29.9.2016

Far, far across the dark, horizon filled with red


Lupasin kai kirjoittaa syksyn aikana enemmän kuin aiemmin tänä vuonna ja kattokaa nyt tätä touhua, että miten kävi. No joo.

Oon ollut vaan töissä, stressannut alkutekijöissään junnaavaa opinnäytetyötäni (vai mikä päättötyö se nyt ikinä onkaan...) ja ehkä vähän partiojuttujakin.



Oon kuitenkin myös käynyt mm. Korkeasaaren kissojen yössä näkemässä tiikerinpennut ja aloittanut syyskuun Annan kanssa Amoralin Old School-keikalla. Nyt on vähän itku silmässä ja valmiiks ihan hirveä ikävä tuota bändiä, kun on enään yksi keikka näkemättä ennen kuin se sanoo hyvästit ja pistää pillit pussiin alkuvuodesta.



Sit oon leiponut omenapiirakkaa, käyny 4H-tyyppien kanssa seikkailupuistossa (mul on ihan liian huono kunto sellaseen kiipeilyyn, mut oli kivaa) ja ihaillut hienoja auringonlaskuja ja lenkkeillyt maailman parhaan Alban kanssa parhaassa syksymetsässä. Ja sit oli viel Martsarin vanhan ostarin jäähyväisbileet, missä kävin kurkkimassa akustista Amorphista. Huhhuh.

Eilen taas hämmästyin siitä, kuinka paljon ilahduin syysmyrskystä, kasvoihin vihmovasta vesisateesta ja pimeästä. Myönnetään, me marraskuussa syntyneet ollaan ehkä vähän omituisia.


Rilbo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti