18.11.2018

Ain’t seen the blue sky in who knows how long


Jos marraskuu lyö turpaan, kuuntele tää. Mahdollisimman lujalla. Lupaan että helpottaa. 



Syitä rakastaa marraskuuta:
  • Oceanhoarse livenä pitkästä aikaa. Juteltiin myös sekä uuden laulajan, että Benun kanssa. Aika jees siis! 
  • Loistava Kaljaasi-reissu ja nutella-vohvelit Tukholmassa. 
  • Uusi Ihmeotukset-leffa, jonka oon nähnyt jo kahdesti viikon sisään. 
  • Marraskuubiisit ja Fatzerin sininen. Nää saa ne harmaimmatkin päivät tuntumaan vähän paremmilta. 
  • Trombin Ari-sitsit tulevana torstaina. Haluaako joku heittää villin veikkauksen asustani ? ;D 
  • Parhaiden pipareiden leipominen mummin kanssa
  • AURINKO, vihdoin kiitos <3


Syitä olla rakastamatta marraskuuta:
  • Niskaan kaatuvat deadlinet 
  • Sää. Siinä vaiheessa kun vettä satoi varmaan kolmatta päivää putkeen enemmän tai vähemmän reilusti ja sitä ennen oli ollut varmaan viikon harmaata ja sumuista, saatoin olla aika done tähän kuukauteen. 
  • Kaikki muu lähiviikkojen ikävä sonta. 

Rimbau

Ps. Katsokaa kaikki söpöintä yhteiskuvaa taas vähän aikaan. Tuun edelleen ihan hiton hyvälle tuulelle kun nään tän :)
p.p.s. Hän on muuten päivän synttärisankari.

29.10.2018

Nå smiler livet

Alkuvuoden teksteissä vilahtelee kryptisiä viittauksia tuntemattomaan hyppäämisestä ja uusista seikkailuista, joiden mahdollinen ajankohta on alkuvuodesta 2019.
Nyt, kun maagiseen ajankohtaan on enää muutama kuukausi aikaa, kaikki lähimmät ihmiset alkaa olla tästä tietoisia ja toteutuminen on lähes 99% todennäköisyydellä varmaa, voitaneen mystisyyden verhoa raottaa. Mä lähden tammikuussa Norjaan kevätlukukaudeksi!

Mähän olin vielä vuosi sitten tähän aikaan täysin varma, etten tuu lähtemään opintojeni aikana vaihtoon, mutta tein kuitenkin extempore-mielenmuutoksen viimeisellä hakuviikolla viime tammikuussa. Nyt odottelen tulevaa vaihtojaksoa jo kasvavan innostuksen ja jännityksen vallassa melko kovasti ja riemastun joka kerta kun saan jotain uutta tietoa siitä. Viime viikolla mulle vahvistettiin mun kämppä sieltä ja oon jo nimennyt tulevan 19 neliön yksiöni kotoisasti Peikonpesäksi. Peikot kun vissiin on Norjassa jotenkin pop.

Oon myös tehnyt päätöksen yrittää päivitellä kuulumisiani Norjasta tänne blogiin, niin ihmiset Suomessa pysyy vähän paremmin perillä kuulumisistani. Tammikuusta lähtien luvassa siis (toivottavasti) tiheämpää postaustahtia.


Nyt heipat,
Rimps



9.10.2018

Kellot takaperin käy, maailma on vinossa

Heippa!
Syksy on jo pitkällä mutta tässä postauksessa käsitellään silti mun kesän (ja ehkä koko tähän astisen elämäni) ehdottomia kohokohtia. Niin, ne Tiktak-keikat.

Ne jotka on lukeneet tätä blogia kauan, muistaa varmaan kun tein joskus muutama vuosi sitten postausparin, jossa kerroin musiikkimakuni kehityksestä. Ja sen, että Tiktak oli mun eka oikea lempibändi. Kun ne sitten lopetti joulukuussa 2007, olin varma, etten ikinä tuu pääsemään niiden keikalle ja hyväksyin kohtaloni.

