Lanes of memory paved by sweet frozen moments

Tällä hetkellä elämä on aika kevyttä ja helppoa.

Loppuviikosta satoi paljon luntaluntalunta ja oon ollut siitä aika onnellinen.

Onnellinen oon ollut myös lyhyistä koulupäivistä ja nelipäiväisestä kouluviikosta.

Kuten myös kaikista tulevista keikoista, koska niin hyviä bändejä ja vihdoin juttuja joita oon odottanut ikuisuuksia.

Viimeviikon perjantaina ilmassa olivat ensimmäiset merkit tällä hetkellä vallitsevasta talven ihmemaasta, kun maailma oli yön aikana muuttunut kuurasta valkeaksi. Otin kameran mukaan ja kipaisin metsään kovinkin innostuneena. Pettymys oli melkoinen, kun myöhemmin huomasin, että joko kamera, muistikortti tai tietokone oli onnistunut menestyksekkäästi korruptoimaan suuren osan kameran näytöllä ihan hyviltä näyttäneistä kuvista. Tiedä sitten mikä näistä kolmesta, mutta tässä näette niitä muutamia otoksia jotka ovat edelleen lähes kunnossa.

 Yks niistä jutuista, joita oon odottanut ikuisuuksia on tää:

Ben Varonin uusi bändi, joka on viimein julki!
Oon koko ajan enemmän innoissani ja tää biisi kuulostaa jokaisella kuuntelukerralla vähän paremmalta.
Ei enää montaa viikoa, niin nähdään nääkin livenä ekaa kertaa. Cool.
(Ja siis oikeasti, oon odottanut tätä vuoden, Amoralin vikasta keikasta saakka...)

Riina

Our knowledge equals guess, when we’re content with less

Mulla on jostain syystä vähän sama fiilis kun lokakuussa 2011. Oon siitä iloinen, se oli hyvä lokakuu.
Ehkä se on joka paikan täyttävien keltaisten lehtien ja Amoralin Beneathin ansiota. Tai sen, että aion potkia itseni ja Sanna-Marin jälleen kerran väkisin sisään Levykauppa Äxän ovista keskiviikkona. Tai sen, että meen katsomaan perjantaina Suomen musiikkiteatterin We Rock! Heavyrock night -showta ja nään Koivusen ekaa kertaa yli puoleen vuoteen, mikä on varmaan pisin aika jonka oon ollut näkemättä sitä sitten vuoden 2013. Kuka näistä nyt sitten tietää.

Viime viikolla oli eka tentti. Tulevaisuuden työyhteisön ryhmätentti, jossa piti kirjoittaa ryhmissä kaksi esseetä ja joista toinen kustiin oikein huolella, kun ei ees oikeesti tiedetty mitä siinä kysyttiin ja kirjoitettiin oikein ansioituneesti täysin ohi aiheen. No, eipä kyllä oltu ainoita, koska niin tais tehdä kaikki muutkin. Hups.

Viime viikolla aloitettiin myös kattoo Juhon kanssa Skamia vielä kertaalleen alusta, ennen sen mahdollista poistumista yle areenasta joulukuussa. Ollaan tajuttu monia uusia juttuja siitä, mitä ei ennen olla ja nyt mun pää on ihan täynnä norjan kieltä ja Nooraa ja Isakia ja Eveniä ja kaikkia muita. Huhhuh. Vielä se neljäs kausi katsomatta.

Kävin yks päivä kuvailemassa jopa ihan oikean kameran kanssa, joten jaan kanssanne muutaman onnistuneimman otoksen.

Ja hei, loppuun haluaisin vielä jakaa muutaman syysmusavinkin!
Omia suosikkilevyjä loka-marraskuulle on:

Amoral - Beneath (tää on siis kyllä muutenkin mun ultimaattinen lempilevy, mut toimii erityisesti syksyllä)
Amoral - Fallen leaves and dead sparrows
Alavala - Minuntai
Nightwish - Dark passion play
Tiktak - Myrskyn edellä

(+Katri Ylander - Valvojat, vaik tää onkin enemmän kyllä sunnuntaimusiikkia...)

Rimbs

Uusia tuulia

Elämme jänniä aikoja. Mä aloitin viime viikolla nimittäin uuden ekaluokan, neljättä kertaa elämässäni. Koulu on tällä kertaa amk, Metropolia tarkemmin. Alana liiketalous, mikä sekin on jännää, koska en ehkä ikinä olis voinut kuvitella alkavani opiskella sitä. Mut kai siitä on mulle tulevaisuudessa hyötyä.

