Yhtäkkiä onkin muka jo kesä.
Tää kevään ja kesän vaihde hämmentää mua kyllä joka vuos, vaikka ei kyllä varmaan yhtä paljon kun tällä kertaa. Torstaina oli vielä ihan kylmä ja yhtäkkiä perjantaina oli yli 20 astetta lämmintä. Huhhuh.
No joo, olihan sen jo aikakin alkaa lämmetä ja ihan hyvään väliinkin tapahtui tämä, koska oltiin viikonloppuna vielä viimehetken retkeilypuuhissa meidän seikkailijoiden kanssa.
Vietettiin reilu vuorokausi majalla Martsarissa, kovin Höpömäisissä tunnelmissa. Tytsyt pääsi mm. kokeilemaan lodjausta ja suunnittelemaan oman Höpö-hahmon, joita johtajat sitten esitti.
Nukuin muuten ekaa kertaa varmaan viiteen vuoteen pressussa, tää oli kyl vaan paljon hienompi, kuin se, joka rakennettiin Annin kanssa Sarasteen lilja-ohjelmassa ihan savu korvista nousten.
Tänään kävin mummilla, pesin ensin sen makuuhuoneen ikkunan ja sit istuttiin pitkään parvekkeella syömässä jäätelöä (melkein litra kahteenpekkaan) ja juttelemassa muunmuassa vastapäisen autohallin katolla pesivistä lokeista ("KIÄÄÄ!") sekä kovasti hämmentävistä kiikarisedästä ja piharouvasta.
Myös Jenni viihdytti mua soittamalla mulle ja kertomalla sen viikonloppuna musta näkemästä unesta, aiheuttaen ehkä suurimman huutonauruhepulin pariin viikkoon. *tähän sellasia suulla tehtyjä pieruääniä*
Tässä blogi-hiljaisen kuukauden aikana oon myös käynyt kahdella melko extempore-keikalla, ensin päästämässä sisäisen jurahevarini valloilleen Lintsillä Hevisauruksen parissa ja muutama päivä myöhemmin helpottelemassa Amoral-ikävääni Humavoidilla (ja erityisesti sillä Nikolla) Tuska-torstain livekarsinnassa.
Viime viikon keskiviikkona sen sijaan oltiin aika haikeissa ja hysteerisissä fiiliksissä, kun mulla ja muutamalla muulla oli elämämme viimeinen kuviskerta, ainakin Vantaan Kuvataidekoulun oppilaina. Itkulta ei vältytty, mutta naurukaan ei ollut mitenkään kiven alla. Saatiin meidän parhaalta kuvisopelta saippuakuplia ja kuvataidekoulun leimat naamaamme. Otettiin varmaan ainakin sata kaverikuvaa ja päädyttiin illan lopuksi hiljaiseen Dondoon (tämä on kuulkaa historiallista, en ehkä ois rikkonut periaatteitani minkään muun syyn takia tai missään muussa seurassa. Enka aio tulevaisuudessakaan tehdä niin)
Heips taas,
Rimppa
