Sing one rhyme, wait for the punch line

Heyp,

ajattelin kirjottaa vähän jotain näin tammikuun viimeisen päivän kunniaksi.
Tää kuukausi on mennyt tavallaan jotenki hirveen nopeesti, vaikka en oo oikeestaan tehny mitään erikoista. Yhdessä työhaastattelussa kävin, siitä pitäis tulla tieto varmaan viimeistään ens viikolla.

Viimeviikon perjantaina käytiin Idan kanssa katsomassa Sonata Arcticaa ja niitä lämpännyttä Thunderstonea The Circuksessa. Molemmat keikat oli hyvät, Sonata on kyllä ihan hiton kova livebändi. Melkoiseksi yhteislauluksihan se osin taas meni, mut sehän on just parasta.
Keikan jälkeen päädyin hetkoksi äidin ala-asteen luokkakokoukseen, kun oli tarkoitus mennä yhessä kotiin. Ihan hupsua sielläkin, istuin nurkassa lonkerotuopin kanssa ja yritin olla nauramatta ääneen niille jutuille.

Sunnuntaina meille kannettiin lainaan tädin vanha akustinen kitara ja sekös onkin tuottanut kovasti riemua. Eihän kumpikaan meistä oo koskaan oikeesti soittanu kitaraa, eikä osaa sitä yhtään, mutta silti ollaan Juhon kanssa kilpaa etitty netistä biisejä, joissa ois helpot tabsit. Innokkuus korvaa puuttuvan taidon, ja ehkä (luultavasti) me vielä opitaan.

* * * * *

Koska tää blogi teki viime vuoden aikalailla hidasta kuolemaa, jota en kuitenkaan oikeastaan haluaisi, aattelin että voisin käynnistää elvytystoimet. Sellaiseksi ajattelin tätä 365 day song challengea, jota joskus aloitin yhdelle toiselle sivustolle, mutta joka jäi pyörimään johonkin kolmen kuukauden paikkeille. En lupaa nytkään mitään tän kokonaan suorittamisesta, enkä jokapäiväisestä päivittämisestä, mutta jos kokeilisin nyt ekaks vaikka 30 biisin verran?

Day 1: Your favourite song today

Haasteen aloittava biisi on tosiaan tän päivän suosikki ja kaiken lisäksi ihan uusi tuttavuuskin vielä, vaikka onkin jo reilu nelisen vuotta vanha biisi ja oon silloin tällöin kuulostellut kyseistä bändiäkin.
Mukaillakseni erään radiotomittajan sanoja jostain vuosien takaa: "Tässä pääsemme tutustumaan Niko Kalliojärven hieman toisenlaiseen laulutulkintaan."
Yllätyin positiivisesti, en tiennyt että se osaa laulaa puhtaitakin vokaaleja.

Day 1: Your favourite song today / Day 2: Your favourite song of all time / Day 3: Favourite song with a color in the title / Day 4: Another top five favourite song (different from 1 and 2) / Day 5: A song that you listen to when you travel / Day 6: The song with the highest play count on your iTunes/iPod/mp3 player / Day 7: Favourite cover version of a song (from YouTube) / Day 8: Another top five favourite (different from 1, 2, and 4) / Day 9: A song that reminds you of your childhood / Day 10: Opening theme song for a series based on your life / Day 11: Your least favourite song / Day 12: A song you always look for on jukeboxes / Day 13: a song by your favourite band / Day 14: The first song you heard by your favourite artist / Day 15: Your favourite female vocal song / Day 16: A song that makes you happy / Day 17: Favourite love song / Day 18: Your favourite music video / Day 19: A song by one of your top five favourite bands (different from 13) / Day 20: A song that reminds you of your most recent ex-boyfriend/girlfriend / Day 21: Most Australian-sounding song (one that reminds you of down under) / Day 22: Another song from a top five favourite band (different from 13 and 19) / Day 23: A song that you would sing on an audition for American Idol / Day 24: A song you like from a musical or from a children's movie / Day 25: Oldest song you love / Day 26: A song that you absolutely despise / Day 27: The first song you ever heard (that you still listen to regularly) / Day 28: Your favourite male vocal song / Day 29: A song that makes you sad / Day 30: A song from your favourite movie

