Pingviini vilkuttaa

Mun pitäis varmaan jakaa viimeisetkin Norja-kuulumiset, ennen kuin ne unohtuu. Oon nyt ollut kotona Suomessa reilun kuukauden. Saavuin sopivasti Juhannukseksi

Toukokuun lopussa suurin osa muista vaihtareista jätti Kongsbergin ja suuntasi kotiin. Vaan en minä! Kesäkuun ekalla viikolla oon siis mm. viettänyt vielä yksiä pikkuruisia läksäreitä katto-grillailun merkeissä, viimehetken tutkimusretkeillyt kotikaupungissani ja osallistunut Kongsbergilaisten partiolaisten viikonloppuretkelle (jossa oli molempina iltoina iltanuotio, joka päättyi oikean iltapalan sijaan "leiripullaan" eli mehuun, pullaan, mokkapaloihin ja karkkiin... O___o Ja sit lapset hampipesulle ja nukkumaan sokeripäissään. Ooookkei.)

Sitten olikin yhtäkkiä viimeinen viikonloppu Norjassa ja sain viimeisen vierailijan, kun Anna saapui auttamaan mua muutossa. Ennen muuttohommiin ja asunnon pakkaamiseen keskittymistä vietettiin kuitenkin reilu vuorokausi Oslossa ihan muina turisteina. Käytiin mm."Oslon Heurekassa", syötiin sairaan hyvät burgerit, saatiin aika monta hallitsematonta hepulia, ihailtiin auringonlaskua, viettettiin iltaa baarissa ja saatiin kissamainen saattue takaisin hotellille. Hotelli oli muuten Oslon laitamilla sijaitseva Hotel Montebello (eli Hotel Portobello), joka oli samassa rakennuksessa sairaalan kanssa. Oltiin varattu sieltä pieni kahden hengen huone, jossa piti olla tyyliin yksi sänky ja sohvasänky. Yllätys olikin valtava ja erittäin positiivinen, kun huoneemme olikin sitten valtava ja ihan oikeilla sängyillä varustettu ja oikein siisti. Merinäköalakin oli ja kaikki. En tiiä mitä siinä oli käynyt, mutta ei ollut valittamistakaan.

Oslon pikaloman jälkeen siirryttiin sitten viimeisiksi muutamiksi päiviksi takaisin Kongsbergiin. Käytiin chekkaamassa hopeakaivokset, jotka oli cool ja joihin saatiin ihan yksityiskierroskin, kun oltiin ainoat englantia puhuvat vieraat siellä. Sit tietty pakattiin ja siivottiin ihan sekopäisinä ja lopulta pidettiin vikan illan lettubileet kattoterassilla ("Täällähän on vielä viinaa!!") ja aiheutettiin yleistä pahennusta kesäyön kävelyllämme ympäri kaupungin (todellisuudessa ei varmaan ees nähty ketään...).

Ja yhtäkkiä oltiinkin jo tuhannen laukkumme kanssa junassa matkalla lentokentälle, missä suoritettiin vielä viimehetken pakkaussessiot kamojen punnituksen jälkeen ja sitten jo äkkiä Helsingissä, Yllätykset eivät kuitenkaan loppuneet edes siihen, että mentiin  epähuomiossa ulos väärästä matkatavarahallista, vaan löydettyämme vihdoin omat laukkumme oikeasta hallista hyökkäsi yllätysvastaanottokomitea kimppuumme. Parasta bestiä ja parhaita tyyppejä tuommoset <3

Tässä taisi olla kaikki oleellinen Norjasta tällä kertaa. Kuten instagramiin ja facebookkiinkin kirjoitin, opin paljon itsestäni, englannin kielestä ja muista kulttuureista. Tapasin mahtavia tyyppejä, sain uusia kavereita ja koin upeita asioita ja elämyksiä, joita en ois muuten tehnyt ja kokenut. Kannatti siis lähteä. Ja Norjaan menen vielä ihan varmasti uudestaankin, koska niin paljon jäi vielä näkemättäkin.

Rimbau

Ps. Seuraavaksi varmaan sitten jotain yleistä kesästä. Ja se Tiksu-postauskin on vielä tulossa.

Noustaan lentoon ja uneksitaan, ei oo maailmasta nähty vielä puoliakaan

Siis tiedättekö mitä, tääl on tullu ihan melkein kesä!
(paitsi et tällä viikolla on satanut kyllä myös räntää, vettä ja varmaan rakeitakin ...)

