Here I am, standing with the best of them

NIIN SE VIIMEIN KOITTI, Oceanhoarsen ensimmäinen Helsingin keikka viikko sitten siis, kokonaisjärjestyksessään bändin toinen ikinä!

Keikka vietettiin taktisesti, tuttuun ja turvalliseen tapaan toisessa rivissä ja lavan oikeassa reinassa, siis suoraan Benin edessä. Hymyilin koko keikan kuin riemuidiootti, puin nyrkkiä ja lauloin mukana viimeseks soitetun sinkkubiisin The Oceanhoarsen. Jokainen biisi oli edellistä parempi, erityisesti tykkäsin siitä, jossa on kuulemma "vuoden raskain riffi" ja siis olihan se nyt melkoinen! Kuten Imperiumin keikka-arviossakin luki: "kokoluokkaa mannerlaatta" :D

Illan pääesiintyjänä toimitut Beast in black oli myös parempi kuin muistin!
Aion katsoa näitä vielä uudestaankin (oonhan nähnyt nääkin mystisesti jo kolmesti...)

Saman viikon keskiviikkona oli myös toinen odotettu keikka, oikea unelmien täyttymys, kun Powerless trionakin tunnettu kolmikko, eli herrat Marco Hietala, Ari Koivunen ja JP Leppäluoto saapuivat vihdoin Helsinkiin. Biisit oli hyviä, läppä aika huonoa ja kokonaisuudessaan ilta kovinkin viihdyttävä.
En muista nauraneeni yhdelläkään keikalla koskaan noin paljoa tai ehkä edes kuulleeni noin montaa sanamuunnosta yhdessä illassa.

Luulin että mun alkuvuoden keikat ois olleet tässä ja nyt ois vuorossa määrittelemätön keikkatauko, mutta olin sittenkin onnekseni väärässä! Viikon päästä aion nimittäin nähdä tuon Oceanhoarsen uudestaan ja vieläpä ihan ilmaiseksi! Aika parasta.

Nyt moikku,

Rimbau

Ps. miten musta tuntuu siltä, et ihan ku ois samat miehet joka keikalla..? ;D

If life makes you glow, then glow like a star

Viikonloppun ja alkuviikon oon pohtinut uusia tuulia ja tuntemattomaan hyppäämistä ja mua jännittää aika paljon, vaikka mikään ei oo vielä varmaa ja aikaakin asioihin on vielä vuosi, vaikka tää juttu toteutuisikin.

Viime viikolla kävin katsomassa Sonata Arcticaa ja Dark Sarahia, sekä tanssin erittäin epäriinamaisesti Antti Tuiskun ja Robinin tahtiin opiskelijabileissä. Bileiden jälkeen yöllä, viimeisellä bussilla kotiin tullessa mun takana istunut hieman resuinen vanhempi herrasmies näytti mulle tsemppipeukkua, kun jäin pois bussista. Näytin vissiin nukkuvalta tai jotain.

Viime perjantaina vietettiin rentoa koti-iltaa, tehtiin hampurilaisia ja hautauduttiin Annan kanssa ala-aste- ja teininostalgiaan. (Ei jeesus niitä leirikoulukuvia ja yläasteen päiväkirjamerkintöjä...)

Ens viikolla taas livemusaa ja useampi sellainen bändi, joiden näkemistä oon odottanut aika kauan.

Rimpe