Rimpe

Why do I tear it apart when all the pieces are finally together? We all should know by now that nothing is forever

"I remember those days, not a dime to our name

Discovering new, finding more of the same

I look back at those times with only light in my heart

Such a shame to see a good thing torn apart"

Amoral - Of silent stares & fire lost

Muutama viime päivä on ollut kovasti tunteellinen ja henkisesti ehkä vähän rankkakin.

Mun pitkäaikainen lempibändi Amoral nimittäin lopetti lähes 20-vuotisen uransa loppiasaattona Tavastialle eeppiseen useamman tunnin jäähyväiskeikkaan, jolla kuultiin biisejä ihan ekasta demosta viimeiseen levyyn asti ja nähtiin kaikki bändin riveissä koskaan soittaneet muusikot.

Tieto lopettamisesta tuli jo heinäkuussa ja täytyy myöntää, että oon ollu asiasta melko hajalla koko tän puol vuotta. Ei oo varmaan päivääkään mennyt, etten ois osittain kauhunsekaisilla fiiliksillä edes vähän ajatellut tota keikkaa, vaikka toisaalta oon myös kieroutuneesti odottanut eeppisiä bileitä.

No, keikkahan oli sitten kyllä ihan odottamisen arvoinen.  Mentiin Annan kanssa paikalle sen verran ajoissa, eli heti ovien auettua, että ehdittiin mainiosti asettaa itsemme eturiviin huippupaikoille, siihen vakiopaikkaamme Benin eteen. Meininki oli hyvä sekä lavalla että sen edessä ja porukkaa kunnolla paikalla ihan ulkomaita myöten. Bongattiin paljon tuttuja naamoja, osa ihan puhtaasti faneja, osa muiden, ns kaveribändien jäseniä. 

Vanhoista Amoral-jäsenistä eniten sydäntä lämmitti basisti Erkki Silvennoinen, jonka edellisestä näkemisestä lavalla ei tosin ollut kuin päälle kaksi viikkoa ja josta pitää tietää joiltain osin varsin koominen urakehitys ja bändit joissa se soittaa/on soittanut. ("Yeah, he stole our bassplayer so we stole him." -Ben Arista, joskus vuonna 2012)

Biisejä kuultiin tosiaan koko bändin uran varrelta ja settilistaan oltiin kyselty faneilta toiveitakin.

Settilista näytti suurin piirtein tältä, joku saattaa puuttua jostain välistä, en oo varma:

1. Rude Awakening
2. On the other side pt. 1
3. No Familiar Faces
4. Metamorphosis
5. Distract
6. Leave your dead behind
7. Lacrimal Gland
8. D-drop Bop
9. Mute
10. Decrowning
11. Showdown
12. Release
13. If not here, where?
14. Sounds of home
15. Same Difference 
16. Wrapped in barbwire (Year of the suckerpunchin kitarasoolo-introlla)
17. Dig up her bones 
18. Exit
19. Beneath
20. Prolong a stay (encorena)

Menee varmaan aikaa, että toivun tästä tai oikeesti edes tajuan, että se bändi on nyt loppu. Vaikka kyse on "vain" bändistä, se on kuitenkin ollut mun lempibändi kahdeksan vuotta ja aivan hiton iso osa mun elämää. Oon mm. nähnyt Amoralin kaikki Helsingin keikat (no ok, en 2014 Tuska-keikkaa, mut kaikki muut...) sen jälkeen kun täytin 18 ja parit ennen sitäkin.

