Nå smiler livet

Alkuvuoden teksteissä vilahtelee kryptisiä viittauksia tuntemattomaan hyppäämisestä ja uusista seikkailuista, joiden mahdollinen ajankohta on alkuvuodesta 2019.
Nyt, kun maagiseen ajankohtaan on enää muutama kuukausi aikaa, kaikki lähimmät ihmiset alkaa olla tästä tietoisia ja toteutuminen on lähes 99% todennäköisyydellä varmaa, voitaneen mystisyyden verhoa raottaa. Mä lähden tammikuussa Norjaan kevätlukukaudeksi!

Mähän olin vielä vuosi sitten tähän aikaan täysin varma, etten tuu lähtemään opintojeni aikana vaihtoon, mutta tein kuitenkin extempore-mielenmuutoksen viimeisellä hakuviikolla viime tammikuussa. Nyt odottelen tulevaa vaihtojaksoa jo kasvavan innostuksen ja jännityksen vallassa melko kovasti ja riemastun joka kerta kun saan jotain uutta tietoa siitä. Viime viikolla mulle vahvistettiin mun kämppä sieltä ja oon jo nimennyt tulevan 19 neliön yksiöni kotoisasti Peikonpesäksi. Peikot kun vissiin on Norjassa jotenkin pop.

Oon myös tehnyt päätöksen yrittää päivitellä kuulumisiani Norjasta tänne blogiin, niin ihmiset Suomessa pysyy vähän paremmin perillä kuulumisistani. Tammikuusta lähtien luvassa siis (toivottavasti) tiheämpää postaustahtia.


Nyt heipat,
Rimps

Kellot takaperin käy, maailma on vinossa

Heippa!
Syksy on jo pitkällä mutta tässä postauksessa käsitellään silti mun kesän (ja ehkä koko tähän astisen elämäni) ehdottomia kohokohtia. Niin, ne Tiktak-keikat.

Ne jotka on lukeneet tätä blogia kauan, muistaa varmaan kun tein joskus muutama vuosi sitten postausparin, jossa kerroin musiikkimakuni kehityksestä. Ja sen, että Tiktak oli mun eka oikea lempibändi. Kun ne sitten lopetti joulukuussa 2007, olin varma, etten ikinä tuu pääsemään niiden keikalle ja hyväksyin kohtaloni.

Tästä olin varma vielä viime marraskuussakin, kunnes eräänä kylmänä ja koleana perjantaiaamuna viestinnän tunnilla avasin instagramin ja näin vuoden parhaan uutisen; COMEBACK KESÄLLÄ. Alkoi vimmainen odotus ja kesän suunnittelu.

Ei mulla ole vieläkään, näin useampi kuukausi viimeisen keikan jälkeen sanoja kuvaamaan sitä miltä tuntuu nähdä lapsuuden lempibändi ihan oikeasti ja kokonaisena siinä lavalla.

En muista koskaan tunteneeni itseäni yhtä hysteeriseksi fanitytöksi, kuin Jyväskylän keikalla siinä vaiheessa, kun Sekoitat mun maailman lähti soimaan intronauhalta samalla kun screeneillä pyörii kuvia ja videoklippejä vuosien takaa. Ja sit bändi kiipeää lavalle ja alkaa soittaa Minne vaan enkä oikeasti tiedä pitäiskö reagoida hysteerisellä itkulla vai naurulla, joten valitsen huutolaulamisen niin kovaa kun kurkusta ikinä lähtee.

Setti oli samanlainen molemmilla keikoilla (varmaan siis myös niillä kahdella joilla ei oltu). Mukana kaikki mun lempparit ja klassikoistakin puuttui vain Kyyneleet, jota tosin yleisö hoilotti ainakin Tampereella kiitettävästi.