Tästä olin varma vielä viime marraskuussakin, kunnes eräänä kylmänä ja koleana perjantaiaamuna viestinnän tunnilla avasin instagramin ja näin vuoden parhaan uutisen; COMEBACK KESÄLLÄ. Alkoi vimmainen odotus ja kesän suunnittelu.

Ei mulla ole vieläkään, näin useampi kuukausi viimeisen keikan jälkeen sanoja kuvaamaan sitä miltä tuntuu nähdä lapsuuden lempibändi ihan oikeasti ja kokonaisena siinä lavalla.

En muista koskaan tunteneeni itseäni yhtä hysteeriseksi fanitytöksi, kuin Jyväskylän keikalla siinä vaiheessa, kun Sekoitat mun maailman lähti soimaan intronauhalta samalla kun screeneillä pyörii kuvia ja videoklippejä vuosien takaa. Ja sit bändi kiipeää lavalle ja alkaa soittaa Minne vaan enkä oikeasti tiedä pitäiskö reagoida hysteerisellä itkulla vai naurulla, joten valitsen huutolaulamisen niin kovaa kun kurkusta ikinä lähtee.

Setti oli samanlainen molemmilla keikoilla (varmaan siis myös niillä kahdella joilla ei oltu). Mukana kaikki mun lempparit ja klassikoistakin puuttui vain Kyyneleet, jota tosin yleisö hoilotti ainakin Tampereella kiitettävästi.

Intro: Sekoitat mun maailman 
  1. Minne Vaan
  2. Jotain muuta
  3. Lähdetään tänään
  4. Paha sana
  5. Samantekevää
  6. Sankaritar
  7. Rannaton
  8. Miten onni korjataan
  9. Kuka vaan
  10. Jää / Häiritsen sinua / Ympyrää
  11. Harhaa
  12. Aivan sama
  13. Satuprinsessa
  14. Tuuleksi taivaanrantaan
  15. Tänä yönä taivaaseen
  16. Lopeta
  17. Heilutaan



Tampereen keikalla oltiin jopa toisessa rivissä ja Jyväskylässäkin oikein hyvillä paikoilla. Meidän festarimaskotit nauratti useampiakin henkilöitä (myös, mikäli havaintoihimme on yhtään luottamista, kyseessä olevan yhtyeen jäsenistöä. Ainakin Emppua.), ollaan kuultu yhteensä ainakin kolme kertaa kysymys: "Kumpi teistä on Tik ja kumpi Tak?" ja saatu kehuja glitter-ehosteistamme, jotka Anna meille loihti.

Festarireissut oli muutenkin kyllä loistavat, seura oli parasta, tiimiasut suorastaan kuuminta hottia, vitsit vähintäänkin 5/5 (oon nauranut Jyväskylään ajaessa jo Vantaan Ikean kohdalla vedet silmissä jollekin ihan sairaalle läpälle, mut kumpikaan ei enää muista mikä se oli...) ja kaikki muu turistihäsellys siinä festaroinnin ohella varsin mukavaa sekin. Ollaan käyty mm. Jyväskylän luonnontieteellisessä museossa, ihailtu Matti Nykäsen mäkeä näköalatornista ja Muumimuseossa Tampereella.
Todella toivon, että puheet ensi kesän festaroinnista tällä kahden hengen lempitiimillä toteutuu!

Kiitos kesä, kiitos elämä, kiitos Tiktak ja kiitos sinä suosikkitiimini toinen jäsen!

Fanityttö-Riina



PS. Ehkä seuraava postaus saapuu vähän nopeammin kuin tämä ja sisältää syksyisempiä aiheita. Toivossa on hyvä elää.

12.5.2018

Tänään pitää olla vapaana ja kuolematon

HALOO HUHUU!

Oon taas ollut pitkään hiljaa täällä, mutta ehkä nyt kouluhommien vihdoin helpottaessa voisin jotain raapustaa. Oikeesti tääkin postaus on lojunut varmaan kolme viikkoa luonnoksissa...

