Pingviini vilkuttaa

Mun pitäis varmaan jakaa viimeisetkin Norja-kuulumiset, ennen kuin ne unohtuu. Oon nyt ollut kotona Suomessa reilun kuukauden. Saavuin sopivasti Juhannukseksi

Toukokuun lopussa suurin osa muista vaihtareista jätti Kongsbergin ja suuntasi kotiin. Vaan en minä! Kesäkuun ekalla viikolla oon siis mm. viettänyt vielä yksiä pikkuruisia läksäreitä katto-grillailun merkeissä, viimehetken tutkimusretkeillyt kotikaupungissani ja osallistunut Kongsbergilaisten partiolaisten viikonloppuretkelle (jossa oli molempina iltoina iltanuotio, joka päättyi oikean iltapalan sijaan "leiripullaan" eli mehuun, pullaan, mokkapaloihin ja karkkiin... O___o Ja sit lapset hampipesulle ja nukkumaan sokeripäissään. Ooookkei.)

Sitten olikin yhtäkkiä viimeinen viikonloppu Norjassa ja sain viimeisen vierailijan, kun Anna saapui auttamaan mua muutossa. Ennen muuttohommiin ja asunnon pakkaamiseen keskittymistä vietettiin kuitenkin reilu vuorokausi Oslossa ihan muina turisteina. Käytiin mm."Oslon Heurekassa", syötiin sairaan hyvät burgerit, saatiin aika monta hallitsematonta hepulia, ihailtiin auringonlaskua, viettettiin iltaa baarissa ja saatiin kissamainen saattue takaisin hotellille. Hotelli oli muuten Oslon laitamilla sijaitseva Hotel Montebello (eli Hotel Portobello), joka oli samassa rakennuksessa sairaalan kanssa. Oltiin varattu sieltä pieni kahden hengen huone, jossa piti olla tyyliin yksi sänky ja sohvasänky. Yllätys olikin valtava ja erittäin positiivinen, kun huoneemme olikin sitten valtava ja ihan oikeilla sängyillä varustettu ja oikein siisti. Merinäköalakin oli ja kaikki. En tiiä mitä siinä oli käynyt, mutta ei ollut valittamistakaan.

Oslon pikaloman jälkeen siirryttiin sitten viimeisiksi muutamiksi päiviksi takaisin Kongsbergiin. Käytiin chekkaamassa hopeakaivokset, jotka oli cool ja joihin saatiin ihan yksityiskierroskin, kun oltiin ainoat englantia puhuvat vieraat siellä. Sit tietty pakattiin ja siivottiin ihan sekopäisinä ja lopulta pidettiin vikan illan lettubileet kattoterassilla ("Täällähän on vielä viinaa!!") ja aiheutettiin yleistä pahennusta kesäyön kävelyllämme ympäri kaupungin (todellisuudessa ei varmaan ees nähty ketään...).

Ja yhtäkkiä oltiinkin jo tuhannen laukkumme kanssa junassa matkalla lentokentälle, missä suoritettiin vielä viimehetken pakkaussessiot kamojen punnituksen jälkeen ja sitten jo äkkiä Helsingissä, Yllätykset eivät kuitenkaan loppuneet edes siihen, että mentiin  epähuomiossa ulos väärästä matkatavarahallista, vaan löydettyämme vihdoin omat laukkumme oikeasta hallista hyökkäsi yllätysvastaanottokomitea kimppuumme. Parasta bestiä ja parhaita tyyppejä tuommoset <3

Tässä taisi olla kaikki oleellinen Norjasta tällä kertaa. Kuten instagramiin ja facebookkiinkin kirjoitin, opin paljon itsestäni, englannin kielestä ja muista kulttuureista. Tapasin mahtavia tyyppejä, sain uusia kavereita ja koin upeita asioita ja elämyksiä, joita en ois muuten tehnyt ja kokenut. Kannatti siis lähteä. Ja Norjaan menen vielä ihan varmasti uudestaankin, koska niin paljon jäi vielä näkemättäkin.

Rimbau

Ps. Seuraavaksi varmaan sitten jotain yleistä kesästä. Ja se Tiksu-postauskin on vielä tulossa.

