Kesäkuulumisia

Heippati hei.

Näköjään sitä mennään taas jo heinäkuun puolessa välissä, tottakai ilman yhtäkään tekstiä herraties kuinka pitkään aikaan.

No, kesää on kuitenkin vietetty kaikenlaisten aktiviteettien merkeissä.
On oltu töissä, yhteensä neljä viikkoa. Viimeviikon olin Vuosaaressa Meriharjun luontotalolla keppariyöleirilllä viis päivää. Jestas sitä niiden Harry Potter- viittausten ja vitsien määrää ohjaajien keskuudessa (okei, se semisti tarttu myös niihin lapsiin...) koska niis siisti mesta, ihan ku Tylypahkassa ois ollut. Jään odottelemaan sitä 4H-ohjaajien Potter-maraton viikonloppua siellä...
Mut siis joo, oli myös keppihevosia ja saunomista ja uimaretki hyytävän kylmään mereen.

Sit on festaroitu. Kesäkuussa vietettiin yks päivä Juhon ja Sarinan kanssa Helsinkipäivän ilmaiskonsertissa ja katsottiin jopa kaikki esiintyneet artistit, osa vähän kauempaa ja osa melkoisesti lähempää. Harmi että ne oli just Robin ja Anssi Kela, jotka soitti ekana ja jotka nähtiin ihan liian kaukaa.
Sit oltiin Annan kanssa Tuskassa. Kaksi päivää, perjantai-lauantai. Oltiin vähän katkeria siitä, ettei kahden päivän lippuja vaihdettu rannekkeisiin, koska mä oon ainakin niitä ihmisiä, jotka haluaisi mielellään kerätä kaikki kesän muistot riviin ranteeseen ja säilyttää niitä siinä vielä marraskuussakin. Ja oishan ne nyt olleet helpommatkin, kuin se paperilipusta huolehtiminen.
Mutta siis, oli ihan huippua. Niin monta hyvää bändiä, paras festarisää ja yllättävät törmäämiset tuttuihin ihmisiin. Pelattiin myös peliä; kuinka monta tuttua (tai siis sellasia jotka tunnistetaan) muusikkoa onnistutaan bongaamaan viikonlopun aikana (saldo ainakin viis...? mm. Jukka Nevalainen, Vili Ollila ja Ben Varon)
Ghost oli aika eeppinen, eikä vähiten sen vesisateen takia. Samoin Lordi, tosin ihan eri syistä. :DD

Sit ollaan myös mökkeilty ja oon käyny Lintsilläkin, missä näin joku tuhat tuttua. Alkuviikko oltiin mun kummien mökillä ja onnistuin voittamaan pienimuotoisen kalastuskilpailun aloittelijan tuurin ja pilkkiongen sekä perinteisten matojen avulla, parasta.

Ens viikolla lähtö Roihulle ja vaikka mua ihan vähän stressaaki se, niin ootan sitä myös aika positiivisin tuntemuksin. Jännää nähdä, miten niin iso leiri toimii elävässä elämässä. Ja kiva päästä vihdoin konkreettisesti tekemään sitä leirilehteä, missä oon pestissä.

Ennen sitä viikonloppuna saattaa kuitenkin olla edessä yks sellanen keikka Martsarin Jyväsessä, jonka mainos on pistänyt hymyilyttämään ohikulkiessa. Ettei vaan ois esim. Arsba? ;)

Näkemisiin,

Rimpe

Päästä irti maasta, noustaan ilmaan, ollaan lintuja

Tänään eka virallinen kesälomapäivä.
Myös kesän eka työpäivä aka leiripäivä. Ryhmä vaikutti kivalta ja ohjaajaporukka tositoimissakin sellaiselta, että niiden kanssa jaksaa vetää kolme viikkoa putkeen. Leikittiin, askarreltiin ja leivottiin sämpylöitä.

