Sing one rhyme, wait for the punch line

Heyp,

ajattelin kirjottaa vähän jotain näin tammikuun viimeisen päivän kunniaksi.
Tää kuukausi on mennyt tavallaan jotenki hirveen nopeesti, vaikka en oo oikeestaan tehny mitään erikoista. Yhdessä työhaastattelussa kävin, siitä pitäis tulla tieto varmaan viimeistään ens viikolla.

Viimeviikon perjantaina käytiin Idan kanssa katsomassa Sonata Arcticaa ja niitä lämpännyttä Thunderstonea The Circuksessa. Molemmat keikat oli hyvät, Sonata on kyllä ihan hiton kova livebändi. Melkoiseksi yhteislauluksihan se osin taas meni, mut sehän on just parasta.
Keikan jälkeen päädyin hetkoksi äidin ala-asteen luokkakokoukseen, kun oli tarkoitus mennä yhessä kotiin. Ihan hupsua sielläkin, istuin nurkassa lonkerotuopin kanssa ja yritin olla nauramatta ääneen niille jutuille.

Sunnuntaina meille kannettiin lainaan tädin vanha akustinen kitara ja sekös onkin tuottanut kovasti riemua. Eihän kumpikaan meistä oo koskaan oikeesti soittanu kitaraa, eikä osaa sitä yhtään, mutta silti ollaan Juhon kanssa kilpaa etitty netistä biisejä, joissa ois helpot tabsit. Innokkuus korvaa puuttuvan taidon, ja ehkä (luultavasti) me vielä opitaan.

* * * * *

Koska tää blogi teki viime vuoden aikalailla hidasta kuolemaa, jota en kuitenkaan oikeastaan haluaisi, aattelin että voisin käynnistää elvytystoimet. Sellaiseksi ajattelin tätä 365 day song challengea, jota joskus aloitin yhdelle toiselle sivustolle, mutta joka jäi pyörimään johonkin kolmen kuukauden paikkeille. En lupaa nytkään mitään tän kokonaan suorittamisesta, enkä jokapäiväisestä päivittämisestä, mutta jos kokeilisin nyt ekaks vaikka 30 biisin verran?

Day 1: Your favourite song today

Haasteen aloittava biisi on tosiaan tän päivän suosikki ja kaiken lisäksi ihan uusi tuttavuuskin vielä, vaikka onkin jo reilu nelisen vuotta vanha biisi ja oon silloin tällöin kuulostellut kyseistä bändiäkin.
Mukaillakseni erään radiotomittajan sanoja jostain vuosien takaa: "Tässä pääsemme tutustumaan Niko Kalliojärven hieman toisenlaiseen laulutulkintaan."
Yllätyin positiivisesti, en tiennyt että se osaa laulaa puhtaitakin vokaaleja.

Day 1: Your favourite song today / Day 2: Your favourite song of all time / Day 3: Favourite song with a color in the title / Day 4: Another top five favourite song (different from 1 and 2) / Day 5: A song that you listen to when you travel / Day 6: The song with the highest play count on your iTunes/iPod/mp3 player / Day 7: Favourite cover version of a song (from YouTube) / Day 8: Another top five favourite (different from 1, 2, and 4) / Day 9: A song that reminds you of your childhood / Day 10: Opening theme song for a series based on your life / Day 11: Your least favourite song / Day 12: A song you always look for on jukeboxes / Day 13: a song by your favourite band / Day 14: The first song you heard by your favourite artist / Day 15: Your favourite female vocal song / Day 16: A song that makes you happy / Day 17: Favourite love song / Day 18: Your favourite music video / Day 19: A song by one of your top five favourite bands (different from 13) / Day 20: A song that reminds you of your most recent ex-boyfriend/girlfriend / Day 21: Most Australian-sounding song (one that reminds you of down under) / Day 22: Another song from a top five favourite band (different from 13 and 19) / Day 23: A song that you would sing on an audition for American Idol / Day 24: A song you like from a musical or from a children's movie / Day 25: Oldest song you love / Day 26: A song that you absolutely despise / Day 27: The first song you ever heard (that you still listen to regularly) / Day 28: Your favourite male vocal song / Day 29: A song that makes you sad / Day 30: A song from your favourite movie