Meet me where the cliff greets the sea

Moi!

Tämä taitaa olla viimeinen Norjasta käsin julkaistu postaus. Melko hurjaa!

Koulu on siis mun osalta ollut taputeltu jo kuukauden ja oonkin keskittynyt hyvillä mielin kesälomailuun. Ollaan mm. juhlittu Norjan kansallispäivää 17. toukokuuta ja käyty viiden päivän reissulla Stavangerissa Norjan länsirannikolla.

Kansallispäivänä tai grunnlovsdagina käytiin seuraamassa aamulla paraatia, jossa marssivat lapset Kogsbergin peruskouluista, useampi soittokunta sekä aikuisia että lapsia ja ihan tavallisia paikallisia ihmisiä. Kansallispuvut on Norjassa huomattavasti tavallisempi ja yleisempi juhlavaate kuin Suomessa ja kansallispäivänä melkein kaikilla paikallisilla olikin päällä perinteikäs bunad.

Tämän aamuparaatin jälkeen hajaannuttiin vielä hetkeksi kukin omiin touhuihimme (usea varmaan nukkumaan päikkäreitä, koska edellisyön unet olivat keskeytyneet vahingossa lauenneen palohälytyksen takia...) ja sitten suunnistin kavereineni pikniklounaalle puistoon joen varteen. Syötiin hodareita (jotka myöhemmin paljastuivatkin juuri siksi thö kansallispäiväruoaksi) ja vaikka mitä muutakin. Piknik oli kiva ja sää suosi oikein huolella, oli lämmin ja aurinkoinen, aika täydellinen juhlasää.

Piknikin jälkeen siirryttiin seuraamaan kovin odottettua russetogia, eli abien paraatia, jossa ilakoivat abit haalareineen ja niine paljon puhuttuine busseineen, Eeppistä ja SKAM-fanin mieltä lämmittävää.

Illalla grillailtiin kattoterassilla ja muuten vaan hengailtiin porukalla.

Stavangeriin lähdettiin toukokuun 22. päivä, kun kaikkien viimeinen koe oli ohi. Matkaan lähdettiin samalla kolmen hengen porukalla, jolla oltiin reissussa talvilomallakin. Ensimmäinen päivä meni lähinnä matkustamiseen, matka junalla kesti noin kuusi ja puoli tuntia,

Seuraavina päivinä vierailimme muun muassa Stavangerin kaupunginmuseossa (oli loistava), kävimme opastetulla kajakkimelontaretkellä (jolla oli innokkain opas ikinä ja missä pääsimme melonnan lisäksi myös kellumaan meressä ja näimme kotkan), patikoitiin yhdelle Norjan kuuluisimmista luontoturistirysysitä, Preikestolenille ja ihan vaan kierreltiin kaupungilla. Stavanger oli kyllä ihan hurjan kaunis ja ihana, saatoin vähän rakastua siihen jo ihan lyhyen kaupunkikerroksen aikana. Suosittelen käymään.

Samaan aikaan meidän kanssa Stavangerissa oli myös käynnissä joku pyöräilykisa, joka ensin huvitti meitä ja sitten lähinnä ärsytti, koska sen takia melkein kaikki bussit oli peruttu kahtena päivänä ja jouduttiin odottelemaan kämpille pääsyä tihkusateessa nälkäisinä ja kylminä ainakin toisena näistä päivistä...

Iltaisin löhöttiin meidän kellarihuoneiston sohvalla ja katsottiin telkkarista mm. Modernia perhettä, mun ja Iriksen suosikkia Say yes to te dressia ja sitä hiton jääkiekkoa ihan kuumotuksissa kolmena iltana putkeen...

Sanomattakin on selvää, että paluumatkalla maanantaina soi päässä Poika saunoo ja tunnelma oli hieman väsähtänyt. Mutta kivaa oli!

Reissun jälkeen oon mm. löhöillyt sateisessa Kongsbergissa ja osallistunut viikonlopun mittaiselle partioretkelle norjalaisten partiolaisten kanssa. Näistä kuitenkin ehkä enemmän vielä myöhemmin, nyt moi!