Intro: Sekoitat mun maailman 

1. Minne Vaan
2. Jotain muuta
3. Lähdetään tänään
4. Paha sana
5. Samantekevää
6. Sankaritar
7. Rannaton
8. Miten onni korjataan
9. Kuka vaan
10. Jää / Häiritsen sinua / Ympyrää
11. Harhaa
12. Aivan sama
13. Satuprinsessa
14. Tuuleksi taivaanrantaan
15. Tänä yönä taivaaseen
16. Lopeta
17. Heilutaan

Tampereen keikalla oltiin jopa toisessa rivissä ja Jyväskylässäkin oikein hyvillä paikoilla. Meidän festarimaskotit nauratti useampiakin henkilöitä (myös, mikäli havaintoihimme on yhtään luottamista, kyseessä olevan yhtyeen jäsenistöä. Ainakin Emppua.), ollaan kuultu yhteensä ainakin kolme kertaa kysymys: "Kumpi teistä on Tik ja kumpi Tak?" ja saatu kehuja glitter-ehosteistamme, jotka Anna meille loihti.

Festarireissut oli muutenkin kyllä loistavat, seura oli parasta, tiimiasut suorastaan kuuminta hottia, vitsit vähintäänkin 5/5 (oon nauranut Jyväskylään ajaessa jo Vantaan Ikean kohdalla vedet silmissä jollekin ihan sairaalle läpälle, mut kumpikaan ei enää muista mikä se oli...) ja kaikki muu turistihäsellys siinä festaroinnin ohella varsin mukavaa sekin. Ollaan käyty mm. Jyväskylän luonnontieteellisessä museossa, ihailtu Matti Nykäsen mäkeä näköalatornista ja Muumimuseossa Tampereella.
Todella toivon, että puheet ensi kesän festaroinnista tällä kahden hengen lempitiimillä toteutuu!

Kiitos kesä, kiitos elämä, kiitos Tiktak ja kiitos sinä suosikkitiimini toinen jäsen!

Fanityttö-Riina

PS. Ehkä seuraava postaus saapuu vähän nopeammin kuin tämä ja sisältää syksyisempiä aiheita. Toivossa on hyvä elää.

Tänään pitää olla vapaana ja kuolematon

HALOO HUHUU!

Oon taas ollut pitkään hiljaa täällä, mutta ehkä nyt kouluhommien vihdoin helpottaessa voisin jotain raapustaa. Oikeesti tääkin postaus on lojunut varmaan kolme viikkoa luonnoksissa...

Tää kevät on ollut aika hyvä. Oon käynyt aika monissa opiskelijabileissä, monella Oceanhoarsen keikalla, saanut iloisia uutisia ensi keväästä, tullut valituksi yhdeksi ensi syksyn vaihtaritutoreista, ryöminyt luolissa useaankin otteeseen ja ollut ylipäätään aika tyytyväinen elämääni.

Vappuviikko oli vaihtelevasti parasta ikinä ja rankinta ikinä. Haalarit on ulkolleet vähintäänkin kiitettävästi. Oon ihan onnellinen että se loppui, vaikka olikin ihan sairaan hauskaa.

Viime torstaina raahattiin itsemme Sanna-Marin kanssa On the Rocksin uudistuneelle liveklubille ja kannustettiin Oceanhoarse Wacken Metalbattlen finaaliin Nummirockiin. Jei!

Toukokuun eka viikonloppu vierähti Vamen lippukuntaretkellä Kiljavalla kovin aurinkoisessa säässä ja sunnuntaina suunniteltiin ensi kesän 4H-leirejä Pauligin huvilalla.

Tällä viikolla oon nauttinut vapaudesta ja käynyt Sarinan kanssa katsomassa supersankareita elokuvateatterissa. Hämmentävää, mutta tykkäsin siitä leffasta. Vaik oon edelleen sitä mieltä, et ei mitään leffaa saa lopettaa noin.

Loppuun myöskin hyvän tovin levänneen musahaasteen jatkoa, olkaapa hyvä.

Rimbau

Day 16: A song that makes you happy 

Oon kuunnellu tätä viimeisen kuukauden aikana ihan liikaa. Täs on vaan jotenkin niin hyvä meno, että alkaa väkisin hymyilyttää.



