Helmikuussa mulle iskee aina vähän kriisi. Miksi kaikesta on jo niin kauan?
Wanhojentansseista kolme vuotta.
Penkkareista ja ajokortin saamisesta kaksi.
Parhaasta koskaan viettämästäni hiihtolomasta Ylläksellä on jo seitsemän kokonaista vuotta.
Ja vaikka mistä muusta enemmän tai vähemmän elämässäni valloillaan joskus olleesta ilmiöstä tai huippuhetkestä vaikka millaisia ajanmääreitä.
Mut joo, on mulla ollut ihan kivaakin. Töissä on ollut ihan mukavaa ja mun tekemistä jutuista on ollut ihan oikeasti hyötyäkin ja niitä on käytettykin. Viimeviikolla oli myös harjoittelupaikan tuparit, joiden ansiosta oon päässyt seuraamaan ja osallistumaan toimiston sisustamiseen. Parhaita on ne pienet ja ihan hullut yksityiskohdat (#vainmainostoimistojutut). Ja sit oli tupareiden jälkeinen löysä pitsapäivä.
Vähän oon myös stressanut kaikkia omia projekteja, jotka pitäis tehdä ja joiden deadlinet lähestyy uhkaavaa vauhtia, kuten esim. kuviksen päättötyötä.
Oon nähnyt kavereita, käynyt leffassa ja fanityttöillyt. Melko ikävä keikoille.
Tän viikon oon viettänyt talvilomaa. Se tuntui aluksi melko kummalta kesken työharjoittelun, mutta kun sellainen on kerran varattu tähän väliin koulun puolesta työharjoittelun pituudessa, niin miksikäs sitten ei. Ollan pelattu Juhon kanssa huomattavat määrät erilaisia musavisapelejä, tehty erilaisia ruokia ja leikitty lastem kanssa. Huomenna kuitenkin suuntaan takaisin keskustaan ja töiden pariin vielä muutamaksi viikoksi.
Rimppa
(ja juu, yksi mun lempipuuhista koko alkuvuoden aikana on ollut tää hienojen auringonlaskujen/-nousujen dokumentointi. Näitä kuvia on melko paljon...)
