We're not Iron Maiden, we're not from England, we're Sonata and we come from Finland

Edellisessä tekstissä mainitsinkin aikovani mennä katsomaan Sonata Arcticaa Osloon, tässä hieman tarinaa siitä.

Olin odotellut kyseistä tapahtumaa melko kovasti lokakuusta saakka ja koko päivän tunnelma oli sen mukainen. En edes oikeasti tiedä miks, mutta oon siis koko keskiviikon käyny ihan ylikierroksilla ja jännittänyt iltaa jotenkin ihan sairaasti, tärissyt ja mahaoireillut, vaikka oon nähnyt Sonatankin ihan sairaan monta kertaa eikä siinä pitäis sinänsä olla mitään erikoista. Ehkä syynä oli kahden ja puolen kuukauden keikkatauko (en ollu varmaan koko viime vuonna yli kuukautta käymättä yhdelläkään keikalla...) tai se että tutut naamat tosiaan tuli OSLOON vaiko sittenkin se "virallinen +1" jäsen, eli Masi Hukari, joka bändin kokoonpanoon oli lisätty edellisen akustisen kiertueen tapaan ja jota en ollut nähnyt kitara kädessä yli kahteen vuoteen. Sama tyyppi kuitenkin kulkee lähipiirissä (ja tässäkin blogissa) nimellä "suosikkihahmo"... En tiedä.

Suuntasin Osloon reilusti ajoissa ja ehdin käydä juomassa rauhoittumisteetkin (eivätpä juuri auttaneet...) aseman Espresso Housessakin vielä ennen keikkapaikalle Parkteatretille suuntaamista, missä oli luvassa vielä nelisenkymmentä minuuttia jonottelua. Sit sisällä paitatiskin kautta narikkaan ja lavan edustalle venailee lämppäribändi Witherfallin aloittamista. Ihan eturiviin en päässyt, kun meni kaikenlaiseen säähläämiseen aikaa (ja tajusin vasta myöhemmin että se paitatiskin jäbä ois varmaan puhunut suomea, ei ois tarvinnu jännityksissä englanniksi sönkätä...) mutta siinä kolmennen tai neljännen rivin paikkeilla oli kans ihan hyvä ja näin oikein loistavasti. Keikkapaikan lattia oli myös rakennettu sillä tavalla fiksusti, että se vietti loivasti lavaa kohti niin että vähän lyheympikin näki taaempaa varmaan paremmin kuin perus tasalattiaisissa paikoissa.

Lämppäribändi Witherfall oli oikein hyvä myös, yllätyin vähän kun heidänkin settinsä oli akustinen. Paras oli kyllä näiden rumpali, jolla oli mukana vaikka mitä kilkuttimia ja joka oli ihan fiiliksissä koko ajan.

Sonata aloitti siinä varttia vaille yhdeksän aikoihin JA MIKÄ KEIKKA SE OLIKAAN! Etukäteen olin lähes varma että leviä ihan totaalisesti ja alan itkeä silkasta onnesta kun Sonata aloittaa, mutta selvisin pelkällä riemulla ja laululla.

Hämmästyin biisivalintaa jo toisen biisin kohdalla ja jatkoin yllättymistäni heti kolmannen alkaessa ja sama trendi jatkui läpi koko keikan. Kuultiin niin paljon niin hyviä biisejä, vähän vähemmän hittejä ja enemmän niitä sivummalle jääneitä kappaleita, kuitenkaan unohtamatta parhaita yhteislauluklassikoita.

Täydellinen settilista näyttäis nopeasti katsottuan olevan sama kuin Suomen kiertueellakin, mutta biisien järjestyksestä en oo ihan varma. Tältä se kuitenkin suurin piirtein näytti:

1. Life
2. Only the Broken Hearts (Make You Beautiful)
3. Half a Marathon Man
4. The Rest of the Sun Belongs to Me
5. As If the World Wasn't Ending
6. FullMoon
7. Letter to Dana
8. Alone in Heaven
9. On the Faultline (Closure to an Animal)
10. Wolf & Raven
11. I Have a Right
12. Black Sheep
13. Among the Shooting Stars
14. Tallulah
15. Paid in Full
16. Flag in the Ground

Encore:

1. Victoria's Secret (Tony & Elias)
2. The Wolves Die Young

Legendaarisen Vodka-outron puuttuminen vähän harmitti, mutta mua oli varoitettu siitä etukäteen, joten ei tullut yllätyksenä. Ehkä sit taas seuraavalla normikeikalla. Ja ehkä se ei haittaa, kun tosiaan kuitenkin kuultiin monen monta muuta aika eeppistä biisiä.