Tää kevät on ollut aika hyvä. Oon käynyt aika monissa opiskelijabileissä, monella Oceanhoarsen keikalla, saanut iloisia uutisia ensi keväästä, tullut valituksi yhdeksi ensi syksyn vaihtaritutoreista, ryöminyt luolissa useaankin otteeseen ja ollut ylipäätään aika tyytyväinen elämääni.

Vappuviikko oli vaihtelevasti parasta ikinä ja rankinta ikinä. Haalarit on ulkolleet vähintäänkin kiitettävästi. Oon ihan onnellinen että se loppui, vaikka olikin ihan sairaan hauskaa.






Viime torstaina raahattiin itsemme Sanna-Marin kanssa On the Rocksin uudistuneelle liveklubille ja kannustettiin Oceanhoarse Wacken Metalbattlen finaaliin Nummirockiin. Jei!



Toukokuun eka viikonloppu vierähti Vamen lippukuntaretkellä Kiljavalla kovin aurinkoisessa säässä ja sunnuntaina suunniteltiin ensi kesän 4H-leirejä Pauligin huvilalla.

Tällä viikolla oon nauttinut vapaudesta ja käynyt Sarinan kanssa katsomassa supersankareita elokuvateatterissa. Hämmentävää, mutta tykkäsin siitä leffasta. Vaik oon edelleen sitä mieltä, et ei mitään leffaa saa lopettaa noin.

Loppuun myöskin hyvän tovin levänneen musahaasteen jatkoa, olkaapa hyvä.

Rimbau

Day 16: A song that makes you happy 

Oon kuunnellu tätä viimeisen kuukauden aikana ihan liikaa. Täs on vaan jotenkin niin hyvä meno, että alkaa väkisin hymyilyttää.



Day 1: Your favourite song today / Day 2: Your favourite song of all time / Day 3: Favourite song with a color in the title / Day 4: Another top five favourite song (different from 1 and 2) / Day 5: A song that you listen to when you travel / Day 6: The song with the highest play count on your iTunes/iPod/mp3 player / Day 7: Favourite cover version of a song (from YouTube) / Day 8: Another top five favourite (different from 1, 2, and 4) / Day 9: A song that reminds you of your childhood / Day 10: Opening theme song for a series based on your life / Day 11: Your least favourite song / Day 12: A song you always look for on jukeboxes / Day 13: a song by your favourite band / Day 14: The first song you heard by your favourite artist / Day 15: Your favourite female vocal song / Day 16: A song that makes you happy / Day 17: Favourite love song / Day 18: Your favourite music video / Day 19: A song by one of your top five favourite bands (different from 13) / Day 20: A song that reminds you of your most recent ex-boyfriend/girlfriend / Day 21: Most Australian-sounding song (one that reminds you of down under) / Day 22: Another song from a top five favourite band (different from 13 and 19) / Day 23: A song that you would sing on an audition for American Idol / Day 24: A song you like from a musical or from a children's movie / Day 25: Oldest song you love / Day 26: A song that you absolutely despise / Day 27: The first song you ever heard (that you still listen to regularly) / Day 28: Your favourite male vocal song / Day 29: A song that makes you sad / Day 30: A song from your favourite movie

18.2.2018

Here I am, standing with the best of them



NIIN SE VIIMEIN KOITTI, Oceanhoarsen ensimmäinen Helsingin keikka viikko sitten siis, kokonaisjärjestyksessään bändin toinen ikinä!

