An old oak sheltering me from the blue, sun bathing on its dead frozen leaves

Syksyn tunnistaa saapuneeksi

Puimakoneista ja sänkipelloista. Pikkuhiljaa latvoistaan punertuvista vaahteroista.
Piposta ja kaulahuivista aamulla bussipysäkillä seistessä. Syysmusiikin paluusta.
Räjähdysmäisesti kasvaneesta teen juonnista.
TV-ohjelmien uusista kausista.
Tuulesta ja sateesta. Syysukkosesta. Myrskystä.
Uusista kumisaappaista.
Loppuvuoden tapahtumien heräävästä odotuksesta.
Jo ennen kahdeksaa laskeutavasta hämärästä. Kynttilästä saunan lattialla.

Tääkin kouluviikko jäi loppupäästään vajaaksi, kun en tänään päässyt kouluun, koska mielenilmaus, lakko ja bussien kulkemattomuus. En varsinaisesti ole edellämainitusta kovin harmissani, sainpahan kirjoiteltua yhden työharjoitteluhakemuksen ja siinä sivussa hoidettua pari rästitehtävääkin.


Rimppa

PS. Saatoin just varata liput Robinin keikalle...hups. ;D

I'm seeing only tigers everywhere I look

Ylimääräinen vapaapäivä, yllättäen yltynyttä Harry Potter -fanitusta, Korkeasaaren Kissojen yö, yhdenyön mökkikäynti. Lähinnä näistä koostuu mun tän viikkoinen pitkä viikonloppu.

Perjantaina olin tosiaan vapaalla jalalla koko päivän, koska Keudan opettajien koulutuspäivä (tai ehkä virkistys, en minä tiedä...) Hyödynsin sen tehokkaasti nukkumalla vähän pidenpään, katsomalla leffaa (joojoo, se oli seitsemännen Potterin viimenen osa...) ja sitten iltapäivällä lähtemällä ystäväni Annan kanssa Korkeasaareen loppuillaksi zoomailemaan hienoja kissoja ja vähän hyvän livemusiikinkin perässä.


Nähtiin melkein kaikki kissat (paitsi manuli, jota ei nää melkein ikinä...), mutta suurimman vaikutuksen teki kyllä se oikeastikin kookkain ja valmiiksi suosikein, eli Amurintiikeri. Onnistuttiin pääsemään hyvän taktikoinnin ansiosta katsomaan ihan siitä lasin vierestä sekä virikeruokinta että se ihan oikeakin ruokinta ja voi jummijammi. Se fiilis kun melkein kaksisataakiloinen, usksomattoman kaunis kissapeto tassuttelee siitä ihan vierestä ja välissä on vain ohut lasi. Kaksivuotias naarastiikeri, Sibir, jota molemmat kerrat tarkkailtiin, oli kovin puuhakkalla tuulella, juoksenteli, loikki ja kuljeksi ympäriinsä ja tarjosi kovasti viihdettä ja ihailun aihetta.
Oli ne lumileopardit ja se amurin leopardikin ihan kivoja. Ja ilves. Ja leijonanpennut myllytti toisiaan vähän sitten illalla pimeässä...:)

Ysiltä Karhulinnan Amur- lavalla oli luvassa vähän erilaista viihdettä, kun "kaksi kissaa ja hevipantteri" eli Alavala pääsi vauhtiin. Oikein mainio, vajaan tunnin setti. Ja ihan uuttakin matskua kuultiin, mutta jäin silti vähän kaipaamaan sitä Kill kill killiä, se kun ois sopinu niiden tiikeriviittausten takia sinne niin hyvin.

Lauantaiaamuna lähdettiin mökille, missä lähinnä vaan hengailtiin ja syötiin. Kävin mä eilen vähän kuvailemassa illalla ja tänä aamuna poimittiin koko porukka muutama litra mustikoitakin, iskäkin jopa.