Masilla oli mukana varmaan puolet sen kaikista soittimista, se soitti akustisen kitaran lisäksi myös koskettimia, huilua ja jotakin kummallista lyömäsoitinta. Ei sentään kuitenkaan sitä kuuluisaa saksofonia. Mikäs siinä, jos osaa soittaa kaikkea ja täytyy myöntää että olin kyllä aika tosi iloinen sen läsnäolosta.

Keikka loppui sillälailla hyvissä ajoin ettei ollut mikään kiire, joten kävin hakemassa mun kamat narikasta rauhassa ja hetken vielä tutkailin tilannetta josko bändin jäbyt ois tullu siihen salin puolelle moikkailee. Eivätpä tulleet, joten lähdin sitten kovasti onnellisena iloloikkien takaisin kohti asemaa. Oli hyvä ilta,

Nyt heips,

Rimbs

Own the sky, live in the clouds, defy gravity

Heipparallaa!

Vaihtoelämääni Norjassa on nyt kulunut hieman yli kaksi kuukautta. Aika on kulunut ihan hurjaa vauhtia, mutta vielä on onneksi muutama kuukausi jäljellä.

Mulla on ollut täällä oikein mukavaa, enkä oo oikeestaan juuri stressannut mistään tai kokenut kulttuurishokkia tai edes mainittavaa koti-ikävää, vaikka tottakai sitä nyt vähän kaipaa kavereita ja perhettä. Eniten oli kyllä ikävä ruisleipää (koska sille puhelimessa puhuminen ei vie nälkää eikä auta muutenkaan...) mutta sitten vaihtotoverin sisko tuli käymään ja toi mulle sitä, joten nyt oon taas senkin suhteen vielä hetken ihan fine...:D

Jaksan myös edelleen ihmetellä joka päivä sitä kuinka nättiä täällä on enkä varmaan ikinä kyllästy noihin tuntureihin.

Viimeisen kuukaden aikana ollaan puuhattu koulujuttujen lisäksi kaikkea muutakin.
Helmikuun puolessa välissä vietetiin yksi viikonloppu melkein koko vaihtariporukalla opiskeilijayhdistyksen mökillä Svarstadissa. Oli hauska reissu, perjantaina mm. chillaitiin, pelattiin lautapelejä, kokkailtiin yhdessä ja tutustuttiin norjalaiseen saunaan, joka olikin melko mielenkiintoinen tapaus. Kyllähän mä etukäteen tiesin ihan jopa kahdeksan vuoden takaisesta kokemuksesta, että norjalaiset ei oo kauheen hyviä näissä saunahommissa, mutta silti se ehkä 3-4 neliöinen saunan pukuhuonetta enemmän muistuttava, yksilauteinen huone kiuas nurkassaan herätti mussa ja suomalaistoverissa kovasti hilpeyden ja vähän epätoivonkin tunteita. Olin silti aika onnellinen kun vihdoin oltiin saatu se lämpiämään (kiukaan nupitkin oli rikki...) ja päästiin istumaan löylyyn pitkästä aikaa.
Mökkiviikonlopun lauantaina tehtiin patikointiretki. Piti aluksi mennä katsomaan Trollfoss-nimistä vesiputousta, mutta matkan aikana selvis, että reitti ei ollut kovinkaan talvikuljettava ja vei paljon oletettua enemmän aikaa. Päädyttiin siis muuttamaan vaelluksemme pääkohteeksi Pinås-nimisen tunturin huippu ja käännyttiin sit takasin, seuraamaan omia jälkiämme, joita pitkin olikin sit paljon helpompi ja nopeampi kävellä takas. Paluumatka oli muutenkin kovin hilpeä (ainakin siinä joukossa joss itse kävelin), kukaan ei enää jaksanut välittää kuinka paljon lunta kenkiin meni tai montako kertaa kantohanki pettikin jalkojen alta ja lievää väsymyshysteriaa oli havaittavissa :D "mun kengissä on uima-altaat mun varpaille!"