Keikka vietettiin taktisesti, tuttuun ja turvalliseen tapaan toisessa rivissä ja lavan oikeassa reinassa, siis suoraan Benin edessä. Hymyilin koko keikan kuin riemuidiootti, puin nyrkkiä ja lauloin mukana viimeseks soitetun sinkkubiisin The Oceanhoarsen. Jokainen biisi oli edellistä parempi, erityisesti tykkäsin siitä, jossa on kuulemma "vuoden raskain riffi" ja siis olihan se nyt melkoinen! Kuten Imperiumin keikka-arviossakin luki: "kokoluokkaa mannerlaatta" :D



Illan pääesiintyjänä toimitut Beast in black oli myös parempi kuin muistin!
Aion katsoa näitä vielä uudestaankin (oonhan nähnyt nääkin mystisesti jo kolmesti...)



Saman viikon keskiviikkona oli myös toinen odotettu keikka, oikea unelmien täyttymys, kun Powerless trionakin tunnettu kolmikko, eli herrat Marco Hietala, Ari Koivunen ja JP Leppäluoto saapuivat vihdoin Helsinkiin. Biisit oli hyviä, läppä aika huonoa ja kokonaisuudessaan ilta kovinkin viihdyttävä.
En muista nauraneeni yhdelläkään keikalla koskaan noin paljoa tai ehkä edes kuulleeni noin montaa sanamuunnosta yhdessä illassa.

Luulin että mun alkuvuoden keikat ois olleet tässä ja nyt ois vuorossa määrittelemätön keikkatauko, mutta olin sittenkin onnekseni väärässä! Viikon päästä aion nimittäin nähdä tuon Oceanhoarsen uudestaan ja vieläpä ihan ilmaiseksi! Aika parasta.

Nyt moikku,

Rimbau

Ps. miten musta tuntuu siltä, et ihan ku ois samat miehet joka keikalla..? ;D

1.2.2018

If life makes you glow, then glow like a star



Viikonloppun ja alkuviikon oon pohtinut uusia tuulia ja tuntemattomaan hyppäämistä ja mua jännittää aika paljon, vaikka mikään ei oo vielä varmaa ja aikaakin asioihin on vielä vuosi, vaikka tää juttu toteutuisikin.




Viime viikolla kävin katsomassa Sonata Arcticaa ja Dark Sarahia, sekä tanssin erittäin epäriinamaisesti Antti Tuiskun ja Robinin tahtiin opiskelijabileissä. Bileiden jälkeen yöllä, viimeisellä bussilla kotiin tullessa mun takana istunut hieman resuinen vanhempi herrasmies näytti mulle tsemppipeukkua, kun jäin pois bussista. Näytin vissiin nukkuvalta tai jotain.

Viime perjantaina vietettiin rentoa koti-iltaa, tehtiin hampurilaisia ja hautauduttiin Annan kanssa ala-aste- ja teininostalgiaan. (Ei jeesus niitä leirikoulukuvia ja yläasteen päiväkirjamerkintöjä...)

Ens viikolla taas livemusaa ja useampi sellainen bändi, joiden näkemistä oon odottanut aika kauan.

Rimpe

21.1.2018

Lanes of memory paved by sweet frozen moments



Tällä hetkellä elämä on aika kevyttä ja helppoa.

Loppuviikosta satoi paljon luntaluntalunta ja oon ollut siitä aika onnellinen.
Onnellinen oon ollut myös lyhyistä koulupäivistä ja nelipäiväisestä kouluviikosta.
Kuten myös kaikista tulevista keikoista, koska niin hyviä bändejä ja vihdoin juttuja joita oon odottanut ikuisuuksia.


Viimeviikon perjantaina ilmassa olivat ensimmäiset merkit tällä hetkellä vallitsevasta talven ihmemaasta, kun maailma oli yön aikana muuttunut kuurasta valkeaksi. Otin kameran mukaan ja kipaisin metsään kovinkin innostuneena. Pettymys oli melkoinen, kun myöhemmin huomasin, että joko kamera, muistikortti tai tietokone oli onnistunut menestyksekkäästi korruptoimaan suuren osan kameran näytöllä ihan hyviltä näyttäneistä kuvista. Tiedä sitten mikä näistä kolmesta, mutta tässä näette niitä muutamia otoksia jotka ovat edelleen lähes kunnossa.


