On marraskuu, Ikkunassa lehdettömät puut

Sataa, taas.
Pisaroiden tasainen rummutus ja ropina ikkunoita ja kattoa vasten.
Märät valumajäljet lasissa.

Tavallaan kotoisaa, ainakin silloin kun ei tarvitse ihan välttämällä mennä ulos. Niinku nyt.
Ottaisin silti ehkä mieluummin jo talven, lumen ja pakkasen, tän ainaisen vesisateen sijaan.
Syksy on kiva niin kauan kun on kaunista, mut kun lehdet on tippunu ja kaikki muuttuu mutavelliksi, se vois mun mielestä suosiolla päättyä.

Oon jo kuunnellu joululaulujakin ihan liikaa. Jos ne vaik nopeuttais sitä talven tuloa...?

Mitäkö oon puuhaillu?
No, oon käyny koulussa. Opiskellut äikkää, matikkaa ja enkkua. Ja tehnyt kuvisdiplomia, joka viimein pääsi kunnolla vauhtiin, kun sain loputkin tarvikkeet hankittua.
Sit oon ajanut autoa. Yli puolet ajotunneista käytynä ja alan jo ehkä pikkuhiljaa tajuta, miten kaikki tapahtuu. Tykkään ajaa kovaa, mutta Kehä 3 oli ehkä kuitenkin lievästi pelottava kokemus perjantai-iltapäivällä. Isoja paketti-/kuorma-autoja jotka tunkivat juuri ja juuri itsensä kokoisiin väleihin. Eikä siellä kyllä hirveän kovaa voinut ajaakaan siinä autopaljoudessa.

Viime viikolla kävin koulun kanssa Ylellä vierailulla. Katottiin eka joku puol tuntii kestäny tamperelaisista abeista kertonu ohjelmademo, sit juteltiin siitä ja annettiin palautetta ja sit lähettiin joulutorttujen ja glögin kautta kierrokselle tv-studioille ja rekvisiittavarastoihin. Oli siistiä, mut pelkäsin koko ajan vähän, että morso hyökkää mun kimppuun jostain sieltä...

Hohhoh, siitä on vuos ku oltiin kattomassa Nightwishia.Voisin lähtee heti paikalla uudestaan, mutta seuraavaa ihan oikeeta keikkaa saa odotella. Luin nimittäin just jostain, ettei ne tee yhden yhtä keikkaa koko ens vuonna. Höh.
No, ei se mitään, oon jo varannu mulle ja Sanna-Marille liput lohdutuspalkintotapahtumaan. Mennään marraskuun lopussa Tennispalatsin Finnkinoon kattoo ainoastaan yhden kerran leffateatterissa näytettävää kyseisen bändin livetallennetta viimekesän Wacken Open Air- festareilta. Ihan cool, koska leffateatterin äänentoisto ja akustiikka ja koska paikalla on kuulemma myös bändin jäseniä...;)

Ennen ku lopetan, haluan jakaa teidän kanssanne hienon videon, jolle oon nauranu jo ihan liian monta kertaa. Ihan vaan varmuuden vuoksi, ettei tää teksti mee liian ankeeks.



On ne hienoja miehiä...;D

Rimppakinttu

In your heart burns like fire, you know you can't walk so you run

Tänään syysfiilistelyä. Haravoin, ja kasasin lehdet monen pienen kasan sijaan yhteen, mahdollisimman suureen, lehtikasaan. Oli kiva ilma, nättiä ja lämmin, enkä voinu kuin hymyillä kasatessani sitä. Keskityin tehtävään samalla tarkkuudella kuin olisin rakentanu lumiukkoa, ja yritin tehä kasata mahdollisimman kauniin, ison ja elämää suuremman taideteoksen. Taisin mä sitä vähän pöyhiäkin...