Viime viikolla oli orientointipäivät, yritettiin omaksua kovin paljon tärkeää tietoa amk-opiskelusta ja iltaisin istuttiin jätemäen hiekkakentällä tutorien kanssa, yritettiin tutustua toisiimme ja pelattiin ehkä maailman isointa norjalaista jalkaleikkiä kaikkien n.150 uuden tradenomiopiskelijan kanssa. Saatiin myös kirjastokortit koulun kirjastoon ja meidän opiskelijahaalarit!

Oon ehkä vähän kriisissä vielä siitä, etten enää ookaan pienessä taidekoulussa, mutta porukka on vaikuttanut ihan mukavalta.
Koulupäivät on kyllä olleet tähän mennessä aivan naurettavia, kun tunnit on alkaneet vasta reilusti iltapäivän puolella ja kestäneet sen parisen tuntia korkeintaan. Paitsi torstaina, kun olin koulussa jopa kymmenestä neljään.

Yleensä oon tainnut tehdä kesän päätteeksi sellasen kesän kohokohdat -postauksen. Tänä vuonna jätän sen nyt kuitenkin välistä. Haluan silti sanoa, että mun kesä oli hyvä, vaikka jäinkin ehkä kaipaamaan sellaista oikein kunnon kesäsäätä. Oli hyvää livemusaa, töitä, kavereita, kakkubileitä, mökkeilyä ja seikkalua. Saippuakuplia, bileitä ja upeita auringonlaskuja.
Ja noh, tottakai saatte vielä muutaman kuvan kesältä tähän lisäksi, sekalaisessa järjestyksessä.

Meil oli kakkubileet.

Nää huskyvauvat oli kyllä ehdottomasti yks mun kesän kohokohdista.

Chillaillaan kadunkulmilla ja puistoissa

Yhtäkkiä onkin muka jo kesä.
Tää kevään ja kesän vaihde hämmentää mua kyllä joka vuos, vaikka ei kyllä varmaan yhtä paljon kun tällä kertaa. Torstaina oli vielä ihan kylmä ja yhtäkkiä perjantaina oli yli 20 astetta lämmintä. Huhhuh.

No joo, olihan sen jo aikakin alkaa lämmetä ja  ihan hyvään väliinkin tapahtui tämä, koska oltiin viikonloppuna vielä viimehetken retkeilypuuhissa meidän seikkailijoiden kanssa.
Vietettiin reilu vuorokausi majalla Martsarissa, kovin Höpömäisissä tunnelmissa. Tytsyt pääsi mm. kokeilemaan lodjausta ja suunnittelemaan oman Höpö-hahmon, joita johtajat sitten esitti.
Nukuin muuten ekaa kertaa varmaan viiteen vuoteen pressussa, tää oli kyl vaan paljon hienompi, kuin se, joka rakennettiin Annin kanssa Sarasteen lilja-ohjelmassa ihan savu korvista nousten.

Tänään kävin mummilla, pesin ensin sen makuuhuoneen ikkunan ja sit istuttiin pitkään parvekkeella syömässä jäätelöä (melkein litra kahteenpekkaan) ja juttelemassa muunmuassa vastapäisen autohallin katolla pesivistä lokeista ("KIÄÄÄ!") sekä kovasti hämmentävistä kiikarisedästä ja piharouvasta.

Myös Jenni viihdytti mua soittamalla mulle ja kertomalla sen viikonloppuna musta näkemästä unesta, aiheuttaen ehkä suurimman huutonauruhepulin pariin viikkoon. *tähän sellasia suulla tehtyjä pieruääniä*

Tässä blogi-hiljaisen kuukauden aikana oon myös käynyt kahdella melko extempore-keikalla, ensin päästämässä sisäisen jurahevarini valloilleen Lintsillä Hevisauruksen parissa ja muutama päivä myöhemmin helpottelemassa Amoral-ikävääni Humavoidilla (ja erityisesti sillä Nikolla) Tuska-torstain livekarsinnassa.

