Hiusten latvat yhtyy ääniaalloiksi

Yli kuukauden tauon jälkeen on hyvä palata blogin pariin livemusiikin merkeissä.

Oltiin perjantain ja lauantain välisenä yönä Annan kassa katsomassa Amoralia Virgin Oilissa.
Mukana menossa olivat myös ennen Amoralia soittaneet Block Busters ja To/Die/For.
Block Busters oli ennakko-odotuksistamme poiketen varsin hyvä, niin shown kuin musiikinkin kannalta. Yleisöä ei siinä vaiheessa iltaa ollut vielä paljon mitään, mutta ihan uskomattomalla energialla ne jätkät veti sen keikan läpi ja jopa juoksenteli keskellä baaria kitaran kanssa yms. Oltiin vaikuttuneita näkemästämme.

To/Die/For ei sen sijaan oikein sytyttänyt, vaikka kyseessä onkin jo oikeasti tunnettu ja aika vanhakin bändi. Ei sekään varsinaisesti huono ollut, mutta ehkä vähän tylsä ja paatoksellinen. Ehkä me ei vaan kuuluta sen bändin kohderyhmään.

Amoral aloitti siinä vartin yli puolenyön aikoihin ja todettiin Annan kanssa jo toistamiseen ettei ehkä parempaa tapaa aloittaa päivää ole (varsinkaan vappuaattoa...) Oltiin varattu itellemme oikein hyvä paikka siitä eturivistä, perinteikkäästi vähän keskeltä oikeelle, Benin edestä. Meno oli alusta asti jotenkin poikkeuksellisen hyvä (tai sit se oli vaan se eturivi...?) ja lavallakin energiat tosi kohdallaan.

Kuultiin uudelta levyltä kaikki mun suosikit, pari vanhaa hyvää, edellisen levyn huiput sekä mut ja Annan molemmat yllättänyt Beneath, jota en jostain syystä yhtään osannut odottaa ja joka oli kyllä mun mielestä koko keikan paras ehkä muutenkin paras biisi koko bändin tuotannosta

Keikan lopuksi Anna sai Beniltä plekun, kun se jakeli niitä eturiviin (oon ehkä vähän kade, kun ne loppu just mun kohdalla...) ja onnistuttiin nappaamaan settilista itsellemme. ;)

Oltais haluttu jäädä viel hengailee ja venailee josko joku ois vaikka vielä tullu sinne baarin puolelle ja oltais vaikka
saatu kuvia tai jotain, mutta koska bussi, päädyttiin vaan lähtemään mäkin kautta asemalle ja kotiin.

Nyt lopetan, kiitos seuralle ja myös bändille vielä kerran.

Hevi-Riina

PS. Myöhemmin lauantaina mun fanityttötavoitteet täyttyivät taas vähän, kun instagramiin ladattu keikkakuva keräsi positiivista huomiota bändin suunnalta ja päätyi lopulta repostatuksi bändin omalle ig-tilille... Saatoin olla lievästi onnellinen.

PPS. Onks kauheen väärin, jos teksti kertoo Amoralista, mut otsikko on Haloo Helsinkiä? Whatever, näin on nyt joka tapauksessa.

Ja kun mä kävelen, mä kävelen siksakkii

Mitä on tämä? Istuin bussissa ja kello oli puoli seitsemän, mut aurinko paisto vielä lähesmelkein ja taivas oli taas ihan älyttömän kaunis Ruskeasuon yllä.
Vähän helpotusta jo kahdessa päivässä puhjenneeseen Helsinki-ikävään, 4H-vuosikokous ja pikkupalkintoja aktiivisuudesta.
Kesämusiikki kuulokkeissa vaikka ulkona on liian kylmä ja hymy naamalla.
Koulussa lievitin tänään mun työharjotteluikävää katsomalla vanhoja kalastusohjelmia youtubesta ja nauroin tutunoloiselle läpälle ja tutuille naamoille (vaik oikeesti ois pitäny varmaan työskennellä...) Parasta.
Niin on myös kaverit (ja liian kovaääniset pokemonkeskustelut aamubussissa)

Sanon aina, etten tykkää yhtään maaliskuusta ja keväästä, mut on tää nyt kuitenki aika kivaa.