 Yks niistä jutuista, joita oon odottanut ikuisuuksia on tää:

Ben Varonin uusi bändi, joka on viimein julki!
Oon koko ajan enemmän innoissani ja tää biisi kuulostaa jokaisella kuuntelukerralla vähän paremmalta.
Ei enää montaa viikoa, niin nähdään nääkin livenä ekaa kertaa. Cool.
(Ja siis oikeasti, oon odottanut tätä vuoden, Amoralin vikasta keikasta saakka...)




Riina


3.1.2018

2017

Heip!
Laitetaanpa taas viime vuosi nippuun ennen kuin uusi lähtee kunnolla käyntiin.



Tammikuu
Vuosi lähti käyntiin haikeissa, mutta samaan aikaan aika eeppisissä tunnelmissa, kun Amoralin viimeinen keikka nähtiin Tavastialla loppiaisaattona. Selvisin keikasta lähes kuivin silmin, seuraava päivä ei ollut ihan niin hyvä. 
Hain kovasti töitä. Nautin vapaudesta. Oli myös Sonata Arctican keikka.




Helmikuu
Kävin tekemässä lyhyen, mutta ihan mukavan duunikeikan. 
Ikävöin lukiota, niitä kavereita sieltä ja kaikkia kivoja tapahtumia ja tempauksia.
Käytiin katsomassa Juhon wanhat. Katsottiin ihan hitokseen Skamia ja Sohvaperunoita.
Robinin ja Ari&Ilja Duon keikat.




Maaliskuu
Inhosin vesisadetta. Söin paljon lettuja. 
4Hn kouluttajakoulutuksessa oli mukavaa.
 Luin liikaa fanficcejä, join litrakaupalla teetä ja stressasin ennakkotehtäviä ja elämää yleisesti.




Huhtikuu
Ihan hitokseen partiota.
Juhon 18 vee sukubileet vappuviikonloppuna. Lunta satoi enemmän kuin jouluna ja jutut oli taattua Urpola-laatua :D 




Toukokuu
Kävin HeviSauruksen ja Humavoidin keikoilla.
Pekkiksen kevään valmistuvien päättötyönäyttely Santun ja Loviisan kanssa. Oli best, varsinkin se kavereiden näkeminen ja tyhmät vitsit. 
Ekat pääsykokeet, näissä hengattiin Loviisan kanssa.
Elämäni viimeinen kuvataidekoulukerta, saippuakuplat, leimat naamassa ja kevyt keskiviikkohiprakka parhaiden kuviskavereiden kanssa Dondossa. Kai me jotain lautapeliäkin pelattiin?
Vähän lisää partiota vielä, ekana kesäviikonloppuna. Varsin Höpöä.




Kesäkuu
Kalevauva.fi:n eeppinen levynjulkkarikeikka Juhon kanssa.
Töitä, jopa yllättävän paljon.
Toiset pääsykokeet.
Rock Fest. Vehkalassa ei varmaan koskaan oo ennen sitä ollut niin paljon ihmisiä samaan aikaan, eikä varmaan tuu olemaankaan ennen seuraavia festareita.
Myös hyvin sateinen Helsinkipäivän ilmaiskonsertti, missä piti kattoo vaan The Rasmus, mut lopulta biletettiin jonku Antti Tuiskun yleisössä ihan täysii...




Heinäkuu
On the Rocksin kesäklubi ja Ben Varon.
Tuska. Niin monet hyvät bändit, yllätyskeikkaseuralaiset ja yllättävä, mutta ihan mukava Amoral-vertaistukiterapia jonkun random miehen kanssa Alepakontin jonossa :D
Muusikkobongailu yleisöstä.
Vielä vähän töitä.
Kakkubileet Sarinan ja Idan kanssa. Näissä oli kyllä ihan liikaa ruokaa :D
Perinteiset Urpoloiden grilli-hampurilais-terassijuhlat.
Otso17-partioleiri. Hulluinta sisäpiirilääppää taas aikoihin ja yksi takavuosien lastenohjelma päivitettynä iltaohjelmaksi: "HETKINEEEN, ON OHJELMA LAPSIEEEN--".




