Kesä vaanii nurkan takana ja aurinko ja vihreys saa mut edelleen jatkuvasti äärimmäisen hyvälle tuulelle. Nyt kun viel vähän lämpenis...
Koulussa on hirmuinen kiire näin lukuvuoden loppuun, mutta en anna sen pilata hyvää fiilistä vaan kelailen vain sitä, että kesälomaan on enään kaks viikkoa. Ja sit koittaa kaikki kiva mitä on venattu ties kuinka pitkään.
Mennyt viikonloppu on tuntunut musta jotenkin hirmu pitkältä, huolimatta siitä että olin vapaan torstain jälkeen perjantain koulussakin.
Torstaina käytiin päiväretkellä mökillä nuuskuttelemassa miltä siellä vaikuttaa talven jäljiltä.
Oikein hyvältä näytti, ei kaatuneita puita (onneksi) eikä muitakaan ylläreitä. Haravoitiin ja polteltiin puista tuulen mukana alas tulleita risuja. Radion säätiedotus väitti jatkuvasti päivää sateiseksi, mutta paikalle antamamme nimitys "aurinkorannikko" piti paikkansa jälleen auringon porottaessa kirkkaansiniseltä taivaalta.
Lauantaina suoritimme Perttulassa pienimuotoisen ja hyvin epävirallisen sukukokouksen, kun kaikki taas mystisesti vain sattuivat paikalle samaan aikaan. Syötiin jäätelöä ja leikittiin lasten kanssa. Piirrettiin ja hypittiin, hyppynarua ja trampoliinilla.
Tänään kävin Alban kanssa lenkillä ja ihailin niin kovin kaunista keväistä metsää, jonkan jälkeen neitikoira pääsi lähes koirien seitsämänteen taivaaseen, kun joku pelasi hänen kanssaan vielä pitkän tovin pallollakin. Parasta. Katsokaa nyt miten onnellinen hän on <3
Mutta hyi, se kyy jonka näin ei ollut hauska, vaikka lenkkiseurani harppoikin sen ohi kuin mitään käärmettä ei olisi ollutkaan. Hyvä niin.
Riina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti