenkaan jotenkin ihan saanut kiinni siitä parhaasta lappi-fiiliksestä. Välillä ainoa asia mistä edes pystyi kertomaan että ollaan hyvinkin napapiirin yläpuolella oli ne meidän asunnon edessä kasvavat tunturikoivut, jotka oli nekin kyllä liian isoja mun mielestä.

No joo, epätoivoisen revontulimetsästyksen lisäksi käytiin kiertelemässä kaupungilla, katseltiin nähtävyyksiä ja hengailtiin meidän air bnb -kämpällä. Yritettiin myös mennä sellaisella köysiratahommalla ylös yhdelle näköalapaikalle, mutta sehän oli tottakai suljettu kovan tuulen takia.

Itseä hämmästytti kyllä ehkä eniten luonnonilmiö nimeltä vuorovesi, Suomessa kun sellaiseen ei oikein törmää missään,

Paluu takaisin Kongsbergiin ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, lento oli yli tunnin myöhässä keski-Norjan huonon sään takia, siispä myöhästyimme myös illan viimeisestä junasta lentokentältä Kongsbergiin. Seurasi siis Oslossa kebulassa ja muissa epämääräisissä lokaatioissa vietetty pultsariyö, joka päättyi vihdoin aamun ensimmäiseen junaan ja vihdoin omaan sänkyyn klo. 5.40 tai jotain.

Tromssassa oli myös ehkä pörröisin kissa jonka oon koskaan nähnyt. Hän oli kovin hurmaava <3

Viikko Tromssa-reissun jälkeen Anna saapui viihdyttämään mua tänne. Pidennetyn viikonlopun aikana ulkoilimme, julistimme kesän avatuksi kattoterassilla kera siiderin ja jäätelön sekä suoritimme pitkään kaivatun SKAM-pyhiin vaelluksen Oslossa. Kirkko oli lähes hengellinen kokemus, leikkioksennus huvitti molempia valtavasti ja vaaleanpunaiset pilvet loivat romanttista tunnelmaan Hartvig Nissenin lukion pihalle. Otettiin myös uskomaton määrä uskomattomia kuvia erilaisten patsaiden kanssa, samoin oopperatalolla.

Viikko Annan jälkeen saapuivat mun Metropolian koulukaverit, eikä kyllä siitäkään vierailusta puuttunut naurua, typeriä vitsejä, hyvin huonoa suomenkieltä tai kovaäänistä kuorsausta :D

Seuraavaksi vuorossa hyvin ansaittu pääsiäisloma ja sit vielä hetki ahkeraa työskentelyä viimeisten projektien ja kokeisiin luvun kanssa enne kuin kouluhommat on paketissa ja päästään suorittamaan vaihdon loppuhuipennukseksi Norjan maantieteeseen tutustumista muutaman reissun avulla.

Seuraavaan kertaan,

Rimbs

We're not Iron Maiden, we're not from England, we're Sonata and we come from Finland

Edellisessä tekstissä mainitsinkin aikovani mennä katsomaan Sonata Arcticaa Osloon, tässä hieman tarinaa siitä.

Olin odotellut kyseistä tapahtumaa melko kovasti lokakuusta saakka ja koko päivän tunnelma oli sen mukainen. En edes oikeasti tiedä miks, mutta oon siis koko keskiviikon käyny ihan ylikierroksilla ja jännittänyt iltaa jotenkin ihan sairaasti, tärissyt ja mahaoireillut, vaikka oon nähnyt Sonatankin ihan sairaan monta kertaa eikä siinä pitäis sinänsä olla mitään erikoista. Ehkä syynä oli kahden ja puolen kuukauden keikkatauko (en ollu varmaan koko viime vuonna yli kuukautta käymättä yhdelläkään keikalla...) tai se että tutut naamat tosiaan tuli OSLOON vaiko sittenkin se "virallinen +1" jäsen, eli Masi Hukari, joka bändin kokoonpanoon oli lisätty edellisen akustisen kiertueen tapaan ja jota en ollut nähnyt kitara kädessä yli kahteen vuoteen. Sama tyyppi kuitenkin kulkee lähipiirissä (ja tässäkin blogissa) nimellä "suosikkihahmo"... En tiedä.