Day 1: Your favourite song today / Day 2: Your favourite song of all time / Day 3: Favourite song with a color in the title / Day 4: Another top five favourite song (different from 1 and 2) / Day 5: A song that you listen to when you travel / Day 6: The song with the highest play count on your iTunes/iPod/mp3 player / Day 7: Favourite cover version of a song (from YouTube) / Day 8: Another top five favourite (different from 1, 2, and 4) / Day 9: A song that reminds you of your childhood / Day 10: Opening theme song for a series based on your life / Day 11: Your least favourite song / Day 12: A song you always look for on jukeboxes / Day 13: a song by your favourite band / Day 14: The first song you heard by your favourite artist / Day 15: Your favourite female vocal song / Day 16: A song that makes you happy / Day 17: Favourite love song / Day 18: Your favourite music video / Day 19: A song by one of your top five favourite bands (different from 13) / Day 20: A song that reminds you of your most recent ex-boyfriend/girlfriend / Day 21: Most Australian-sounding song (one that reminds you of down under) / Day 22: Another song from a top five favourite band (different from 13 and 19) / Day 23: A song that you would sing on an audition for American Idol / Day 24: A song you like from a musical or from a children's movie / Day 25: Oldest song you love / Day 26: A song that you absolutely despise / Day 27: The first song you ever heard (that you still listen to regularly) / Day 28: Your favourite male vocal song / Day 29: A song that makes you sad / Day 30: A song from your favourite movie

Here I am, standing with the best of them

NIIN SE VIIMEIN KOITTI, Oceanhoarsen ensimmäinen Helsingin keikka viikko sitten siis, kokonaisjärjestyksessään bändin toinen ikinä!

Keikka vietettiin taktisesti, tuttuun ja turvalliseen tapaan toisessa rivissä ja lavan oikeassa reinassa, siis suoraan Benin edessä. Hymyilin koko keikan kuin riemuidiootti, puin nyrkkiä ja lauloin mukana viimeseks soitetun sinkkubiisin The Oceanhoarsen. Jokainen biisi oli edellistä parempi, erityisesti tykkäsin siitä, jossa on kuulemma "vuoden raskain riffi" ja siis olihan se nyt melkoinen! Kuten Imperiumin keikka-arviossakin luki: "kokoluokkaa mannerlaatta" :D

Illan pääesiintyjänä toimitut Beast in black oli myös parempi kuin muistin!
Aion katsoa näitä vielä uudestaankin (oonhan nähnyt nääkin mystisesti jo kolmesti...)

Saman viikon keskiviikkona oli myös toinen odotettu keikka, oikea unelmien täyttymys, kun Powerless trionakin tunnettu kolmikko, eli herrat Marco Hietala, Ari Koivunen ja JP Leppäluoto saapuivat vihdoin Helsinkiin. Biisit oli hyviä, läppä aika huonoa ja kokonaisuudessaan ilta kovinkin viihdyttävä.
En muista nauraneeni yhdelläkään keikalla koskaan noin paljoa tai ehkä edes kuulleeni noin montaa sanamuunnosta yhdessä illassa.

Luulin että mun alkuvuoden keikat ois olleet tässä ja nyt ois vuorossa määrittelemätön keikkatauko, mutta olin sittenkin onnekseni väärässä! Viikon päästä aion nimittäin nähdä tuon Oceanhoarsen uudestaan ja vieläpä ihan ilmaiseksi! Aika parasta.

Nyt moikku,

Rimbau

Ps. miten musta tuntuu siltä, et ihan ku ois samat miehet joka keikalla..? ;D

If life makes you glow, then glow like a star

Viikonloppun ja alkuviikon oon pohtinut uusia tuulia ja tuntemattomaan hyppäämistä ja mua jännittää aika paljon, vaikka mikään ei oo vielä varmaa ja aikaakin asioihin on vielä vuosi, vaikka tää juttu toteutuisikin.

Viime viikolla kävin katsomassa Sonata Arcticaa ja Dark Sarahia, sekä tanssin erittäin epäriinamaisesti Antti Tuiskun ja Robinin tahtiin opiskelijabileissä. Bileiden jälkeen yöllä, viimeisellä bussilla kotiin tullessa mun takana istunut hieman resuinen vanhempi herrasmies näytti mulle tsemppipeukkua, kun jäin pois bussista. Näytin vissiin nukkuvalta tai jotain.

Viime perjantaina vietettiin rentoa koti-iltaa, tehtiin hampurilaisia ja hautauduttiin Annan kanssa ala-aste- ja teininostalgiaan. (Ei jeesus niitä leirikoulukuvia ja yläasteen päiväkirjamerkintöjä...)

Ens viikolla taas livemusaa ja useampi sellainen bändi, joiden näkemistä oon odottanut aika kauan.

Rimpe