Onneks on tulossa paljon hyviä keikkoja tähän ihan parin kuun sisään, niin en ehkä jää tähän niin pahasti märehtimään. Ja onneks yks niistä on Martsarin kaljakellarin Ari & Ilja -duokeikka, niin saatan jopa selvitä pahimmista vieroitusoireista, näin alkuun ainakin.

Riina

2016

Hola!
Perinteinen vuosikatsaus menneestä vuodesta.
Kuvat kunkin kuukauden parhaimmisto tällä kertaa mun instagramiin lataamista.

Tammikuu

Eka työharjoittelujakso alkoi heti vuoden alusta.

Pääsin tekee kaikkea siistiä ja rakastin talvista Helsinkiä.

Enemmän talvi kuin pitkiin aikoihin, lunta ja pakkasta riitti.

Olin ihan supermuikea ja onnellinen koko ajan.

Helmikuu

Työharjoittelu jatkui. Pääsin mm. osallistumaan toimiston sisustamiseen, koska tuparit.

Amoralin In Sequence ilmestyi. Suosittelen edelleen kuuntelemaan, se on hyvä.

Yritin ostaa sitä asiaan kuuluvasti Levykauppa Äxästä ilmestymispäivänä, mutta kun vihdoin sain kakaistua kovin ujosti ja hermostuneesti tiedustelun levystä suosikkimyyjäsedälleni Masille, kovasti pahoillaan oleva kitarasankari joutui toteamaan ettei levylähetys ollut vielä tullut ja ohjasi mut ystävällisesti viereiseen levyputiikkiin. Lohdutukseksi ostin siltä kuitenkin Teräsbetonin levyn. 

Sit oli myös toki MP-messut, missä syötiin Juhon kanssa hyviä sipsejä ja katottiin kun Peppi koeajoi jotain sähköpyörää.

Maaliskuu

Olin harkassa vielä kuun puoliväliin saakka.

Seurasin maajussien mielensoistusta keskustassa ja muistelin penkkareita.

Musiikkiteatteri Palatsin Autiotalossa-musikaali kevätkiertueellaan Finlandia-talossa. Huippua.

Sit oli se 4H:n vuosikokous jossa kävin palkittavana.

Ikävöin Helsinkiä jo kaks päivää harjoittelun loppumisen jälkeen.

Koulussa olis pitänyt olla tehokas ja työskennellä, mutta taisin kyllä tehdä vähän kaikkea muuta.

Kaverit oli parasta.

Huhtikuu

Kuviksen päättötyönäyttelyn avajaiset heti kuun alussa.

Alettiin pikkuhiljaa valmistella Annan kanssa Hehku-partioleiriä. 

Loppukuusta Amoralin keikka Virgin Oilissa. Ihan huippu keikka, yks parhaista.

Vappu-aattoa vietin Sarinan kanssa mm. keskustassa ja myöhemmin illalla kiinalaisen ruoan ja ekan Potter-leffan merkeissä. Oon edelleen aika ylpee siitä, että sain sen ilmapallon kotiin ehjänä.

Toukokuu

Kesä räjähti käyntiin ihan yhtäkkiä melkein heti toukokuun alussa.

Lämpöä ja hyvää fiilistä.

Super Ari Koivunen & Luca Gargano duon jukebox- keikka On the Rocksissa. Parhaita biisejä ja maailman päättömintä läppää: "Nyt meni marsut väärään kurkkuun!"

Näyttöjen jälkeen monta sluibaviikkoa, retkipäiviä, kesän työjuttuihin valmistautumista ja huipputyyppien seuraa.

Kesäkuu
Töitä. Oli useampi monitoimileiri ja yks salapoliisileiri melko ontuvalla, mutta kuitenkin lapsien mielestä jotenkin loogisella juonella kadonneesta pakastimen avaimesta. 

Helsinkipäivä ja erityisesti se ilmaiskonsertti, missä oltiin Sarinan ja Juhon kanssa.
Kävin Linnanmäellä ja vähän mökkeilin.