Niitä kuvia sitten varmaan myöhemmin, tää oli tällä kertaa tässä.
Heipsaa,

Rimpe

The answer to the riddle before your eyes is in dead leaves and fleeting skies

Heippa hei pitkästä aikaa.
Elossa olllaan. Kesäloma tekee ihan hyvää, blogistakin.

Huomenna alkaa syksy ja mä roikun kuolevan kesän rippeissä kynsin hampain.
En vaan yksinkertaisesti ole vielä valmis syksyyn. Ensimmäinen syysflunssanpoikanenkin yrittää jo iskeä, sen siitä saa kun hengailee liian vähissä vaatteissa ulkona sateessa ja kosteudessa.
Puissa on on ollut keltaisiapunaisia lehtiä jo varmaan kaksi viikkoa vaikka oonkin yrittänyt vältellä niitä.

Arki ja koulu on alkaneet ihan kivasti, kiitos kysymästä ja loppu lomakin oli oikein rentouttava, jos vaikka siitäkin sais vielä postausta jossakin vaiheessa ulos.
Partiota oon tehny suhteellisen paljon viimeaikoina.

Onks ok jos mun koulujututkin muuttuu partiojutuiks ja sit loppujen lopuks kaikki mitä teen on vaan partioo?

Viikonloppuna oli kesän viimeinen seikkailureissu, Tohmajärvellä oli endurokisat, joissa iskä oli ajamassa ja lähettiin sit koko poppoon voimin sinne kannustusjoukoiks. Kovasti oli sateista, mutta sisukkaasti bongailin levynkansista tuttuja paikannimiä loppumatkan varrelta perjantai-iltana, ja lauantai-iltana jopa selkeni ja pääsin soutelemaankin sille pikkujärvelle minkä rannalla olevassa tullin mökissä yövyttiin.
Sunnuntaiaamuna söin valtavan croissantin Kiteen ABCllä ja pieni bändituristi sisälläni itki vähän verta, kun kaikki museot ja näyttelyt oli kiinni, koska oli A) sunnuntai ja B) kello ei ollut vielä tarpeeksi.

Riina

Tänä yönä moni näkee valon kirkkaan, Metallitotuuden!

Eilen keikkakesä jatkui, kun Tavastialla jyrähti. Taivas löi tulta, metalliolut läikkyi, soturihuudot kaikasivat ja lämpötila nousi niin että sekä yleisössä että lavalla lähti useampiakin paitoja pois päältä.

Ehkä saatoittekin jo arvata, että kyseessä oleva bändi oli Teräsbetoni, ja tapahtuma tarkemmin sanottuna kyseisen bändin ensilevyn Metallitotuuden 10-vuotis juhlakeikka.
Ihan uskomattoman hyvä meno ja tupa lähes täynnä.
Soittivat ensin koko Metallitotuus-albumin alusta loppuun kappalejärjestyksessä ja sitten vielä encoressa biisit Pyhä maa, Manowarin Metal Warriors ja Viimeinen tuoppi.

Bändi oli  kovin yllättynyt ja otettu saamastaan suosiosta, ihmettelivät ja ihastelivat kovasti yleisön määrää ja hyvää fiilistä. Vähän tekniikka meinasi pettää  välillä ja Aholan bassokin oli jossain vaiheessa harvinaisen epävireessä ("Sori, mun on pakko virittää tää basso nyt, täähän kuulostaa ihan hirveeltä!"), mutta kyseiset seikat vain lisäsivät välitöntä tunnelmaa ennestään.

Voi hyvä ihme, Jarkko Ahola on edelleen ihan huippu niiden korkeiden ääniensä kanssa, eikä muussakaan bändissä mitään vikaa ole. Nauroin kyllä ehkä vähän sisäisesti edelleen noiden legendaarisille nahkaisille esiintymisasuille ja sille että se liivi huudettiin Jarkon päältä pois, vaikka se vähän yrittikin vastustaa sitä... "Tajuuttekste, mä oon 38 ja juon kaljaa --"

Huomasin myös, että osaan näköjään kaikkien Metallitotuus -levyn kappaleiden sanat ulkoa, eikä niissä encoressa soitetuissakaan biiseissä juuri tuntemattomia kohtia ollut, hups.

