"You see, whenever I start feeling sick, I just stop being sick and be awesome instead"

Hellou.

Viimeviikolla olin kotona keskiviikkoon saakka, koska onnistuin saamaan syyslomalla töissä lapsilta jonkun ihkun pöpön ja olin melko lailla veto pois ainakin siihen keskiviikkoon saakka, vaikka en kyllä vieläkään taida olla ihan kunnossa. 

Sitkeästä flunssasta huolimatta oli kuitenkin ihan kiva leiri, paljon mielenkiintoisia koiravieraita, koira-askarteluja ja muita koiramaisia aktiviteetteja. Ryhmä oli ihan kiva ja ohjaajien kipeys/väsymystaso ylitti loppuviikosta sen kultaisen rajan, jonka jälkeen läppä muuttuu uskomattoman huonoksi. Lisäteemana leirillä taisi olla Antti Tuisku...

Mut joo, kotona ollessani oon lähinnä maannut sohvalla ja 

taas vaihteeksi, pitkästä aikaa, kattonut huomattavat määrät HIMYMiä ja lievästi sanottuna obsessoitunut täysin uudestaan. 

Oon juonut valtavat määrät teetä ja niistänyt enemmän kuin ehkä tiesin mahdolliseksi.

Tänään vietin ehkä parhaan sunnuntain pitkään aikaan; viritin eilisiltana Perttulassa sänkyni viereen pienen "viihdekeskuksen", tosinsanottuna miniläppärin+irrallisen levyaseman+kaiuttimen, ja vietin muutaman tunnin edellämainitun sarjan parissa ja tänään sama meininki jatkui heti aamusta. Mikään ei oo ehkä parempaa, kuin maata peittoon kääriytyneenä sängyssä sateen ropistessa ikkunaan katsomassa jotain noin nerokasta, teekuppi ja hillitön irtokarkkipussi käden ulottuvilla (ne oli tarjouksessa cittarissa).

Saatoin myös tulla pelottavan onnelliseksi siitä vesisateesta ja syksyn tunnusta kotiin ajaessani. Pimenevä ilta, vaikka kello ei ole viittäkään, liikennevalojen värikkäät heijastukset märässä asfaltissa ja paras syysmusa täysillä auton kaijuttimissa.

Eilen kävin mummilla moikkailemassa nuorempia serkkuja. Illemmalla hengailin myös yhden erityisen hurmaavan nuoren miehen kanssa, vietin illallistreffejä vielä vähän nuoremman tomeran neidin kanssa (tai siis lappasin sitä safkaa mahdollisimman nopeasti sinne nassuun) ja rapsuttelin sitä makarooniksi keittiön lattialle heittäytynyttä onnelista kojoottia.

Enää vajaa pari viikkoo syksyn parhaaseen viikonloppuun ja ens viikonloppunakin varmaan aika uskomattomat bileet The Circuksessa...;)

Nyt heips taas,

Riina

PS. Ainii, meen huomenna haastatteluun työharjottelupaikkaa varten. Toivottavasti nappais.

Lauantain fiilikset

Tuntuu kummalliselta opiskella jotakin "oikeasti", kirjasta ja kokeeseen, kun edellisen kerran on lukenut kokeisiin maaliskuussa.
Viimeviikolla meillä alkoi typografian kurssi, ja heti ensimmäiseksi (sen jälkeen kun oli kantanut luokkaan laatikon, jossa oli meidän viimekeväiset pääsykoetyöt...) opettaja ilmoitti tentin olevan 6.2.
Voi sitä paniikin määrää, kun yli puolet luokasta tajuaa, ettei edes omista kurssimateriaalina olevaa kirjaa...

Tänään ohjelmassa on siis ollut Typografian käsikirja- nimistä opusta, hiukan ulkoilua ja kovin paljon simsin pelaamista.
Saatiin Juhon kanssa viime viikonloppuna ehkä mahtavin sims-idea koskaan, ja toteutettiinkin se sitten. Saatettiin nauraa ihan vähäsen kun luotiin tätä sukunimellä Awesome kulkevaa "perhettä". Parasta on että nuo kaikki just siltä miltä pitääkin, tai ainakin melkein, ja niille löyty oikeenlaist vaatteetkin!
Sanotaanko tästä nyt sitten että "This is gonna be LEGEN- wait for it! DARY" :D

Seuraavaks unta kuuppaan,

Rimpe

"HAAAAVE YOU MET TED?"

Hei.

Tiiättekö sen fiiliksen, kun ois ihan hirvee inspiraatio ja innostus kirjottaa ja muka vielä kamalasti jotain asiaakin, mut sit se ei vaan tuu mitenkään järkevästi ulos eikä mikään liity mitenkään mihinkään? Ette ehkä, mut mulla on se just nyt.

Oon kattonu ihan liikaa televisiota.
Sain vihdoin viimeviikolla katottua How I met your motherin loppuun, viimeistä "pahamaineista" jaksoa myöten, vaikka mua oltiin neljän ihmisen toimesta varoitettu olemaan katsomatta sitä ikinä. Täytyy kyllä sanoa, että olin noiden varoitusten perusteella osannut kehitellä päähäni kaikennäköisiä skenaarioita siitä lopetuksesta, joten juuri mikään jaksossa ei tullut yllätyksenä enkä siis järkyttynytkään erityisemmin. Vaikka olihan se vaihtoehtoinen lopetus nyt kuitenkin huomattavasti parempi, vaikkei sitä jakson suurinta vääryyttä korjannutkaan.
Ja hitto vie, tiiättekö kuinka vaikeeta on on luopua jostakin sarjasta kun se päättyy?
Joo, kyllä tiedätte. Aloin siis vierotukseks kattoo Frendejä alusta, mutta eihän siitä nyt tuu hevosen takapuoltakaan, kun koko ajan vaan kelaan sen ja HIMYMin yhtäläisyyksiä (joita on pelottavan paljon) tai jotain muuta vastaavaa fanityttöhypetystä. Olotila on siis jatkuvasti about tällanen...

Tai tällanen...



Tai tällanen...



Mut joo okei, tänään koulussa oli web-suunnittelua, joten pyöräytinpä siinä sitten eräät nettisivut samalla kun kuuntelin massoittain vanhaa Sonataa. Pyörin Tumlbrissa ja hihitin ihan liikaa. Nyt mun pitäis kerätä pääni, sulkea tää tietokone, syödä ja lähteä partioon katsomaan, josko tää hepuli siellä lieventyis. Vaikka tuskinpa vaan, mulla on pahasti sellanen fiilis, että sittenhän se riemu vasta repeekin kun pääsen siihen oikeeseen seuraan...hups.

Ja öö, miks musta tuntuu et kuulostan nyt myös tosi pahasti siltä "oikeelta seuralta"...? ;D

Riina

P.s. Oon henkisesti niiiiiiiiiiiiiiiin 16 veee at the moment.

P.p.s. Mm. tätä tehtiin Juhon kanssa kun katottiin Frendejä viikonloppuna...