Suuntasin Osloon reilusti ajoissa ja ehdin käydä juomassa rauhoittumisteetkin (eivätpä juuri auttaneet...) aseman Espresso Housessakin vielä ennen keikkapaikalle Parkteatretille suuntaamista, missä oli luvassa vielä nelisenkymmentä minuuttia jonottelua. Sit sisällä paitatiskin kautta narikkaan ja lavan edustalle venailee lämppäribändi Witherfallin aloittamista. Ihan eturiviin en päässyt, kun meni kaikenlaiseen säähläämiseen aikaa (ja tajusin vasta myöhemmin että se paitatiskin jäbä ois varmaan puhunut suomea, ei ois tarvinnu jännityksissä englanniksi sönkätä...) mutta siinä kolmennen tai neljännen rivin paikkeilla oli kans ihan hyvä ja näin oikein loistavasti. Keikkapaikan lattia oli myös rakennettu sillä tavalla fiksusti, että se vietti loivasti lavaa kohti niin että vähän lyheympikin näki taaempaa varmaan paremmin kuin perus tasalattiaisissa paikoissa.

Lämppäribändi Witherfall oli oikein hyvä myös, yllätyin vähän kun heidänkin settinsä oli akustinen. Paras oli kyllä näiden rumpali, jolla oli mukana vaikka mitä kilkuttimia ja joka oli ihan fiiliksissä koko ajan.

Sonata aloitti siinä varttia vaille yhdeksän aikoihin JA MIKÄ KEIKKA SE OLIKAAN! Etukäteen olin lähes varma että leviä ihan totaalisesti ja alan itkeä silkasta onnesta kun Sonata aloittaa, mutta selvisin pelkällä riemulla ja laululla.

Hämmästyin biisivalintaa jo toisen biisin kohdalla ja jatkoin yllättymistäni heti kolmannen alkaessa ja sama trendi jatkui läpi koko keikan. Kuultiin niin paljon niin hyviä biisejä, vähän vähemmän hittejä ja enemmän niitä sivummalle jääneitä kappaleita, kuitenkaan unohtamatta parhaita yhteislauluklassikoita.

Täydellinen settilista näyttäis nopeasti katsottuan olevan sama kuin Suomen kiertueellakin, mutta biisien järjestyksestä en oo ihan varma. Tältä se kuitenkin suurin piirtein näytti:

1. Life
2. Only the Broken Hearts (Make You Beautiful)
3. Half a Marathon Man
4. The Rest of the Sun Belongs to Me
5. As If the World Wasn't Ending
6. FullMoon
7. Letter to Dana
8. Alone in Heaven
9. On the Faultline (Closure to an Animal)
10. Wolf & Raven
11. I Have a Right
12. Black Sheep
13. Among the Shooting Stars
14. Tallulah
15. Paid in Full
16. Flag in the Ground

Encore:

1. Victoria's Secret (Tony & Elias)
2. The Wolves Die Young

Legendaarisen Vodka-outron puuttuminen vähän harmitti, mutta mua oli varoitettu siitä etukäteen, joten ei tullut yllätyksenä. Ehkä sit taas seuraavalla normikeikalla. Ja ehkä se ei haittaa, kun tosiaan kuitenkin kuultiin monen monta muuta aika eeppistä biisiä.

Masilla oli mukana varmaan puolet sen kaikista soittimista, se soitti akustisen kitaran lisäksi myös koskettimia, huilua ja jotakin kummallista lyömäsoitinta. Ei sentään kuitenkaan sitä kuuluisaa saksofonia. Mikäs siinä, jos osaa soittaa kaikkea ja täytyy myöntää että olin kyllä aika tosi iloinen sen läsnäolosta.

Keikka loppui sillälailla hyvissä ajoin ettei ollut mikään kiire, joten kävin hakemassa mun kamat narikasta rauhassa ja hetken vielä tutkailin tilannetta josko bändin jäbyt ois tullu siihen salin puolelle moikkailee. Eivätpä tulleet, joten lähdin sitten kovasti onnellisena iloloikkien takaisin kohti asemaa. Oli hyvä ilta,

Nyt heips,

Rimbs

Own the sky, live in the clouds, defy gravity

Heipparallaa!

Vaihtoelämääni Norjassa on nyt kulunut hieman yli kaksi kuukautta. Aika on kulunut ihan hurjaa vauhtia, mutta vielä on onneksi muutama kuukausi jäljellä.