Heinäkuu
TUSKA. Yks kesän parhaista viikonlopuista. Niin paljon niin hyvää musiikkia ja ihan huippu festarisää. Bongailtiin muusikoita yleisöstä, paras oli kyllä edelleen se Ben Varon, joka käveli ohi (ihan siitä meidän edestä) kun solmin kengännauhoja Turmion kätilöiden keikan aikana. Anna veti mut ponnarista ylös ja käski katsomaan kuka tulee. Saatoin olla hetken aikaa melko järkyttynyt ja samaan aikaan aika muikea fanityttö taas...
Sit oli vielä yks työviikko kepparileirin merkeissä Meriharjun luontotalolla (Tylypahkassa)
Ainii, bongasin Masi Hukarin Malminkartanon asemalla, kun perjantaina matkustin kotiin sen kepparileirin päätteksi. Nauroin.
Vähän lisää mökkeilyä, tällä kertaa Kuhmoisissa perhetuttujen mökillä. Sain kaloja.

Ari Koivunen ja Ilja Jalkanen Duo Jyväsessä. Sarina nauroi kun fanityttöilin. Oli kivaa. 

JOO ja sit tottakai ROIHU. Tääkin oli kyllä ihan mahtava, 6/5!!! En oo ikinä nukkunu millään leirillä niin hyvin ku siellä (ei se määrä vaan se laatu). Suppailu oli kivaa ja mun pesti oli paras.

Elokuu

Hehku, jota edelsi pari hyvin stressintäytteistä päivää. Ihan hyvin se sit lopulta meni.
Viimeinen lomaviikko Savukoskella Kairijoen lomakylässä. Nukuin varmaan kolmet päikkärit joka päivä, pelasin aika paljon korttia ja kävin kävelyllä 4G-kukkulaksi nimeämämme mäennyppylän päällä. Poronkäristys oli viikon paras ja lakkakakku. Näin myös ihan elävia poroja, neki oli ihan hassuja.
Sit alkoi mun toinen työharjoittelujakso ja kaikki oli niin kovin tuttua, mutta ihan kivaa. Sain ekana päivänä muokattavakseni tiedoston, jonka olin itse tehnyt keväällä.
NIGHTWISH Himoksella oli mahtava ja myös ne kaikki muut bändit. Oon äärimmäisen tyytyväinen että sain puhuttua Juhon ja äidin lähtemään sinne mun kanssa.

Syyskuu
Syksy alkoi Annan kanssa Amoralin old school-keikalla On the Rocksissa.
Käytiin Seikkailupuisto Korkeessa kesän 4H-ohjaajien kanssa. Se oli kivaa.
Oli myös Martsarin vanhan ossun jäähyväistapahtuma. missä kävin lähinnä zoomailemassa akustista Amorphista.

Lokakuu
Mulla oli syysloma töistä, kävin taidemuseossa, tein partiojuttuja ja hengailin.
Pyörähdin Lintsin Valokarnevaalissa, vuoristorata ja lämmin glögi oli parhaat.
Oli myös melko hulvattomat rapujuhlat, joiden jälkeisenä aamuna tuntui ihan uudelta vuodelta.
Harjoittelu loppui.

Marraskuu
Paluu kouluun tuntui aika ankealta, kun melkein kaikki kaverit huiteli vielä jossain omissa toihuissaan.
Viikon pelitaidekurssin jälkeen päättötyöprojekti pyöräytettiin oikein voimalla käyntiin koko syksyn lorvailun jälkeen. Välillä oli ehkä vähän toivoton fiilis, mutta se saatiin kunnialla päätökseen ja arvosanaksi tuli lopulta kolmonen niin että heilahti.
Vietin 21 vee synttäreitäni partioretkellä, eikä mua ees heitty hyiseen järveen tai muuhun ällöön.
Alkujärkytyksestä päästyäni tykkäsin kovasti aikaisin tulleesta minitalvesta kaikkine lumineen ja pakkasineen. Saisi tulla takaisin ihan täydessä mitassaan.