Rimppa

We're not Iron Maiden, we're not from England, we're Sonata and we come from Finland

Edellisessä tekstissä mainitsinkin aikovani mennä katsomaan Sonata Arcticaa Osloon, tässä hieman tarinaa siitä.

Olin odotellut kyseistä tapahtumaa melko kovasti lokakuusta saakka ja koko päivän tunnelma oli sen mukainen. En edes oikeasti tiedä miks, mutta oon siis koko keskiviikon käyny ihan ylikierroksilla ja jännittänyt iltaa jotenkin ihan sairaasti, tärissyt ja mahaoireillut, vaikka oon nähnyt Sonatankin ihan sairaan monta kertaa eikä siinä pitäis sinänsä olla mitään erikoista. Ehkä syynä oli kahden ja puolen kuukauden keikkatauko (en ollu varmaan koko viime vuonna yli kuukautta käymättä yhdelläkään keikalla...) tai se että tutut naamat tosiaan tuli OSLOON vaiko sittenkin se "virallinen +1" jäsen, eli Masi Hukari, joka bändin kokoonpanoon oli lisätty edellisen akustisen kiertueen tapaan ja jota en ollut nähnyt kitara kädessä yli kahteen vuoteen. Sama tyyppi kuitenkin kulkee lähipiirissä (ja tässäkin blogissa) nimellä "suosikkihahmo"... En tiedä.

Suuntasin Osloon reilusti ajoissa ja ehdin käydä juomassa rauhoittumisteetkin (eivätpä juuri auttaneet...) aseman Espresso Housessakin vielä ennen keikkapaikalle Parkteatretille suuntaamista, missä oli luvassa vielä nelisenkymmentä minuuttia jonottelua. Sit sisällä paitatiskin kautta narikkaan ja lavan edustalle venailee lämppäribändi Witherfallin aloittamista. Ihan eturiviin en päässyt, kun meni kaikenlaiseen säähläämiseen aikaa (ja tajusin vasta myöhemmin että se paitatiskin jäbä ois varmaan puhunut suomea, ei ois tarvinnu jännityksissä englanniksi sönkätä...) mutta siinä kolmennen tai neljännen rivin paikkeilla oli kans ihan hyvä ja näin oikein loistavasti. Keikkapaikan lattia oli myös rakennettu sillä tavalla fiksusti, että se vietti loivasti lavaa kohti niin että vähän lyheympikin näki taaempaa varmaan paremmin kuin perus tasalattiaisissa paikoissa.

Lämppäribändi Witherfall oli oikein hyvä myös, yllätyin vähän kun heidänkin settinsä oli akustinen. Paras oli kyllä näiden rumpali, jolla oli mukana vaikka mitä kilkuttimia ja joka oli ihan fiiliksissä koko ajan.

Sonata aloitti siinä varttia vaille yhdeksän aikoihin JA MIKÄ KEIKKA SE OLIKAAN! Etukäteen olin lähes varma että leviä ihan totaalisesti ja alan itkeä silkasta onnesta kun Sonata aloittaa, mutta selvisin pelkällä riemulla ja laululla.

Hämmästyin biisivalintaa jo toisen biisin kohdalla ja jatkoin yllättymistäni heti kolmannen alkaessa ja sama trendi jatkui läpi koko keikan. Kuultiin niin paljon niin hyviä biisejä, vähän vähemmän hittejä ja enemmän niitä sivummalle jääneitä kappaleita, kuitenkaan unohtamatta parhaita yhteislauluklassikoita.

Täydellinen settilista näyttäis nopeasti katsottuan olevan sama kuin Suomen kiertueellakin, mutta biisien järjestyksestä en oo ihan varma. Tältä se kuitenkin suurin piirtein näytti:

1. Life
2. Only the Broken Hearts (Make You Beautiful)
3. Half a Marathon Man
4. The Rest of the Sun Belongs to Me
5. As If the World Wasn't Ending
6. FullMoon
7. Letter to Dana
8. Alone in Heaven
9. On the Faultline (Closure to an Animal)
10. Wolf & Raven
11. I Have a Right
12. Black Sheep
13. Among the Shooting Stars
14. Tallulah
15. Paid in Full
16. Flag in the Ground

Encore:

1. Victoria's Secret (Tony & Elias)
2. The Wolves Die Young

Legendaarisen Vodka-outron puuttuminen vähän harmitti, mutta mua oli varoitettu siitä etukäteen, joten ei tullut yllätyksenä. Ehkä sit taas seuraavalla normikeikalla. Ja ehkä se ei haittaa, kun tosiaan kuitenkin kuultiin monen monta muuta aika eeppistä biisiä.