Viime viikon keskiviikkona sen sijaan oltiin aika haikeissa ja hysteerisissä fiiliksissä, kun mulla ja muutamalla muulla oli elämämme viimeinen kuviskerta, ainakin Vantaan Kuvataidekoulun oppilaina. Itkulta ei vältytty, mutta naurukaan ei ollut mitenkään kiven alla. Saatiin meidän parhaalta kuvisopelta saippuakuplia ja kuvataidekoulun leimat naamaamme. Otettiin varmaan ainakin sata kaverikuvaa ja päädyttiin illan lopuksi hiljaiseen Dondoon (tämä on kuulkaa historiallista, en ehkä ois rikkonut periaatteitani minkään muun syyn takia tai missään muussa seurassa. Enka aio tulevaisuudessakaan tehdä niin)

Heips taas,
Rimppa

Rainbow's end with golden dreams, starlit sky and coffee & beans

Onnea on viime aikoina ollut muunmuassa:

• Joulukuun aurinko bussin likaisen ikkunan läpi.
• Pastellisävyinen huurteinen talvimaailma ja hienot auringonlaskut.
• Päättötyönäyttelyn avajaiset ja niiden jatkot.
• Stessittömyys, hyvä musiikki.
• Vajaa kaksi viikkoa valmistumiseen ja jouluun.
• Raskasta Joulua -keikka tulevana lauantaina.
• Ensivuoden keikkakalenteri suunniteltu helmikuulle saakka, pistää hymyilyttämään.

Tänään myös hymyilyttää tää, oon siis luukku nro. 13.

Ja koska tänne en oo vielä mainostanutkaan, niin meidän super päättötyönäyttely Metamorfoosi on Kaapelitehtaan Valssaamossa avoinna joka päivä vielä 20.12. asti, eli jos liikutte hoodeilla nii käykää kurkkaamassa. Se on kuulkaa ilmainenki vielä.

Ps. Ostakaa valvojilta mun tekemiä kortteja, niin saan vähän taskurahaa.

Riina

Tanssii ilma ja tuuli soi

Helmikuussa mulle iskee aina vähän kriisi. Miksi kaikesta on jo niin kauan?

Wanhojentansseista kolme vuotta.

Penkkareista ja ajokortin saamisesta kaksi.

Parhaasta koskaan viettämästäni hiihtolomasta Ylläksellä on jo seitsemän kokonaista vuotta.

Ja vaikka mistä muusta enemmän tai vähemmän elämässäni valloillaan joskus olleesta ilmiöstä tai huippuhetkestä vaikka millaisia ajanmääreitä.

Mut joo, on mulla ollut ihan kivaakin. Töissä on ollut ihan mukavaa ja mun tekemistä jutuista on ollut ihan oikeasti hyötyäkin ja niitä on käytettykin. Viimeviikolla oli myös harjoittelupaikan tuparit, joiden ansiosta oon päässyt seuraamaan ja osallistumaan toimiston sisustamiseen. Parhaita on ne pienet ja ihan hullut yksityiskohdat (#vainmainostoimistojutut). Ja sit oli tupareiden jälkeinen löysä pitsapäivä. 

Vähän oon myös stressanut kaikkia omia projekteja, jotka pitäis tehdä ja joiden deadlinet lähestyy uhkaavaa vauhtia, kuten esim. kuviksen päättötyötä. 

Oon nähnyt kavereita, käynyt leffassa ja fanityttöillyt. Melko ikävä keikoille.

Tän viikon oon viettänyt talvilomaa. Se tuntui aluksi melko kummalta kesken työharjoittelun, mutta kun sellainen on kerran varattu tähän väliin koulun puolesta työharjoittelun pituudessa, niin miksikäs sitten ei. Ollan pelattu Juhon kanssa huomattavat määrät erilaisia musavisapelejä, tehty erilaisia ruokia ja leikitty lastem kanssa. Huomenna kuitenkin suuntaan takaisin keskustaan ja töiden pariin vielä muutamaksi viikoksi. 

Rimppa

(ja juu, yksi mun lempipuuhista koko alkuvuoden aikana on ollut tää hienojen auringonlaskujen/-nousujen dokumentointi. Näitä kuvia on melko paljon...) 

Where the air tastes like snow music

Kaikille tän blogin lukiojoille on tullut varmaan jo tuhansia vuosia sitten selväksi, että mä tykkään ihan kauheasti talvesta.

Ja siks oonkin ollut ihan kikseissä tästä koko tammikuun vallinneesta säätilasta.
Välillä sorrun toki valittamaan kylmyyttä muiden suomalaisten tapaan, mutta todellisuudessa kiljun sisäisesti riemusta lämpötilan ollessa reilusti miinuksen puolella.

Rakastan kaikkia eriskummallisia luonnonilmiöitä, jotka esiintyy vain silloin kun on tarpeeksi kylmä. Kaamosajan oranssia aurinkoa ja vuoden upeimpia auringon laskuja ja -nousuja. Lunta, lumisadetta ja pakkasta.