Mulla on ollut täällä oikein mukavaa, enkä oo oikeestaan juuri stressannut mistään tai kokenut kulttuurishokkia tai edes mainittavaa koti-ikävää, vaikka tottakai sitä nyt vähän kaipaa kavereita ja perhettä. Eniten oli kyllä ikävä ruisleipää (koska sille puhelimessa puhuminen ei vie nälkää eikä auta muutenkaan...) mutta sitten vaihtotoverin sisko tuli käymään ja toi mulle sitä, joten nyt oon taas senkin suhteen vielä hetken ihan fine...:D

Jaksan myös edelleen ihmetellä joka päivä sitä kuinka nättiä täällä on enkä varmaan ikinä kyllästy noihin tuntureihin.

Viimeisen kuukaden aikana ollaan puuhattu koulujuttujen lisäksi kaikkea muutakin.
Helmikuun puolessa välissä vietetiin yksi viikonloppu melkein koko vaihtariporukalla opiskeilijayhdistyksen mökillä Svarstadissa. Oli hauska reissu, perjantaina mm. chillaitiin, pelattiin lautapelejä, kokkailtiin yhdessä ja tutustuttiin norjalaiseen saunaan, joka olikin melko mielenkiintoinen tapaus. Kyllähän mä etukäteen tiesin ihan jopa kahdeksan vuoden takaisesta kokemuksesta, että norjalaiset ei oo kauheen hyviä näissä saunahommissa, mutta silti se ehkä 3-4 neliöinen saunan pukuhuonetta enemmän muistuttava, yksilauteinen huone kiuas nurkassaan herätti mussa ja suomalaistoverissa kovasti hilpeyden ja vähän epätoivonkin tunteita. Olin silti aika onnellinen kun vihdoin oltiin saatu se lämpiämään (kiukaan nupitkin oli rikki...) ja päästiin istumaan löylyyn pitkästä aikaa.
Mökkiviikonlopun lauantaina tehtiin patikointiretki. Piti aluksi mennä katsomaan Trollfoss-nimistä vesiputousta, mutta matkan aikana selvis, että reitti ei ollut kovinkaan talvikuljettava ja vei paljon oletettua enemmän aikaa. Päädyttiin siis muuttamaan vaelluksemme pääkohteeksi Pinås-nimisen tunturin huippu ja käännyttiin sit takasin, seuraamaan omia jälkiämme, joita pitkin olikin sit paljon helpompi ja nopeampi kävellä takas. Paluumatka oli muutenkin kovin hilpeä (ainakin siinä joukossa joss itse kävelin), kukaan ei enää jaksanut välittää kuinka paljon lunta kenkiin meni tai montako kertaa kantohanki pettikin jalkojen alta ja lievää väsymyshysteriaa oli havaittavissa :D "mun kengissä on uima-altaat mun varpaille!"

Sit oli viikon mittainen talviloma, jonka alkupuolisko vietettiin muutaman luokkakaverin kanssa Fredrikstad nimisessä kaupungissa melko lähellä Ruotsin rajaa. Siellä oli hieno puolikkaan tähden muotoon rakennettu vanha kaupunki,  Suomenlinna-tyylisiä linnoituksia (osa niistäkin puolitähden muotoisia), eeppinen silta Norjan suurimman joen, Glomman, yli ja paaaljon patsaita. Eikä yhtään lunta! Tuntui huhtikuulta ja mun piti jatkuvasti muistutella itseäni siitä että on vasta helmikuun loppu. Fredrikstadissa ois myös ollut Pohjoismaiden suurin pienoisrautatie, mutta se ei ollut auki kuin viikonloppuisin joten jäi näkemättä. Mut ehkä sit seuraavalla kerralla.

Loman jälkeen koulu ei ois motivoinu oikein ketään (paitsi yritysvierailu Telenorille oli kyllä ihan kiva), mutta onneks meillä tosiaan on vain nelipäiväinen kouluviikko ja onneks tässä on tulossa kaikkea kivaa ihan muutaman viikon sisään aika paljon. Alkaen heti keskiviikosta, kun mun joka keväiset perinteet jatkuvat ja keikkavuosi vihdoin avataan, kovin kotoisan Sonata Arctican soittaessa akustisen keikan Oslossa. Jeij!

Siinä tais olla kaikki tähän väliin, heips vaan!

Rimbau