Masilla oli mukana varmaan puolet sen kaikista soittimista, se soitti akustisen kitaran lisäksi myös koskettimia, huilua ja jotakin kummallista lyömäsoitinta. Ei sentään kuitenkaan sitä kuuluisaa saksofonia. Mikäs siinä, jos osaa soittaa kaikkea ja täytyy myöntää että olin kyllä aika tosi iloinen sen läsnäolosta.

Keikka loppui sillälailla hyvissä ajoin ettei ollut mikään kiire, joten kävin hakemassa mun kamat narikasta rauhassa ja hetken vielä tutkailin tilannetta josko bändin jäbyt ois tullu siihen salin puolelle moikkailee. Eivätpä tulleet, joten lähdin sitten kovasti onnellisena iloloikkien takaisin kohti asemaa. Oli hyvä ilta,

Nyt heips,

Rimbs

Sul on Pantteri-askissa taivas tammikuun

Halla!

Eilen alkoi jo kolmas viikko norjalaista yliopistoelämääni! Kaksi ekaa viikkoa vilahti ohi hujauksessa.

Kursseja mulla on neljä ja ne on vaikuttanut tähän mennessä pääpiirteittäin ihan mukavilta. Ryhmätöitäkin on joka kurssilla, vaikka ne on myös joka kurssilla esitetty jotenkin muka erikoisena tehtävämuotona. Itse en nää tilanteessa mitään outoa, oma koulunkäyntinihän on ollut yhtä ryhmätyötä jo puolitoista vuotta. Yrittäjyys ja innovaatio -kurssi saattaa hieman hajottaa mun päätä, justhan pääsin eroon yhdestä vastaavasta innovaatioprojektista...

Vapaa-ajalla ollaan tutustuttu muiden vaihtareiden kanssa toisiimme ja käyty yhdessä mm. patikoimassa, silent discossa ja lukuisissa huonebileissä.

Ekana lauantaina koulun alun jälkeen otettiin tosiaan heti reippaasti härkää sarvista ja patikoitiin 14 km päässä, ylhäällä tunturissa sijaitsevalle Knuttehyttalle, jossa syötiin lounasta ja oltiin iloisia siitä, että oltiin päästy perille. Ja sit patikoitiin takas ja pilattiin se täydellisen hyvä latupohja entistä pahemmin. Paluumatka ei onneks ollut omalta osaltani ihan yhtä raastavan pitkä, koska keksittiin osan porukasta kanssa kysyä josko päästäis Skisenterin tuolihissillä alas ja sehän onnistui! Parasta!

Viime viikonloppuna käytiin muutaman hollantilaisen luokkatoverin kanssa pulkkamäessä laskettelukeskuksessa ja perjantai-iltana bailattiin lähibaarin silent discossa mm. Justin Bieberin Babyn ja tän biisin tahtiin :D Ja lauantaina käytiin kattomassa paikallista jääkiekkoa.

Tääl on joka päivä edelleen ihan tosi nättiä, eikä ees viikonlopun massiivinen lumisade haitannut. Kaikki hyvin siis!

Loppuun vielä kolmen viikon aikana kertyneitä huomioita Kongsbergista:

• Potkukelkka on täällä ihan legit kulkuväline. Myös nuorilla ihmisillä. Enemmän niitä näkee ydinkseskustan ulkopuolella asuinkaduilla, mutta myös keskustassa saattaa potkutella joku sellaisella vastaan.
• Täällä on ihan todella paljon kampaamoita. Orientaatiopäivän diaesityksessä sanottiin että miljoona, mutta en usko todellisuuden olevan kuitenkaan ihan niin hullu. Paljon niitä kuitenkin on, vähän joka kadunkulmassa.
• Karkki, sipsit ja alkoholi on ihan törkeän kallista. Onks näiden norjalaisten mielestä oikeesti ihan ok, et suklaalevy maksaa yli 45 kruunua eli noin 5 euroa? Tai Dumle-pussi kuusi euroa?
• Jos jossain on koskemattoman näköistä lunta ja "ei talvikunnossapitoa" -kyltti, ei kannata valita juuri sitä reittiä, vaikka oisitkin kävellyt vielä viime viikolla siitä ongelmitta. Saatat joutua kahlaamaan lumessa haarojasi myöten...
• Kosken alajuoksulla asuu nälkäisiä sorsia. Jos kävelee tarpeeksi lähelle, ne tulee luokse parvena. Ne on kavereita. (mut ei silti ruokita niitä lintuja, jooko pliis...)

Nyt bye,

Rimbu

PS. oon yllätteän taaaaaas jossain SKAM-psykooseissa katsottuani sitä nrk:sta ihan jopa kokonaan norjaksi. Kenenköhän kaa voisin mennä Osloon bongailee kuvauspaikkoja?

Hilsen fra Kongsberg!

Eli siis Terveisiä Kongsbergista!

Tästä voitte siis päätellä, että olen kotiutunut uuteen kotikaupunkiini tänne eteläiseen Norjaan.
Seuraavat reilu viisi kuukautta siis asun, opiskelen ja vietän parasta elämääni täällä, sympaattisessa ja ihan super-söpössä pikkukaupungissa.

Koska kaikki on kuitenkin ihan älyttömän uteliaita siitä, että mikäs paikka tää nyt onkaan, laitetaanpa muutamat faktat pöytään; Kongsberg sijaitsee Norjassa, Buskerudin läänissä. Oslosta tänne on matkaa noin 80 km. Asukkaita on noin 25 887 ja väkiluvultaan lähimmäksi suomalaisita kaupungeista pääsee Raahe, jossa on kuitenkin hieman enemmän asukkaita. Kaupungin on perustanut Tanskan ja Norjan kuningas Kristian IV vuonna 1624.

Asustelen paikallisessa opiskelijatalossa, jossa mulla on pikkuruinen 19 neliöinen yksiö talon neljännessä kerroksessa. Kämppä voittaa mennen tullen ne HOASin asunnot, jossa meidän Suomeen tulleet vaihtarit asustelee Myyrmäessä ja on oikein viihtyisä ja siisti. Parasta on kuitenkin melkein seinän kokoiset ikkunat ja niistä avautuva tunturimaisema! Kyllä, TUNTURIMAISEMA, vaikka ollaankin ehkä Tallinnan korkeudella eikä todellakaan missään pohjoisessa. (Ikkunasta näkyy tosin myös viistosti vastapäätä olevassa talossa sijaitseva thai-hierontamesta, jonka ikkunassa loistaa perinteiset pinkit ledivalot...)
Täällä on myös laskettelukeskus, jonka rinteet näkyy nekin mun kämppään siitä ikkunasta ja siks oonkin tituleerannut tätä Karjaan ja Rukan sekoitukseksi.

Nyt kuitenkin lähden iltapalalle, joten se ois moi!

Rimpe

We’ll show you a sea of starlight to drown all your cares

Viime aikoina oon tullut onnelliseks muun muassa näistä:

• Marco Hietala ja sen uusi kirja, joka luin vuorokaudessa. Erityisen kivaa oli tavata Marco ihan henkilökohtaisesti Levykauppa Äxässä ja vaihtaa muutama sananen sen kanssa! Kehuin niiden uutta eeppistä Powerless trio -kokoonpanoa, sain kirjaan nimmarin ja lisäksi otettiin vielä yhteiskuva! Tiskin takana Marcon kanssa hengaillutta myyjäsetä-suosikkihahmo Masia ehkä vähän hymyilytti mun Amoral-huppari...:) 

• We Rock! Heavyrock night -show Vanhalla Ylioppilastalolla muutama muutama viikko sitten. Koivunen piiiitkästä aikaa livenä, mukana myös JP Leppäluoto sekä Paolo Ribaldini. Hyvä ilta, parhaita biisejä ja huiput esiintyjät. Nyt selviän ehkä taas joulukuuhun saakka.