Riina

Nyt mieli lentää korkealla, tän betonisen taivaan alla

Tänään ilmassa oli jo vähän kevääntuntua:
Aurinko paistoi, tuoksui keväältä, takki lepatti aukinaisena, näin jopa kaksi lakaisukonetta keskustassa ja kuuntelin Haloo Helsinkiä.
Senaatintorilla 300 traktoria, lehmän tuoksua ja tunnelmassa mun mielestä vähän jotain samaa kuin penkkareissa (ehkä ne oli ne välillä melko kekseliäätkin mielenosoituskyltit...).
Myös varmaan enemmän poliiseja kuin oon ikinä nähny missään kerralla, mut ne hepat oli kyl mun suosikit.

Kävin Hakaniemessä reprossa hakemassa yhden koevedoksen, ja törmäsin siellä yhteen meidän luokkalaiseen, jonka harjoittelupaikka se oli. Oltiin molemmat hämmästyneitä. Hassua.

Harjoittelua on jäljellä enää viikko, enkä ymmärrä mihin ne kymmenen (oikeesti ykstoista...) viikkoa yhtäkkiä hävis. En haluis mennä takasin kouluun koska a) oon viihtynyt niin hyvin ja on ollut kivaa b) koulussa on paljon enemmän töitä ja deadlineja ja rasittavia ihmisiä (eikä nepalilaista ruokaa...)
c) miksi mennä Tuusulaan kun voisi mieluummin mennä Helsinkiin?

Rimppa

Tanssii ilma ja tuuli soi

Helmikuussa mulle iskee aina vähän kriisi. Miksi kaikesta on jo niin kauan?

Wanhojentansseista kolme vuotta.

Penkkareista ja ajokortin saamisesta kaksi.

Parhaasta koskaan viettämästäni hiihtolomasta Ylläksellä on jo seitsemän kokonaista vuotta.

Ja vaikka mistä muusta enemmän tai vähemmän elämässäni valloillaan joskus olleesta ilmiöstä tai huippuhetkestä vaikka millaisia ajanmääreitä.

Mut joo, on mulla ollut ihan kivaakin. Töissä on ollut ihan mukavaa ja mun tekemistä jutuista on ollut ihan oikeasti hyötyäkin ja niitä on käytettykin. Viimeviikolla oli myös harjoittelupaikan tuparit, joiden ansiosta oon päässyt seuraamaan ja osallistumaan toimiston sisustamiseen. Parhaita on ne pienet ja ihan hullut yksityiskohdat (#vainmainostoimistojutut). Ja sit oli tupareiden jälkeinen löysä pitsapäivä. 

Vähän oon myös stressanut kaikkia omia projekteja, jotka pitäis tehdä ja joiden deadlinet lähestyy uhkaavaa vauhtia, kuten esim. kuviksen päättötyötä. 

Oon nähnyt kavereita, käynyt leffassa ja fanityttöillyt. Melko ikävä keikoille.

Tän viikon oon viettänyt talvilomaa. Se tuntui aluksi melko kummalta kesken työharjoittelun, mutta kun sellainen on kerran varattu tähän väliin koulun puolesta työharjoittelun pituudessa, niin miksikäs sitten ei. Ollan pelattu Juhon kanssa huomattavat määrät erilaisia musavisapelejä, tehty erilaisia ruokia ja leikitty lastem kanssa. Huomenna kuitenkin suuntaan takaisin keskustaan ja töiden pariin vielä muutamaksi viikoksi. 

Rimppa

(ja juu, yksi mun lempipuuhista koko alkuvuoden aikana on ollut tää hienojen auringonlaskujen/-nousujen dokumentointi. Näitä kuvia on melko paljon...) 

Is there a village inside this snowflake?

Tänään mut teki onnelliseksi:

Upea auringonlasku Helsingin yllä työpäivän jälkeen ulos astuessa.
Edes hetkeksi palannut talvisää; lumi ja pikkupakkanen
Ulkotulet tuomikirkon portailla.
Lintsin maailmanpyörän valot junan ikkunasta.Mukavasti edistyvä päättötyö kuviksessa.

Mulla on kokoajan vähän levoton olo.
Se taas johtuu sittä, etten jaksais odottaa ylihuomista. Silloin saadaan vihdoin jotain säpinää tähänkin alkuvuoteen MP16-messujen ja etenkin kahdeksan upouuden Amoral-biisin voimin, kun In Sequence ilmestyy.

Riina