Suunnittelin samalla pienen hihityksen kera uutta kokoperheen syksyistä piirroselokuvaklassikkoa, joka voitaisiin näyttää sitten telkkarissa aina vaikka halloweenina tai jotain. Juoni voisi menä vaikka näin:

Pieni tyttö ( tai poika) rakentaa eräänä syyspäivänä pihaansa ISON lehtikasan. Yöllä lapsi herää ja huomaa että kasa onkin muuttunut eläväksi. Sitten kasa ja lapsi lentelevät ympäriinsä syksyisessä yössä kauniin musiikin soidessa ja lopulta palaavat kotiin. Aamulla lapsi huomaa että tuuli onkin levittänyt kaikki lehdet pitkin pihoja ja sitten kaikkia itkettää kun kasa oli niin kiva. 

Joo, anteeks. Syytetään tästä sitä että kuuntelin samalla Nightwishia ja no, jostakin syystä se ja ajatus siitä että puuha toi mieleen lumiukon rakentamisen, toi tän mun päähän. Pahoittelen sitä, että jouluna kun katsotte erästä nimeltä mainitsematonta elokuvaa saatte automaattiseti päähänne mun blogin...;D

 Haravoimisen lisäks oon maannu kameran kanssa ruohikossa ja nauttinu aurigosta. Tuijottanu kirkkaan sinistä taivasta ja pieniä pilvenhöytyviä. Soittanut haravaa kuin kitaraa, tai ainakin leikkinyt soittavani. Tehnyt vielä toisenkin ison lehtikasan hämärälle pihalle ja ihaillut samalla vaaleanpuna-oranssia taivasta auringon laskiessa.

 Loppuun vielä värikkäitä kuvia viime viikolta ja tältä päivältä.

Riina

P.S. Toivon hartaasti, ettei mun kasoille käy leffajuonen kaltaisesti. En haluu tehä samaa duunia uudestaan huomisaamuna...

Pidän siitä kun jalat vie ja järki luovuttaa

Perjantaina iltapäivällä pakattiin Annan kanssa kamerat ja eväät reppuun ja otettiin pyörät alle. Päädyttiin paikkoihin joita olin bongaillut keväällä Heureka '13 -partiokisan yhteydessä.

Mikä tää kielioppi on olevinaan ?!

Keimolan vanha moottorirata oli meijän pääasiallinen päämäärä. Ei kuitenkaan jaksettu olla siellä ihan kamalan kauaa, varsinki kun se siisti ruostunut graffittiauto oli viety pois...:(

Kotiin ajettiin siis Kivistön kautta, käytiin zoomailee niitä juoksuhauta systeemejä siinä jossain kulmilla ja sit viel muistin ton autiotalon ku ajettiin siitä ohi.

Rimppa

Hauwau

Tänään valokuvasin koiria. Ja tutustuin uuteen tuttavuuteen; Kerttuun.

Kuono kohti uusia seikkailuja.

Rimppa

Amidst all beauty, I'm home again

Viikonloppuna oltiin Annan kanssa taas Käpiksellä keittiötäteinä kun partiolaisten äidit valtasivat retkeilytukikohdan ja -maastot sieni- ja marjaämpäriensä kanssa.

"Sekasinhan täällä menee kuitenkin"

Oli mukavaisaa, laiteltiin ruokaa, hengailtiin ja kuunneltiin musiikkia. Välillä meininki keittiössä oli ehkä jopa vähän liian boomkah...;D Juoruttiin, saunottiin ja tehtiin jotain omituista pimeässä metsässä. Keskusteltiin romanttisesti syvällisiä kynttilänvalossa saunatuvassa ja päädyttiin taas loppujenlopuks myös nukkumaan samaan kerrossängyn alasänkyyn, vaikka harkittiin muitakin vaihtoehtoja.

"TÄSTÄ SE TYKKÄÄ!!"

Nyt saatte taas pärjäillä hetken. Ja muistakaa että on "ihan näätää jäädä hyytyy..."

Rimpe

Ainii, mulla koko viikko vapaata, koska koeviikko, muttei kokeita. Olo on aika abiturientti...;D seuraavan kerran kouluun siis perjantaina matikankokeen palautukseen. Ehkäpä kuulette musta siis vielä tällä viikolla.