Rimpe

Why do I tear it apart when all the pieces are finally together? We all should know by now that nothing is forever

"I remember those days, not a dime to our name

Discovering new, finding more of the same

I look back at those times with only light in my heart

Such a shame to see a good thing torn apart"

Amoral - Of silent stares & fire lost

Muutama viime päivä on ollut kovasti tunteellinen ja henkisesti ehkä vähän rankkakin.

Mun pitkäaikainen lempibändi Amoral nimittäin lopetti lähes 20-vuotisen uransa loppiasaattona Tavastialle eeppiseen useamman tunnin jäähyväiskeikkaan, jolla kuultiin biisejä ihan ekasta demosta viimeiseen levyyn asti ja nähtiin kaikki bändin riveissä koskaan soittaneet muusikot.

Tieto lopettamisesta tuli jo heinäkuussa ja täytyy myöntää, että oon ollu asiasta melko hajalla koko tän puol vuotta. Ei oo varmaan päivääkään mennyt, etten ois osittain kauhunsekaisilla fiiliksillä edes vähän ajatellut tota keikkaa, vaikka toisaalta oon myös kieroutuneesti odottanut eeppisiä bileitä.

No, keikkahan oli sitten kyllä ihan odottamisen arvoinen.  Mentiin Annan kanssa paikalle sen verran ajoissa, eli heti ovien auettua, että ehdittiin mainiosti asettaa itsemme eturiviin huippupaikoille, siihen vakiopaikkaamme Benin eteen. Meininki oli hyvä sekä lavalla että sen edessä ja porukkaa kunnolla paikalla ihan ulkomaita myöten. Bongattiin paljon tuttuja naamoja, osa ihan puhtaasti faneja, osa muiden, ns kaveribändien jäseniä. 

Vanhoista Amoral-jäsenistä eniten sydäntä lämmitti basisti Erkki Silvennoinen, jonka edellisestä näkemisestä lavalla ei tosin ollut kuin päälle kaksi viikkoa ja josta pitää tietää joiltain osin varsin koominen urakehitys ja bändit joissa se soittaa/on soittanut. ("Yeah, he stole our bassplayer so we stole him." -Ben Arista, joskus vuonna 2012)

Biisejä kuultiin tosiaan koko bändin uran varrelta ja settilistaan oltiin kyselty faneilta toiveitakin.

Settilista näytti suurin piirtein tältä, joku saattaa puuttua jostain välistä, en oo varma:

1. Rude Awakening
2. On the other side pt. 1
3. No Familiar Faces
4. Metamorphosis
5. Distract
6. Leave your dead behind
7. Lacrimal Gland
8. D-drop Bop
9. Mute
10. Decrowning
11. Showdown
12. Release
13. If not here, where?
14. Sounds of home
15. Same Difference 
16. Wrapped in barbwire (Year of the suckerpunchin kitarasoolo-introlla)
17. Dig up her bones 
18. Exit
19. Beneath
20. Prolong a stay (encorena)

Menee varmaan aikaa, että toivun tästä tai oikeesti edes tajuan, että se bändi on nyt loppu. Vaikka kyse on "vain" bändistä, se on kuitenkin ollut mun lempibändi kahdeksan vuotta ja aivan hiton iso osa mun elämää. Oon mm. nähnyt Amoralin kaikki Helsingin keikat (no ok, en 2014 Tuska-keikkaa, mut kaikki muut...) sen jälkeen kun täytin 18 ja parit ennen sitäkin.

Onneks on tulossa paljon hyviä keikkoja tähän ihan parin kuun sisään, niin en ehkä jää tähän niin pahasti märehtimään. Ja onneks yks niistä on Martsarin kaljakellarin Ari & Ilja -duokeikka, niin saatan jopa selvitä pahimmista vieroitusoireista, näin alkuun ainakin.

Riina