Hullut viimehetken valmistelut alko jo maanantaina. Pukuun tehtiin vielä pikkuparannuksia ja lyhennettiin. Keskiviikkona kävin Jennin kynsistudio Lumossa ja torstaina sit ennen itse H-hetkeä oli kampaaja. En meinannu millään älytä että nyt sitä ihan oikeesti mennään ja tanssitaan mekoissamme yleisölle. Paniikki ja pakokauhu tais olla pahimmillaaan kenraaleissa ja sillä hetkellä kun seistiin jonossa pukuhuoneen käytävässä ja odotettiin omaa vuoroamme mennä saliin.
Hyvin se kuitenki meni.
Avaustanssivalssi.
Cicapo.
Kaks valssia joiden nimiä en muista.
"Varvastee" eli Vengerka.
Petrin piirivalssi, tuttavallisemmin saimaannorppa, koska musiikkina oli Vanhoja poikia viiksekkäitä.
Sit oli about 20 min tauko, jonka aikana seistiin ulkona ja mietittiin " kun ei ole yhtään kylmä...?", tervehdittiin vieraitamme ja yleiseti hengähdettiin vähän.
Tango.
Wienervalssi.
Wanhojen katrilli.
Joku sellanen polkkajuttu.
Toinen varvastelutanssi.
Ja sit meijän superhieno oma tanssi.
Sit tanssitettiin vieraitamme, poseerattiin paljon ja loppujen lopuks lähettiin Wanhojen illalliselle Katajanokan Kasinolle. Hyvää ruokaa ja seuraa.
Seuraavana aamuna sitten koko valmistautusmisrumba uudestaan. Mekko päälle, meikit naamaan. Kampauksen kohennus ja menoks.
Eka esitys peruskoululle alko klo. 10.00. Bongailin yleisöstä vanhoja maikkoja. Nauratti eikä juuri jännittäny.
Meinas tulla hengästys ku ei pidetty taukoa tanssien välissä.
Lounastauolla pelleiltiin kavereiden kanssa ja poseerattiin taas vähän kameroille. Leikittiin mm. Tiian kanssa Idan banaaneilla. Eiks se ollukki Call me maybe, vai mitä?
Kaheltatoista alko sit viimenen näytös. Jännitti enemmän ku aamulla koska yleisö oli lukiolaisia, lähinnä ykkösiä ja joitain abeja, kaikki maikat ja muita edellisen illan näytökseen mahtumattomia sukulaisia yms.
Hyvin seki kuitenki meni, vaikka tallasinki katrillissa mekon helmaan niin että olin pyllylläni sielä lattialla. Viimenen oma tanssi vedettiin iha täysillä.
Sit tanssitettiin taas kaverita ja vieraita. Ja siivottiin.
Iltapäivällä käytiin vielä kaveriden kanssa syömässä Martsarin Jyväsessä ennenku ne lähti wanhojenjatkoille, jonne mua ei huvittanu mennä.
Mul käy tää sama mikä ennen tansseja, mut vaan toisinpäin nyt. Ensin en uskonu et ne on oikeesti kohalla ja nyt en meinaa älytä et ne on ohi. Fiilis on aika haikee ja ottaisin mielelläni toiset samanmoiset tanssi-prinsessapäivät jos voisin. Oiskoha joku ykköspoika ens vuonna ilman paria? Tosin epäilen että ens vuonna meillä on jotain ihan muuta mielessä taähän aikaan vuodesta kun ollaan abeja...;)
Nyt se olis heippaaa,
Rimpsu