You're going down, we're yelling abis. You better move, we better dance.

Torstai oli ihan huippupäivää. Koska penkkarit.
En ehkä osaa edes kuvailla sitä fiilistä, varsinkaan näin neljä päivää myöhemmin, mutta yritetään nyt kuitenkin.

Aamulla fiksialin mun ja Sarinan muistipeliasut loppuun ja sit käytiin pienellä porukalla peruskoululla heittelemässä karkkia pienille (ja myö ei-niin-pienille...) suoraan luokkiin.
9.30 alko Abishow, joka oli myös ihan mahti. Abivideo oli paras ikinä, ja muukin ohjelma tottakai. Rehtorikin selvisi perinteisestä, tukisanalistalla varustetusta puheestaan oikein mallikkaasti.

Abishown jälkeen kiiruhdettiin rekkalakanatiimin kanssa asentamaan lakanat paikoilleen ja tappelemaan kuskien kanssa aikataulusta

Rekka-ajelu oli huikea. Kaikki parhaat kaverit samassa rekassa, ihan vierekkäin liimautuneina, jotta kaikki mahtuis reunaan. Huudettiin niin paljon, abiturienttia ja martsaria että ääni oli lähteä. Karkkisade jokaisen ojikulkijan päälle. Välillä piti komentaa lapsia ettei ne tulis niin lähelle että meinaa jäädä alle. Se tunne, kun katsoo taakse, ja rekkaletka jatkuu lähes silmänkantamattomiin.

Kaikki se työ mitä näiden eteen oli nähty oli sen arvoista. Koska meillä oli ihan huikeeta ohjelmaa ja ainakin ihan parhaat rekkalakanat. Taidettiin muutamat ylävitoset heitellä rekkatiimin kesken nähtyämme ne Vaskiksen hiukan säälittävä pikkulakanat niiden rekkojen kurvatessa Jäähallin pihaan.

Illalla oli vielä jatkot yhdessä niistä martsarin pikkuibaareista, joka oli varattu vain meille. Oli mukavaa, vaikka ei ehkä olisi kannattanut istua suoraan sen kaiuttimen alla, koska korvat soi edelleen vähän...Ei nimittäin oo mitenkään hiljasta touhua kun puol baaria laulaa karaokea...;)

Siinä se tältä erää,

Rimpse