Norjaa jäljellä reilu kuukausi ja oon samaan aikaan aika haikee siitä että tiedän että se tulee kulumaan ihan sairaan nopeasti, mutta sit odotan myös aika paljon kotiin paluuta ja erityisesti sen jälkeen koittavia kesäseikkailuja ja Suomen kesää ihan yleisestikin.

Siellä kotona oon tosin ehtinyt vajaan viiden päivän verran piipahtaakin edellisen postauksen jälkeen pääsiäisenä. Piti muun muassa käydä kokemassa eräs Tiktak-yhtyeen Hartwall Areena keikka, josta on ihan erillinenkin postaus tulossa ja tavata vihdoin yksi nuori ja hurmaava Ilari. Muita agendoja oli mm. hammastahnan, salmiakin ja ruisleivän ostaminen.
Loma oli kiva, mutta olipa kummallista olla yhtäkkiä Suomessa. Erityisesti eka ilta oli varsin omituinen, kun oli aamulla herännyt Kongsbergissa ja sit yhtäkkiä olinkin Martinlaaksossa.

Loman jälkeen olikin sitten heti yksi koe. Aineena Strategic management ja suoritusmuotona ryhmässä kirjoitettava raportti, jonka tekemiseen on aikaa tasan 48 tuntia. Istuttiin koululla aika pitkään tuona aikana, mutta ryhmä oli kiva ja jäi ainakin fiilis ettei oltu ihan sysihuonoja.

Tän kokeen lisäksi duunattiin yhden toisenkin kurssin lopputehtävä valmiiksi ja presentoitiin se maanantaina, mikä tarkoittaa sitä, että enää yks koe jäljellä!

Oli myös vappu, joka ei mikään hirveän suuri karnevaali täällä ollut, mutta kulkue sentään oli! Ja monei lippui. Ostin mansikoita ja kävin luokkatoverin kanssa vappukahvilla.

Otin  myös itseäni vihdoin niskasta kiinni ja toteutin koko kevään takaraivossa kutkutelleesta ajatuksesta ottaa yhteyttä norjalaisiin partiolaisiin ja kysyä oisko mahdollista päästä toimintaan mukaan. Olihan se, joten nyt oon käytyt jo muutamana viikkona tekemässä juttuja niiden kanssa, ensin oli Yrjönpäivän kisat, joissa istuin yhden äiti-ihmisen kanssa pitämässä rastia ja viime viikolla olin mukana paikallisen vaeltajaryhmän kokouksessa, jossa tehtiin jesarista mm. riippumatto ja kuppi. Hupaisaa. Oon nyös osallistumassa näiden kanssa kesäkuun alkupuolella ennen kotiin lähtöä jonkin näköiselle viikonloppuvaellukselle/leirille, koska kyllähän sitä nyt kesään aina yks partioleiri kuuluu.

Huomenna viimeinen virallinen vaihtariaktiviteetti, kun mennään pelaa lasersotaa Drammeniin ja illalla muutaman hollantilaisen luokkakaverin synttäribileet. Jee.

Terkut,

Riina

Chillaillaan kadunkulmilla ja puistoissa

Yhtäkkiä onkin muka jo kesä.
Tää kevään ja kesän vaihde hämmentää mua kyllä joka vuos, vaikka ei kyllä varmaan yhtä paljon kun tällä kertaa. Torstaina oli vielä ihan kylmä ja yhtäkkiä perjantaina oli yli 20 astetta lämmintä. Huhhuh.

No joo, olihan sen jo aikakin alkaa lämmetä ja  ihan hyvään väliinkin tapahtui tämä, koska oltiin viikonloppuna vielä viimehetken retkeilypuuhissa meidän seikkailijoiden kanssa.
Vietettiin reilu vuorokausi majalla Martsarissa, kovin Höpömäisissä tunnelmissa. Tytsyt pääsi mm. kokeilemaan lodjausta ja suunnittelemaan oman Höpö-hahmon, joita johtajat sitten esitti.
Nukuin muuten ekaa kertaa varmaan viiteen vuoteen pressussa, tää oli kyl vaan paljon hienompi, kuin se, joka rakennettiin Annin kanssa Sarasteen lilja-ohjelmassa ihan savu korvista nousten.

Tänään kävin mummilla, pesin ensin sen makuuhuoneen ikkunan ja sit istuttiin pitkään parvekkeella syömässä jäätelöä (melkein litra kahteenpekkaan) ja juttelemassa muunmuassa vastapäisen autohallin katolla pesivistä lokeista ("KIÄÄÄ!") sekä kovasti hämmentävistä kiikarisedästä ja piharouvasta.