Harmi että nää keikkailee nykyään niin harvoin, menisin mieluusti uudestaankin näiden keikalle jos näin kova meno olis.

Lopuksi haluasin vielä kiittää Idaa joka lähti kanssani hevisotureilemaan, oli parasta. :)
Sekä tietenkin itse bändiä, vaikka näiden terveisien meneminen tätä kautta perille aika epätodennäköistä onkin...

Rimpsa

Bring out the sun, paint with light

Heipä hei taas. Tässä parvekkeella kesäillan maisemista nautiskellessani ajattelin samalla päivittää kuulumiseni ajan tasalle kaikkien teidän lukijoiden riemuksi.

Viime viikko oli tosiaan mun kesän viimeinen työviikko. Tavallaan toisaalta tuntu, että oikea kesä alkoi vasta nyt, koska oon viimeset kolme vuotta aloittanut kesäni tai ainakin kesän työt kepparileirillä ja nyt se yhtäkkiä olikin kesän viimeinen leiri jonka vedin. Mukavaa kuitenkin oli, keparilapset on aina niin kivoja ja kilttejä, keppareista tuli jälleen kerran ihan huippusiistejä ja työkaveritkin oli ihan supereita. Ihan entisvuosien tasolle ei läpän laadussa päästy, mutta laitetaan se päiväleirin piikkiin. Kun on virkeämpi, vitsitkin on oikeasti huomattavasti laadukkaampia...

Palataksemme ajassa vielä vähän kauemmaksi kerrottakoon, että olin viikko sitten Virgin Oilissa Tuskan jatkobileissä tarkastamassa Amoralin uuden, kuusijäsenisen line-upin. Hyvältä näytti ja kuulosti, lukuun ottamatta sitä, että keikkapaikan melko kehnon akustiikan takia korvatulpat päässä ei ainakaan eturivistä meinannut kuulla mitään (mikä johti niiden käyttämättömyyteen ja sen myötä korvien lievään soimiseen seuraavana päivänä...) ja vaikka lavalla välillä olikin vähän ruuhkaa...;)

Jossain kesäkuun lopulla, kaikessa hiljaisuudessa, vilahti ohi myös tämän blogin olemassaolon kolmevuotispäivä. Ihan kunnioitettavaan ikään ollaan siis jo päästy, ainakin mun mielestä ja vielä mennään eteenpäin. Lueskelkaa toki vanhoja postauksia virkistääkseenne muistianne siitä missä mentiin kolmisen vuotta sitten, tai sen jälkeenkin. :)

Loppuun haluaisin vielä sanoa että voi jumpe kun rakastan näitä vihdoin saapuneita ihan oikeita kesäkelejä. Vaikka ehkä välillä vähän tuntuu siltä, että melkein 30 astetta lämpöä on vähän liiottelua, niin muistakaa, että kyllä se kolean kylmä syksy ja talvi sieltä taas tulee, nauttikaa nyt ennen niitä. Musta on ainakin kiva käyttää shortseja ja voida istua ne jalassa parvekkeella palelematta edeleen näin puolen yön jälkeenkin tai uida niin paljon kuin lystää ilman että oon heti jäätymässä ihan jääpuikoksi (mitä oon tehnyt viimeisen kolmen päivän aikana paljon, uinut siis)

Nyt voisin ehkä alkaa harkita nukkumaan menemistä, jos vaikka jakasisin huomisaamuna vihdoin oikeasti siivota mun huoneen ennen perttulaan lähtöä. Eihän se oo ollu työn alla ku kaks päivää...

Riina