Sit oli viikon mittainen talviloma, jonka alkupuolisko vietettiin muutaman luokkakaverin kanssa Fredrikstad nimisessä kaupungissa melko lähellä Ruotsin rajaa. Siellä oli hieno puolikkaan tähden muotoon rakennettu vanha kaupunki,  Suomenlinna-tyylisiä linnoituksia (osa niistäkin puolitähden muotoisia), eeppinen silta Norjan suurimman joen, Glomman, yli ja paaaljon patsaita. Eikä yhtään lunta! Tuntui huhtikuulta ja mun piti jatkuvasti muistutella itseäni siitä että on vasta helmikuun loppu. Fredrikstadissa ois myös ollut Pohjoismaiden suurin pienoisrautatie, mutta se ei ollut auki kuin viikonloppuisin joten jäi näkemättä. Mut ehkä sit seuraavalla kerralla.

Loman jälkeen koulu ei ois motivoinu oikein ketään (paitsi yritysvierailu Telenorille oli kyllä ihan kiva), mutta onneks meillä tosiaan on vain nelipäiväinen kouluviikko ja onneks tässä on tulossa kaikkea kivaa ihan muutaman viikon sisään aika paljon. Alkaen heti keskiviikosta, kun mun joka keväiset perinteet jatkuvat ja keikkavuosi vihdoin avataan, kovin kotoisan Sonata Arctican soittaessa akustisen keikan Oslossa. Jeij!

Siinä tais olla kaikki tähän väliin, heips vaan!

Rimbau

Sul on Pantteri-askissa taivas tammikuun

Halla!

Eilen alkoi jo kolmas viikko norjalaista yliopistoelämääni! Kaksi ekaa viikkoa vilahti ohi hujauksessa.

Kursseja mulla on neljä ja ne on vaikuttanut tähän mennessä pääpiirteittäin ihan mukavilta. Ryhmätöitäkin on joka kurssilla, vaikka ne on myös joka kurssilla esitetty jotenkin muka erikoisena tehtävämuotona. Itse en nää tilanteessa mitään outoa, oma koulunkäyntinihän on ollut yhtä ryhmätyötä jo puolitoista vuotta. Yrittäjyys ja innovaatio -kurssi saattaa hieman hajottaa mun päätä, justhan pääsin eroon yhdestä vastaavasta innovaatioprojektista...

Vapaa-ajalla ollaan tutustuttu muiden vaihtareiden kanssa toisiimme ja käyty yhdessä mm. patikoimassa, silent discossa ja lukuisissa huonebileissä.

Ekana lauantaina koulun alun jälkeen otettiin tosiaan heti reippaasti härkää sarvista ja patikoitiin 14 km päässä, ylhäällä tunturissa sijaitsevalle Knuttehyttalle, jossa syötiin lounasta ja oltiin iloisia siitä, että oltiin päästy perille. Ja sit patikoitiin takas ja pilattiin se täydellisen hyvä latupohja entistä pahemmin. Paluumatka ei onneks ollut omalta osaltani ihan yhtä raastavan pitkä, koska keksittiin osan porukasta kanssa kysyä josko päästäis Skisenterin tuolihissillä alas ja sehän onnistui! Parasta!

Viime viikonloppuna käytiin muutaman hollantilaisen luokkatoverin kanssa pulkkamäessä laskettelukeskuksessa ja perjantai-iltana bailattiin lähibaarin silent discossa mm. Justin Bieberin Babyn ja tän biisin tahtiin :D Ja lauantaina käytiin kattomassa paikallista jääkiekkoa.

Tääl on joka päivä edelleen ihan tosi nättiä, eikä ees viikonlopun massiivinen lumisade haitannut. Kaikki hyvin siis!

Loppuun vielä kolmen viikon aikana kertyneitä huomioita Kongsbergista:

• Potkukelkka on täällä ihan legit kulkuväline. Myös nuorilla ihmisillä. Enemmän niitä näkee ydinkseskustan ulkopuolella asuinkaduilla, mutta myös keskustassa saattaa potkutella joku sellaisella vastaan.
• Täällä on ihan todella paljon kampaamoita. Orientaatiopäivän diaesityksessä sanottiin että miljoona, mutta en usko todellisuuden olevan kuitenkaan ihan niin hullu. Paljon niitä kuitenkin on, vähän joka kadunkulmassa.
• Karkki, sipsit ja alkoholi on ihan törkeän kallista. Onks näiden norjalaisten mielestä oikeesti ihan ok, et suklaalevy maksaa yli 45 kruunua eli noin 5 euroa? Tai Dumle-pussi kuusi euroa?
• Jos jossain on koskemattoman näköistä lunta ja "ei talvikunnossapitoa" -kyltti, ei kannata valita juuri sitä reittiä, vaikka oisitkin kävellyt vielä viime viikolla siitä ongelmitta. Saatat joutua kahlaamaan lumessa haarojasi myöten...
• Kosken alajuoksulla asuu nälkäisiä sorsia. Jos kävelee tarpeeksi lähelle, ne tulee luokse parvena. Ne on kavereita. (mut ei silti ruokita niitä lintuja, jooko pliis...)