Myös Jenni viihdytti mua soittamalla mulle ja kertomalla sen viikonloppuna musta näkemästä unesta, aiheuttaen ehkä suurimman huutonauruhepulin pariin viikkoon. *tähän sellasia suulla tehtyjä pieruääniä*

Tässä blogi-hiljaisen kuukauden aikana oon myös käynyt kahdella melko extempore-keikalla, ensin päästämässä sisäisen jurahevarini valloilleen Lintsillä Hevisauruksen parissa ja muutama päivä myöhemmin helpottelemassa Amoral-ikävääni Humavoidilla (ja erityisesti sillä Nikolla) Tuska-torstain livekarsinnassa.

Viime viikon keskiviikkona sen sijaan oltiin aika haikeissa ja hysteerisissä fiiliksissä, kun mulla ja muutamalla muulla oli elämämme viimeinen kuviskerta, ainakin Vantaan Kuvataidekoulun oppilaina. Itkulta ei vältytty, mutta naurukaan ei ollut mitenkään kiven alla. Saatiin meidän parhaalta kuvisopelta saippuakuplia ja kuvataidekoulun leimat naamaamme. Otettiin varmaan ainakin sata kaverikuvaa ja päädyttiin illan lopuksi hiljaiseen Dondoon (tämä on kuulkaa historiallista, en ehkä ois rikkonut periaatteitani minkään muun syyn takia tai missään muussa seurassa. Enka aio tulevaisuudessakaan tehdä niin)

Heips taas,
Rimppa

Kun muut tytöt lähtee shoppaamaan, sä tahdot lähtee rokkaamaan

Alan olla sitä mieltä, että se vesisateinen maaliskuu oli sittenkin parempi, kuin tää lumi- ja räntäsateinen huhtikuun loppupuolisko. Missä on mun oikea kevät?
Viime vuonna toukokuun alussa oli jo ihan täysi kesä, vaelsin Helsingissä T-paidassa aurinkolasit päässä, söin jäätelöä ja istuin On the Rocksin terassilla odottamassa keikan alkua.
En oikein usko sen toistuvan tänä vuonna, kun toukokuu on jo ensiviikolla ja ulkona näyttää samalta kuin joulukuussa. (Mut oispa silti joku hyvä keikka On the Rocksissa...tai ees jossain)

Viikonloppuna oli tosiaan Partiopamaus. Oli ihan mukavaisaa, erityisesti mun vanhojen vartiolaisten näkeminen, kun ne pitkästä aikaa oli (lähes) kaikki yhtä aikaa paikalla. Toki myös sukulaisryntäys partiomäelle oli tosi jees. Sää ei ehkä ollut se paras mahdollinen, mutta yllättävän paljon kävijöitä silti riitti. Juho osti mulle Robinin levyn kirppikseltä, vaikka mä olin se jonka piti alunperin ostaa sille lahja...

Viimeviikolla käytiin Sarinan kaa vihdoin kattomassa uusi Beauty and the Beast, oli hyvä, suosittelen. Oli taas muka hirvee kiire ehtiä sinne ja mietittiin, miten ihmeessä aina juostaan leffaan ihan hiki hatussa. Ehkä se johtuu vaan siitä että ollaan me.

Tänään kuviksesta kotiin tullessa oli ehkä kevään tähän mennessä mielettömin auringonlasku. Yritin kuvata sitä, mutta satoi taas niin pirusti räntää, että kameran linssiin jäi vaan pisaroita. Eikä kännykkäkamera muutenkaan oikein koskaan taysin tuo eeppisten auringonlaskujen parhaita puolia esille. Pyhpah.

Rimbau

Taivas on oranssi, eikä vielä näy tähtii

Tänään saavutin ekaa kertaa tänä vuonna sen yltiöonnellisen kevätfiiliksen.
Tulin kuviksesta kotiin, kello oli yli puoli yhdeksän mut aurinko oli vasta laskemassa, oli valoisaa ja taivas oranssi.
Jalassa viis vuotta sitten ostetut edelleen ihan sikakivat lappuhaalarifarkut ja uudet neon-oranssit converset.
Radiossa soi Robin, mä käänsin nupit kaakkoon ja lauloin mukana, vaik ääni on vieläkin painuksissa puolentoistaviikon flunssailun takia. Pysäytin auton bussipysäkille ja otin siitä auringonlaskusta valokuvan.

Oon kattonu Netflixistä tällä viikolla mun yhtä kymmenen vuoden takaisista lempisarjoista; Winx Clubia. Hitto miten nostalgista.