Joulukuu
Päättötyönäyttelyn pystytys ennen itsenäisyyspäivää ja avajaiset 7.12.
Avajaisten jatkot oli ihan kivat, vaikka ohjelma ei oikein iskenytkään. Kostin kaikki kahden ja puolen vuoden tortillapäivien naurut kavereille, kun ne ei osanneet syödä hampurilaista siististi.
Epämääräistä hengailua koko kuukausi, kun kaikki kouluhommat oli jo tehty.
Partiota ja joulumyyjäisiä.
Raskasta Joulua -keikka Metro Areenalla. En oo päässyt vieläkään yli siitä, kuinka upea Floor oli.
22.12. viimenen Pekkiksen joulujuhla ja meidän luokan valmistuminen. Lorvittiin juhlan jälkeen liian pitkään koululla vaan hengailemassa ja jättämässä viimeisiä viestejämme piirtotaululle, niin että kaikkien porukat oli ihan tuskastuneita.

Hyvää uutta vuotta 2017!

Rimppa

Ps. jos vaik yrittäisin ees oolla vähän parempi bloggaaja ens vuonna?

Joulun henki huokuu kaikkialta, sävel suuri salon halki soi

Viime lauantaina vuoden odotus palkittiin ja joulunaika avattiin jälleen Raskasta Joulua-konsertin tunnelmissa.

Oli aivan eeppisen hieno keikka.

Päästiin jälleen kolmanteen riviin tosihyvälle paikalle lavan keskiosan tuntumaan. Esiintyjät oli huippuja niinkuin aina ja oli vaan ihan parasta, hyvää seuraa ja joulufiilistä. Metro Areenalta lähtiessä satoi luntakin, mikä kruunasi illan, vaikka nyt siitä ei ole enää jälkeäkään.

Floor Jansen hämmästytti kaikkia laulamalla Oi jouluyön suomeksi ja oikeastaan vaan olemalla niin hiton upea. Marco laulatti Varpusta jouluaamuna  taas perinteisesti moneen kertaan, motivaatiopuheiden kera ("Tämä on psykologista sodankäyntiä!") ja tuttuakin tutumpi bändi sai aikaan kovasti nostalgia-aaltoja allekirjoittaneessa. Erkka näytti koko ajan vaan niin tyytyväiseltä, mutta mikäs siinä ollessa, kun tietää saaneensa aikaan valtavan  maanlaajuisen ilmiön ja edessä oli koko Raskasta Joulua -historian suurin yleisö.
Ja olihan siellä tietysti kaikkea muutakin apinointia, mutta ehkä nää kuvat puhuu enemmän puolestaan.

Nyt hyvää joulua kaikille, palaillaan!

Rimbau

Rainbow's end with golden dreams, starlit sky and coffee & beans

Onnea on viime aikoina ollut muunmuassa:

• Joulukuun aurinko bussin likaisen ikkunan läpi.
• Pastellisävyinen huurteinen talvimaailma ja hienot auringonlaskut.
• Päättötyönäyttelyn avajaiset ja niiden jatkot.
• Stessittömyys, hyvä musiikki.
• Vajaa kaksi viikkoa valmistumiseen ja jouluun.
• Raskasta Joulua -keikka tulevana lauantaina.
• Ensivuoden keikkakalenteri suunniteltu helmikuulle saakka, pistää hymyilyttämään.

Tänään myös hymyilyttää tää, oon siis luukku nro. 13.

Ja koska tänne en oo vielä mainostanutkaan, niin meidän super päättötyönäyttely Metamorfoosi on Kaapelitehtaan Valssaamossa avoinna joka päivä vielä 20.12. asti, eli jos liikutte hoodeilla nii käykää kurkkaamassa. Se on kuulkaa ilmainenki vielä.

Ps. Ostakaa valvojilta mun tekemiä kortteja, niin saan vähän taskurahaa.

Riina