Mun on pitänyt kirjoittaa oikeesti varmaan jo kuukauden verran.
Piti kirjoittaa keväästä ja kesän tulosta, koulumotivaation hiipumisesta suoraan verrannollisena (vaiko ehkä sittenkin kääntäen...?) lisääntyvän valon määrään ja siitä Ari Koivunen & Luca Gargano duon keikasta On the Rocksissa toukokuun puolessa välissä, kun oli varsin lennokasta läpändeerusta niissä välispiikeissä, kerrankin jotain muuta kuin cokista mun tuopissa ja meiksi melko muikeena fanityttönä sen illan päätteksi.
Oli mulla joku teksti jo valmiinakin, mut sit en jostain syystä ikinä julkassut sitä.

Vikalla kouluviikolla (viimeviikolla) oli kaikkea spesiaalia. Kaks retkeä, käytiin Harakassa kirjainmuotoilun maikan kanssa ja piknikillä Espalla ryhmänohjaajan kanssa. Oli mukavaa, vaikka tiistaina Harakassa olikin ihan liikaa liian pelottavia lintuja ja unohdin käyttää aurinkorasvaa, joten paloin sitten "tyylikkäästi". Eikä Espalta löytynyt yhtään pankkiautomaattia, kysymys kuuluu miksi ei?
Keksiviikkona käytiiin grillaillee 4H-tyyppien kanssa mageessa paikassa Uutelassa.

Viikonloppuna oltiin yksissä YO-juhlissa ja sit oon lähinnä keskittyny siihen, että pääsisin eroon tästä kovin harmillisesta kesäflunssasta. Ehkä pikkuhiljaa, ihan jees.
(Katoin tässä äskön omia lakkiaiskuvia, fiilistelin kahden vuoden takaista ja mietin onko siitäkin muka jo kaks vuotta kun lopetin lukion. Millon musta tuli näin vanha?)

Paperipartio on kyl ollu koko kevään sana. Viel kaks kuukautta tätä samaa #hajoaHehkuun-meininkiä ja sit palataan taas normaalimeinikeihin. Hyvä siitä tulee, vaik nyt hajottaaki.

Rimpe

PS. Muotoilin Annalle runon.

Hiusten latvat yhtyy ääniaalloiksi

Yli kuukauden tauon jälkeen on hyvä palata blogin pariin livemusiikin merkeissä.

Oltiin perjantain ja lauantain välisenä yönä Annan kassa katsomassa Amoralia Virgin Oilissa.
Mukana menossa olivat myös ennen Amoralia soittaneet Block Busters ja To/Die/For.
Block Busters oli ennakko-odotuksistamme poiketen varsin hyvä, niin shown kuin musiikinkin kannalta. Yleisöä ei siinä vaiheessa iltaa ollut vielä paljon mitään, mutta ihan uskomattomalla energialla ne jätkät veti sen keikan läpi ja jopa juoksenteli keskellä baaria kitaran kanssa yms. Oltiin vaikuttuneita näkemästämme.

To/Die/For ei sen sijaan oikein sytyttänyt, vaikka kyseessä onkin jo oikeasti tunnettu ja aika vanhakin bändi. Ei sekään varsinaisesti huono ollut, mutta ehkä vähän tylsä ja paatoksellinen. Ehkä me ei vaan kuuluta sen bändin kohderyhmään.

Amoral aloitti siinä vartin yli puolenyön aikoihin ja todettiin Annan kanssa jo toistamiseen ettei ehkä parempaa tapaa aloittaa päivää ole (varsinkaan vappuaattoa...) Oltiin varattu itellemme oikein hyvä paikka siitä eturivistä, perinteikkäästi vähän keskeltä oikeelle, Benin edestä. Meno oli alusta asti jotenkin poikkeuksellisen hyvä (tai sit se oli vaan se eturivi...?) ja lavallakin energiat tosi kohdallaan.