Pääsiäisen vietin Kiljavalla partiojohtajan peruskurssilla Annan ja kolmenkymmenenyhden muun yli 18-vuotiaan partiolaisen kanssa. Oli hauskaa, uusia kivoja kavereita, pimeässä metsässä sniikkailua, kouluttautumista, pääsiäismunia, ja aivan liian paljon enemmän tai vähemmän muna-aiheista ihan liian huonoa läppää. Sekä tottakai yksi kappale hyvin epäselviä murhamysteereitä.

Ens viikonloppu vielä partion merkeissä, sit ainakin yks viikonloppu taukoa. Onneks tähän väliin vaan Partiopamaus, alan olla aika kuollu jo.

2016

Hola!
Perinteinen vuosikatsaus menneestä vuodesta.
Kuvat kunkin kuukauden parhaimmisto tällä kertaa mun instagramiin lataamista.

Tammikuu

Eka työharjoittelujakso alkoi heti vuoden alusta.

Pääsin tekee kaikkea siistiä ja rakastin talvista Helsinkiä.

Enemmän talvi kuin pitkiin aikoihin, lunta ja pakkasta riitti.

Olin ihan supermuikea ja onnellinen koko ajan.

Helmikuu

Työharjoittelu jatkui. Pääsin mm. osallistumaan toimiston sisustamiseen, koska tuparit.

Amoralin In Sequence ilmestyi. Suosittelen edelleen kuuntelemaan, se on hyvä.

Yritin ostaa sitä asiaan kuuluvasti Levykauppa Äxästä ilmestymispäivänä, mutta kun vihdoin sain kakaistua kovin ujosti ja hermostuneesti tiedustelun levystä suosikkimyyjäsedälleni Masille, kovasti pahoillaan oleva kitarasankari joutui toteamaan ettei levylähetys ollut vielä tullut ja ohjasi mut ystävällisesti viereiseen levyputiikkiin. Lohdutukseksi ostin siltä kuitenkin Teräsbetonin levyn. 

Sit oli myös toki MP-messut, missä syötiin Juhon kanssa hyviä sipsejä ja katottiin kun Peppi koeajoi jotain sähköpyörää.

Maaliskuu

Olin harkassa vielä kuun puoliväliin saakka.

Seurasin maajussien mielensoistusta keskustassa ja muistelin penkkareita.

Musiikkiteatteri Palatsin Autiotalossa-musikaali kevätkiertueellaan Finlandia-talossa. Huippua.

Sit oli se 4H:n vuosikokous jossa kävin palkittavana.

Ikävöin Helsinkiä jo kaks päivää harjoittelun loppumisen jälkeen.

Koulussa olis pitänyt olla tehokas ja työskennellä, mutta taisin kyllä tehdä vähän kaikkea muuta.

Kaverit oli parasta.

Huhtikuu

Kuviksen päättötyönäyttelyn avajaiset heti kuun alussa.

Alettiin pikkuhiljaa valmistella Annan kanssa Hehku-partioleiriä. 

Loppukuusta Amoralin keikka Virgin Oilissa. Ihan huippu keikka, yks parhaista.

Vappu-aattoa vietin Sarinan kanssa mm. keskustassa ja myöhemmin illalla kiinalaisen ruoan ja ekan Potter-leffan merkeissä. Oon edelleen aika ylpee siitä, että sain sen ilmapallon kotiin ehjänä.

Toukokuu

Kesä räjähti käyntiin ihan yhtäkkiä melkein heti toukokuun alussa.

Lämpöä ja hyvää fiilistä.

Super Ari Koivunen & Luca Gargano duon jukebox- keikka On the Rocksissa. Parhaita biisejä ja maailman päättömintä läppää: "Nyt meni marsut väärään kurkkuun!"

Näyttöjen jälkeen monta sluibaviikkoa, retkipäiviä, kesän työjuttuihin valmistautumista ja huipputyyppien seuraa.

Kesäkuu
Töitä. Oli useampi monitoimileiri ja yks salapoliisileiri melko ontuvalla, mutta kuitenkin lapsien mielestä jotenkin loogisella juonella kadonneesta pakastimen avaimesta. 

Helsinkipäivä ja erityisesti se ilmaiskonsertti, missä oltiin Sarinan ja Juhon kanssa.
Kävin Linnanmäellä ja vähän mökkeilin.

Heinäkuu
TUSKA. Yks kesän parhaista viikonlopuista. Niin paljon niin hyvää musiikkia ja ihan huippu festarisää. Bongailtiin muusikoita yleisöstä, paras oli kyllä edelleen se Ben Varon, joka käveli ohi (ihan siitä meidän edestä) kun solmin kengännauhoja Turmion kätilöiden keikan aikana. Anna veti mut ponnarista ylös ja käski katsomaan kuka tulee. Saatoin olla hetken aikaa melko järkyttynyt ja samaan aikaan aika muikea fanityttö taas...
Sit oli vielä yks työviikko kepparileirin merkeissä Meriharjun luontotalolla (Tylypahkassa)
Ainii, bongasin Masi Hukarin Malminkartanon asemalla, kun perjantaina matkustin kotiin sen kepparileirin päätteksi. Nauroin.
Vähän lisää mökkeilyä, tällä kertaa Kuhmoisissa perhetuttujen mökillä. Sain kaloja.