• Syysloma, joka mulla sittenkin oli! Käytiin mm. Lintsillä valokarnevaalissa pyörimässä.

• Tukholmanristely Sarinan kanssa. Vedettiin täysähky laivan buffassa molempina iltoina, shoppailtiin sekä laivassa että maissa ja mut raahattiin ihan liian moneen meikkikauppaan. Gamla Stan oli ihan tosi nätti, eikä edes eksytty tunnelbanaan. Laivan bilebändi oli kiva, ja katottiin sitäkin molempina iltoina ihan liian pitkään. Lievää hysteriaa ilmassa, kellosekoilua, valotikkuja ja lentävää läppää: "Mä suunnittelin tota (röyhtäystä) tosi pitkään!" 

• Opiskelijatapahtumat, kuten eilinen M-juna appro. Join lähinnä limua, mut oli silti aika hauskaa. Kaikki parhaat lähibaarit, kuten Jyvänen. Malminkartanon Bar Kissassa soi Skid Row ja Guns n' Roses ja olin aika onnellinen, vaik lonkero olikin loppu.

• LUMISADE ja sitä seurannut talven ihmemaa, vaikka onkin vasta lokakuu ja tää lumi on vähän tollasta märkää räntäloskaa. 

• Uunituoreet Raskasta Joulua biisit, joista toinen on ensimmäinen Tarjan ja Marcon duetto kahteentoista vuoteen. Ja toisessa on myös FLOOR, sekä suomeksi että englanniksi. Mun ultimate-Nightwish-fanityttö-osani huutaa sisäisesti ja kovaa. 

• Ne kaverit, joita mulla on ollut syksyn aikana ehkä eniten ikävä ja jotka vihdoin näin tänään. Uusia kuulumisia ja vanhoja sisäpiiriläppiä. Espresso House vaikka Santtu yrittikin vastustaa sitä, kuumaa kaakaota kermavaahdolla ja ruokaa. Best! "-- on vähän sellanen fiilis, kun ois se Edgar aristokateista, kun se maistaa sitä kermaa." 

Rimppa

Uusia tuulia

Elämme jänniä aikoja. Mä aloitin viime viikolla nimittäin uuden ekaluokan, neljättä kertaa elämässäni. Koulu on tällä kertaa amk, Metropolia tarkemmin. Alana liiketalous, mikä sekin on jännää, koska en ehkä ikinä olis voinut kuvitella alkavani opiskella sitä. Mut kai siitä on mulle tulevaisuudessa hyötyä.

Viime viikolla oli orientointipäivät, yritettiin omaksua kovin paljon tärkeää tietoa amk-opiskelusta ja iltaisin istuttiin jätemäen hiekkakentällä tutorien kanssa, yritettiin tutustua toisiimme ja pelattiin ehkä maailman isointa norjalaista jalkaleikkiä kaikkien n.150 uuden tradenomiopiskelijan kanssa. Saatiin myös kirjastokortit koulun kirjastoon ja meidän opiskelijahaalarit!

Oon ehkä vähän kriisissä vielä siitä, etten enää ookaan pienessä taidekoulussa, mutta porukka on vaikuttanut ihan mukavalta.
Koulupäivät on kyllä olleet tähän mennessä aivan naurettavia, kun tunnit on alkaneet vasta reilusti iltapäivän puolella ja kestäneet sen parisen tuntia korkeintaan. Paitsi torstaina, kun olin koulussa jopa kymmenestä neljään.

Yleensä oon tainnut tehdä kesän päätteeksi sellasen kesän kohokohdat -postauksen. Tänä vuonna jätän sen nyt kuitenkin välistä. Haluan silti sanoa, että mun kesä oli hyvä, vaikka jäinkin ehkä kaipaamaan sellaista oikein kunnon kesäsäätä. Oli hyvää livemusaa, töitä, kavereita, kakkubileitä, mökkeilyä ja seikkalua. Saippuakuplia, bileitä ja upeita auringonlaskuja.
Ja noh, tottakai saatte vielä muutaman kuvan kesältä tähän lisäksi, sekalaisessa järjestyksessä.

Meil oli kakkubileet.

Nää huskyvauvat oli kyllä ehdottomasti yks mun kesän kohokohdista.