Jälleen kovin sekavia ajatuksia päivän varrelta, koska en vaan kykene keräämään ajatusta mitenkään loogisesti etenevään tekstiin.
Onnea on kaverit, joiden kanssa voi istua koulun kahviossa liian pitkään kahvitauolla ja jakaa pullan. Kertoa kamalan huonoja puujalkavitsejä ("Jos tossa ois nyt murtovaras työssään, mä voisin sanoa että 'kattokaa, varas tossa töissä'") ja nauraa niille ihan liikaa liian kovaan ääneen.
Olin reipas ja kävin kaupassa kun pyydettiin. Itsetyytyväisyys nousi huippuunsa, kun sieltä tullessa parkkeerasin auton ahtaalle vieraspaikalle ja oikaisuperuutin vain kerran, samalla voittaen äidin, joka oli joutunut peruuttamaan kahdesti.
Kuuntelen Haloo Helsinkiä ja laulan ääneen.
Haluaisin, että kesäkuu tulisi jo. Ja tosaalta taas en. Niin paljon kivoja juttuja tulossa, keikkoja ja kaikkea, mutta oon myös tosi huono näkemään kavereita kesäisin.
Viikonloppu kului taas vaihteeksi partiossa. Tarkemmin vuotuisen Partiopamauksen parissa. Ihan mukavaa oli, vaikka sunnutaina satoikin. Mutta muistin taas miksi mä teen tota. Ne ihmiset ja se tunnelma. Ja näin sellasiakin kaverita joita en ollu taas nähny aikoihin. Ja habailtiin Annan kanssa kahdestaan yksi erikoiskorkea telttakin pytyyn, jopa ihan järkevässä ajassakin. Parasta.
Rimbau