Ari Koivunen ja Ilja Jalkanen Duo Jyväsessä. Sarina nauroi kun fanityttöilin. Oli kivaa. 

JOO ja sit tottakai ROIHU. Tääkin oli kyllä ihan mahtava, 6/5!!! En oo ikinä nukkunu millään leirillä niin hyvin ku siellä (ei se määrä vaan se laatu). Suppailu oli kivaa ja mun pesti oli paras.

Elokuu

Hehku, jota edelsi pari hyvin stressintäytteistä päivää. Ihan hyvin se sit lopulta meni.
Viimeinen lomaviikko Savukoskella Kairijoen lomakylässä. Nukuin varmaan kolmet päikkärit joka päivä, pelasin aika paljon korttia ja kävin kävelyllä 4G-kukkulaksi nimeämämme mäennyppylän päällä. Poronkäristys oli viikon paras ja lakkakakku. Näin myös ihan elävia poroja, neki oli ihan hassuja.
Sit alkoi mun toinen työharjoittelujakso ja kaikki oli niin kovin tuttua, mutta ihan kivaa. Sain ekana päivänä muokattavakseni tiedoston, jonka olin itse tehnyt keväällä.
NIGHTWISH Himoksella oli mahtava ja myös ne kaikki muut bändit. Oon äärimmäisen tyytyväinen että sain puhuttua Juhon ja äidin lähtemään sinne mun kanssa.

Syyskuu
Syksy alkoi Annan kanssa Amoralin old school-keikalla On the Rocksissa.
Käytiin Seikkailupuisto Korkeessa kesän 4H-ohjaajien kanssa. Se oli kivaa.
Oli myös Martsarin vanhan ossun jäähyväistapahtuma. missä kävin lähinnä zoomailemassa akustista Amorphista.

Lokakuu
Mulla oli syysloma töistä, kävin taidemuseossa, tein partiojuttuja ja hengailin.
Pyörähdin Lintsin Valokarnevaalissa, vuoristorata ja lämmin glögi oli parhaat.
Oli myös melko hulvattomat rapujuhlat, joiden jälkeisenä aamuna tuntui ihan uudelta vuodelta.
Harjoittelu loppui.

Marraskuu
Paluu kouluun tuntui aika ankealta, kun melkein kaikki kaverit huiteli vielä jossain omissa toihuissaan.
Viikon pelitaidekurssin jälkeen päättötyöprojekti pyöräytettiin oikein voimalla käyntiin koko syksyn lorvailun jälkeen. Välillä oli ehkä vähän toivoton fiilis, mutta se saatiin kunnialla päätökseen ja arvosanaksi tuli lopulta kolmonen niin että heilahti.
Vietin 21 vee synttäreitäni partioretkellä, eikä mua ees heitty hyiseen järveen tai muuhun ällöön.
Alkujärkytyksestä päästyäni tykkäsin kovasti aikaisin tulleesta minitalvesta kaikkine lumineen ja pakkasineen. Saisi tulla takaisin ihan täydessä mitassaan.

Joulukuu
Päättötyönäyttelyn pystytys ennen itsenäisyyspäivää ja avajaiset 7.12.
Avajaisten jatkot oli ihan kivat, vaikka ohjelma ei oikein iskenytkään. Kostin kaikki kahden ja puolen vuoden tortillapäivien naurut kavereille, kun ne ei osanneet syödä hampurilaista siististi.
Epämääräistä hengailua koko kuukausi, kun kaikki kouluhommat oli jo tehty.
Partiota ja joulumyyjäisiä.
Raskasta Joulua -keikka Metro Areenalla. En oo päässyt vieläkään yli siitä, kuinka upea Floor oli.
22.12. viimenen Pekkiksen joulujuhla ja meidän luokan valmistuminen. Lorvittiin juhlan jälkeen liian pitkään koululla vaan hengailemassa ja jättämässä viimeisiä viestejämme piirtotaululle, niin että kaikkien porukat oli ihan tuskastuneita.

Hyvää uutta vuotta 2017!

Rimppa

Ps. jos vaik yrittäisin ees oolla vähän parempi bloggaaja ens vuonna?