Elokuu
Kolmen valtakunnan vaellus lapissa. Rakastuin taas ehkä vähän enemmän Norjaan, viimeistään siinä vaiheessa kun vaelluksen jälkeen ajettiin aamupäivällä ennen takaisin etelään lähtöä käymään Skibotnissa.
KOULU ALKOI. Paljon uusia asioita ja uusia ihmisiä ja ala, jota en ikinä kuvitellut opiskelevani, mutta sopeuduin aika nopeasti.
Myyrmäen taiteiden yö, jossa partioedustin ja katselin keikkoja




Syyskuu
Fuksiaiset oli mahtavat. Seuraavana aamuna väsytti ja meinasin eksyä kouluun laskentatoimen tunnille mennessäni. Samana iltana käytiin Korkeasaaressa Kissojen yössä.
Oli myös taas vaihteeks yhdet extempore-sukubileet, joissa oli kovinkin hilpeä tunnelma.




Lokakuu
Syysonnellisuushöpöilyä, mutta toisaalta ilmassa oli kyllä myös vähän syysmelankoliaa.
Käytiin Sanna-Marin kanssa moikkaamassa Marco Hietalaa (ja suosikkihahmo-Masia) Levykauppa Äxässä.
Muutama päivä myöhemmin näin myös Koivusen pitkästä aikaa We Rock! Heavyrock night-showssa Vanhalla Ylioppilastalolla ja olin siitäkin aika hiton onnellinen.
Koulussa oli ekat tentit ja syysloma jota ei aluksi pitänyt olla. Käytiin Sarinan kanssa Valokarnevaalissa ja Tukholmassa. Risteily oli kyllä hubaa. Ja meidän hytissä oli ikkuna!
Ensilumi satoi sankoin määrin samana päivänä, kun oli M-juna appro.




Marraskuu
Marraskuun alussa juhlittiin Jennin synttäreitä Klaukkalassa ja seuraavana  päivänä lähdettiin Kaljaasi-risteilylle taas Ruotsiin! Hyviä bileitä molemmat.
Anna tuli takaisin Ruotsista ja vietettiin yhtenä iltana hyvä tovi Hesburgerissa kuulumisia vaihtaen
VaMen 60-vuotisjuhlat, sekä niiden jatkot ja jatkojenjatkot.
Saatiin tietää, että TIKTAK TEKEE COMEBACKIN! Ehkä oikeasti vuoden paras musauutinen, kun niitä lopettaneita lempibändejä on tänäkin vuonna kertynyt useampi.
Elisabethin tuparit a.k.a ruokabileet.
Täytin 22.




Joulukuu
Amazing Race-partiokisa, jonka järjestämisen päävastuullinen olin. Kaikesta ennakkostressistä huolimatta kisa onnistui vasrin mainiosti ja osallistujapalaute oli hyvää.
Itsenäisyyspäivä tauotti mukavasti kaiken opiskelustressintäyttämää elämääni ja Suomi täytti vihdoin oikeasti sen 100 vuotta.
Raskasta Joulua aloitti taas mun joulunajan virallisesti, vaikka Helsingin keikka olikin tänä vuonna aiemmin, kuin ennen.
Viimeisten kouluhommien palutusten jälkeen loma alkoi jo joulukuun puolivälissä. Vietin joulukuun
loppupuoliskon illat tehokkaasti töissä Helsingin postikeskuksessa ja oikeastaan nautin siitä kovinkin yksinkertaisesta hommastani aika paljon. Vierailin myös Tuomaanmarkkinoilla, kuuntelin sadoittain joululauluja ja joulufiilistelin yleisesti.

Hyvää uutta vuotta 2018!

Rimpe

Ps. Musahaaste ei nyt ihan lähtenyt niinku oli tarkoitus, mut ehkä tänä vuonna sit!