Eikä mua ei haittaa edes se, että viimeviikolla jouduin pukemaan kaksi kaulaliinaa ulos mennessäni.

Parhautta on myös keskustassa edellen valloillaan olevat jouluvalot, tönköiksi itsensä topanneet sympaattiset ulkomaalaiset turistit ja se, miltä taivas näyttää neljän jälkeen meren yllä tai tuomiokirkon takana.

Ainoa mistä en ihan tykkää on se, että meillä on toimistolla niin hiton kylmä sisälläkin, että varpaat jäätyvät villasukista huolimatta, puhumattakaan nyt sitten hiirikädestä tai nenästä.
Onneks on se uus vedenkeitin ja teetä (jota join tänään varmaan ainakin kuusi kupillista...)

May the burning sky come crashing down

Heipsansaa.

Alkuun suosittelen taas kliksuttelemaan alla olevat pari kappaletta linkkejä auki ja kuuntelemaan,lupaan ettette pety.


Tuntuu, että ois ehkä pitänyt kirjottaa joulusta jotain, mutta koska se nyt pääsi jäämään ja vuosi vaihtui jo, jätän sen suosiolla väliin. Tää on taas ollut niitä tehokkaita lomia, joina oon kadottanut viikonpäivät erittäin tehokkaasti ja aika on kulunut yllättävän nopeasti (niinku aina sillon ku on kivaa)

Uusivuosi vietettiin tälläkertaa meillä Perttulassa, samalla vanhalla kolmen perheen porukalla, kuin aina ennenkin. Syötiin, saunottiin, puuhasteltiin vähän kynsijuttuja. Kuunneltiin (välillä kovin mielenkiintoistakin...) musiikkia ja litkin omasta mielestäni hyvää pinkkiä muka paljonkin, mutta myöhemmän laskutoimituksen mukaan ehkä vain yhteensä pullollisen.
Puolilta öin ihailtiin sekä omat, että varmaan puolen Nurmijärven raketit ja sitten jatkettiinkin vielä muutama tunti sekalaista seurustelua ennenkuin osa porukasta lähti kotiin ja meiksi aloitti omat jatkonsa peiton alla Radio Rockin 500 kaikkien aikojen rock-biisiä listauksen parissa...

Tänään sen sijaan oon ollut enemmän kuin onnellinen koko päivän kestäneestä lumisateesta ja talven ihmemaasta, joka oli saapunut kun aamulla heräsin (jo klo. 9.30, on kyllä jouluaattoa lukuun ottamatta tän loman ennätys) Tosin harmiteltiin Jennin kanssa, että se tuli taas viikon myöhässä, mutta whatever, we have snow!
Lumesta päästiinkin sitten nauttimaan oikein kunnolla, kun suvun kaikki lapset kävivät vuorotellen pulkkailemassa perinteisessä pikkumäessä talon päädystä pellolle.

Huomenna pitäis kotiutua Nurmijärveltä taas Vantaalle ja illalla nähdä jopa kavereita, joukossaan sellainenkin harvinainen yksilö kuin Anni.
Ja maanantaina alkaa mun työharjottelu. Oon (vielä) melko rauhallinen ja paniikiton sen suhteen,

Rimpe

How dark were all your colors, when you paint another sunrise

Syitä rakastaa alkanutta marraskuuta 2015:

• Uskomattoman kauniit auringonlaskut, joka ilta (myös auringonnousut)
• Retkipäivät ja itsenäisen työskentelyn päivät
• Enää viikko Nightwishin ja Amoralin keikkoihin
• Huomenna ilmetyvä uusi, akustinen Raskasta Joulua -levy
• Ensimmäiset jouluvalot ihmisten ikkunoissa ja parvekkeilla
• Kaverit, äärimmäsien huonot vitsit ja leffailu
• Niin hyvä syysmusiikki (ja okei, myönnetään, myös Robin on edelleen jumissa mun päässä...)

Syitä olla rakastamatta alkanutta marraskuuta 2015:

• Niin paljon koulutöitä ja niin vähän aikaa ennen näyttöjä
• Pitkät koulupäivät
• Yksi parhaista koulukavereista lähtee loppukuusta työharjoitteluun Australiaan, mikä on tavallaan tietysti kivaa, mutta kun me nähdään se vasta maaliskuussa seuraavan kerran.

Katu kutsuu, tänään me lähetään ja jos varoo vaan ei tunne mitään

Lokakuu tuli ja toi samalla kertarysäyksellä näköjään melkein talvenkin.