Nyt bye,

Rimbu

PS. oon yllätteän taaaaaas jossain SKAM-psykooseissa katsottuani sitä nrk:sta ihan jopa kokonaan norjaksi. Kenenköhän kaa voisin mennä Osloon bongailee kuvauspaikkoja?

Hilsen fra Kongsberg!

Eli siis Terveisiä Kongsbergista!

Tästä voitte siis päätellä, että olen kotiutunut uuteen kotikaupunkiini tänne eteläiseen Norjaan.
Seuraavat reilu viisi kuukautta siis asun, opiskelen ja vietän parasta elämääni täällä, sympaattisessa ja ihan super-söpössä pikkukaupungissa.

Koska kaikki on kuitenkin ihan älyttömän uteliaita siitä, että mikäs paikka tää nyt onkaan, laitetaanpa muutamat faktat pöytään; Kongsberg sijaitsee Norjassa, Buskerudin läänissä. Oslosta tänne on matkaa noin 80 km. Asukkaita on noin 25 887 ja väkiluvultaan lähimmäksi suomalaisita kaupungeista pääsee Raahe, jossa on kuitenkin hieman enemmän asukkaita. Kaupungin on perustanut Tanskan ja Norjan kuningas Kristian IV vuonna 1624.

Asustelen paikallisessa opiskelijatalossa, jossa mulla on pikkuruinen 19 neliöinen yksiö talon neljännessä kerroksessa. Kämppä voittaa mennen tullen ne HOASin asunnot, jossa meidän Suomeen tulleet vaihtarit asustelee Myyrmäessä ja on oikein viihtyisä ja siisti. Parasta on kuitenkin melkein seinän kokoiset ikkunat ja niistä avautuva tunturimaisema! Kyllä, TUNTURIMAISEMA, vaikka ollaankin ehkä Tallinnan korkeudella eikä todellakaan missään pohjoisessa. (Ikkunasta näkyy tosin myös viistosti vastapäätä olevassa talossa sijaitseva thai-hierontamesta, jonka ikkunassa loistaa perinteiset pinkit ledivalot...)
Täällä on myös laskettelukeskus, jonka rinteet näkyy nekin mun kämppään siitä ikkunasta ja siks oonkin tituleerannut tätä Karjaan ja Rukan sekoitukseksi.

Nyt kuitenkin lähden iltapalalle, joten se ois moi!

Rimpe

Ain’t seen the blue sky in who knows how long

Jos marraskuu lyö turpaan, kuuntele tää. Mahdollisimman lujalla. Lupaan että helpottaa. 

Syitä rakastaa marraskuuta:

• Oceanhoarse livenä pitkästä aikaa. Juteltiin myös sekä uuden laulajan, että Benun kanssa. Aika jees siis! 
• Loistava Kaljaasi-reissu ja nutella-vohvelit Tukholmassa. 
• Uusi Ihmeotukset-leffa, jonka oon nähnyt jo kahdesti viikon sisään. 
• Marraskuubiisit ja Fatzerin sininen. Nää saa ne harmaimmatkin päivät tuntumaan vähän paremmilta. 
• Trombin Ari-sitsit tulevana torstaina. Haluaako joku heittää villin veikkauksen asustani ? ;D 
• Parhaiden pipareiden leipominen mummin kanssa
• AURINKO, vihdoin kiitos <3

Syitä olla rakastamatta marraskuuta:

• Niskaan kaatuvat deadlinet 
• Sää. Siinä vaiheessa kun vettä satoi varmaan kolmatta päivää putkeen enemmän tai vähemmän reilusti ja sitä ennen oli ollut varmaan viikon harmaata ja sumuista, saatoin olla aika done tähän kuukauteen. 
• Kaikki muu lähiviikkojen ikävä sonta. 

Rimbau

Ps. Katsokaa kaikki söpöintä yhteiskuvaa taas vähän aikaan. Tuun edelleen ihan hiton hyvälle tuulelle kun nään tän :)

p.p.s. Hän on muuten päivän synttärisankari.