Kuultiin uudelta levyltä kaikki mun suosikit, pari vanhaa hyvää, edellisen levyn huiput sekä mut ja Annan molemmat yllättänyt Beneath, jota en jostain syystä yhtään osannut odottaa ja joka oli kyllä mun mielestä koko keikan paras ehkä muutenkin paras biisi koko bändin tuotannosta

Keikan lopuksi Anna sai Beniltä plekun, kun se jakeli niitä eturiviin (oon ehkä vähän kade, kun ne loppu just mun kohdalla...) ja onnistuttiin nappaamaan settilista itsellemme. ;)

Oltais haluttu jäädä viel hengailee ja venailee josko joku ois vaikka vielä tullu sinne baarin puolelle ja oltais vaikka
saatu kuvia tai jotain, mutta koska bussi, päädyttiin vaan lähtemään mäkin kautta asemalle ja kotiin.

Nyt lopetan, kiitos seuralle ja myös bändille vielä kerran.

Hevi-Riina

PS. Myöhemmin lauantaina mun fanityttötavoitteet täyttyivät taas vähän, kun instagramiin ladattu keikkakuva keräsi positiivista huomiota bändin suunnalta ja päätyi lopulta repostatuksi bändin omalle ig-tilille... Saatoin olla lievästi onnellinen.

PPS. Onks kauheen väärin, jos teksti kertoo Amoralista, mut otsikko on Haloo Helsinkiä? Whatever, näin on nyt joka tapauksessa.

Ja kun mä kävelen, mä kävelen siksakkii

Mitä on tämä? Istuin bussissa ja kello oli puoli seitsemän, mut aurinko paisto vielä lähesmelkein ja taivas oli taas ihan älyttömän kaunis Ruskeasuon yllä.
Vähän helpotusta jo kahdessa päivässä puhjenneeseen Helsinki-ikävään, 4H-vuosikokous ja pikkupalkintoja aktiivisuudesta.
Kesämusiikki kuulokkeissa vaikka ulkona on liian kylmä ja hymy naamalla.
Koulussa lievitin tänään mun työharjotteluikävää katsomalla vanhoja kalastusohjelmia youtubesta ja nauroin tutunoloiselle läpälle ja tutuille naamoille (vaik oikeesti ois pitäny varmaan työskennellä...) Parasta.
Niin on myös kaverit (ja liian kovaääniset pokemonkeskustelut aamubussissa)

Sanon aina, etten tykkää yhtään maaliskuusta ja keväästä, mut on tää nyt kuitenki aika kivaa.

Riina

Nyt mieli lentää korkealla, tän betonisen taivaan alla

Tänään ilmassa oli jo vähän kevääntuntua:
Aurinko paistoi, tuoksui keväältä, takki lepatti aukinaisena, näin jopa kaksi lakaisukonetta keskustassa ja kuuntelin Haloo Helsinkiä.
Senaatintorilla 300 traktoria, lehmän tuoksua ja tunnelmassa mun mielestä vähän jotain samaa kuin penkkareissa (ehkä ne oli ne välillä melko kekseliäätkin mielenosoituskyltit...).
Myös varmaan enemmän poliiseja kuin oon ikinä nähny missään kerralla, mut ne hepat oli kyl mun suosikit.

Kävin Hakaniemessä reprossa hakemassa yhden koevedoksen, ja törmäsin siellä yhteen meidän luokkalaiseen, jonka harjoittelupaikka se oli. Oltiin molemmat hämmästyneitä. Hassua.

Harjoittelua on jäljellä enää viikko, enkä ymmärrä mihin ne kymmenen (oikeesti ykstoista...) viikkoa yhtäkkiä hävis. En haluis mennä takasin kouluun koska a) oon viihtynyt niin hyvin ja on ollut kivaa b) koulussa on paljon enemmän töitä ja deadlineja ja rasittavia ihmisiä (eikä nepalilaista ruokaa...)
c) miksi mennä Tuusulaan kun voisi mieluummin mennä Helsinkiin?

Rimppa