Aamut on nyt alkanu jo pari päivää kouluun pääsyn jälkeen intensiivisellä patterinhalailulla, kun on sormet ja varpaat on ehtineet muuttua pakasteiksi jo matkalla bussilta kouluun ja teen kulutus on taas kasvanut pykälällä.
Lokakuu toi tullessaan myös ei-niin-ihanat  8.45 aamut.
Onneks ne on ollu nättejä, ois hirmu ikävä ei sillä et nyt jo ei olis seistä aamulla ennen kahdeksaa bussipysäkillä räntäsateessa...
Ja onneks on kavereita, aamuisia halipiirejä ja huomattavan huonoa läppää lämmittämässä tunnelmaa.

Viikko sitten oltiin mummin ja äidin kanssa nauttimassa sivistyneesti hyvästä livemusiikista, eli Jarkko Aholan sulosoinnuista Savoy-teatterissa.
Tämä siis mummin synttärilahjana, kova kyseisen herrasmiehen fani kun on (vaikkei se tosin ehkä arvostakaan sitä aivan samaa osaa herran tuotannosta niin paljoa kuin allekirjoittanut...)
Mutta juu, mahtavaa oli jälleen kerran, parasta olivat Queen-coverit ja se Teräsbetonimedley, joka teki mut kovin onnelliseks (Teräksen taakka, Orjatar, Metallisydän, Missä miehet ratsastaa & Taivas lyö tulta)

Tiistaina Malminkartanon jätemäellä oli valotempaus, jonne mentiin mummin kanssa ihmettelemään. Uudelleen toteutin myös viime talvista valojenkuvailuprojektiani, paljon paremmalla tuloksella kuin tammikuussa.

Oon kuunnellu syksyn aikana ihan liikaaa Robinia.

Rimbu

An old oak sheltering me from the blue, sun bathing on its dead frozen leaves

Syksyn tunnistaa saapuneeksi

Puimakoneista ja sänkipelloista. Pikkuhiljaa latvoistaan punertuvista vaahteroista.
Piposta ja kaulahuivista aamulla bussipysäkillä seistessä. Syysmusiikin paluusta.
Räjähdysmäisesti kasvaneesta teen juonnista.
TV-ohjelmien uusista kausista.
Tuulesta ja sateesta. Syysukkosesta. Myrskystä.
Uusista kumisaappaista.
Loppuvuoden tapahtumien heräävästä odotuksesta.
Jo ennen kahdeksaa laskeutavasta hämärästä. Kynttilästä saunan lattialla.

Tääkin kouluviikko jäi loppupäästään vajaaksi, kun en tänään päässyt kouluun, koska mielenilmaus, lakko ja bussien kulkemattomuus. En varsinaisesti ole edellämainitusta kovin harmissani, sainpahan kirjoiteltua yhden työharjoitteluhakemuksen ja siinä sivussa hoidettua pari rästitehtävääkin.


Rimppa

PS. Saatoin just varata liput Robinin keikalle...hups. ;D

The sound of mist, smell of moss-grown woods

Miksi kesäyöt on niin kauniita?
Kameran kanssa pellossa kykkiessäni tuoksui telttaretkeltä.
Savulta, kumisaappailta ja koskealta. Viilenevältä, mutta silti melko lämpimältä yöltä.
Ja yhtäkkiä mun tekee hirveästi mieli telttailla, mutta yllättävää kyllä, kaikki telttailutavarat ovat kerrankin kotona, enkä siis voi tehdä sitä. Höh.

Työviikko on pulkassa ja mulla lievästi ryytynyt olo. Ei mikään maailman helpoin leiri, mutta ihan kivaa oli sit kuitenkin loppujen lopuks. Ja voi luoja, oli sielä muutama niitäkin lapsia joita ei voinut vaan yksinkertaisesti olla rakastamatta. Miten 8-vuotias voi olla niin fiksu, innokas, kohtelias ja söpö?

Ja mun on vieläkin vaikea käsittää, että suurin osa niistä oli syntynyt 2007. SIIS 2007!
Siitä vaan on edelleen mun mielestä joku kolme vuotta, en vaan voi sille mitään.

Ens viikolla viel yks leiri, sit mun työt tältä kesältä on tehty. Sitä ennen koitan keräillä viikonlopun verran vähän energiaa. Ja josko sitä piipahtais huomenna eräälllä keikallakin. Mene ja tiedä.

Rilbo